Vartalon muokkauksen historiaa ja maantiedettä

Nykyään kauhistellaan silikonirintoja ja kauneusleikkauksia. Ei ole kauaa siitä, kun ihmiset suhtautuivat hyvin nuivasti myös lävistyksiin ja tatuointeihin. Edelleenkin osa pitää niitä erikoisina. Ulkonäön varsin radikaali muokkaaminen ei kuitenkaan ole mitään uutta ihmisyhteisössä, vaan vartaloa on pyritty muokkaamaan eri kulttuureissa ja vuosituhansien ajan. Aina tulos ei kuitenkaan ole vastannut meidän kauneuskäsityksiämme.

Vartalon ja ulkonäön muokkaukseen on erilaisia syitä. Toisinaan sillä on pyritty erottautumaan muista kansoista tai yhteiskunta-luokista. Vartaloa on muokattu myös kauneuskäsitysten vuoksi ja uskonnollisista syistä, kuten puhtauskäsitysten vuoksi. Sillä on myös pyritti rajoittamaan seksuaalisuutta ja hallitsemaan ihmisiä.

Ihon värjäys eri keinoin on tunnettu jo hyvin kauan. Ihoa on myös viilletty eli arpeutettu ja hennattu. Arpeutus näkyy tatuointeja paremmin tummaihoisilla ihmisillä. Ihon pysyvällä värjäämisellä eli tatuoinneillakin on pitkä historia.´

Uskotaan, että kivikautisella yli 5000 vuotta vanhalla jäämies Örzillä olisi ollut tatuointeja. Myös Kiinasta on löydetty noin 4000 vuotta vanhoja tatuoituja muumioita. Tatuoinnit ja ihon viiltety mainitaan myös Raamatussa.

Tatuointi on ollut tunnettu miltei koko vanhan maailman alueella Siberiasta Samoalle ja Japanista Brittein Saarille. Afrikassa ja Austaralian alkuasukkaiden parissa tatuointi on ollut vähemmän tunnettua. Myöskään Amerikoissa sitä ei niinkään ole käytetty. Niin juutalaisuus, kristinusko kuin islamkin suhtautuvat tatuointeihin nihkeästi, sillä näiden monoteisten uskontojen parissa tatuoinnit on liitetty vieraisiin uskontoihin.

Lasten vartaloa on myös muokattu sitomalla se tiettyyn asentoon, jolloin vartalo on kasvanut haluttuun muotoon. Lasten vartalon muokkaus keinoissa oli eroa, sillä vaikka eräät ainoastaan rajoittivat hetkellisesti lasten elämää, toiset olivat tuskallisia ja mahdollisesti myös lääketieteellisesti vahingollisia.

Amerikan alkuperäiskansojen parissa on ollut tavanomaista muotoilla pikkulapsen kallon luita sitomalla pää tiukasti kapalolautoihin ennen kuin kallon luut ovat luutuneet yhteen. Aivot mukautuvat melko hyvin annettuun tilaan eivätkä juurikaan kärsi tällaisesta muotoilusta. Eri kansojen parissa on suosittu eri muotoisia päitä. Esimerkiksi mayat pyrkivät muotoilemaan kallonsa muistuttamaan maissintähkää, sillä he pitivät maissia esi-isänään. Vaikka muokkaus oli tavanomaisinta Amerikan alkuperäiskansojen parissa, sitä on harjoitettu myös ns. vanhalla mantereella esim. Egyptissä sekä Austaalian alkuasukkaiden parissa.

Kiinassa ihailtiin pieniä jalkoja. Yläluokan tyttöjen jalkoja sidottiinkin miltei tuhat vuotta, niin että ne kasvoivat kokoon. Epämuodostuneita jalkoja kutsuttiin hienostelevasti lootusjaloiksi. Tapa muotoilla jalkoja jatkui 900-luvulta 1900-luvulle.

Jalkoja alettiin muotoilla ennen kuin tytön jalan kaari ehti täysin muotoutua eli 4-7 vuotiaana. Toimenpide oli tuskallinen ja kiduttava. Lisäksi jalat saattoivat tulehtua. Jalkojen muokkauksen jälkeen tyttöjen tasapaino oli pysyvästi heikompi ja he olivat herkästi miestensä armoilla.

Kaularenkaita käytetetään eri afrikkalaisissa ja aasialaisissa kulttuureissa. Eräiden kulttuurien piirissä niitä käyteteään luomaan mielikuva tavallista pidemmästä kaulasta. Myös tämän toimimman tausta on kauneuskäsityksessä, jossa pitkää kaulaa pidetään kauniina.

Burmassa asuvan Kayan kansan tytöt alkavat käyttää renkaita jo pieninä. Vähitellen renkaiden määrää lisätään, jolloin olkapään ja rintakehän luut painuvat kokoon niin, että kaula näyttää pitemmältä. Kun kaularenkaita on käytetty pitkään, niin niistä on vaikea luopua, koska kannattavat lihakset ovat heikentyneet. Kaya heimon parissa uskotaan renkaiden suojelevan myös tiikerin puremilta.

Korsetin käyttö aloitettiin jo varhian.

 Myös uuden ajan Euroopassa yleinen korsetin käyttö muokkasi pienten tyttöjen vartaloa. Korsetin muokkaama ruumis oli eri muotoinen kuin ruumis, joka oli saanut kasvaa vapaasti.

Tytön vartaloa muokattiin, jotta se olisi vastannut kauneuskäsityksiä. Samalla yläluokan naiset saivat vartalon, joka poikkesi alaluokan työtätekevien naisten vartalosta. Yläluokan naisten piirissä myös suojeltiin vartaloa auringolta, jonka senkin tarkoitus oli pohjimmiltaan erottua työtätekevästä luokasta.

Kalpeaa ja vaaleaa ihoa on ihailtu myös muiden kansojen parissa. Japanissa kalpeutta korostettiin värivoitein. Intiassa vaalea iho oli kauneuden ja parempiosaisuuden merkki. Afrikassakin on ainakin siirtomaa-ajoista lähtien pyritty vaaleaan ihoon. Ihoa on nykyaikoinakin vaalennettu eri keinoin, joista useammat kemikaaliset keinot eivät ole terveellisiä.

Trepanaatio 1700-luvulla.

Uskonnollisista ja erilaisista parantamiseen liittyvistä uskomussyistä on eri puolilla maailmaa harjoitettu myös kallonporausta (trepanaatio). Joissain tapauksissa kallon poraus on kylläkin toiminut alkeellisena parannus-keinonakin, sillä se vähentää kallon sisäistä painetta tietyissä sairauksissa. Useimmiten sitä kuitenkin käytettiin pahojen henkien karkottamiseen.

Kallonporaus ei ollut kuolettava operaatio, vaan monet selvisivät siitä hengissä ja kallonluiden reikä saattoi myös kasvaa uudelleen umpeen. Muinaisessa Egyptissä kallonporausta tosin käytettiin kuoleman nopeuttamiseen eli erään-laisena eutanasiana.

Muita erikoisempia tapoja muotoilla ulkonäköä ovat olleet esimerkiksi hampaiden teroitus ja huulen venyttäminen. Molempia on harjoitettu Afrikassa, jälkimmäistä myös Etelä-Amerikassa.
Myös niinkin yksinkertaista toimenpidettä kuin karvojenpoistoa (esimerkiksi pään ajalua) voidaan pitää ulkoisena kehonmuokkauksena, tosin toimenpiteen vaikutus on yleensä väliaikainen. Karvojenajelukin on osa eräitä uskonnollisia- ja kulttuurisia tapoja.

Edellä mainittujen toimien lisäksi muokkaus saattaa ulottua lapsen sukupuoli-suuteen esimerkkeinä surullisen kuuluisat ympärileikkaukset sekä keski- ja uudenajan Euroopassakin suosittu kastraatio, jota ei tiettävästi enää esiinny.

Eräitä luonnollisia hoitokeinoja



Karpalo ehkäisee virtsatietulehduksia.

On muutamia luontaistuotteita, joiden vaikuttavuudesta on selkeää näyttöä. Monesti, muttei aina, luonnontuotteet ovat lääkkeitä paremmin siedettyjä. Se, miksi niiden tutkiminen ja markkinointi ei ole yhtä tehokasta, riippuu monesti siitä, etteivät lääketehtaat hyödy luonnontuotteista, joita ei voida patentoida. Kuitenkin on myös monia hyödyllisiksi väitettyjä ja perinteisiä tuotteita, joiden todellinen vaikutus on lääketieteellisissä testeissä todettu merkityksettömäksi.

Seuraavat ovat kuitenkin käsittääkseni mainioita ja useimpia niitä voi käyttää varovasti itsehoitoon ja ehkäisyyn. Yhteistä niille on, ettei ole kyse vakavasta ja akuutista sairaudesta, vaan joko oireiden hoidosta tai ennaltaehkäisystä.

Karpalomehu - karpalo estää bakteereja tarttumasta virtsateihin ja estää siten niiden tulehduksia. Niillä, jotka ovat sairastaneet usein virtsatieinfektion voi olla taipumusta tautiin ja riski sairastua uudelleen ja karpalon tiedetään (tieteellisesti tutkittu) antavan suojaa infektioita vastaan. Valmiiksi päällä olevaa infektiota se ei kuitenkaan paranna.

Usein toistuvien esimerkiksi virtsatieinfektioihin syötyjen antibioottikuurien on todettu lisäävän alttiutta eräille syöville. Lisäksi kuurit altistavat myös toistuville virtsatieinfektioille. Syöpäriskin lisääntyminen voi johtua paitsi itse infektiosta, antibioottikuurin myötä kadonneesta hyödyllisestä bakteerikannasta tai syödystä antibiootista myös elämäntavallisista seikoista, mutta joka tapauksessa infektiot kannattaa mieluummin ehkäistä. Samankaltaista virsatietulehduksia ehkäisevää vaikutusta on ilmeisesti myös sekä puolukkamehulla että c-vitamiini ravintolisällä.



Lääkealoe auttaa monissa ihovaivoissa.
CC-BY-3.0 Forest & Kim Starr



Aloe Vera geeli - (lääkealoe) auttaa tehokkaasti iho ongelmiin ja erilaisiin palovammoihin, esimerkiksi auringon polttamiin. Toinen hyvä on jo pitkään tunnettu sinkkirasva, jota käytetään esimerkiksi vaippaihottumaan, mutta joka auttaa myös auringon polttamiin ja hiertymiin parantamalla ihoa.



Teepuuöljy - on antiseptinen ja ehkäisee ihotulehduksia sekä sienitauteja. Voidaan käyttää esimerkiksi haavoihin ja akneen. Myös hunaja on todettu antiseptiseksi ja siitä etsitään ratkaisua antibioottiresistenttien bakteerien hoitoon. Jo muinaiset egyptiläiset käyttivät sitä haavojen hoitoon.

Psyllium-kuitu - on eräiden ratamokasvien siementen kuorista saatavaa kuitua. Sitä voidaan käyttä moniin eri tarkoituksiin, myös erilaisten vatsavaivojen hoitoon. Erityisesti siitä lienee apua ärtyneen suolen oireyhtymään, jota ei pidetä varsinaisena tautina vaan periytyvänä ruoansulatusjärjestelmän ominaisuutena. Jopa viidesosan väestöstä on arvioitu kärsivän tämän tyyppisistä toiminnallisista ruoansulatuselimistön häiriöistä. Piparminttu öljy saattaa helpottaa kipuja.

Hollywoodin tähtiä: Katharine Hepburn

Kate Hepburn (1907-2003) on kaikkien aikojen maineikkain Hollywood näyttelijätär. Hän oli Oscar-ehdokkaana peräti 12 kertaa ja voitti neljästi. Hänen näyttelijän uransa oli harvinaisen pitkä ja jatkui peräti   kuusi vuosikymmentä (1926-1995). Elämäntyöpalkintoja jakava American Film Institute valitsi hänet 1999 vuosisadan naisnäyttelijäksi. Häntä on usein nimitetty Hollywoodin ensimmäiseksi naiseksi.


Vuosikirjan kuva 1928

Hepburn oli luonteeltaan vahva ja aktiivinen nainen, mikä selittyy osin hänen perhetaustaltaan. Hänen äitinsä oli naisasianainen ja isäkin kannusti lapsia, erityisesti tyttöjä urheilemaan. Katharine menestyikin kaunoluisteluissa, golfissa ja monissa muissakin isän suosikkilajeissa. Uintia hän rakasti ja pulahti hyytävään veteen vielä kahdeksankymppisenäkin. Onnellinen lapsuus murtui veljen hirttäydyttyä joko vahingossa tai tahallaan vuonna 1921, jolloin Katharine löysi hänet ullakolta.

19-vuotiaana hän valmistuu opistostaan ja meni samantien naimisiin liikemies Ludlow Smithin kanssa. Avioliitto oli myrskyisä, osittain Katharinen jatkuvan matkustelun vuoksi, ja päättyi eroon Meksikossa 1934. Tästä huolimatta Luddy pysyi Katherinen ja hänen perheensä ystävänä kuolemaansa saakka ja Kate oli hänelle kiitollinen taloudellisesta tuesta uransa alkuvaiheessa. 1938 Hepburn pelastui kotonaan täpärästi hurrikaanilta.

Vaikka esittivät avioparia, Hepburn
ja Tracy eivät koskaan avioituneet.

Suositun vastinparinsa Spencer Tracyn kanssa Katharine Hepburn näytteli ensimmäistä kertaa vuonna 1942 elokuvassa Tie Miehen Sydämeen. Valkokankaan takana näyttelijöiden välille syntyi vuosikymmeniä kestänyt rakkaustarina. Tracyn katollisen avioliiton (1923) takia pariskunta salasi suhteensa yleisöltä. He eivät koskaan asuneet yhdessä, lukuunottamatta Tracyn viimeisiä elinvuosia, jolloin heillä oli yhä omat asuntonsa. Yhdessä he esiintyivät yhteensä yhdeksässä elokuvasta, joista suurin osa on pariskuntien ongelmia käsitteleviä romanttisia komedioita. Toinen tunnettu vastin pari oli Cary Grant.

" Kaikki pitivät minua uskaliaana, pelokkaana ja jopa koppavana, 

vaikka sisäisesti aina vapisin."

Elokuvaura


Skandaaihäissä 1940

Urallaan Hepburn menestyi jo varhain. Hän sai ensimmäisen oscarinsa elokuvasta Viattomuuden kukka vuonna 1933 ollessaan yhä naimisissa aviomiehensä kanssa. Tämän jälkeen seurasi vuosien uravaikeudet, joista hän nousi uudelleen vuosikymmenen lopulta. Uuden menestysvaiheen aloitti 1939 Philip Barryn Broadway näytelmä Skandaalihäät, jota seurasi useita menestyselokuvia, kuten samanvuotinen  Hätä ei lue lakia, jossa hän etsii dinosaurusten luita Gary Grantin kanssa.

1940 Skandaalihäät olivat ei kolmio, vaan neliödraama, jossa vastanäyttelijöinä olivat sekä Grant että James Stewart. Siitä alkoi melko hiljainen vuosikymmen, jonka jälkeen 1950-luvulla ura otti kokeilevanmpia suuntia. Eräs Katharine Hepburnin tunnetuimpia elokuvia on 1951 Afrikan kuningatar, jossa hän esitttää lähetyssaarnaaja vastanäyttelijänään osastaan oscarin saanut Humbrey Bogart. Vuosikymmenen päätti Tennesee Williamsin näytelmään perustuva 1959 Äkkiä viime Kesänä, jossa pääosassa olivat myös Elisabeth Taylor ja Montgomery Clift.

Kultalampi oli Hepburinin viimeinen
"suuri" elokuva 1981.

1960-luvulla Katharine Hepburn voitti kaksi Oscaria peräkkäisinhä vuosina elokuvista 1967 Arvaa kuka tulee päivälliselle ja 1968 Leijona talvella. Ensimmäinen oli rotujen välisiä rajoja rikkova komedia Spencer Tracyn kanssa ja jälkimmäinen historiallinen draama Peter O'Toolen kanssa. Viimeisen oscarinsa hän voitti 1981 elokuvasta Kultalampi, joka perustuu samannimiseen näytelmään ja kertoo vanhenevasta pariskunnasta joka kohtaa tyttärensä uuden sulhasen. Elokuvan muina tähtinä ovat isä ja tytär Peter ja Jane Fonda. Viimeisen vuosikymmenensä Katharine Hepburn esiintyi lähinnä televisioelokuvissa.

Niin valkokankaalla kuin omassa elämässäänkin Hepburn oli arkkityyppi 1900-luvun vahvasta ja itsenäisestä naisesta. Hän toikin valkokankaalle uudenlaisen modernin naisen. Usein hän esiintyi aikakaudelle poikkeuksellisesti housuissa. Katharine Hepburn oli taitava erityisesti koomisissa rooleissa ja filmikriitiko Richard Shickelin mukaan erityisen hyvä esiintyessä hieman yläluokkaisena snobina, joka joutui nöyrtymään rakkauden edessä.