Käymälähistoriaa ja ehkä hiven tulevaakin

Ulos ulostaminen on tätä päivää
monissa paikoin maailmaa.

Hän haluu huussin. 
Hän haluu kasvimaan...
- Jukka Poika -

Käymälöiden historia on pitkä ja moninainen. Ne tulivat tarpeellisiksi ihmisasutuksen muuuttuessa pysyväksi. Muinaisista kulttuureista tiedetään enemmän ja vähemmän toimivia ratkaisuja ongelman järjestämiseksi. Silti monilla alueilla avoin jätösten tekeminen on edelleen tätä päivää. 

Monet vakituista reviiriä käyttävät eläimet pyrkivät tekemään jätöksensä tiettyyn paikkaan. Tämä on tyypillistä erityisesti monille nisäkkäille ja taipumus saattoi kehittyä osin jo niiden muinaisten esi-isien piirissä. Eräs esimerkki siisteitä jätöksensä peittävistä eläimistä on meille tuttu kotikissa. Osittainen syy tiettyyn paikkaan jätösten tekemiseen lienee ravinnon hygienia, jolloin jätökset eivät turmele ruokaa bakteereillaan. Jätösten peittäminen voi osin johtua myös halusttomuudesta jättää itsestään jälkiä muille eläimille.

Kun ihmiset vielä elivät pitkälti kiertelevää elämää jätösten käsittely ei ollut kovin suuri ongelma. Kun leiripaikalle saavuttiin taas ne olivat yleensä maatuneet. Toki voidaan kuvitella, että jos leirissä vietettiin pitempi aika, oli jätöksille varattu jokin sovittu paikka. Meilläkin on tunnettu historian puitteissa riukuja, jonne on käyty jätöksen tekemässä.

Siitä lähtien, kun ihminen asettui paikalleen asumaan ja jätökset alkoivat kasautua ja aiheuttaa erilaisia terveys ja ympäristö-ongelmia, syntyi tarve tehdä niille jotakin.Historian kuluessa jätösten käsittelyyn on syntynyt erilaisia enemmän ja vähemmän hyödyllisiä ratkaisuja. Käymälä on historian kuluessa keksitty moneen kertaan uudestaan. Jo varhain käymälöitä oli sekä istuin- että kyykkykäymälöitä.

Varhaisia käymälöitä ja vessoja

Eräiden arvioiden mukaan yksi syy kuolleisuuden kasvuun paikalleen asettumisen jälkeen, neoliittisen eli uudemman kivikauden alussa, olisi ollut puutteellinen käymälähuolto ja juomaveden saastuminen taudinaiheuttajilla. Ongelma täytyi jotenkin ratkaista. Ensimmäiset merkit käymälöistä löytyvätkin pysyvät ihmisasutuksen myötä neoliittiselta kaudelta. Osassa asutuksista jätökset peiteltiin ja toisissa ne ilmeisesti kasattiin tunkioille.

Antiikin kreikkalainen potta,
CC-BY-2.0 by Sharon Mollerus

Niitä on mahdollisesti löydetty niinkin syrjäysiltä alueilta kuin Skotlannin Orkney saarilta jo aikakaudelta 3100-2500 eaa. Varmuutta, että kyseessä olivat käymälät ei kuitenkaan ole. Vietnamista on löydetty käymälä noin vuodelta 3500 eaa, jossa on sekä ihmisten että koirien jätöksiä. Käymälä on ajalta, jolloin alueen väestö oli vastikään asettunut asumaan paikalleen.

Käymälöitä on kuitenkin löydetty suhteellisen vähän ajalta ennen korkeakulttuureja. Induskulttuurin esikaudelta on löydetty käymälöitä ja kylpyaltaita Kalibangan asutuskeskuksesta. Kaupungistuminen synnyttikin uusia ongelmia, kun syntyneiden jätösten määrä kasvoi.

Vesivessakin on vanhempi kuin moni voisi arvata. Kenties vanhin tunnettu käymäläviemäri järjestelmä on löytynyt Indus-kulttuurin Mohenjo Darosta, nykyisen Pakistanin alueelta ajalta noin 2600 eaa. Lisäksi myös minolaisen kulttuurin käymälälaitos (pdf) toimi viemäröinnin yhteydessä noin 1700-1300 eaa. Järjestelmä toimi painovoima-avusteisesti, minkä jyrkät maaston korkeuserot mahdollistivat.

On mahdollista, että Nebukadnesarin palatsissa olisi myös ollut vesi-käymälä, mutta muuten varakkaatkin Babylonialaiset käyttivät ilmeisesti käymälöitä, joiden jätökset tippuivat suuriin kuoppiin talojen alla. Toisaalta joissakin yksittäisissä kaupunkivaltioissa saattoi ehkä olla kehittyneempääkin viemäröintiä (pdf).  (esim. Eshunnan kaupunki 2500 eaa.)

Antiikin ajan käymälät

Muinaiset egyptiläiset kutsuivat käymälöitä aamuhuoneiksi. Egyptissä suurimman osan käymälöiden tuotoksista sekottuivat pottaistuimen alla olevan astian hiekkaan. Rikkaissa asunnoissa istuimet olivat usein kiviset ja niiden tyhjennyksestä vastasivat palvelijat. Köyhät joutuivat tyytymään perinteisempään kuoppakäymälään (eli huussiin) tai puiseen itse tyhjennettävään pottaan. Kuuman ja kuivan ilmaston etuna on ollut käymäläjätteen kuivuminen, jolloin haju ei liene ollut kovin paha. Tätä palveli astian hiekka, joka helpotti kuivumista

Egyptiläisillä oli myös painovoimalla toimivia käymälöitä. joiden alta jätökset valuivat ulos autiomaan hiekkaan. On mahdollista, että joillakin varakkaimmilla egyptiläisillä oli myös vesivessoja. Vanhimat tunnetut istuinkäymälät 2100 eaa on löydetty Egyptistä. Länsimaissa suositut istuinkäymälät saattavatkin periytyä juuri Egyptistä.

Roomalainen käymälä Ostiassa, PD kuvaaja Fubar Obfusco

Kirjallisuuden perusteella tiedetään, että antiikin Kreikassa oli julkisia käymälöitä 400-100 eaa. Yhtäkään varsinaista käymälää ei kuitenkaan ole ilmeisesti löydetty arkeologisissa kaivauksissa. Arkeologit ovat kuitenkin onnistuneet löytämään  Tiettävästi Ateenassa ei ollut sisäkäymälöitä eikä kylpyhuoneita. Viemäröinti muistutti keskiajan kaupunkeja siinä, että kadun keskellä kulki avoviemäri. Ateenassa säädettinkin laki, joka kielsi jätteiden kaatamisen tähän viemäriin. Sitä minne jätteet ja jätökset päätyivät, ei kukaan kuitenkaan tiedä.

Deloksen kulttisaarelta, jonne matkustettiin palvomaan paikallisiin pyhäkköihin, on löydetty käymälän kyltti, joka sijoittuu vuosille 900-100 eaa. Käymälät ilmestyivätkin ensinnä julkisille kokoontumispaikoille esimerkiksi suosittujen temppelien yhteyteen. On arvuuteltu mahtoivatko kreikkalaiset käyttää takapuolen pyyhkimiseen sileäksi hiottuja  ruukunpalasia. Niihin saattoi olla kirjoitettu myös vihamiesten nimiä. Toisaalta on arvioitu, että pitkänpäälle iho olisi kärsinyt tuon kaltaisesta toiminnasta.

Kuitenkin yleinen vesikäymälä-järjestelmä kehittyi läntisiin korkeakulttuureihin vasta roomalaiskaudella. Roomalaisten käymälä- ja viemärilaitos olikin siihen asti tehokkain. Vaikka varakkaissa yksityisasunnoissa oli käymälöitä, olivat tyypilliset käymälät julkisia yhteiskäymälöitä.

Käymälässä käyminen ei ollutkaan yksityisasia, sillä julkisissa käymälöissä saman sukupuolen edustajat istuivat vieretysten juoksevan veden päällä. Takapuoli pyyhittiin useimmiten sienellä. Roomassa itsessään oli ainakin 144 julkista käymälää. Roomalaisilla oli jopa oma käymälöiden jumalansa nimeltään Cloacina.