Harkittuja vaateostoksia

Kun vaatteet vielä tehtiin kestämään.
CC-BY-4.0  by Helsingin kaupunginmuseo
Tuntematon, Valokuvaaja 1950–1969

Vaatteet ovat lähellä sydäntäni. En haluaisi, että kulutukseni aiheuttaisi murheita muille ihmisille. Tavallisen kuluttajan on kuitenkin vaikea selvittää, millaisia vaatteita hänen kannattaisi ostaa. Vaikeaa on myös välitää viestiä yrityksille siitä, että ostaisin mielelläni vaatteitanne, jos ne vain olisivat valmistettu eettisemmin. 

Monet meistä muistavat vielä ajan, jolloin vaatteet kestivät nykyistä pitempään. Jos onnistuu löytämään kirpputorilta itselleen sopivan 1980- tai 1990-luvun vaatteen, saattaa löytää uskollisen ystävän. Nykyvaatteet valmistetaan ohuemmista ja heikoimmista materiaaleista ja niiden ompelun ja viimeistelyn laadusta tingitään. Olisi kiva, jos olisi edelleen mahdollista ostaa laadukkaita perusvaatteita, ehkä vähän kalliimmallakin, joita sitten voisi käyttää monta vuotta.

Vaatetusalan kamppanjojen odotukset eivät yleensä ole huimia. Yleensä edellytetään riittävää palkkaa elämiseen ja oikeutta turvallisiin työoloihin sekä oikeutta kuulua ammattiliittoihin, jotka valvovat työntekijöiden etua. Lisäksi vaaditaan tuotantoketjujen läpinäkyvyyttä, jotta kohtuullisista olosuhteista voidaan pitää huolta.

Niin kaun kun markkinoilla ei ole hyviä merkintöjä tai sertifikaatteja, joiden perusteella kuluttaja voi tehdä ostoksensa, niin kuluttaja joutuu näkemään vähän vaivaa tiedon hankinnan suhteen. Itseni kuitenkin yllätti se, että silloin kun yritykset ovat suhteellisen avoimia, tiedon hankinta ja tiedon avoimuuden vertailu ei ole mahdotonta eikä erityisen työlästä. Itselleni ainakin jäi korvan taakse muutaman vaatteiden valmistajan nimi, jota olen nyt valmis kannattamaan.

Pohjoismainen ympäristömerkki

Voiko hyvyys merkkeihin luottaa?

Joutsenmerkki, reilunkaupan tunnus ja muut ns. hyvyys merkit eli sertifikaatit ovat kuluttajan toimintaa helpottavia välineitä. Jos on olemassa luotettava merkki, jonka vakuutukseen voi luottaa, ei kuluttajan tarvitse niin tarkkaan pohtia, miltä valmistajalta tuotteensa ostaa, halutessaan ostaa reilusti eli eettisesti tuotettuja tuotteita.

Reilun kaupan
merkki on paras.

Joutsenmerkki ja monista vaatteista tuttu Ökö-tex ovat lähinnä niin sanottuja ympäristömerkkejä eli ne eivät takaa työntekijöille tietynlaisia työoloja. Perinteinen Ökö-tex standari (100) takaa, ettei tuotteissa ole suuria haitta-ainejäämiä. Uudempi Made in Green by OEKO-TEX (eli standardi 1000) takaa, että tuotteet on myös valmistettu ekologisesti. Global Orgaic Texstile Standard (GOTS) takaa, että kuidut on tuotettu pitkälti luomutuotantona.

Finnwatch selvitti 2016 erilaisten suomalaisten yritysten käyttämien sertifikaattien sisältöä. Parhaiten vetailussa selvisi Reilun kaupan sertifikaatti. Erilaisia standardeja on jo yli 170 ja auditioinneista (eli ulkopuolisten tarkastuksista) on tullut miljoonabisnes. Tärkeitä kysymyksiä (pdf) sertifikaatteja tutkittaessa ovat järjestelmän riippumattomuus, läpinäkyvyys, kriteerien kattavuus ja laatu, raaka-aineiden jäljittettävyys, kuluttajaviestintä sekä järjestelmän vaikuttavuus toimintaan.

Vaatetusalalla ammattijärjestöt olivat mukana Fair Wear Foundationin toiminnassa. Sekä FWF:n että Better Cotton Intiativen toiminnassa valvonta on paljonti jäsenyritysten omalla vastuulla. Jonkin verran on kuitenkin myös ulkopuolista valvontaa, mutta mekanismit eivät kummassakaan ole mitenkään erityisen hyvät. Työtekijöitä kuitenkin kuullaan tarkastuksissa.

Molemmilla merkeillä kriteerit ja manuaalit ovat kyllä julkisia, mutta tarkastuksen tulokset sen sijaan eivät. Järjestäytymisen vapautta ei aina tueta eikä elämiseen riittävää palkkaa välttämättä vaadita. Erityisesti BCI ei esitä palkka kriteerietä. FWF:n logoa voidaan käyttää, jos tuottaja täyttää 90 % hankintaketjustaan riittävän tason.

Kengät

CC-BY-4.0 Turun Museokeskus

Koko asiaan perehtymiseni lähti tällä kertaa liikkeelle siitä, kun törmäsin Eetin eli Eettisen kaupan puolesta ry:n 2017 selvitykseen (pdf), jossa oli pohdittu suomalaisten valmistuttajien ja valmistajien kenkien alkuperää, mikä sai miettimään muutenkin ostokäyttäytymistä.

Kenkien osalta kaikkein ongelmallisinta on usein nahka. Erityisesti intialaiset nahkatehtaat ovat surullisen kuuluisia siitä, kuinka heikosti niillä kunnioitetaan sekä ympäristöä että ihmisoikeuksia. Tehtaat sairastuttavat sekä työntekijänsä että ympäristön asukkaat. Tehtaissa käytetään Euroopassa kiellettyjä syöpävaarallisia kemikaaleja ja teetetään ylipitkiä työpäiviä. Jätevesien puhdistus on olematonta. Ostaja kuitenkin harvoin tietää, mistä hänen ostamiensa kenkien nahka on peräisin. Toisinaan sitä ei tiedä edes kenkien valmistaja (ks. yllä oleva selvitys).

Suomalaisista kenkien valmistuttajista ja valmistajista parhaiten pärjäsivät isot K- ja S-ryhmät. Aiemmassa selvityksessä Sievi sai kiitosta vastuullisuudesta, lähinnä kotimaisen valmistuksensa ansioista. Toiminta Suomen tehtailla onkin ilmeisesti erinomaista. Sen sijaan nahan toimittajista sillä ei ole kovin hyvää käsitystä. Tuolloin K-ryhmä palkittiin toiseksi parhaana.

Euroopan laajuisissa selvityksissä parhaiten selvisivät Adidas, norjalainen Euro Sko ja El Naturalista. Niilläkin oli kuitenkin parannettavaa. Tanskalainen Shoe-D-Vision on myös julkistanut koko tuotantoketjunsa, vaikkei ollut mukana selvityksessä. Eurooppalaisessa selvityksessä (pdf) surullisen moni arvostettu kenkien valmistaja jätti kokonaan vastaamatta. Näitä olivat mm. Rieker, Ecco ja Ara. Heikko tilanne on myös mm. Pradalla ja Gaborilla. Vähän paremmin asiat ovat mm. Clarksilla.

Selvitys on Euroopan tasolla jo pari vuotta vanha (2016). Sen jälkeen jokin on toivottavasti muuttunut parempaan suuntaan.

Vaatetusala

Finlayson on perinteinen suomalainen
vaatetusalan yritys. Työntekijöitä.
CC-BY-4.0 by Pietinen Otso, kuvaaja
1940–1943, Museovirasto

Suomalaisista vaatetusalan yrityksistä Finnlayson on kerännyt kiitosta läpinäkyvyydestään joka mainittiin tuoreessa kenkäalan raportissa ikään kuin esimerkkinä kenkäalan yrityksille. Finlaysonin viestittää avoimesti arvoistaan ja toiminnastaan myös kuluttajien suuntaan. Se kertoo selkeästi, keltä ja mistä ostaa tuotteita. Finlayson on selvittänyt myös puuvillansa kasvatus-maat ja julkistanut kehityssuunnitelman ja tavoitteensa tulevaisuudessa.

Vaatetusalan selvitys (pdf) on vielä kenkäalaakin vanhempi, vuodelta 2014. Tuolloin ainoastaan Stockmann oli sitoutunut elämiseen riittävään palkkaan, mutta senkin kohdalla konkreettisia toimenpiteitä ei oltu tehty. Tutkimuksessa nostettiin ulkomaisista toimijoista esiin nykyään Suomessakin myynnissä oleva Mark & Spencer, joka pyrki tuolloin takaamaan sen, että sen ostohinnoilla pystyi maksamaan riittävää palkkaa.

Turvallisiin työoloihin oli sen sijaan sitoutunut useampikin vaatetusalan yritys. Parhainta tämän osalta toiminta oli Keskolla, Nansolla, Stockmannilla, SOK:lla ja Marimekolla. Osalla toimijoista tuotanto oli suhteellisen vähäisessä määrin riskimaissa (mm. Marimekolla n. 13 %) , myös Nanson tuotannosta isoin osa oli Euroopassa ja Keskonkin tuotannossa riskimaita oli vain vähän. Toisaalta tuotannon siirtäminen pois riskimaista, ei auta niiden köyhien työntekijöiden asemaa.

Tutkimuksessa suositeltiin kaikkia yrityksiä kehittämään ihmisoikeuksien seurantaa. Monet nojasivat Eetin heikoksi mieltämään BSCI järjestelmään. Stockmannilla ja Keskolla oli myös omia valvontoja.

Jos palataan muutamaan tutkimuksessa mukana olleeseen yrityksen, niin Stockmannin sivuilta löytyy kohtuullisen helposti tietoa vastuullisuudesta. Se ilmoittaa sivuillaan sekä tuotteita valmistavat tehtaat, että puuvillan alkuperän. Stockmann on kiinnittänyt erityistä huomiota Bangladeshin tilanteeseen ja kertoo myös toimistaan ihmisoikeuksien takaamisen suhteen.

Kesko kertoo myös laajasti hankintojensa vastuullisuudesta, osana sen vastuullisuusohjelmaa. Se toimii yhdessä SASK:n (Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen) kanssa. Vaatteet ovat kuitenkin melko pieni osa Keskon toimintaa ja valitettavasti niille ei ollut varattu oikeastaan lainkaan tilaa. Kesko on kuitenkin julkaissut tehdaslistansa 2015, 2016 ja 2017 (pdf). Syvällisempää tietoa vaatteiden hankinnasta oli kuitenkin vaikea löytää.

Marimekon leninki
CC-BY-4.0 Turun Museokeskus

SOK:n sivuilta löytyy myös tietoa vastuullisuudesta kuluttajillekin sopivassa muodossa. SOK on 2018. aloittamassa perinteisten auditointien rinnalla uudenlaista ihmisoikeusongelmien juurisyihin pureutuvaa tutkimusmallia hankintojensa osalta.Tavarantoimittajien valvonnassa on keskitytty erityisesti ns. riskimaihin. SOK on luopunut kokonaan hiekkapuhalluksesta omien merkkiensä valmistuksessa. SOK:kin on julkaissut maahantuomiensa vaatteiden tehdaslistat 2016 ja 2017. SOK:kin sivuilta on vaikea löytää tietoa nimenomaan vaatetuotannosta ja sen valvonnasta.

Nanso kertoo sivuillaan tuotteidensa alkuperästä (Suomessa ja Virossa) ja hankinnoistaan. Nanso korostaa pientä kokoaan ja pyrkimystään yhteistoimintaan saman kokoluokan yritysten kanssa. Nanso korostaa Euroopan ulkopuolelta tulleiden tuotteiden kohdalla BSCI auditointeja (yli 80 % tehtaista) ja yhtiössä on tunnistettu tuotantoketjun pirstaloitumisen tuomat riskit. Se pyrkiikiin valitsemaan kumppaninsa tarkkaan. Kumppaneitaan se ei kuitenkaan listaa avoimesti edellä mainittujen tavoin.

Marimekko kertoo Nansoa avoimemmin hankintamaistaan ja on myös julkaissut merkittävimpien sopimusvalmistajiensa tiedot (pdf). Valvontaa on harjoitettu sekä ulkopuolisten arvioitsijoiden että yrityksen omien tarkastusten avulla. Marimekko kertoo käynnistenäänsä koko arvoketjun läpi ulottuvan ihmisoikeusriskien arviointiprosessin, joka ulottuu raaka-aineiden tuottajiin saakka.

Markkinoilla on myös muita pienempiä vaatteen valmistuttajia, jotka pyrkivät tuomaan markkinoille eettisesti tuotettuja vaatteita. Tällainen vaatteita myy Maeveg, jonka kehitystä olen seuraillut reilun vuoden ajan.  Suurin Maevegin myymä merkki Mata Traders on valmistettu Reilun kaupan ehtojen mukaisesti Intiassa. Myös myynnissä olevalla Bibicolla ja People Treella on reilun kaupan sertifikaatti. Mata Tradersin, Myamikon ja Bibicon vaatteet on ainakin osin valmistettu naisten osuuskunnissa Nepalissa, Malawissa ja Intiassa. Alla Mata Tradersin työntekijöiden haastattelu:

Muita Reilun kaupan vaatteita myyviä suomalaisia nettikauppoja ovat mm. Nudge, Lazy Lizard, Hyväntekijä, Amnesty-store ja  Karma (myy mm. People Treen vaatteita).  Nudge kertoo sivuillaan myös eettisistä ja ekokogisista vaateostoksista. Kannattaa lukea. Liikkeitä perustetaan ja suljetaan nähtävästi melko nopeaan tahtiin, sillä reilun kaupan liikkeen sivuilla ollut lista oli pahasti vanhentunut ja monet liikkeet jo kadonneet markkinoilta. Ja mistä löytyisivät paksut ja kestävät reilun kaupan farkut?

Jonkinlaisia neuvoja

Eetti antoi viime joulukuussa (2017) joitakin vinkkejä ostamisesta kuluttajille ale ostoksille:

Alestakin kannattaa ostaa laatua. (Vaatekammari, Asikkala.) 
CC-BY-4.0 by Ari Kemilä, Lahden kaupunginmuseo

1) Harkitse tarvitsetko uutta, sillä pois heitetyistä vaatteista syntyy Suomessa tekstiilijätettä kymmeniä miljoonia kiloja vuodessa.
2) Osta laadukasta ja kestävää.
3) Osta sertifioitua silloin kuin se on mahdollista - vaikka näitä tuotteita on vaate- ja kenkätuotannossa vielä valitettavan vähän tarjolla.
4) Ota selvää yrityksen teoista vastuullisuuden varmistamiseksi - älä kuitenkaan ensisijaisesti boikotoi, vaan mieluummin:
5) Anna palautetta yritykselle joko kaupassa tai verkossa

Miten sitten voi tunnistaa hyvälaatuisen vaatteen? 
(Perustuu: Rinnan Saramäen: Hyvän mielen vaatekaappi / YLE 7.8.2015)

1. Tarkista vaatteet ja erityisesti neulevaatteiden kainalot nukan varalta
2. Venytä trikoota: jollei se palaudu joustavasti, se ei pian palaudu lainkaan. Katso trikoota valoa vasten: alkavat nypyt näkyvät pilkkuina valoa vasten.
3. Hinkkaa kangasta itseesi noin sata kertaa. Jos se alkaa pööröttää tai syntyy nyppyjä, se tulee todennäköisesti nyppyyntymään.
4. Tarkista vaate epäsiistien ompeleiden ja repaleiden varalta. Huono viimeistely kertoo yleensä paljon myös muista työvaihteista.
5. Ylipitkät ompeleet kertovat kiireestä ja aiheuttavat rasitusta pistokohtiin.
6. tarkista nappien kiinnitys. Jos ne on ommeltu käsin, on koko vaate tehty huolella.
7. Villakangas tulisi yleensä olla vuoritettu. Ellei näin ole, siihen pitäisi olla hyvä syy.

Vaateostoksilla 1970-luvun alussa
CC-BY-4.0 Rista Eeva SER,
Helsingin kaupunginmuseo

Kierrätysmuodin tuntija Outi Pyy toteaa samassa artikkelissa, ettei ole elastaanin ystävä, koska se lähes varmasti heikentää vaatetta. Hän toteaa, että vaatetusalan firmat ovat  oivaltaneet, että laatua heikentämällä säästetään kustannuksista. Vaatteiden laatu on heikentynyt tasaisesti koko 2000-luvun ajan.

Saramäki suosittelee tutkimaan vaatetta kaikilla aisteilla jo kaupassa. Sitä tulisi myös haistella. Hyvälaatuinen vaate on valmistettu laadukkaista ja paksuista materiaaleista ja oikeista luonnonkuiduista.