Sumerit II: elämäntapa ja yhteiskunta

Sumerilainen sivilisaatio otti käyttöön lukuisat myöhempien korkeakulttuurien piirteet. Sieltä ovat peräisin ainakin hallinto, virkamiehet, lainsäädäntö, verotus, kirjanpito, arkisto, palkanmaksu, ammatit, työnantajat, yhteiskuntaluokat, järjestäytynyt uskonto, hymnit, papisto, ajanlasku, historiikit, matematiikka, tähtitiede, ulkomaankauppa, diplomatia, vakituinen armeija,  kaupunkisuunnittelu, julkiset rakennustyöt, kaunokirjallisuus ja monet muut myöhemmille kulttuureille tutut piirteet. Sumerit ottivat käyttöön myös ensimmäisen tunnetun kirjoitusjärjestelmän, pronssin käsittelyn, savenvalajan pyörän ja vaunujen pyörän, jotka myöhemmin levisivät mm. Egyptiin. 

Vaikka sumerit kävivät innokkaasti kauppaa ja valmistivat käsitöitä, heidän hallintotapaansa voidaan kuitenkin pitää maatalousvaltaisena teokratiana. Yhteiskunnan johdossa oli papisto, ylimpänä pappiskuningas. Kunkin kaupunkivaltion maataloustuotanto varastoitiin temppelien yhteyteen. Sieltä asukkaat saivat sitten sovitun määrän jauhoja ja olutta. Sumerit pitivät oluesta niin kovasti, että heillä oli oma panimo-jumalatar Ninkasi.

Sumerilainen elämäntapa

Monet suuret sumeritemppelit olivat zikkurateja
eli porraspyramideja. Photo cc-by-3.0 by Hardnfast 

Kunkin sumerilaisen keskuskaupungin sydämessä oli suojelusjumalalle tai -jumalattarelle omistettu temppeli. Temppelit vuokrasivat viljely-, laidun- ja kalastusalueita asukkailleen ja vastineeksi perittiin osuus temppelin tarpeisiin. Tuotolla kustannettiin temppelin palkkaamien rakentajien, kanavien kaivajien, käsityöläisten ja muiden työntekijöiden palkat. Palkanmaksu suoritettiin yleensä viljana. Hopeaa ja kultaa annettiin palkkana vain korkeassa asemassa oleville.

Tavalliset asuintalot olivat yleensä yksikerroksisia. Ne oli useimmiten rakennettu auringossa koviksi kuivatetuista savitiilistä. Asuintalot oli yleensä rakennettu yksityisiksi niin, ettei kaduilta nähnyt juuri sisään.

Varakammaimmilla oli suurempia taloja, joissa saattoi olla jopa kymmenen huonetta ja kaksikin kerrosta. Makuuhuoneiden ja keittiöiden lisäksi niissä saattoi olla sisäkäymälä ja kotialttari. Ylimystö asui suurissa palatseissa, joissa oli lisärakennuksia ja sisäpihoja. Niissä asui omistajiensa lisäksi myös monenlaista palvelusväkeä.

Sumerilainen kampaus.

Sekä miehet, että naiset pukeutuivat polvipituisiin laskostettuihin pellava- ja villahameisiin. Sen lisäksi naiset verhosivat myös ylävartalonsa kankain jättäen yleensä oikean olan näkyviin. Jaloissa varakkaimmilla oli sandaaleja ja kippurakenkiä, mutta monet kulkivat avojaloin. Nasilla oli pitkät vapaat, letitetyt tai päälaelle kiedotut hiukset. Miehillä oli usein muhkeat, hyvinhoidetut parrat.

Koruina suosittiin pronssista, hopeasta ja kullasta valmistettuja korvakoruja, ranne- ja nilkkarenkaita, kaulakoruja ja pantoja. Varakkaimmilla saattoi olla myös kauniiksi värjättyjä vaatteita ja korukivillä koristeltuja koruja.

Aiemmin epäiltiin, että sumerit olisivat nauttineet arkisin lähinä viljasta ja palkokasveista koostunutta velliä tai pataa. Sitten löydettiin luottelu sumerilaisista ruokalajeista, joita oli sadoittain. Mukana oli muun muassa pari kymmentä erilaista juustoa, satoja eri keittoja