Saturnalia - roomalainen keskitalven juhla

Maanviljeyn jumala Saturnus.

Nykyiseen joulukuuhun sijoittunut Saturnalia oli alkujaan vuoden-vaihteen juhla, jossa juhlittiin maatalouden jumala Saturnusta ja menneen vuoden satoa. 

Aunperin saturnaliaa vietettiin Juliaanisen kalenterin mukaisesti 17. päivänä joulukuuta, mistä se viimeistään tasavallan ajan loppupuolella pidentyi viikon kestäväksi juhla-ajaksi. Toisaalta keisarikuunan aikana juhla taas lyheni 3-5 päiväiseksi.

Kun syyskylvöt olivat valmiit, oli sopiva aika juhlia maanviljelyksen jumala Saturnusta. Juhlan aikana palattiin hetkellisesti Saturnuksen valtakunnan kulta-aikaan. Hyväntahdon juhlan alla riidat pyrittiin sopimaan.

Juhla muistutti paljon kreikkalaisen Kronoksen juhlaa. Se alkoi myös paljain päin tehdyllä uhrilla, joka toimitettiin Saturnuksen temppelin edessä, Capitoliumin juurella. Rituaaliin kuului Saturnuksen patsaan vapauttaminen ikeestä ja asettaminen yltäkylläiselle pedille. Saturnuksen temppeliä, jossa myös valtion aarekammio sijaitsi, pidettiin kaupungin vanhimpana temppelinä.

Noppapelit kuuluivat Saturnalian
viettoon (Pompeiji).

Vuodesta 217 eaa. lähtien uhria seurasi yhteinen valtiovallan järjestämä juhla-ateria. Saturnalia oli roomalaisista juhlista suosituin. Saturnalian katsotaan vaikuttaneen myöhempään kristillsen joulun juhlintaan. Sillä lienee ollut myös vaikutusta keskiaikaiseen karnevaaliperinteeseen.

Vapautta ja pitoja

Saturnalian juhlinta sai monenlaisia epävirallisia muotoja. Sen aikana vierailtiin ystävien luona, nautittiin hyvästä ruuasta ja juomasta, annettiin pieniä lahjoja sekä pidettiin yleisesti hauskaa. Koristeena oli tähtien ja auringon kuvia ja pöydät notkuivat syksyn sadon herkuista.

Saturnalia oli vapaapäivä kaikesta työstä. Koulut olivat kiinni ja jopa ruumiillisesta harjoittelusta (eli urheilusta) pidättäydyttiin. Oikeus oli suljettuna, eikä tuomioita annettu, eikä myöskään sotaa voitu julistaa. 18-19. päivänä, jotka olivat myös vapaata julkisista toimista, perheet juhlistivat Saturnaliaa kotonaan. Aamulla kylvettiin ja sitten uhrattiin Saturnukselle perinteinen juottoporsas.

1800-luvun käsitys riehakkaasta Sautrnaliasta.

Saturnalia oli vapauden juhla. Juhlaan liittyivät ylösalaisin käännetyt roolit, joissa orjat saivat juhlia ja isännät ottivat palvelijan roolin. Juhlintaa johti eräänlainen joukkojen valitsema juhlakuningas. Hulluilla määräyksillään hän loi juhlaan tahallista kaaosta ja keisarikunnan aikaan kenties pilkkasi myös yksinvaltaa. Uhkapelit ovat juhlan aikana poikkeuksellisesti sallittuja. Pukeutuminen saattoi olla tahallisen mautonta.

Sigiralia, 19. päivä, oli lahjojen antamisen päivä. Saturnalian henkeen kuului, etteivät ne saaneet olla arvokkaita, eivätkä osoittaa antajansa asemaa. Lahjat olivat usein saviastioita, sigarilla vahahahmoja, kynttilöitä tai käytännön piloja. Myös makeita herkkuja saatettiin lahjoittaa. Kynttilöitä pidettiin kasvunsa aloittavan auringon vertauskuvina. Lapsille annettiin leluja. Usein lahjojen mukana oli myös värssyjä. Lahjoja saatettiin antaa myös muina juhlan päivinä.

Antoine Caletin (1700-luku) Saturnalia.

Saturnalia oli toivorikas ja haaveellinen juhla. 19.päivänä vietettiin Opaliaa Saturnuksen puolison sadonkorjuun jumalatar Opsin juhlaa. Ops oli maan äiti ja vaurauden jumalatar, jonka palvonta oli omaksuttu sabiineilta (Rooman eteläpuolinen muinainen kansa). Opaliana annettiin lupauksia maata eli Opsin elementtiä  koskettaen.

Auringonjumalan juhlinta seurasi saturnaliaa

Joskus saturnaliaan sekoitetaan myös joulukuun 25. päivä eli voittamattoman Auringon (Sol Invictus) juhla, jota vietettiin 200-luvulta (jaa) lähtien ja joka myöhemmin Konstantinuksen aikana noin sata vuotta myöhemmin vaihtuu kristuksen symtymäpäiväjuhlaksi. Roomassa oli aurinkoa palvottu aiemminkin, mutta Aurelianus nosti sen ensimmäisten jumalien joukkoon.

Aurelianus rakennutti Auringolle uuden temppelin, jonka pääpapeiksi valittiin senaattoreja. Tarkoitus oli tehdä auringontemppelin pappeudesta arvoasema. Monet senaattorit kuitenkin asettivat toiset pääpappien tehtävät auringontemppelin pappeuden edelle.