Feresi eli karjalainen olkainhame

Venäläinen kiilasarafaani.
Varhainen sarafaanin muoto.

Feresi on venäläisen sarafaanin karjalainen muunnos ja eräs liivimekon tai liivihameen muoto. Suomessa feresiä ovat käyttäneet erityisesti ortodoksi-karjalaiset, kun taas luterilaisilla käytössä oli enemmänkin läntisempi kansanpuku.

Suomalaisena vaatteena feresi on varsinaisia pääosin 1700-luvulta peräisin olevia kansallispukuja nuorempi ja levisi osaan Suomen Karjalaa 1800-luvulla. Feresiä ei meillä pidetäkään kansallispukuna, vaan ns. kansanpukuna ja jokainen voikin tehdä siitä omannäköisensä.

Feresin ja sarafaanin pitkä historia

Vaikka feresi saapui meille vasta 1800-luvulla, niin sen historia ennen meille saapumista on sangen pitkä. Sen juuret johtavat Iraniin ja Kreikkaan. Feresi tarkoittaa kreikaksi ylimystön vaatetusta. Sarafaani taasen on iraninkielellä miesten juhla-asu. Alunperin sarafaani oli edestä kiinnitettävä takkimainen vaate ja jäänteenä tästä edessä on usein kaksi ylhäältä alas ulottuvaa nauhaa, kuin takin liepeinä.

1300-luvun Nikonin kroniikassa Sarafaani tarkoittaa ruhtinaan asua. Tuolloin se oli hihallinen leveistä kiilamaisista kappaleista ommeltu päällysvaate. 1600-luvulla ferjaz oli pajarien käyttämä sarafaanimainen napiton takki, jonka valehihat roikkuivat selässä. Myöhemmin nimitystä käytettiin talonpoikien palttinakankaisista asuista. Alunperin se oli miesten ja nunnien vaate.

Jossain vaiheessa 1600-lukua hihat alkoivat kadota ja asusta tuli myös naisten käyttämä. 1700-luvulla sarafaanista tuli yksinomaan naisten vaate. Vaikka sarafaani mielletään helposti venäläiseksi perinneasuksi, on se tullut venäjällekin muualta ja suosittu moni paikoin Itä-Euroopan pohjoisosissa.

Karjalaisalueille sarafaanin käyttö alkoi levitä 1700-1800-luvuilla. Vaate oli meillä käytössä aina 1900-luvulle alkuvuosikymmenille saakka. Nyky-Suomessa feresin käyttö liittyy karjalaiseen perinteeseen ja osin myös ortodoksiseen uskontoon.

Karjalainen feresi

Feresit tehtiin painokankaista. Tverin Karjalassa eli varsinaisella karjalankielisellä alueella käytettiin tummansinisiä pienikuviollisia feresejä. Muualla on ollut käytössä yksivärisiä, ruudullisia tai pienikuvioisia kankaita. Väritykseltään feresit olivat värikkäitä, eikä joukkoon juuri harmaata ja ruskeata mahdu.

Nykyään feresinä tunnettu suorasarafaani.

Perunkirjojen perusteella on yritetty todentaa feresin ja sarafanin eroa ja eroksi on lähinnä todettu, että feresit on yleensä tehty ostokankaista. Nimitysten käyttö on ollut myös osin alueellista, sillä sarafaanista on puhuttu Pohjois-, Laatokan ja Vienan Karjalassa; feresiä Pohjois- ja Laatokan-Karjalassa. Aunuksessa puhuttiin sveresistä. Vienan-Karjalassa suorasarafaania kutsuttiin myös kostoksi. Nykyään ns. suorasarafaania kutsutaan feresiksi.

Sarafanin ja feresin käyttö on liittynyt ortodoksi uskoon. Luterilaiset naiset käyttivät vyötäröhametta. Sarafaani on useimmiten kansanpuku, mutta kuuluu myös osana eräisiin suomalaisiin kansallispukuihin esim. Raudun ja Sakkolan äyrämöispukuun. Hartiushameet olivat käytössä 1900-luvun alkuun asti Vienan Karjalassa, Aunuksessa ja osassa nykyistä Suomen Pohjois-Karjalaa. Paikoitellen niitä näkyi vanhemmilla naisilla Kangaksella ja Suomenlahden itäisessä saaristossa vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Evakkonaisilla niitä nähtiin vielä tätäkin myöhemmin.

Feresin (suora sarafani) tunnusomainen piirre on runsas laskostus takana. On väitetty, että siitä saattoi tuleva anoppi tarkistaa miniäehdokkaan käsityötaitoja. Hame muodostuu periaatteessa suorasta kangaskappaleesta, johon on saatu muotoa taakse tehdyllä taidokkaalla rypytyksellä. Hameen kuului olla mahdollisimman muhkea ja siksi siihen käytettiin runsaasti kangasta. Muhkeus antoi kuvan varakkuudesta. Hameen koristeena on reunanauha ja siinä on kapeat olkaimet. Helma yltää lähes nilkkoihin. Vyötärö on korkealla.

Feresin alla on käytetty rätsinää eli paitaa ja sen päälle on puettu esiliina eli peretniekka. Rätsinässä oli joko pitkät ranteisiin ulottuvat hihat tai pitsireunaiset pussihihat. Varsinkin arkena esiliinat saattoivat olla yksinkertaisia ja värikäs.