keskiviikko 18. tammikuuta 2023

Tarinoiden historia

Kielten historiaa pystytään jäljittämään ehkä jopa 6000 vuoden taakse, mutta kansainvälisen tarinaperinteen perusteella voidaan pohtia, voivatko tarinat olla kieliäkin vanhempia. Hyvin samankaltaisia tarinaelementtejä löytyy kansoilta, joiden läheisin yhteys on monien tuhansien vuosien takaa.

Porokin voi olla kulkusana.
On jo jonkin aikaa tiedetty, että esimerkiksi indoeurooppalainen uskontoperinne, ulottaa juurensa noin 5000 vuoden taakse. Uskonnollisen mytologian jumalhahmot ja niihin liittyvät mytologiset tarinaelementit ovat vähintään näin vanhoja. 

Myös vähemmän uskonnollisten tarinoiden juuret voivat olla hyvin vanhoja. Ongelma on, että niiden liikkumisa kansoilta toisille on vaikeampi jäljittää. Kansantarinat, jotka ovat vähemmän kiinteästi yhteydessä uskonnollisiin käsityksiin, voivat kääntyä kieleltä toiselle ja siirtyä yli kulttuurirajojen ihan jo viihteellisin syin.

Euraasialaisten kielten piirissä tunnetaan niin sanottuja kulkusanoja, jotka tunnetaan monien kielikuntien parista ja joiden alkuperää on ollut vaikea ja joskus lähes mahdoton selvittää. Tällaisia kulkusanoja on muun muassa vaski, joka on ikivanha, alunperin kuparia tarkoittavat kulkusana. Uralilaisten kielten parissa vaski on yleisuralilainen ja tarkoittaa lähes aina jotakin metallia. Myös poroa tarkoittava sana saattaa olla pohjoisen Euraasian ikivanha kulkusana. Muita tuttuja sanoja, jotka lienevät kulkusanoja ovat mm. humala,

Hera muuttaa Kalliston karhuksi ja Zeus tähdiksi.
Tarinoiden siirtyminen kulttuurista toiseen, edellyttää kuitenkin enemmän kuin yksittäisten sanojen siirtyminen käyttötarkoituksen mukana. Se edellyttää, että tarinan kertoja on pystynyt ymmärtämään tarinan alkuperäisellä kielellä ja kyennyt kertomaan sen uudella kielellä niin hyvin, että tarinan merkitys ei ole suuresti muuttunut. Tämä edellyttää hyvää kielentuntemusta sekä alkuperäisellä että uudella kielellä.

Tiedetään, että useilla indoeurooppalaisilla tarinoilla on pitkät yhteiset juuret. Tarina kaunottaresta ja hirviöstä sekä pojasta joka varasti peikon tai jätin aarteen on juuret, jotka ulottuvat tuhansien vuosien taakse. Tämä ei kuitenkaan edellytä tarinoiden kulkeutumista kulttuurista toiseen, vaan kulttuurien mukana maankolkasta toiseen. 

Muiden kielikuntien sisällä ja kielikuntien välillä tutkimus on ollut vähäisempää. Esimerkiksi turkkilaisten kansojen folkloresta on tehty vertailevaa tutkimusta, mutta siinä on enemmän vertailtu folkloren tarkoituksia ja teemoja, kuin itse tarina-aiheita.

 


Tarina kosmisesta metsästyksestä

Joskus vanhimmaksi tunnetuksi tarinaksi mielletään mytologinen tarina kosmisesta metsästyksestä. Sen uskotaan olevan ainakin 15 000 vuotta vanha. Tarinan eri versioita tunnetaan sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden parissa. Tarinan saaliina on joku karhu tai joku kaviokyntinen (ungulate) eli lähinnä kavio- ja sorkkaeläimet. Tarinaan liittyvät tähdet ovat Otavan kauhan neljä tähteä

Klassisesta kirjallisuudesta tunnettu esimerkki näistä tarinoista on tarina nymfi Kallistosta joka muutetaan karhuksi ja myöhemmin tähdistöksi taivalle. Irokeesi myytissä metsästetään myös karhua, joka kiipeää taivalle tähdistöksi. Koska tarina on kieltämättä ollut olemassa ennen muuttoa Beringen kannaksen yli Amerikkaan, se antaa olettaa myytin vähimmäisiäksi noin 15 000 vuotta.

Myös saamelaisilla, obin ugrilaisilla ja hanteilla on oma versionsa tästä myytistä. Niiden tarinoissa seikkailee poro tai peura. Tarinassa on kaksi tai useampi metsästäjää, joista yksi on otava. Tässä tarinassa eläin ei kuole, ennen kuin se muutetaan tähdistöksi. Uralilaisten kansojen sekä tunguuseihin kuuluvien evankien ja dagestanilaisten rutulien tarinat luokitellaan toisinaan Aasialaiseksi-tarinarymäksi.

 

 Sukeltaja-luomiskertomus

Kuikat ovat olleet taruissa suosittuja sukeltajia.
Aiemmin mainittu sukeltajamyytti (earth-diver) on maailmanluomiskertomus. Siinä maailma on aluksi veden peitossa, kunnes sukeltaja tai sukeltajat saavat maan kohoamaan vedestä tavalla tai toisella. Kertomus tunnetaan sekä Euraasiassa että Pohjois-Amerikassa. 

Levinnäisyyden perusteella on päätelty sen olevan peräisin Itä-Aasian rannikolta, josta se on levinnyt sekä Siperiaan että Pohjois-Amerikkaan niihin muuttaneiden kansojen mukana. Tarina on levinnyt aina itäiseen Eurooppaan saakka ja tunnetaan myös Intiassa. Se tunnetaan myös Babyloniassa niemllä Enuma Elish ja polynesialaisten Maorien parissa. Jopa Raamatusta on joskus löydetty se ilmentymiä. Myytin ilmeneminen myös länsiarfirkkalaisten Yorubojen parissa, herättää kuitenkin kysymyksen, onko arvio itäaasialaisesta alkuperästä varmasti oikea.

Pohjois-Amerikkalaisissa versioissa maailman luominen alkaa, kun olennot ovat nukuksissa tai horokissa alkumaailmassa. Sukeltaja herää ensimmäisenä. Sen yritykset luoda uutta maankamaraa johtavat usein epäonnistumiseen, kunnes se löytää ratkaisun ongelmaansa. Pohjois-Amerikassa sukeltajamyytti tunnetaan erityisesti metsästäjäkeräilijöiden parissa.

 

 

Muita laajalle levinneitä myyttejä

Viikinkien Yggrasil
Maailmanpylväs (Axis Mundi) on eräs mytologinen elementti, joka tunnetaan monilta eri kansoilta yli kulttuuripiirten rajojen. Se voi olla joko pylväs, pyhä vuori, maailmanpuu, tikapuut, köysi, jono nuolia tai jokin muu akseli, joka yhdistää taivaan ja maan. Kalevalaisessa runoudessa tämä maailmanpuu on iso tammi, joka kaadetaan, jolloin taivas avautuu ja tulee näkyviin. Axis Mundi tunnetaan myös sekä Etelä Amerikan että Australian alkuperäiskansojen myyteissä. Jos tällä ajatuksella on yhteinen alkuperä, täytyy sen olla hyvin vanha.

Toinen hyvin laajalle levinnyt myytti on tarina vedenpaisumuksesta, joka saattaa perustua jääkauden jälkeiseen meren pinnan nousuun, eikä välttämättä yhteiseen alkutarinaan. Siinäkin tapauksessa tarinan on oltava ikivanha. Myös muilla tapahtumilla Mustanmeren tulvimisella 7000-8000 vuotta sitten, pronssikautisen Theran purkauksen aiheuttamalla tsunamilla (n. 1600 eaa) sekä muilla vastaavilla tapahtumilla eri puolilla maailmaa, on voinut olla vaikutusta tarinoihin kullakin seudulla.

Koska vedenpaisumusmyyttejä tunnetaan sekä uudelta että vanhalta mantereelta, on niiden yhteinen alkuperä näitä esitettyjä tapahtumia vanhempi tai sitten niillä on erillinen alkuperä. Ainoastaan Afrikasta näitä myyttejä ei ilmeisesti tunneta.

Tarinasta on olemassa hyvin vanha versio, jossa kaikki alkaa alkujättiläisen tai maailmanpuun tappamisesta, mikä johtaa alkuajan lopussa "verenpaisumukseen". Tarina verenpaisumuksesta on laajalle levinnyt myytti, joka tunnetaan myös meiltä suomalaisilta Väinämöisen veneenveiston ja pohjehaavan muodossa.

Maailmanmuna tai kosminenmuna on eräs monien kansojen parissa tunnetuista maailmansynty tarinoista. Se tunnetaan indoeurooppalaisilta, egyptiläisiltä, foinkikilaisista, suomalai-ugrilaisista, polynesialaisilta ja  länsiafirkkalaisten dogonien parista. Tämän tarun mukaan usein alkujumala syntyy munasta, joka joskus on munittu varhaisten vetten päälle. Esimerkiksi egyptiläisessä perinteessä alkumunasta syntyy auringonjumala Ra. 

Toinen laajalti tunnettu maailmanluontikertomus on tarina maailman vanhemmista, jotka ovat kaksi alkuvoimaa. Useimmiten on kyse taivaasta (usein mies) ja maasta (usein nainen). Alkuaikana ne olivat niin tiukasti kiedottuja toisiinsa, ettei jälkikasvua voinut syntyä. Heidän yhtyessän jälkikasvu saa alkunsa. Monesti tästä seuraa tarina jumalten sukupuusta. Toisessa versiossa koko maailma syntyy yhden esivanhemman kehosta. Osassa versioita tämä alkuolento uhrataan maailman osiksi. Tätä pidetään animistisena versiona tarinasta.

(Tämä kirjoitus jatkuu toiseessa osassa, jossa käsitellään lähemmin uralilaista perinettä).