torstai 18. helmikuuta 2021

Syntyvyyden säännöstelyn historiaa - varhaisajoilla ja muinaisessa Lähi-Idässä

Seksuaalinen puuhastelu on monesti hauskaa, mutta siitä usein seuraava lastensaanti on vaarallista ja kallista, eikä aina suotavaa, jos tilanne lastensaantiin ei ole ihanteellinen. Raskauksia on pyritty ehkäisemään jo pitkään, mutta ennen kemiallisen ehkäisyn keksimistä, se ei aina ole ollut kovin tehokasta.

Muinaisia ihmisiä ei kannata väheksyä. He saattavat hyvin olla huomanneet imetyksen ehkäisevän vaikutuksen ja ymmärtäneet sen, että keskeytetty yhdyntä saattaa vaikuttaa raskaaksitulon todennäköisyyteen. Kuitenkin sekä raskaaksi tulemiseen että raskauden ehkäisyyn on kauan käytetty myös monenlaisia taikakeinoja. 

Muinainen äiti n. 1500 eaa. CC-BY-2.0 by Jean-Pierre Dalbéra
Muinainen äiti n. 1500 eaa.
CC-BY-2.0 by Jean-Pierre Dalbéra
Keräilijä ja metsästäjäkansoilla on todettu, että keskimääräinen synnytystenväli on noin kolmesta ja puolesta neljään vuotta, mikä on hyödyllistä, sillä äiti ei kykene kantamaan mukanaan useampaa taaperoa kerrallaan. Tämä lienee seurausta sekä suuressta liikunnan määrästä että pitkässtä imetyksestä, joka ehkäisee raskaaksi tulemista. Myös edellisen lapsen kantaminen (6-12 kg) tuhanksia kilometrejä vuodessa, on raskasta työtä, millä on uskottava ehkäisevä vaikutus. Raskaasti urheilevilltahan saattaa tänäkin päivänä jäädä kuukautiset pois.

 Synnytystauko on ihmisllä samankaltainen kuin vastaavat tauot muilla ihmisapinoilla, joista orangutangit pitävät keskimäärin 92 kuukautta, simpanssit 66 kuukautta ja gorillat 45 kuukautta taukoa synnytysten välillä  Pitkä synnytysvälit ovatkin tuttuja monilla metsästäjäkreäilijäkansoilta ympäri maailmaa. 

Ihmisten siirtyessä viljelemään maata, liikunnan määrä vähentyi, ruokavalion kalorimäärä kasvoi ja tarjoille tuli vaihtoehtoisia lastenruokia kilpailijaksi imetykselle, joka lyhensi imetyksen kestoa. Luontainen synnytysväli ei enää toiminut kuten ennen. Lapsia ei myöskään enää kannettu pitkiä matkoja paikasta toiseen, mikä vähensi naisten kuormitusta. Tästä johtuen synnytykset tihentyivät ja ehkäisykeinoille tuli tarvetta. Toisaalta useille käsipareille oli myös käyttöä viljelijäyhteisöissä.


Muinainen Lähi-Itä

Kahuan gynekologiken papyrus 1850 eaa.
Egyptiläiset olivat lääketieteellisesti suuntautuneita ja naisten asema oli egyptiläisessä yhteiskunnassa aikaansa nähden hyvä, eikä liene suuri yllätys, että vanhimmat tiedot pyrkimyksestä ehkäistä raskaaksi tulemista, ovat muinaisesta Egyptistä. Kahua Papyrus 1850 eaa ja Ebers Papyrus 1550 eaa neuvovat käyttämään hunajaa, akasianlehtiä ja vaatenukkaa sperman kulun tukkimiseen. 

Kahuan gynekologinen papyrus 1850 eaa (eräs Kahua Papyruksista) kuvaa myös muita metodeja ehkäisyyn kuten erilaisia pessareita ja akaasia-kumia, jolla on todettu olevan spermaa hyydyttäviä vaikutuksia. Kahuan gynekologinen papyrus on itse asiassa vanhin egyptiläinen lääketieteellinen teksti, mikä kertonee siitä, että naistentaudit olivat tärkeitä. Papyruksessa on lueteltu vielä muitakin keinoja yrittää ehkäistä raskauksia. Siihen pyrittiin peittämällä kohdunsuu kumimaisella aineella, kohtuun levitetyllä hunajan ja soodan seoksella sekä krokotiilinlannasta tehdyllä pessarilla. 

Akkadian jumalatar
Imetyksen raskauksia ehkäisevä vaikutus oli muinaisessa Egyptissä tiedossa ja pienokaisia saatettiin imettäää jopa kolmivuotiaiksi, jotta uudet raskaudet lykkäytyisivät. Muinaisessa Mesopotamiassa uskotaan käytetyn imettäjiä, koska rintaruokinta laskee naisten hedelmäliisyyttä. Toisaalta siellä saatettiin myös imettää pari-kolme vuotta lapsen syntymän jälkeen.

Vanhassa testamentissä puolestaan käytettiin keskeytettyä yhdyntää ehkäisemään raskaaksi tulemista, Onanin ja Tamarin tarinassa. Egyptistä on löydetty myös varhaisimmat kondomit, joita tosin käytettiin enemmän sairauksien kuin raskauden ehkäisyyn. Ne poikkesivat kuitenkin nykykondoomeista melkoisesti, sillä ne oli valmistettu pellavakankaasta. Minolaisessa tarussa, joka sijoittuu aikaan 3000 eaa., kuningas Minos käytti vuohen rakosta valmistettua kondomia.

Ensimmäinen kuvaus kastraatiosta eunukkien luomiseksi on Sumerilaisesta Lakdashin kaupungista 4000-vuoden takaa. Kastraatiota voidan pitää äärimmäisenä tapana hallita raskaaksi tulemista ja sitä kuka sai tulla isäksi.  Sumerilaiset käyttivät myös yhdynnästä poikkeavia seksuaalisen kanssakäynnin muotoja, estääkseen miehen sperman pääsyn naisten kohtuun.

On mahdollista, että muinaisina aikoina tiedettiin myös raskauksia ehkäiseviä yrttejä, kuten myöhemmin Kreikassa ja Roomassa. Muinaisessa Assyriassa (ja myös Egyptissä) naiset saattoivat kuitenkin nauttia vaarallisiakin myrkkyjä raskauden keskeyttämisesksi. Ne olivat kuitenkin hyvin vaarallinen tapa ehkäistä raskauksia. Tätä vaaraa ei kuitenkaan aikoinaan oikein ymmärretty, vaan esimerkiksi elohopeaa pidettiin ihmelääkkeenä. 

Jos mikään muu ei auttanut, oli aina mahdollista hylätä pienokainen, mikä käytännössä lähes aina johti lapsen kuolemaan. Tätä tapahtui Sumeriassa erityisesti tyttärien kohdalla.