Kureliivien ja korsettien historiaa (v. 2022)

Vartalonmuokkauksen historia liittyy naisten kauneuden tavoitteluun. Sen juuret ovat keskiajan alusvaatetuksessa, mutta muotiin se alkoi tulla vasta 1500-1600-luvulla. Korseteiksi kureliivejä alettiin kuitenkin kutsua vasta 1830-luvulla. Kun vartaloa muokkaavista alusvaatteista aikanaan 1960-luvulla luovuttiin, ne korvasivat pitkälti epäterveelliset dieetit, anorexia, ortorexia ja plastiikka kirurgia.

Populaari kulttuurissa vallalla olevat käsitys korseteista, ei erityisen hyvin vastaa historian tutkijoiden löytämää käsitystä korsettien arkikäytöstä ja käytännöistä. Vaikka historiantutkimus on miehustojen, kureliivien ja korsettien osalta edistynyt, yleisesti vallalalla olevat käsitykset ovat edelleen hallitsevia.

Eräs tämän blogin varhaisimmista kirjoituksista koski korsettien historiaa ja näin jälkikäteen katsottuna on hieman onneton. Ajattelin kirjoittaa sen uusiksi, kun korseteisita on kuluneen vuoden 2021 puhuttu paljon ainakin niissä yhteyksissä, joita itse seuraan. Alla olevan kirjoitelma korsettien historiasta ei ole erityisen hyvin viitattu ja toivon, että suotte sen anteeksi. Tarpeelliset viitteet löytyvät kuitenkin helposti googlettamalla. 

Tämä kirjoitus käsittelee vain aikuisten naisten tukivaatetusta ja miesten ja lasten korsettien käyttö, vaikka onkin historiallinen tosiasia, on tässä jätetty huomiotta.

Kureliivien varhaishistoria

Corset fendu

Keskiajalta on säilynyt vain vähän vaatetusta nykypäivään saakka. Vaikka kuvituksessa näkyy toisinaan alusvaatteita, meillä on kuitenkin vain hyvin vähän tietoa keskiajan alusvaatteista. Keskiajan vaatetus oli kuitenkin hyvin laskeutuvaa, eikä kureliiveillä ehkä olisi ollut kovinkaan suurta merkitystä. 

1100-1200-luvuilla olivat muodissa hennot, enkelimäiset naisvartalot, jotka eivät kaivanneet suurta tukea. Suuririntaisilla naisilla oli kuitenkin tarve rintojen tukemiseen, mihin saatettiin käyttää liivimäisiä alusvaatteita, jotka toimivat rintojen tukena. Näistä liiviyläosallisista alusmekoista on kuvia myöhemmän keskiajan taiteessa.

1300-1500-luvun burgundilaismuodissa oli käytössä vaate, jonka nimi oli nykylukijaa hämäävästi "corset fendu".  Kyseessä ei kuitenkaan ollut alusvaate, vaan löyhä päällysmekko, keskiaikaisen surkotten tyyliin. Joskus kuuleekin, että korsetti olisi ollut peräisin keskiajan Burgundista, mutta kyseessä lienee nimitykseen liittynyt väärinkäsitys.

Fartingale

Renesanssin aikana muoti muuttui kohti tuettua yläosaa ja renesanssimuodin lähtömaana pidetään monesti Italiaa. Suositun tarinan mukaan Catherine de' Medici olisi tuonut korsettimuodin Italiasta Ranskaan. Samoissa yhteyksissä puhutaan usein  myös metallikorseteista, joista löytyy joitakin varhaisia kuvia. Niillä on saattanut olla terveydellinen tausta, eikä niitä luultavasti ole käytetty muodikkaana alusasuna.

Jäykemmän renesanssimuodin esikuvana lienee joka tapauksessa ollut Italian sijasta Espanja, josta tulivat suuret myllynkivikaulukset ja tuetut fartingale hameet. Siellä kehittyi myös uusi luutettu ja tuettu miehusta (ks. kuva), jonka variaatiot eri muodoissaan olivat käytössä aina 1800-luvun alkuun saakka.

1632

Viimeistään 1600-luvulla yläosat (eng. "bodice" tai "piece of bodice") olivat tuetut. Tukena voitiin käyttää joko välimerellistä jättiruokoa (Arundo donax) tai valaanluita (tai oikeammin valaan hetuloita). Ne olivat kuitenkin tuolloin varsinaisia vaatteita, eivätkä alusvaatteita, ja hihat oli kiinnitetty niihin kiinni joko ompelein tai nauhoin, kuten monesti myös myöhäisellä keskiajalla ja renesanssin aikana.

Kureliivien pitkä vuosisata

Mantua n. 1698

Kureliivien historia juontaa 1600-luvun lopun Ranskaan, Aurinkokuninkaan Louis XIV:n hoviin. Sinne lainattiin uudenlaista muotia Espanjasta  ja asua kutsuttiin nimellä mantua. Mantua (eli takki) nousi suosioonsa 1680-luvulla. Sen alla oleva miehusta oli jo tuolloin saanut käännetyn kartion kaltaisen muotonsa, joka korosti muotiasun pitkänomaisia linjoja.  1600-luvun lopun mantuan alla olevat miehustat eivät olleet vielä saaneet kureliivin (stays) nimeä, mutta käytännössä niitä käytettiin hyvin samalla tavoin kuin seuraavan vuosisadan kureliivejä. Ne olivat myös malliltaan hyvin samantapaiset.

Parhaiten kureliivit kuitenkin tunnetaan 1700-luvulta, jolloin ne olivat muodin perusta. Tämän muodin vaikutuksen voi nähdä myös suuressa osassa kansallispukujamme, jonka liivi lienee ollut eräänlainen kansanomainen kureliivi. Kansanomaisia vaatteita ei todennäköisesti ollut tuettu arvokkailla valaanluilla, vaan niiden tukena olivat mahdollisesti joko jäykät kankaat tai vaatteiden rakenteeseen ommellut jäykät nyörit. Kansallispukujen asusteina usein näkyvät taskut sekä tyykkimyssyt olivat myös suosittua 1700-luvun muotia. 

Kueliivin muoto pysyi hyvin samnalaisena kartiomaisena sekä rintoja litistävänä ja ylöspäin nostavana koko 1700-luvun ajan. Niiden päälle puettiin puku, jonka liepeiden väliin pingotettiin yleensä irtonainen etumus (tai rinnusta) (stomacher), joka oli ollut käytössä 1600-luvun alkupuolelta sakka. Ylhäisön pukujen ulkoasu ja koristelu muuttuivat vuosisadan ajan, ja toisinaan erilliset jakut peittivät kureliivin myös edestä, ilman erillisen rinnuksen tarvetta. Kureliivin muoto muuttui vain vähän ennen 1790-lukua.

Kureliivien (stay-s) lisäksi tukivaatteina käytettiin myös pehmeämpää liiviä (jump-s). 1700-luvulla sitä suosittiin terveellisempänä vaihtoehtona kureliiveille. Taustalla olivat jo tuolloin aikakauden tohtorien huolet. Toisaalta kunnon kureliivin sitomaa ja piilottamaa vartaloa saatettiin pitää hyveellisempänä kuin löysempää liivitystä. Vartalon muokkauksessa olivat apuna myös pönkkähameet (pannier) ja erilaiset lantiomakkarat, joilla luotiin kapean vyötärön vaikutelmaa.

Viktoriaaninen käsitys kureliiveistä.

Vaikka 1700-luvun kureliivii muokkasi vartalon muotoa, sitä ei kiristetty, eikä ennen metallisten rengasniitin keksimistä olisikaan voitu kiristää, kovin tiukaksi. Sen puristus keskittyi enemmän vartalon yläosaan ja rintamukseen kuin vyötäisille ja sitä saatettiin muokata (esimerkiksi erillisin nyörityksin) niin, että korsetti enemmänkin tuki selkää raskauden aikana, kuin puristi raskaana olevan naisen vatsaa. Kureliiviä alettiin käyttää jo melko nuorena ja naisten vartalo mukautui jo kasvuvuosina sen käyttöön.

Ranskan vallankumous ja Empire muoti

Viihde toisintaa myyttejä.*

Jos olet katsellut netflixiltä Bridgertonin ensimmäisen kauden, saatat olla törmännyt kohtaukseen, jossa Featheringtonit kiristävät korsettia. Tässä kohtauksessa on monta ongelmaa. Ensinnäkin aikakaudella, jota sarja kuvaa, kureliivit eivät olleet erityisen muodikkaita. Lisäksi aikakauden kureliivejä ei voinut kiristää tuolla tavoin (koska se olisi edellyttänyt rengasniitein vahvistettuja nauhareikiä, jotka tulivat käyttöön vasta 1830-luvulla). Lisäksi aikauden siluetti oli sellainen, ettei vyötärön kapeaksi kiristämisessä olisi ollut mitään järkeä. 

Bridgertonien julkaisun aikaan Youtube-olikin täynnä pukuhistorioitsijoiden nikottelua siitä, kuinka sarja toisintaan kureliivien ja korsettien historiaan liittyviä myyttejä, jotka ovat paljolti empire (tai regency) kautta seuranneen viktoriaanisen ajan tuotetta. 

Populaari käsitys kureliiveistä ja korseteista on kuitenkin hyvin yleisesti tällainen ja historiallisilla televisiosarjoilla on valitettavasti taipumuksena, pikemminkin toisintaa vakiintunutta kansanomaista muoti-käsitystä, kuin korjata sitä todellisen historian mukaiseksi. Niitä pidetään kidutusvälineinä, joita naiset olivat pakotettuja käyttämään, jotta olisivat voineet pyydystää itselleen aviomiehen. 

1790-luvulla, pääosin Ranskan vallankumouksen vaikutuksesta, kureliivit menivät pois muodista. Jo ennen Ranskan vallankumousta Euroopassa oli innostuttu Pompeijin kaivauksista, mikä vaikutti klassismina sisutuksessa ja arkkitehtuurissa. Ranskan vallankumous otti vaikutteita antiikin demokratiasta ja roomalaisesta parlamenttaarismista. Vallankumouksesta lumoutuneet pariisisttaret halusivat jäljitellä antiikin muotia ja eräät luopuivat kokonaan korseteista ja kulkivat rinnat paljaina antiikin Kreikan muotia jäljitteleivien ohuiden musliinileninkiensä alla. 

Vaikka kaikki eivät sentään ihana ilman tukivaatteita kulkeneetkaan, kureliivit lyhenivät ja päättyivät useimmiten vyötärön yläpuolelle. Niiden tarkoitus oli enemmän kohottaa rintoja, kuin kaventaa vartaloa. Osa naisista siirtyi käyttämään rinnussiteitä, eräänlaisia kaaritukiliivien esiäitiä. Ne koostuivat kahdesta luin tuetusta pitkästä vaatekappaleesta, joissa oli erikseen kädensuut, joihin käsivarret työnnettiin ja pitkät siteet käärittiin sitten edestä ristiin rintojen alle ja tueksi, ja sidottiin takaa kiinni nyöreillä. Yhdessä ne muodostivat matalan liivimäisen tuen.

Vähitellen 1810-luvun lopulla ja 1820-luvun alussa kureliivit pitenivät jälleen. Lienee näillä main kun niitä alettiin kutsua korseteiksi. Korsetti oli näet alunperin ollut kevyt tukiliivi, jonka nimitys sitten leivisi myös pitempään kureliviin. Hyvin samankaltaiset pitkänomaiset ja suoralinjaiset kureliivit, jotka eivät voimakkaasti korostaneet vyötäröä olivat muodissa vielä 1830-luvulla saakka, jolloin vyötärön linjat saatiin esiin enemmän leveillä hihoilla ja muhkeilla hameilla.