Kirjojen koti

Kirjasto on ollut minulle lapsuudesta asti rakas paikka. Vasta nyt sain mieleeni miettiä sen juuria. Vanhoista krijastoista kenties tunnetuin on Aleksandrian kirjasto muinaisessa Egyptissä. Se ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kirjastoa muistuttava kokoelma, vaan kirjaston ja sen isoveljen arkiston historia on miltei yhtä pitkä kuin kirjoitettujen tekstien.



Varhaisimmat arkistot olivat
säilötty savitauluille nuolenpää-
kirjoituksella. Tämä taulu on
sumeria. (Julkinen /PD).

Varhaisimmat tunnetut tekstikokoelmat olivat pikemminkin arkistoja kuin kirjastoja ja niitä tunnetaan jo muinaisesta Sumerista saakka. Sumerilaiset säilöivät arkistoihinsa nuolenpääkirjoituksella kirjoitettuja savi-tauluja ja miltei samoihin aikoihin muinaiset egyptiläiset viranomaiset säilöivät hallin-nollista tietoa sisältäneitä papyruskääröjä. Varhaisimmat yksityiset arkistot sijoittuivat nekin Lähi-idän alueelle kenties joskus 2000-1000 eaa alkaen. Noin 900 eaa perustetussa Niniveläisessä kirjastossa oli jo kirjaston luokitussysteemi, joka helpotti kirjojen löytymistä.



Merkittäviä muinaisia arkistoja ovat olleet Syyriassa sijainneen Eblan 1800 savitaulua ajalta noin 2250 eaa. Lähistöllä sijaineet Ugaritin arkistot, joiden joukossa kenties vanhin yksityisarkisto, noin 900 eaa. Vanhimmat intialaiset kirjastot ovat 400-500-luvuilta eaa. Samoihin aikoihin oli myös persialaisilla nykyisen Iranin alueella merkittäviä kokoelmia. Kiinaan kirjastolaitos alkoi syntyä qin-dynastian aikana (221-206 eaa) ja luokitus-järjestelmä luotiin ensikerran sitä seuranneen han-dynastian (206-220 eaa).



Osa Gilgamesh tarua nuolenpääkirjoituksella.



Ensimmäinen todellinen kirjasto

Vanhin nimeltä tunnettu kirjasto lienee ollut Arshupanipalin kuninkaallinen kirjasto, joka sai nimensä uusassyrilaisen kuningaskunnan viimeisen kuninkaan mukaan. Tästä 600-luvulta eaa peräisin olevasta kirjastosta on löydetty tuhansia savitauluja ja niiden kappaleita, joukossa Gilgamesh-eepos. Sanotaan, että Aleksanteri Suuri sai tämän kirjaston nähtyään innoituksen oman kirjastonsa luomiseen. Hän kuoli ennen kuin ehti unelmaansa toteuttaa, mutta hänen seuraajansa Ptolemaios perusti kuuluisan kirjaston Aleksanterin nimeä kantavaan kaupunkiin Aleksandriaan.

Arshupanipal on intohimoinen tekstien ja kirjojen keräilijä. Hän lähetti kirjureitaan valtakunnan kaikkiin osiin keräämään ikivanhoja kirjoituksia. Hän palkkasi kirjureita myös kopioimaan babylonialaisia tekstejä. Hänet tunettiin häikäilemättömänä sotapäällikkönä, ja uhkailua käyttäen hän saikin kerättyä tekstejä ympäröiviltä alueilta. Paitsi erilaisia kirjeitä ja hallinnollisia tekstejä kirjasto sisältää jumaltarustoa, uskonnollisia tekstejä, kroniikkoja sekä lääketieteellisiä ja tähtitieteellisiä tektejä. Joukossa on myös tarinoita ja runoutta.

 Kun Niniveh 612 eaa tuhottiin, kuninkaallinen palatsi ilmeisesti paloi kovassa kuumuudessa. Onnekkaan sattuman vuoksi kuumuus paistoi saven hyvin säilyväksi keramiikaksi, mikä edisti savitaulujen säilymistä myöhemmille sukupolville. Kirjastoa pidetään ensimmäisenä järjestelmällisesti koottuna kirjastona.


Celsuksen kirjasto, Efeso.
[by Vanessal (donated to public use)]



Kreikkalaiset ja Roomalaiset kirjastot

Yksityiskirjastot ilmaan-tuivat kreikkalaiseen kulttuuripiiriin 400-luvulla eaa. Ne sisälsivät yleensä sekä kauno- että tietokirjallisuutta. Kirjojen keräilystä tuli rikkaiden harrastus ja merkittävistä kirjankeräilijöistä tehtiin luettelokin 200-luvulla eaa. Rooman valtakuntaan yksityiskirjastot ilmaantuivat tasavallan loppuvuosina.

Parhaiten yksityiskirjastoista on säilynyt Herculeumista löydetty kreikkalainen kirjasto Papyrusten talo (Villa dei Papyri). Vaikka säilyneet papyrukset ovat hiiltyneet, ne ovat säilyneet ilmatiiviissä koteloissa. Näin ollen niiden joukosta toivotaan löydettävän kadonneita teoksia. Tutkimiseen kuluu kuitenkin pitkä aika, eikä se ole helppoa.


Augustuksen aikana Roomassa oli jo julkisiakin kirjastoja. Ceasar suunnitteli kaikille avoimen  kansalliskirjaston perustamista. Hänen kuoltuaan Asinius Pollio perusti ensimmäisen avoimen kirjaston 39 eaa. Roomalaisiin kirjastoihin koottiin yleensä pergamenttikääröjä, mutta itäisellä Välimerellä papyrukset olivat vähintään yhtä tavallisia. Kirjoitustavara oli tärkeää kauppa-tavaraa. Tavanomaisesti roomalaiset kirjastot olivat kaksikielisiä - niissä oli sekä latinalainen että kreikkalainen huoneensa.

500-luvulla tärkeimmät alueen kirjastot sijaitsivat Aleksandriassa ja Konstantinopolissa. Konstantinopolin keisarillinen kirjasto oli kirjastoista pitkäikäisimpiä. Se perustettiin 300-luvulla ja miltei tuhoutui neljännen ristiretken aikana 1200-luvulla, jolloin se oli jo miltei tuhat vuotta vanha. Säilyneet osat kirjastoa sulautettiin turkkilaisten valloituksen jälkeen sultaanin kirjastoon.



Konstantinopolin kirjastossa kopioitiin innolla kreikkalaisia teoksia papyrukselta pergamentille. Kopiointi alkoi, kun papyrukset alkoivat heiketä niin, että ne olivat hajoamaisillaan. Vanhoja kreikkalaisia teksetejä suosittiin latinalaisten sijaan. Säilöntä oli muutenkin valikoivaa ja aikakauden suosikkitekstejä suosittiin, mistä johtuu monien teosten katoaminen. Epäselviäkin hajoamassa olevia papyruksia pyrittiin kuitenkin säilömään parhaansa mukaan. Parhaimmillaan kirjastossa lienee ollut noin 100 000 muinaista tekstiä. 

Vanhin merkittävä  kreikkalainen kirjasto oli Aristoteleen (384-322 eaa) perustama filosofisen koulukunnan kirjasto Ateenassa.  Merkittäviä kirjastoja antiikin aikana olivat myös hellenistisellä kaudella perustettu Pergamon kirjasto ja nykyisen Turkin alueella Efesoksessa sijainnut Celsuksen kirjasto. Pergamonissa oli 200 000 teosta ja Celsuksessakin oli yli 12 000 teosta. Lisäksi olivat myös Makedonian, Antiokian ja Smyrnan kirjastot.



Tämä roomalainen kirjoitus 1. vuosisadalta
mainitsee Aleksandrian kirjaston. 

 Ihmeellinen kirjasto

Varmasti historiallisista kirjastoista kuuluisin oli oppineisuuden keskuksenakin tunnetu Aleksandrian kuninkaallinen kirjasto, joka oli Ptolemaiosten hallitsija-suvun luomus. Kirjasto perus-tettiin noin vuosien 320-250 eaa välillä ja se tuhoutui noin 50 eaa roomalaisten kurinpalau-tuksessa. Nykykäsityksen mukaan vain osa kirjastosta tuhoutui tuolloin. Toden-näköisesti kyse oli satama-alueella sijainneista kirja-varastoista, johon mellakoiden aikana sytytetty tulipalo levisi. Kirjasto kokonaisuudessaan tuhoutui vähitellen lähinnä myöhäisantiikin levottomuuksien seurauksena 640 mennessä.

Kirjastossa olivat klassisen kauden laajimmat kokoelmat. Tarinan mukaan kirjaston kokoelmat karttuivat, kun kaikkia Aleksandriaan saapuneita vaadittiin luovuttamaan hallussaan olevat tekstit kirjurien kopioitaviksi. Alkuperäiset talletettiin kirjastoon ja kopiot palautettiin omistajilleen. Käytäntö oli häikäilemätön, mutta kartutti kokoelmaa nopeasti. Kirjat oli jaettu eri osastoihin aiheensa mukaan ja luetteloitu. Niitä käyttivät pääasiassa oppineet, mutta myös ryhmät ja yksityiset ihmiset saattoivat käyttää niitä erityisopintoihinsa.



Kokoelmat oli jaettu useaan rakennukseen. Päärakennus, Aleksandriana oli Ptolemaiosten palatsin vanhimman osan Museionin (eli muusain temppelin) yhteydessä. Sitä pidettiin yhtenä muinaisen maailman ihmeistä. Todennäköisesti se tuhoutui noin 295 jaa Keisari Diolektianuksen kurinpalautuksessa. Lähteiden mainitessa Aleksandrian kirjaston ja siellä vierailun on vaikea tietää tarkoite-taanko itse 'äitikirjastoa' Museionin yhteydessä, vai jotain muuta kirjaston osaa.

 

Kirjaston tuhoutumisen jälkeen oppineet käyttivät sen sivupistettä hedelmäl-lisyyden jumalalle omistetussa Serapeionin temppelissä, joka sijaitsi toisaalla kaupungissa. Se puolestaan suljettiin 391 jaa pakanallisena laitoksena kristittyjen johtajien toimesta, eikä kirjastoa enää tuon jälkeen mainittu oppineisuuden tyyssijana.

Viime vuosina Aleksandriaan on rakennettu uutta suurta kirjastoa, jonne on tarkoitus koota laajat kokoelmat muinaisen esikuvansa hengessä. 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun arkkeologiset tutkimukset ovat tuoneet valoa myös sen esikuvan tarunomaiseen historiaan.

Lisätietoja:
Jaakko Frösén: Aleksandrian kirjastot (19.10.1999)
Kaj Öhrnberg: Aleksandrian kirjasto ja arabit (26.4.2001)