keskiviikko 14. syyskuuta 2022

1630-1650-lukujen hollantilais-brittiläinen naisten barokkipuku

Hollantilainen tumma barokkiasu.
1600-luvun renesanssi tyylin jälkeen suosioon nousi hetkellisesti Pohjoinen barokkityyli, jonka johtotähtinä olivat rikkaat hollantilaiset kauppiaat ja brittiläinen aatelisto. 1660-luvulla alkoi siirtymä ranskalaiseen barokkityyliin, jonka johtotähtenä oli aurinkokuninkaan hovi. Tämä kirjoitus keskittyy lähinnä naiselliseen pukeutumistyyliin.

Brittilady talvella.
 

Hollantilaisen barokin tärkeimpiä piirteitä olivat luutettu yläosa, korkea vyötärö, laaja neliskanttinen kaula-aukko ja massiiviset hihat. Asu koostui erillisestä yläosasta  ja hameosasta. Hameosa oli runsas, mutta sitä ei enää tuettu alla olevalla kartiomaisella espanjalaisella vannehameella (verdugado) kuten esimerkiksi brittiläisissä tudortyylisissä hovipuvuissa. 

 

Britti päiväasu & huivikaulus

Saksalaisen renesanssityylin tapaan hihat saattoivat olla irralliset ja kiinnitetty miehustaan nauhoin. Hihat saatettiin myös ommella kiinni miehustaan. Vaikka vyötärö oli korotettu, miehustan etupaneeli saattoi ulottua alemmas vyötärön alapuolelle. Muodissa oli myös myöhäisrenesanssista periytyvä raskaustyyli, jossa saatettiin, jopa käyttää tyynyä vatsalla. (Tämä kirjoitelma perustuu pitkälti omiin havaintoihini aikakauden tyylistä, minkä vuoksi lähteitä on vähänlaisesti).

 

 

Myöhempää värikkäämpää hollantilaista kansan pukeutumista (F. Snyders).


1630-luvun ranskatar, cc-by-sa-4.0 by
G.Garitan

Hollantilaisten asujen tyypillinen väri oli musta. Värityksen taustalla oli vakava kalvinistinen ajattelutapa, joka vaikutti hollantilaiseen mielenmaisemaan. Laaja kaula-aukko oli peitetty suurella valkealla huivimaisella tai neliskanttisella kauluksella, jossa oli leveät reunapitsit.  Myöhemmin yläosa saattoi yhdistyä mustaan hameeseen. Brittiläisestä muodista vaikutteita ottaen saatettiin alkaa kauden loppupuolella käyttää myös kirkkaampia värejä. 

Brittiläiset käyttivät vastaavaa tummempaa päiväasua, mutta ilta-asuna oli avoin laaja kaula-aukko, joka voi jopa nykyihmiselle vaikuttaa hurjan avoimelta. Renesanssin aikana se oli peitetty usein paksulla villaisella tai samettisella kaulurilla, tosin renesanssin aikanakin eteläisemmässä Euroopassa oli ollut myös verkkomaisia kaulureita ja myös pellavaisia kaulureita käytettiin. Nyt kaula-aukkoa peitti päiväsaikaan usein läpikuultava, valkea pellavakaulus, joka oli reunustettu pitsein. Erilaisia pehmeitä kauluksia saattoi joskus olla useampikin päällekkäin. 

1600-luvun kaulukset olivat joko päiväaikaisia laajoja pehmeitä kauluksia tai aateliston ilta-asujen ohuita pystyjä tärkättyjä kauluksia. Renesanssin jäykkiä myllykivikauluksia näki enää harvoin. Pukujen värit olivat brittiläisen ylimystön juhlapuvuissa vaaleita ja kirkkaita. Tyypillisiä värejä heidän ilta-asuissaan olivat vaalean harmaa, vaalean sininen, poltettu oranssi ja kirkas keltainen. Päiväasut ja porvariston asut olivat useimmiten tummia. 

Brittiläinen kirjottu yläosa 1610-luku. MET CC0
Brittiläisissä miehustoista ja hihoissa saatettiin käyttää runsasta kirjontaa. Kirjotut jakut olivat yleensä pellavaa ja kirjonta silkkiä tai metallilankaa. Kirjonta tyyli oli jatkumoa 1600-luvun alkuvuosikymmenien myöhäiselle tudor-tyylille, vaikka tyyli muuttuikin barokin aikana geometrisemmäksi aiemmista luonnonmukaisista eläin- ja kukka-aiheista. Kirjonnassa saatettiin käyttää myös metallilankaa, paljetteja ja helmiä. Kirjontaa harrastivat usein yläluokan naiset, joiden taidonnäytteitä upeasti kirjotut tekstiilit usein olivat. Ne olivat osoitus siitä, että heillä oli joutilasta aikaa käyttää hienoihin käsitöihin.

Brittiläisen renesanssin eli Tudor tyylin mukaisesti suosittu oli myös runsaasti koristettu paita eli smokki. Smokkipaita (mallikuva ohessa) oli yleensä pellavaa ja sen miehusta ja usein myös hihat voitiin kirjoa tai koristaa runsain pitsein. Varhaisen barokin paidat eivät juurikaan poikenneet myöhäisen renesanssimuodin vastaavista, mutta myöhemmissä paidoissa kirjona oli vaihtunut pitseihin.. Paidat olivat sekä naisilla että miehillä vielä melko samanlaisia. Aluspaitoja saatettiin käyttää kotona vuoteesta käsin myös tuttujen vieraiden vastaanottamiseen, mikä saattaa selittää runsasta kirjontaa.

Brittiläinen päivä- tai keskiluokanasu.

 Naistenpuvun hameosa saattoi olla joko yhtenäinen tai edestä avoin paljastaen alushameet, tällöin se heijasteli jo renesanssikaudelta alkanutta tyyliä. Päällyshame ei kuitenkaan ollut takkimainen, kuten aiemmin italialaisen renesanssin ja myöhemmin rokokoon piirissä. Päällyshame saatettiin nostaa ylös ulkona liikuttaessa, jolloin alushame paljastui. Tällä tavoin suojeltiin arvokkaan vaatteen helmoja likaantumiselta ja kulutukselta. Esiliina oli usein osa myös yläluokan naisten kotiasua. Ulkoillessa ja iltapuvun kanssa sitä ei useinkaan käytetty.


Brittihilkka 1600-1630. MET CC0
Asusteista suosittuja olivat erityisesti Englannissa helmikorut, runsaat jalokivikorut, muhvit, puolinaamiot, irtohuput, erilaiset viuhkat sekä  runsaasti kirjotut pitkät hansikkaat, hilkat ja pikkulaukut. Niin keskiluokan kuin yläluokkien naiset käyttivät hilkan päällä huovutettua villahattua. Aikakaudelle tyypillinen malli oli korkea piippuhattu (brittiläisittäin beaver hat eli majava hattu), mutta käytettiin myös  matalampaa lierihattua, joka pysy suosittuna pitempään.

Kuningatar Henriette-Maria n.1633

Piippuhaatut olivat usein värjäämätöntä luonnollisesti mustaa villaa, niissä oli leveä kovitettu lieri ja kovitettu piippu, joka muistutti nurin käännettyä kapeaa kukkaruukkua. Näistä hatuista kehittyivät vähitellen myöhemmät silinterihatut. Matalammat lierihatut saattoivat olla myös luonnonruskeaa tai mataralla punertavaksi värjättyä villaa. Renesanssin aikana suositut neulotut ja huovutetut pyöreät lakit eivät enää olleet 1600-luvulla muodissa. 

Livrustkammaren CC BY-SA-3.0

Hanskojen hanskaosa oli pehmeää nahkaa ja niiden varret olivat runsaasti kirjottuja. Muhvit olivat useimmiten turkista ja toisinaan myös runsaasti kirjottuja. Yläluokka saattoi käyttää samettisia puolinaamioita myös ulkoillessa, eikä ainoastaan naamiaisissa, jotka olivat myös suosittuja.


1600-luvun ruotsalaiset hovikengät,
Livrustkammaren  / Göran Schmidt / CC BY-SA-4.0

Kengät olivat sekä miehillä että naisilla melko samankaltaisia. Tyypillisesti kengän kärki oli leveä ja tylppä, neliskanttinen. Kenkiä oli pääasiassa kahta tyyppiä, vanhempaa matalaa remminkenkä mallia ja 1630-luvulla kehittynyttä korkeakorkoista heltallista ja soljellista mallia (vasemmalla). 

Barokkikorkokengästä kehittyi myöhemmin rokokoo tyylinen kenkä. Korkokengät olivat usein runsaasti koristeltuja, mahdolliseti värillisiä ja niitä käytettiin tyypillisesti ilta-asujen kanssa. Sivut saattoivat olla joko aukolliset (ks. esimerkki) tai suljetut. Matalakantaiset kengät olivat tyypillisesti yksiväristä nahkaa ja päiväasujen kenkiä, joita käytettiin runsaasti myös keskiluokan parissa. 

Chopinit Italiasta (1600-luvu alku). MET. CC0
Kenkämuodin osana säilyvät myös korotetut päällyskengät eli chopinit, jotka olivat peräisin Italiasta. Toinen vastaavan kaltainen kenkä olivat keskiajalta peräisin olevat aluskengät (pattenit), jotka olivat usein enimmäkseen puuta ja joissa oli ohuemmat pohjat. Niiden pohjat olivat usein puuta (ja toisinaan metallia). Molemmat päällyskenkätyypit suojasivat hienoja nahkakenkiä kaupungin usein päällystämättömien ja viellä useammin siivottomien katujen lialta ja mudalta. 

Kirjotut brittiläiset tohvelit. MET CC0-1.0

Kotona käytettiin myös tohveleita, jotka tulivat muotiin 1600-luvun alussa ja ovat säilyttäneet suosionsa 1900-luvulle saakka. Ne olivat takaa avoinaiset ja helppo sujauttaa jalkoihin. Tohvelit olivat usein kangasta, kuten samettia, brokardia tai kirjottua pellavaa. 



Tyypillistä oli ainakin Iso-Britanniassa, että ylhäisö käytti rennonpana päiväasunaan saman tyylistä asua kuin keskiluokka ja vain juhlatyyli poikkesi keskiluokan asusta. Päiväasuun kuului naisilla hilkka ja sen päällä ulkona myös hattu, ilta-asussa hiukset olivat näkyvissä. Hihat olivat edelleen pulleat, mutta valtavia iltahihoja paljon kapeammat. 

Suurin osa aikakauden muotokuvista kuvaa yläluokkaa muodollisissa hovipuvuissa eikä rennommassa päivätyylissä. Kaula-aukko saatettiin muotokuvissa tosin peittää suurella kauluksella, kuten kuningatar Henriette Marien kuvassa (ylempänä).  Brittiläinen tyyli vaikutti myös pohjoismaisen ylhäisön ja kuninkaallisten pukeutumiseen, mikä näkyy myös aikakauden muotokuvissa, esim nuoren kuningattar Kristiinan muotokuvissa (esimerkki oikealla).


Brittiläis-hollantilainen protestanttinen barokkityyli jäi melko lyhytaikaisesti ja jo 1660-luvulla aurinkokuninkaan hovista lähtevä ranskalainen barokki alkoi saada enemmän suosiota. Pisimpään tyyli säilyi suosiossa hollantilaisen porvariston ja brittiläisten ja amerikkalaisten siirtokuntien puritaanien protestanttien parissa. Murtumakohtana oli sekä brittiläinen Cromwellin protektoraatti 1650-luvulla ja Aurinkokuninkaan aikuistuminen 1650-luvun alkupuolella.

Ranskalainen mantua 1685

Ranskalaisen tyylin keskiössä oli 1679-luvulta lähtien mantua, joka oli alunperin naisten aamutakki. Alunperin Mantua oli löyhä edestä suljettu mekko. Myöhemmin siitä kehittyi päällysmekko, jonka alta näkyivät hame tai alushame ja kureliivejä peittävä irtomiehusta. On pohdittu josko nimi tulee ranskalaisesta päällystakkia tarkoittavasta sanasta 'Manteau'. Moni kuitenkin uskoo nimityksen juontavan italialaisesta Mantuan (suomeksi Mantovan) kaupungista.

1670-luvun brittiläistyyliä

Vaikka brittiläis-hollantilainen barokkityyli oli melko lyhytaikainen, sillä oli kuitenkin vaikutusta viuhka-, kenkä- ja muhvimuotiin aina 1800-luvulle saakka. Tällä kaudella syntyi myös luutettu miehusta (brittiläisittäin piece of bodies), josta kehittyi 1700-luvulla kureliivi ja myöhemmin korsetti. Myös barokkityyliset hilkat jäivät kehittyivät myöhemmin 1700-luvun hilkoiksi ja runsaat hihansuu- ja kauluspitsit kehittyivät 1700-luvun hiha- ja kauluspitseiksi. Varsinkin britanniassa runsaat hihat säilyivät muodissa vielä 1670-luvulle saakka, vaikka vyötärö laskikin alemmaksi.

 

Frans Halsin maalaus n. 1640

 

Ketä kiinnostaa tutustua 1630-1650 barokkimuotiin, voi suositella muutamia lähteitä. Näitä ovat Victoria & Albet's Museumin (V&A), Wikimedia commonsista löytyvät ruotsalaisen Livslustkammaren sekä Metropolitan Museum of Art (MET) Pukuhistoriallisen osaston vaatekokoelmat. Myös muiden museoiden kokoelmista saattaa löytyä yksittäisiä helmiä. Suurin osa säilyneestä vaatetukseta on  peräisin ylimystöltä ja hoveista.

 

1600-luvun kauluspitsiä.
Hyvänä lähteenä ovat aikakauden muotokuvataide sekä hollantilainen ja flaamilainen taide kokonaisuudessaan. Erinomainen lähde ovat myös Böömiläisen maalarin ja kuvittajan Wenceslaus Hollardin aikakauden vaatetusta esttävät painokuvat, joita on useampi tämänkn kiroitelman kuvituksena. Wikimedian ulkopuolelta löytyy myös hänen kuvitustaan keskiluokan pukeutumisesta. Hän vietti 1640-luvulla useita vuosia Brittein saarilla ja on kuvannut laajasti sikäläistä pukeutumista ja julkaisi teoksen sekä brittiläisestä naistenmuodista että yleisestä eurooppalaisesta tyylistä.

Amerikkalaisten  puritaanisiirtolaisten pukeutumisessa näkyivät barokkivaikutteet.
______________________________________________________

* Luonnollinen musta on mustista lampaista saatavaa mustaa villaa, jota ei tarvitse värjätä, ja jonka väri on lähtökohtaisesti hyvin pysyvää.

Ei kommentteja: