Skandinaavinen Jule-keskitalven juhla

Meidän joulumme on saanut nimensä muinaisen skandinaavisen keskitalven juhlan, julen mukaan. Omasta lapsuudestani muistan, että siihen kuuluivat olkipukit ja porsaat. Mitä siihen oikeastaan kuuluikaan?

Nimitys 'Jule' on muinaiskandinaavista alkuperää noin 500-650 ajanlaskun alun älkeen. Muinaisskandinaavinen sana oli itse asiassa 'jol' tai 'jolnir'. Englannissakin tunnetaan nimitys yule joulun vanhakantaisena nimityksenä. Tutkimuksen mukaan se olisi ollut kuukauden nimi muodossa geola tai giuli jo 300-luvulta saakka. 

Kansallisromanttinen kuvaus keskitalvenuhrista on Carl Larssonin käsialaa.

Mitä sitten kuului muinaisten skandinaavien ja yleisemmin germaanien keskitalven juhlaan. Kuvaus siitä löytyy keskiaikaisista islantilaisista kuningastaruista, Heimskringlasta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kuvauksen kirjaamisen aikaan Islanti oli jo kääntynyt kristinuskoon ja pakana-aika oli mennyttä. 

Kuvaus jolnir-juhlan vietosta sijoittuu 900-luvulle, noin 300 vuotta ennen muistiinkirjaamistaan 1200-luvulla. Se kertoo, että aiemmin keskitalvea oli juhlittu  kolmipäiväisillä keskitalvenöillä (höknatt). On mahdollista, että tätä juhlittiin ehkä vasta tammikuun 13. päivän tietämillä. Upsalassa uhrattiin keskitalvelle keskitalvenblotilla noin kuukautta myöhemmin. Joulun juhlinnan onkin arveltu jatkuneen helmikuulle saakka. 

Joulun juhlintaan kuului oluen juonti jumalten kunniaksi ja uhrijuhla (blot) Odinin kunniaksi. Uhrijuhlan osana oli rituaalinen ateria, johon osallistuivat kaikki. Joulu viettyi Odinin villiin metsästykseen (jahtiin). Päällikön pyhittämä Odinin pikari oli kuninkaan ja voiton kunniaksi,  Njornin ja Frön (Freyr, Frej, Fröj) pikari hyvän kasvun ja rauhan varmistamiseksi. Muinaiset skandinaavit joivat myös maljoja arvostamilleen sukulaisille ja niitä kutsuttiin muistomaljoiksi.
Uhriruhoista valutettua verta ei kypsennetty ja nautittu, vaan se pirskoteltiin juhlijoiden päälle ja temppelin seinille ja alttareille. Snorri maalaa kuvauksessaan juhlamenoista melko karmivan kuvan, missä voi olla kristinuskon mukana tuomaa kauhistelua. 

Entä sitten possut ja joulu? Kun kesällä kasvatettuja porsaita syksyllä teurastettiin säästettiin joku aina jouluksi, jotta silloin saataisiin tuoretta lihaa. Ne teurastettiin sitten joulun alla ja teurastus olikin osa joulukiireitä. 

Kinkkua alettiin syödä jouluna (Ruotsissa) vasta 1700-luvulla. Sitä ennen kinkut säästettiin kesäksi. Koska liha teurastettiin juuri joulun alla, sitä ei tarvinnut suolata yhtä vahvasti, kun syksyllä teurastettua, että se säilyisi syötäväksi. Siksi se oli paremman makuista. Jouluporsas olikin nimenomaan porsas, joka teurastettiin joulun juhlimista varten. 

Jouluporsaan on joskus kuitenkin sanottu olleen kunnianosoitus Freyr-jumalan villisialle Gyllenborstelle.