Jäävuoria Atlantilla

Tarinat Titanicin tuhosta saapuivat maahamme reilut sata vuotta sitten muun muassa arkkiveisujen muodossa. Pientä kaukaista pohjolan kolkkaakin onnettomuus kosketti siirtolaisuuden ollessa huipussaan. Onnettomuus lienee kaikista maailman liikenneonnettomuuksista kuuluisin, ehkä siksi että se lienee ensimmäinen todellinen suuronnettomuus, joka osoitti ettei mikään tekniikka ole kaikkivoipaa ylimielisten ihmisten käsissä.

RMS Titanic oli White Star-varustamon uusin ja suurin lippulaiva, kun se törmäsi jäävuoreen Pohjois-Atlantilla huhtikuun 14.-15. päivän välisenä yönä 1912. Mukanaan meren syvyyksiin se vei noin 1200 matkustajaa. Monet kuolleista matkustajista olivat naisia ja lapsia. Sen sijaan kapteeni, jonka olisi pitänyt kunniakoodin mukaan poistua laivalta viimeisenä, pelasti itsensä. Aikanaan sitä pidettiin julkisuudessa häpeällisenä, joskin se ei liene todellisuudessa ollut kovinkaan poikkeuksellista käytöstä hätätilanteessa.

Titanic oli sisarlaivojensa Olympicin ja Britannicin ohella aikansa suurin ja hienoin risteilijä. Olympiaciin nähden siinä oli hieman enemmän hyttejä ja sen höyrykoneet olivat maailman suurimmat. Telakalla laivoja oli rakennettu rinnakkain. Titanic rakennettiin voittamaan kilpailevan varustamon Cunard Line-yhtiön kuuluisat Mauretania ja Lusitania risteilijät.


Titanic lähdössä Southamptonsta.

Uudenlaisen rakenteen johdosta sitä oli mainostettu uppoamattomaksi ja vääränlainen turvallisuudentunne lienee yksi syy sen tuhoon. Rakenteensa vuoksi siltä ei vaadittu myöskään riittävää määrää pelastusveneitä, sillä huonoimmassakin tilanteessa laivan uskottiin kelluvan parisen vuorokautta ennen uppoamista. Pelastusveneiden ei ollut tarkoitus pelastaa matkustajia ja henkilökuntaa avomerellä.

Neitsytmatkallaan Southamptonista New Yorkiin laiva poikkesi sekä Ranskan Cherbourin ja Irlannin Queenstownin (Cobb) kautta. Matkalla Cobbiin oli mukana innokas harrastelijavalokuvaaja Isä Browne, jonka laivalla ottamat valokuvat ovat niitä harvoja, joita laivasta on jäljellä.

Neitsytmatkalla oli mukana monenlaisia kuuluisuuksia ja merkkihenkilöitä, kuten miljonäärit Astor ja Guggenheim sekä . Matkustajista 63 oli suomalaisia, joista 36 miestä ja 27 naista, joista elävinä selvisi 7 miestä, 11 naista ja 2 sylilasta. Maamiehemme lienevät olleet toivorikkaita siirtolaisia, jotka matkustivat uudelle mantereelle paremman elämän toivossa ja majoittuivat kolmannessa luokassa.

Laivan asiakaskunta oli jaettu kolmanteen luokkaan. Ensimmäisen luokan matkustajien tilat olivat ylelliset ja kolmannen luokankin vielä oikein mukavat. Luokkajako ei kuitenkaan heijastanut vain matkustajien varallisuustasoa, vaan myös vähitellen murtumassa olevaa luokkayhteiskuntaa. Tosipaikan tullen todettiin, ettei jokainen ihmishenki ollut samanarvoinen. Aikanaan se oli skandaali, mutta kaikki ei vieläkään ole muuttunut sen osalta.


3. luokan matkustajista

Monet kolmannen luokan matkustajista olivat siirtolaisia Irlannista ja Pohjoismaista. Suomalaisia heistä oli irlantilaisten jälkeen eniten. Matkustajissa oli kuitenkin kaiken kaikkiaan yhteensä 33 kansallisuuden edustajia. Laivassa oli 706 kolmannen luokan matkustajaa, joista 178 selvisi. Naisista selvisi lähes puolet, mutta miehistä, joita oli enemmän, vain alle kuudesosa. Lapasistakin menehtyi yli puolet. Henkilökunnasta selvisi vain hivenen pienempi osa. Ensimmäisen luokan naiset ja lapset selvisivät lähes kaikki ja miehistäkin miltei kolmannes.

3. luokan hytti

Kolmannen luokan lippu, joka tuolloin maksoi 7-8 puntaa, olisi nykyrahassa jopa 800 dollaria. Lastenlippu oli 3 puntaa. Lippu ei siis ollut varsinaisesti halpa. Sen maksamiseen vaadittiin laivan stuertin kolmen kuukauden ansiot. Tänä päivänä sillä tekisi mukavan ulkomaanmatkan. Titanicin kolmas luokka olikin tasoltaan aikansa paras, sillä varustamo halusi vedota myös kolmannen luokan matkustajiin.

Kolmannen luokan hytteihin mahtui 2-6 matkustajaa ja niihin majoitettiin matkustajia, joko perheittään tai sukupuolen mukaan. Niissä oli sähkövalot, jouokseva vesi ja mukava lämmitys. Sängyissä oli peitot, tyynyt ja patjat, muttei petivaatteita, monilla oli kuitenkin koko omaisuutensa mukanaan, joten tämä ei tuottanut ongelmaa. Koko kolmannen luokan matkustajistolle oli tarjolla vain kaksi kylpyammetta. Monet köyhistä ajattelivat tuolloin, että tiheät kylvyt johtaisivat keuhkotautiin. Monille Titanicilla matkustaminen oli silti ylellisyyttä kotioloihin verrattuna.

Yleiskajuutta (General Room) toimi kolmannen luokan lastenhoitolana, oleskeluhuoneena ja kokoontumistilana. Siellä oli mahdollista istuskella, pelata korttia ja lueskella. Matkustajat saattoivat järjestää myös oma-aloitteisia illanviettoja, vaikka järjestettyä ohjelmaa ei ollutkaan. Kajuutta oli kalustettu puisilla sohvilla ja sen seiniä koristivat varustamon julisteet.

Kolmannen luokan matkustajat saattoivat ulkoilla peräkannella, jossa lapset leikkivät ja pelailivat. Lisäksi tarjolla oli avoin kansi yksin matkustaville miehille poissa perheiden hälinästä ja ajan sopivuussääntöjen mukaan kaukana yksin matkustavasta naisväestä. Miehille oli myös tupakkahuone sylkykuppeineen ja baareineen.

Kolmannen luokan matkustajat nauttivat ateriansa F kannella Vaikka kolmannen luokan ateria ei ollut ylellinen, se oli kuitenkin runsasta, tukevaa ja terveellistä. Ruokasaleissa ei ollut yksittäisiä pöytiä, vaan siellä syötiin pitkissä pöytäriveissä. Ruokasaliin mahtui kerralla vain 475 ruokailijaa, joten kattauksia oli kaksi. Vaikka tarjolla oli kerralla vain yksi ruokalaji ja ruoka oli melko yksinkertaista, oli se kuitenkin aikaansa nähden kolmannen luokan tarjoiluksi hyvin tasokasta ja joka aterialla tarjottiin leipää ja hedelmiä. Ruokaa oli tarjolla kolmasti päivässä. Monissa muissa laivoissa kolmannen luokan matkustajien odotettiin tuovan ruokansa mukanaan.

Naisille annettiin onnettomuuden sattuessa ensi sija, mutta koska kolmannen luokan matkustajista ei huolehdittu samalla tavoin kuin paremmasta väestä ja koska osaa luokkia erottavista porteista ei avattu, eivät naiset ja lapsetkaan pelastuneet, vaikka pelastusveneissä olisi ollut heille tilaa ja laivalla todella noudatettiin sääntöä naiset ja lapset ensin. Kaikki eivät välttämättä aluksi myöskään tajunneet tilanteen vakavuutta. Osa perheistä menehtyikin kokonaan. Monille vaimoille kuitenkin myös aviomiehen menetys teki elämästä hyvin vaikeaa tavalla, jota ensimmäisen ja toisen luokan lesket eivät joutuneet kokemaan.

Pyhä parantava paasto

Paastolla on asemansa monissa kulttuureissa ja erityisesti lukuisissa uskonnollisissa perinteissä. Erityisesti juutalais-kristillis-islamilainen perinne pitää paastoa arvossaan. Paastolla on sekä biologisia että terveydellisiä ulottuvuuksia. Paastopäivien pitäminen on myös muodikas laihdutuskeino, jonka ajatus on peräisin ravinnosta ja terveydestä tehdyistä tutkimuksista. 

Omat kokemukseni 'paastoamisesta' liittyvät sekä herkuttelulakkoihin (karkkilakon laajennus) että paastolaihduttamiseen (ns. pätkäpaasto tai 5:2 paasto). Edeltävällä oli jonkinlaisia hengellisiäkin ulottuvuuksia nuorempana, mutta jälkimmäinen liittyi lähinnä terveyteen, vaikkei niinkään painonpudotukseen. Osittain juuri jälkimmäinen sai minut kiinnostumaan paastoamisesta laajemminkin.

Paastoamisella oli julkisuudessa pitkään lähinnä uskonnollisia ja vaihtoehtolääketieteen leima. Silti kiinnostanut lääkäreitä monissa maissa ja paastoamista on tutkittu erityisesti Neuvostovenäjällä ja Saksassa sekä sittemmin eläinkokeiden myötä myös Yhdysvalloissa. Paaston epäkaupallisuus on kuitenkin hidastanut tutkimusta. Samoin monen lääkärin on vaikea hyväksyä ajatusta, että ruumiin kituuttamisella voisi olla parantavaa vaikutusta. Kuitenkin tasainen ravinnonsaanti on ihmiskunnan piirissä todennäköisesti uutta ja niukan ravinnon kaudet luonnollisempia.

Gandhi paastoaa 1923.

Vaihtoehtolääketiede tuntee mehupaaston, jossa pyritään kehon puhdistumiseen. Siinä korvataan ravinto vihannes- ja hedelmämehuilla. Moni ryhtyy mehupaastolle puhdistaakseen ruoansulatuselimistönsä. Koska ravinto ei sisällä kuitua, suoli joudutaan aktivoimaan muilla keinoin. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu viikon mehupaaston laskevan veren kolesterolia. Mehupaastoja pidetään kuitenkin vesipaastoa heikoimpina ja usein rahan haaskauksena. 'Detox' eli puhdistautumisideologia on enemmän markkinointipsykologiaa kuin todella hyödyllistä.

Moraalisista syistä paastoavat syömälakkolaiset ovat pyrkineet ruoasta kieltäytymällä kiinnittämään huomiota laillisiin ja moraalisiin epäkohtiin. Nälkälakko on eräänlainen äärimmäinen mielenosoituksen muoto, joka ravistelee vastustajia. Nälkälakkojen ehkä tunnetuin esikuva oli Mohammad Gandhi, joka vastusti niillä brittiläistä siirtomaavaltaa. Nälkäprotestilla onkin intialaisessa oikeuskäytännössä pitkät perinteet, jotka ulottuvat ainakin 400 eaa. Siitä on maininta myös Ramajana-eepoksessa.

Joukkopelon vankeina

Ihmisiin on sisäänohjelmoitu pelkomekanismi, jonka tarkoitus on suojella meitä pahoilta asioilta. Historian aikana esimerkiksi moniin sairauksiin on suhtauduttu joukkopaniikin oirein. Yhä tänä- päivänäkin joukkopaniikkia esiintyy huolimatta kasvaneesta tietämyksestämme. Usein taustalla on tänäpäivänä medioiden tarve rahastaa katastrofeilla sen sijaan, että he todella pohtisivat asioita ja levittäisivät tietoa.

Ainoa asia mitä meidän pitää pelätä on pelko itse.

- F D Roosevelt -

Vaikka pelko on sinänsä suojeleva tunne, ovat sen seuraukset toisinaan kielteisiä. Pelko saattaa lukita järkevän ajattelun ja saa tavallisesti hyvinkin järkevät ihmiset toimimaan paniikinomaisesti ja toisinaan jopa typerästi. Omiin pelkoihin ja vastenmielisyyksiin olisikin syytä suhtautua kriittisesti.

Pelko näkyy silmissä.

Tunnetun historian aikana joukkopelot ovat iskeneet ihmisjoukkoihin useaan otteeseen Menneissä yhteiskunnissa, joissa tiedonvälitys oli vajavaista ja tietoa oli vaikeasti saatavana, oli terveellistä karttaa epäilyttäviä sairauksia. Monien kuolettavien sairauksien edessä tunnemme edelleen avuttomuutta, joka herkästi synnyttää paniikinomaista käytöstä. Myös vieraita ihmisiä ja outoja asioita kannatti välttää ennen kuin niiden seuraukset tunnettiin.

Joukkopelkoa syntyy usein muissakin tilanteissa, joissa ihmisen elämä ja elinolosuhteet ovat vaarassa. Aiemmin pelkoa aiheuttivat satojen menetykset ja nälkävuodet, tänäpäivänä taustalla on esimerkiksi talouden epävakaus. Pelkäämme myös oman fyysisen vapauden ja toimintavapauden menetystä. Pelkoreaktiot tilanteissa, joissa suuret ihmiset ovat kokoontuneet yhteen voivat olla paitsi hölmöjä myös suorastaan vaarallisia.

Joukkopelko edellyttää yleistä tunnettavuutta. Aiemmin tiedonvälitys kulki usein ihmiseltä toiselle jouruina. Nykyisin teknistyneen tiedonvälityksen maailmassa tiedon välitys on entistä tehokkaampaa ja halutessa kaikkien saatavilla. Kriittisyys on usein ihan tervettä, kunhan se perustuu tosiasioihin, eikä median haluun myydä itseään.

Äkillinen paniikki tai joukkohysteria

Yllättävien vaaratilanteiden tapahtuessa ihmiset reakoivat usein hätääntymällä. Taustalla on usein loukkuun jäämisen pelko. Suurten joukkojen hätääntymisellä on usein vaarallisia seurauksia. Ihmiset toimivat arvaamattomasti ja aiheuttavat toimillaan vaaratilanteita. Joskus joukkohysterian seuraukset ovat paljon vaarallisempia kuin alkuperäinen vaaratilanne itsessään.

Kun Fukusiman ylinvoimala räjähti, jonottivat vanhuksestkin apteekeissa jodia, huolimatta siitä, että jodista tuskin on hyötyä yli 40-vuotiaille ja että hyöty nuorilla aikuisillakin on melko vähäinen. Tutkituista atomipommin uhreista 20-40 vuotiailla oli vain hyvin vähäistä nousua kilpirauhassyövässä ja vanhemmilla ikäluokilla sitä ei ollut lainkaan.

Eikä jodi suojaa säteilyltä, vaan ainoastaan radioaktiivisen keräytymiseltä kilpirauhaseen. Mahdollisten haittojen vuoksi ei sitä turhaan kannata syödä. Näkymättömänä säteily on kuitenkin pelottavan salaperäinen ja sen uhka saa ihmiset suojautumaan vaistonvaraisesti. Lähelläkin tapahtuvan ydinlaitoksen onnettomuudelta suojautuu kuitenkin parhaiten pysyttelemällä sisätiloissa. Tietämättömyys lisääkin usein uhkaavuutta ja paniikin omaista käytöstä.

Selittämättömät tilanteet lisäävät yleistä pelkoa. Tällaisia tilanteita ovat olleet esimerkiksi eläinten joukkokuolemat. Beeben kaupungissa, Yhdysvaltain Arkansissa, tippui parina vuonna taivaalta tuhansia lintuja, joiden kuolinsyytä tutkijatkaan eivät täysin selvittäneet. Ihmiset olivat ymmärrettävästi huolissaan. Keskitalvella 2010-2011 raportoitiin myös muita eläimiin liittyviä joukkokuolemia yhdysvalloissa. Jotkut kristilliset ääriryhmät ennustivat maailmanloppua. Vastaavankaltaisia huolta herättäneitä lintukuolemia on tapahtunut sittemmin myös Euroopassa esimerkiksi Ruotsissa ja Italiassa.

Le Royn koulussa, Yhdysvaltain New Yorkin osavaltiossa, oppilaat alkoivat saada outoja nykimisoireita, jotka muistuttivat hieman touretten syndroomaa. Jotkut kansalaisaktivsistit epäilivät oireita ympäristömyrkkyjen aiheuttamaksi. Lääkärien mukaan tunnetut aineet eivät aiheuttaisi kyseisenlaisia oireita Ympäristöstä ei löytynytkään mitään myrkyllisiä aineita. Oireiden kuvaukset olivat levinneet sosiaalisessa mediassa ja ne paljastuivatkin lopulta konversiohäiriöksi, jota aiemmin nimitettiin hysteriaksi. Kyse olikin eräänlaisesta joukkopaniikista, jonka syyt olivat psyykkisiä ja usein stressiperäisä.

Vaarallisimpia joukkopaniikit ovat silloin, kun ne tapahtuvat äkkinäisesti paikoissa, joissa paljon ihmisiä on kokoontunut yhteen. Tuolloin voivat heikoimmat, erityisesti vanhukset ja lapset jäädä jalkoihin. Paniikin saattaa syntyä esimerkiksi tulipalosta poistumisen yhteydessä. Esimerkiksi Torontossa syntyi 2012 paniikki suuressa ostoskeskuksessa, kun nuori mies alkoi ammuskella ruokaosaston kassajonossa. Sadat hätääntyneet rynnivät uloskäynneille.

2010 Love Parade- teknofestivaaleilla Saksassa syntyi paniikki tunnelissa ennen festivaalialueelle saapumista.500 metriä pitkä tunneli tukkeutui vastakkaisiin suuntiin liikkuvien ihmismassojen seurauksena. Kaaos syntyi ilmeissti tiheään sulloutuneen joukossa ahtaan paikan kammosta. Suuren joukon yrittäessä poistua paikalta, osa jäi jalkoihin. Pelastushenkilökunnan oli vaikea päästä auttamaan tiiviin väkijoukon vuoksi. Tämän seurauksena 15 henkeä menehtyi. Järjestäjiä syytettin huonoista turvallisuusjärjestelyistä.

Joukkohysterian tai -paniikin taustalla on ihmiselle ominainen laumakäyttäytyminen. Koska olemme luonnostamme sosiaalisia eläimiä ja elämme yhteisöissä, on tärkeää, että osaamme lukea toisten tunnetiloja ja vastata niihin nopeasti. Havaittu vaara laukaisee ruumiissa reaktion, jonka muut havaitessaan toistavat. Näin pelko leviää. Tämä tehostaa lauman tai yhteisön nopeaa pakoa. Samalla se synnyttää ominaisuuden, jota kutsutaan suggestioherkkyydeksi. Edes kielen ja kulttuurin kehitys ei ole vaimentanut sisäistä laumaeläintämme.