Kaikenlaiset arjen kemikaalit

Maailma on täynnä ihmisen valmistamia kemikaaleja, joiden täyttä vaikutusta ja varsinkin yhteisvaikutusta ihmisiin ei tunneta ja tuntematon pelottaa. Ympäristön kemikaalit huolestuttavat, mutta kuinka paljon niistä kannattaa stressata? 

En ole varma tarjoaako tämä teksti tuohon kysymykseen mitään tyhjentävää vastausta, mutta jotakin pohdintaa kylläkin. Helmikuussa uutisoitiin kuluttajakemikaalien lisääntyvästä osuudesta erityisesti sisäilman saastumiseen. Arjen keinotekoiset kemikaalit huolestuttavatkin osaa kuluttajista.

Moni jakaa aineet mielellään keinotekoisiin ja luonnolliseen. Totuus on, että monet luonnolliset, kasvien valmistamat tai muuten ympäristö ilmenevät, kemikaalit voivat olla vaarallisia ja monet ihmisen valmistamat ovat täysin turvallisia. Monet aineet (kemikaalit) ovat turvallisia kohtuullisina annoksina, mutta annoskoko vaihtelee aineesta toiseen. Vesikin on myrkkyä liian suurina annoksina, vaikka se onkin elämälle välttämätöntä.

Tupakkateollisuus toimi vuosia epäeettisesti,
pyrkien pimittämään terveysvaikutuksia.

Ongelmana on, että markkinoilla on ihmisten valmistamia kemikaaleja, joista tiedetään suhteellisen vähän. Lisäksi aineiden yhteisvaikutusta ei ole tutkittu missään nimessä riittävästi, vaikka tiedetään että yhteisvaikutuksia saattaa olla.

Esimerkiksi torjunta-aineiden yhteisvaikutuksia on ilmeisesti joitakin suppeita tutkimuksia, jotka viittaavat siihen, että yhdessä nautittuina eri torjunta-aineet voivat olla haitallisia paljon pienempinä määrinä kuin yksistään. Ne saattavat siis tavallaan tehostaa toistensa vaikutusta, kuten esimerkiksi greipin tehoaineet tehosta monien lääkkeiden vaikutusta.

Teollisuudella ei ole suuria intressejä tutkia tuotteita, jotka on jo hyväksytty markkinoille. Siksi uusien uhkien tutkimusta ei rahoiteta, koska niiden tutkiminen voisi olla teollisuudelle haitallista. Tarvittaisiin riippumattomia rahoituslähteitä, mutta tänäpäivänä niitä ei ole olemassakaan. Kuluttajajärjestöt ovat ajaneet ns. varovaisuusperiaatetta, jonka perusteella aineiden käyttö voitaisiin estää jo sillä perusteella, että on syytä epäillä niillä olevan haittavaikutuksia, eikä vasta, kun siitä on varmaa näyttöä. Tuolloin teollisuudella olisi intressejä tutkia tuotteen turvallisuus.

Teollisuudenaloilla on ollut myös taipumusta tilata tutkimuksia, jotka on määritelty niin, että niistä saadaan sille mieluisia vastauksia. Esimerkkeinä täistä mm. polttoaineteollisuus (lyijy), tupakkateollisuus (WHO pdf) ja viimeisimpänä sokeriteollisuus. Muillakin teollisuuden aloilla tutkimuksia varmasti tehtaillaan, vaikka samanlaista näyttöä kuin näistä ei olekaan olemassa. Kokonaiskuvassa tehtaillut tukimukset vääristävät helposti tutkimuskenttää, vaikka tarkemmin katsottuina osa tutkimuksista on ollut arvottomia ja osa harhaanjohtavia. Tutkimustuloksia on myös pimitetty ja teollisuudelle epämiellyttäviä aiheita tutkineita painostettu.

Lisäaineet ja lääkkeet

Lisäaineista on moni huolissaan. Lisäaineisiin jonkun verran perehtyneenä voi sanoa, että joukossa on toki mahdollisesti ongelmallisia aineita (joita ehkä mieluummin jätän ostamatta), mutta kaikkia lisäaineita ei suinkaan kannata vältellä. Osa niistä on jopa jokseenkin luonnollisia kuten monet väriaineet ja vitamiinit.

Leivinsooda on harmiton lisäaine.

Kun lisäaineet on aikanaan hyväksytty, ne on tutkittu ja silloin menetelmin todettu turvallisiksi. Jos myöhemmin aletaan epäillä ongelmia, niin näytön pitää olla pitävä, jotta aine poistuisi markkinoilta. Siksi markkinoilla on aineita, joihin kohdistuu epäilyjä tai joiden turvallisuutta ei ole aukottomasti pystytty todistamaan. Osa lisäaineista voi myös aiheuttaa herkemmille allergiaa, mutta se ei ole syy, miksi niitä pitäisi yleisesti vältellä.

Lisäaineiden joukossa on muun muassa lesitiini, jota löytyy kaikista ihmissoluista rakennusaineena. Sen sijaan eräät väriaineet (erityisesti ns. atsovärit), keinotekoiset makeutusaineet ja jotkut säilöntaineet (erityisesti nitriitit) voivat ongelmallisia. Siksi olisikin parempi olla lisäainetietoinen, kuin lisäainekammoinen. Ns. keinotekoisten makeutusaineiden mahdollisista terveysvaikutuksia on keskusteltu paljon viime vuosina.

Joitakin lisäaineita on demonisoitu myös turhaan. Esimerkkinä natriumglutamaatti, joka vaikkei olekaan täysin haitaton ja aiheuttaa pienelle joukolle ihmisiä yliherkkyyttä, ei suinkaan ole lisäaineista ongelmallisempia. Itseäni aineessa ärsyttää aineessa lähinnä se, että sitä käytetään huonolaatuisten tuotteiden makuprofiilin muuttamiseksi niin, että ne vaikutta todellisuutta laadukkaammilta.

Elintarvikkeissa voi olla muitankin kyseenalaisia aineita kuin lisäaineet, tällaisia ovat olleet mm. transrasvat. Jos paketissa lukee kovettu kasvisrasva, kannattaa miettiä tarvitseeko tuotetta todella. Vaikka suomessa valmistetuissa margariineissa ei olisikaan transrasvoja, eivät kaikki teollisuuden käyttämät rasvat välttämättä ole kotimaasta peräisin.

Palmuöljystä tehtiin
margariinia jo sotavuosina.

Raaka-aineet voivat olla kyseenalaisia myös muulla tavalla: palmuöljyä viljeltäessä kaadetaan runsaasti arvokkaita sademetsiä, mikä ei ainkaan hidasta ilmastonmuutoksen etenemistä. Iso osa meille tuotavasta palmuöljystä alkaa kuitenkin jo olla vastuullisesti tuotettua. Palmuöljyä käytetään, koska se on halpa kova rasva. Siinä on paljon tyydyttyneitä rasvahappoja ja sen terveysvaikutuksia on myös viimeaikoina epäilty. Sekä Euroopan että Maailman terveysjärjestöt ovat asettaneet käyttörajoituksia.

Lääkkeitä saatetaan vieroksua kemikaalien pelossa. On totta, että turhia lääkkeitä, eikä varsinkaan tarpeettomia antibioottikuureja, kannattaisi syödä, ihan oman terveytensä ja lääkkeiden tulevaisuuden kannalta. Resistentit bakteerit ovat ongelma ja turhat antibioottikuurit rasittavat elimistöä. Flunssa paranee yleensä ilman antibiootteja paremmin kuin niiden kanssa.

Luontaistuotteiden suosiminen ei silti aina ole parempi ratkaisu, sillä vaikka monet lääkkeet on löydetty luonnosta, niin parantavat aineet ovat lääkkeissä tarjolla puhdistetussa muodossa. Osa kasvisrohdoksista on tehottomia tarkoitukseen ja toisissa voi olla muita haitallisia ainesosia. Luonnonyrtit ovat harvoint tasalaatuisia ja siksi annostelu on vaikeaa.

Silti luonnollisiakin keinoja terveyden kohentamiseen on kuten monipuolinen ruokavalio, riittävä uni ja reipas liikunta. Liikunta on parhaimmillaan iloista ja mukavaa yhdessä liikkumista, ei hiki puurtamista, silloin siitä saa iloa elämään ja terveyttä kaupan päälle.

Silloin kun lääkettä tarvitaan paranemiseen, sitä kannattaa mielestäni ottaa. Jos vaihtoehtona on esimerkiksi borrelioosi tai antibioottikuuri, niin söisin kyllä sen antibioottikuurin ihan iloisena. Aina voi kuitenkin keskustella lääkärin kanssa lääkkeiden tarpeellisuudesta ja turvallisuudesta. Jos lääkkeitä on paljon, niiden karsimisesta kannattaa keskustella.

Esimerkiksi statiineja ja masennuslääkkeitä meillä tarjotaan innokkaasti myös tilanteissa, joissa niiden hyödyt ovat epäselviä ja haitat voivat tietyissä tilanteissa olla hyötyjä suurempia. Statiineista on tullut sellainen ihmelääke, että niitä määrättiin jossain vaiheessa herkästi niillekin, jotka eivät niistä välttämättä hyötyneet lainkaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei statiineista olisi hyötyä, jos on sairastanut sepelvaltimotaudin tai jos sairastumisen riski on muusta syystä korkea.

Masennuslääkkeitä tarjotaan herkästi myös lievissä ja keskivaikeissa masennuksissa, joissa niiden tehosta ei ole kunnollista näyttöä. Mitä vakavampi masennus, sitä todennäköisemmin potilas hyötyy lääkkeistä.  Lääkärit eivät aina tunnu muistavan, että masennuslääkkeillä voi olla myös haittoja, eikä seuranta niiden vaikutukista on harvoin riittävää. Mielestäni on paljon, jos jopa 10 % suomalaisista syö masennusläkkeeitä.

Kosmetiikasta ja värit

Kosmetiikassa on paljon säilöntaineita, joiden on tarkoituksena on taata, etteivät ne mene pilalle. Ne ovat siis periaatteessa tärkeitä ja niitä tarvitaan erityisesti paljon vettä sisältävissä tuotteissa. Säilöntäaineiden joukossa on ollut ongelmatapauksia ja niitä onkin kielletty ja niiden käyttöä rajoitettu EU:n aluella viime vuosina.

Säilöntäaineiden ongelmana on myös se, että ne tapavat ihon luonnollista bakteerikantaa, joka pitää ihon tasapainoa yllä. Siksi tiuhat shamppoopesut eivät välttämättä ole hiuspohjalle hyväksi. Samoja ongelmia voi olla myös liian innokkaassa peseytymisessä yleensä - se heikentää ihon luonnollista tasapainoa, kun kadotetaan ihon luonnollisia öljyjä ja ihoja suojaavia hyviä bakteereja.

Hennakasvi

Saippuassa säilöntäaineita ei yleensä ole ja jos haluaa välttää säilöntäaineita kannattaa pestä hiukset saippualla ja puhdistaa naama kasvisöljyllä. Saippuapesu ei välttämättä sovi kaikille hiuksille ja siihen totuttautumiseen voi mennä aikaa. Päivittäistä shamppoopesua kannattaa kuitenkin välttää, jos se vain on mahdollista.

Kosmetiikassa on myös monenlaisia allergisoivia aineita. Niitä on monesti luonnonkosmetiikassa yhtä lailla kuin tavallisessakin, tosin luonnonkosmetiikassa osa pahiten allergisoivista kielletty. Pahasti allergisoivia aineita on viime vuosina enenemässä määrin kielletty myös tavanomaisesta kosmetiikasta.

Ongelmallisimpia aineita ovat tatuointi- ja hiusvärit. Tatuointiväreissä on käytössä kemikaaleja, jotka ovat  muusta kosmetiikasta kiellettyjä. Käytetyissä väreissä on kuitenkin paljon eroja. Vastuullisimmat tatuoitsijat käyttävät kuitenkin turvallisia värejä, vaikkei sitä vielä vaaditakaan. Ennen tatuoinnin ottamista, tatuointiväreihin kannattaa perehtyä hyvin, sillä värit pysyvät kehossa vuosikausia ja altistavat pitkän aikaa. Ne voivat myös levitä ympäri kehoa.

Hiusväreissä on ollut vahvasti allergisoivia aineita (mm. PPD, parafenyleenidiamiini) ja allergian suhteen luonnonväriaineet ovat poikkeuksellisesti yleensä keinotekoisia turvallisempia. Niistä ei kuitenkaan saa samanlaista vahvaa väriä, lukuunottamatta hennaa. Luonnolliset väriaineetkin voivat joskus aiheuttaa allergiaa, mutta yliherkkyysreaktiot ovat harvinaisia ja harvoin rajuja. Keinotekoinen henna aiheuttaa luonnon hennaat todennäköisemmin allergiaa.

Meikit ja muu kosmetiikka ovat selvästi vähemmän ongelmallisia. Meikeistä hankalimpia ovat olleet huulipunat ja kynsilakat. Huulipunat siksi, että niitä voi vahingossa tulla syöneeksi ja osassa niistä on joidenkin lähteiden mukaan mm. jopa huolestuttavia määriä lyijyä. Huulipunissa lyijyä on lähinnä väriaineissa, joten mitä kirkkaampi punainen sitä enemmän lyijyä voi olla.

Huulipuna on ollut pitkään naisellisuuden merkki.

Kynsilakat ovat ongelmallisia siksi, että niissä on melko vahvoja aineita (kemikaaleja) ja osa sisältää mm. formaldehydiä. Kynsilakoissa on käytetty myös aineita, jotka tunnetaan palonsuoja-aineina. Niistä on löydetty myös niin kutsuttuja hormoonihäiriköitä. Aineiden on myös todettu joutuvan kynsilakoista elimistöön, joko kuivumisen yhteydessä hengitettynä tai muulla tavoin imeytyen. Geelikynsilakoissa olevalle agrylaatille voi herkistyä voimakkaasti. Kynsilakkojenkaan vaarat eivät kuitenkaan todennäköisesti ole kokonaisterveyden kannalta merkittäviä, mutta niiden tarpeellisuutta voi toki pohtia.

Triklosaani on aine, joka toimii antibioottisesti ja jota on käytetty mm. hammatahnoissa. Hammastahnojen ongelmanahana on, että niitä väkisinkin aina niellään jonkin verran. Triklosaanilla voi olla kielteistä vaikutusta immuunijärjestelmän toimintaan. Lisäksi siitä on haittaa vesistöille. Ammattilaisten mielestä myös peroksidit ja vaahtoavat aineet kuten natriumlauryylisulfaatti, ovat hammastahnoissa tarpeettomia. Toimivan hammastahnan ei tarvitse vaahdota.

Saippuoihinkin on lisätty mm. triklosaania muka tehoa parantamaan. Saippuapesu itsessään kuitenkin irrottaa bakteerit käsistä, kunhan saippualla pestään käsiä riittävän pitkään (n. 30 sekunttia), eivätkä antibakteeriset lisäaineet paranna pesun tehtoa.

Vaatteet, rakennukset ja sisustus

Uudet vaatteet kannattaa yleensä pestä ennen käyttöä, sillä niissä saattaa olla jäämiä mm. aineista, joita on käytetty matkan aikana vaatteiden suojaamiseen tuholaisilta ja homeilta. Erityisesti alusvaatteet ja muut ihoa vasten tulevat vaatteet sekä lastenvaatteet ja lakanat kannattaa aina pestä. Erityisesti allergisten ja herkkäihoisten tulee olla huolellisia pesun suhteen. Jos vaate haisee vahvasti oudolle, joko pesu tai tuuletus voi olla hyödyksi.

Farkut ovat poikkeus pesemissäännöstä, sillä niitä kannattaa valmistajien suosituksen mukaan pitää jopa pari kuukautta ennen ensipesua. Ongelma on se, että osasta niistäkin on löydetty ikäviä homeensuoja-aineita. Jos farkut käytön alussa ovat ihoa vasten, kannattaa nekin kuitenkin pestä. Vaarallisia homeensuoja-aineita on löydetty myös kengistä ja ne ovat aiheuttaneet ongelmia, vaikka harva käyttänee kenkiä ilman sukkia. Mielenkiintoista on,että jopa homeentorjunta-aineilla kyllästetyistä huonekkaluista on saattanut saada iho-oireita.

Aasiasta ostetut vaatteet eivät välttämättä vastaa EU-määräyksiä, sillä niissä saattaa olla käytetty atsovärejä, jotka voivat hajota käytössä formaldehydiksi. Atsovärejä on löytynyt erityisesti pienten valmistajien valmistamista puuvilla huiveista. Vaatteista on löytynyt myös muovinpehmikkeinä tunnettuja ftalaatteja, jotka ovat tunnettuja hormoonihäiriköitä. Hormoonihäiriköt ovat aineita, jotka sekoittavat kehon hormoni toimintaa ja voivat aiheuttaa lihomista ja pahimmassa tapauksessa mm. lapsettomuutta.

Turvallisimpia ovat vaatteet ja tekstiilit, joille on myönnetty riippumaton ympäristömerkki esim. Joutsenmerkki tai EU:n ympäristömerkki. Ekologinen vaihtoehto kannattaa valita varsinkin ihoa vasten tuleviin ja lastenvaatteisiin. Ökö-tex on kansainvälinen standardi, joka rajoittaa haitallisten kemikaalien käyttöä vaatteiden valmistuksessa. Sekin on puolueettoman tahon myöntämä ja löytyy usein esimerkiksi lastenvaatteista. Tiukin standardi on pienten lasten vaatteille. Standardi on aina tuotekohtainen, mikä on mielestäni hyvä asia. Se myönnetään valmistajalle, ei tuotteen markkinoijalle. Useimmilla suurilla ketjuilla on myös omavalvontaa, esim. Lindex pyysi palauttamaan Frozen-sukat niistä löytyneiden aineiden vuoksi.

Käytetty rakennusmateriaalit vaikuttavat paljon sisäilman laatuun. Formaldehydi päästöt ovat olleet tunnettuja jo 1960-1970-luvuilta lähtien. Ongelmallisia ovat erilaiset haihtuvat organiset yhdisteet (VOC). Yli puolet näistä sisäilman yhdisteistä lienee peräisin rakennusmateriaaleista. Rakennusmateriaaleillakin on omat turvallisuusluokituksensa, joista ns. M1-luokitus on suositeltava. Se voidaan antaa myös kalusteille.

Päästöt ovat suurimmillaan uusissa ja vastakorjatuissa rakennuksissa, mikä ilmenee tunnistettavana 'uutuuden' hajuna. Päästöjä voi tulla myös uusista huonekkaluista, erityisesti kaapistoista. Ympäristön olosuhteiden vaikutuksesta päästöt voivat jatkua merkittävinä myös pitempään. Onneksi kemikaalien hajuhaitat ilmenevät yleensä pienemmillä pitoisuuksilla kuin ärsytysoireet. Tuuletus uusissa tiloissa ja uusille huonekkaluille kuitenkin kannattaa, jos se vain suinkaan on mahdollista.

Ongelmallinen on mm. polyvinyylikloridi-muovi (PVC). Siitä valmistetut lattiamateriaalit niin muovimatot kuin linoleum voivat aiheuttaa sisäilmaan epämiellyttävää hajua, joka on merkki päästöistä. Hajuhaittojen ohella niistä voi olla hengityselin ja silmä oireita. Vähäpäästöisiä M1-tuotteita löytyy myös lattiamateriaaleista.

Lattiamateriaalien valinnassa kannattaa
olla tarkkana. 

Puolihaihtuvat orgaaniset yhdisteet (SVOC) ilmenevät usein huonepölyssä. Niitä ovat mm. ftalaatit ja palonestoaineet. Tästä johtuen huonepöly on usein niiden merkittävä varasto. Imuroinnista saattaakin olla tässä suhteessa hyötyä. Eräät puolihaihtuvat yhdisteet (mm. palonestoaineet) saattavat aiheuttaa myös syöpää. Kaiken kaikkiaan yhdisteiden terveysvaikutuksista on vielä varsin vähän tietoa. Näitä aineita voi siis olla myös huonekkaluissa ja muissa sisustustuotteissa. Sisustustekstiileissä voi olla monenlaisia käsittelyaineita, jotka voivat aiheuttaa yliherkkyyttä ja muita terveysongelmia.

Jonkin verran yhdisteitä vapautuu ilmaan myös kodin ja toimistotilojen puhdistusaineista. Aineissa voi olla sekä myrkyllisiä että hormoonitoimintaa häiritseviä yhdisteitä. Vaikka yksittäiset ainesosat ovat yleensä tutkittuja, ei tietyn puhdistusaineen osien yhteisvaikutusta välttämättä tunneta. Yleensä eniten altistuvat juuri aineiden käyttäjät esim. siivoojat.

Kodin siivouksessa ei yleensä kannata käyttää aineita, joissa on varoitusmerkkejä. Bakteereja tuhoavia siivousaineita ei myöskään nykyään suositella. Moniin nestemmäisiin tuotteisiin lisätään säilöntäaineina biosideja. Haitallisia aineita ovat ainakin PHMG sekä kosmetiikasta jonkin aikaa sitten kielletty metyyli-isotiatsolinoni ja metyylikloori-isotiatsolini. Kannattaa myös harkita, koska käyttää puhdistukseen hanskoja.

Helpoimpia valintoja ovat usein perinteiset mäntysuopa ja etikka. Etikkaa voi tarvittaessa käyttää yleispuhdistusaineena, vaikka jotkut vierastavatkin sen hajua. Haju haihtuu kuitenkin melko nopeasti. Mäntysuopaakaan ei tosin kannata käyttää ilman suojahansikkaita, sillä se saattaa aiheuttaa atopiaa. Kuten tunnettua, mäntysuopa sisältää kaloilla haitallisia hartsihappoja, joten sitä ei pidä päästää suoraan vesistöön.

Mäntysuopa on ollut suosittu kauan.
CC BY 4.0 by Museoviraston Kuvakokoelmat

Puhdistukseen voi käyttää apuna (pdf) myös ruoka- ja pesusoodaa (kristallisooda, saa rakennusliikkeistä; myrkytön mutta vahva emäs) sekä esimerkiksi sokeripaloja ja suolaa. Apuna voi käyttää myös perinteistä kasvisrasvasaippuaa (marseille), joka puhdistaa hyvin mm. nahkaa ja tekstiilejä. WC pöntön puhdistusaineina tulisi käyttää happamia aineita esim. sitruunahappoa. WC:n puhdistusaineista löytyy usein tehoaine näkyvissä (mm. maitohappo). Siivousvinkkejä kannattaa etsiä netistä.

Tietotekniikassa käytetään paljon bromattuja palonsuoja-aineita. Ne kertyvät herkästi ihmisiin ja niiden vaikutukset tunnetaan huonosti. Niitä löytyy myös pölystä, joten siivoaminen kannattaa. Bromattuja palonestoaineita on käytetty myös tekstiileissä, vaikka haitattomampia vaihtoehtoja niille olisi tässä tarkoituksessa olemassa. Kannattaisikin selvittää, millaisia palonsuoja-aineita tuote sisältää.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että monet kaikkein haitallisimmat yhdisteet kuten tupakansavu tai radon, eivät ole rakennusmateriaalien, huonekkalujen tai puhdistusaineiden aiheuttamia, vaan muulla tavoin ilmaan joutuneita. Esimerkiksi rakennusvirheistä tai myöhemmistä vaurioista johtuvat homeet ovat eräs merkittävä sisäilmaongelmien lähde.

Ruoan torjunta-aineet ja muut vierasaineet

Ruoka on luonnostaan pullollaan kemikaaleja, joista monet ovat hyödyllisiä ja osa suorastaan terveyttä edistäviä. Ruoan kasvatuksessa, säilytyksessä ja valmistuksessa ruokaan voi päätyä myös haitallisia kemikaaleja. Näistä puhutaan yleensä vierasaineina. Niiden lisäksi ovat tietysti ruoan valmistuksessa ja kasvatuksessa tarkoituksella ruokaan päätyneet aineet kuten lisä- ja torjunta-aineet.

Ruoan kasvatuksessa suurin ongelma ovat torjunta-aineet ja antibiootit.  YK:n raportissa keväältä 2017 on arvosteltu torjunta-aineiden nykymäärän tarpeellisuutta ja moitittu teollisuuden asennetta ja agressiivista, epäeettistä markkinointia. On myytti, että torjunta-aineita tarvittaisiin nykymäärät maailman ruokkimiseen. Ongelmana maailmassa ei ole ruuan määrä, vaan sen epätasainen jakautuminen.

Monsanton toimet Roundupin eli glyfosaatin puolesta ovat myös herättäneet kysymyksiä ja arvostelua. Sen epäillään maksaneen tutkimustuloksista. Jos glyfosaatti on turvallinen, miksi näin tarvitsee tehdä? Tämä siis ottamatta kantaa glyfosaatin turvallisuuteen sinänsä, josta voi ainakin yhtä kommentaaria lukea täältä. Luottamus EFSAan vaikuttaisi myöskin heikentyneen.

Torjunta-aineita löytyy myös luomutuotteista, sillä ne leviävät ilman mukana ja harvoin rajoittuvat vain käytetylle alueelle. Raporttien mukaan torjunta-aineiden käyttö esimerkiksi Euroopassa ei ole vähenemässä. Ranskalaisen tutkimuksen mukaan viljelijät voisivat siellä vähentää torjunta-aineiden käyttöä 30 %:lla heikentämättä tuottojaan.

Torjunta-aineet kertyy eri kasveihin eri tavalla. Osa on siis herkempi keräämään torjunta-ainejäämiä ja toiset vähemmän herkkiä. Ohutkuorisiin ja lehtivihanneksiin kertyy herkästi torjunta-aineita. 2017 yli 97 %:ssa eurooppalaisia kasvikunnan tuotteita on torjunta-ainejäämiä, vaikka ne ovatkin sallittujen rajojen piirissä. Eniten useiden eri torjunta-aineiden jäämiä oli (2015) banaaneissa, viinirypäleissä ja paprikoissa. Samoissa testeissä testattiin myös EU:n ulkopuolelta tulleita näyteitä, joissa n. 5 % ylitti sallitut rajat. 2008 tehdyssä tutkimuksessa, tutkittujen keskieurooppalaisten super-markettien valikoimassa oli 1/3 rypäleitä, joita ei olisi suositeltu ihmisruoaksi.

28 % tuotteista oli torjunta-aine sekoituksia, juuri niitä, joiden yhteisvaikutusta ei juurikaan tunneta. Erityisen monia eri torjunta-aineita löytyy rypäleistä ja rusinoista. Toksikologi Angelica Lysimachou arvosteli sitä, että torjunta-ainejäämien kyllästämistä tuotteista on tullut normi. Hänestä torjunta-aineiden turvarajat on määritelty kestämättömällä ja liian teoreettissella tavalla. Pan-Europe järjestön kemikaali virkailija Hans Muilerman on pettynyt siihen, että mitään ei ole tehty torjuta-aine yhdistelmien ehkäisemiseksi, vaikka niiden tiedetään olevan ongelmallisia.

Luonnollista pyretriini-hyönteis-
karkotetta saadaan päivänkakkaran
sukuisista kasveista. Se on nisäkkäille
ja linnuille vaaraton. Sen teho on
kuitenkin paljon heikompi kuin
nykyaikaisten hyönteismyrkkyjen.

Viime aikoina torjunta-aineiden toimiminen ns. hormonihäirikköinä on aiheuttanut huolta (pdf). Eräät hankallimmista hormonihäiriö-torjunta-aineiden lähteistä olivat yllättäen sitrukset ja arvattavasti lehtivihannekset. Tutuista vihanneksista  ongelmallisimpia olivat myös tomaatit, porkkanat ja paprikat sekä hedelmistä mm. ananakset ja persikat. Melko ongelmattomia ovat mm. kakit, kiivit ja avokadot. Vihannesten osalta melko ongelmattomia ovat monet juurekset mm. punajuuri, bataatti, nauris ja retikat; kaalikasvit mm. keräkaali, kukkakaali, parsakaali ja ruusukaali sekä mm. parsa, vesimeloni, sipuli, kurpitsa ja endiivit. Hedelmissä erot olivat melko suuria.

Torjunta-aineen kannalta ongelmallisimmat hedelmät ja vihannekset kannattaa aina pestä ja mielellään myös kuoria. Sitruksen kuori kannattaa ottaa käyttöön vain luomuhedelmälmistä. Kaikki torjunta-aineet eivät valitettavasti pysähdy vihanneksen tai hedelmän kuoreen. Amerikkalaiset ovatkin julkaisseet riskiluokituksia ja listoja tuotteista, joissa on eniten torjunta-aineita. Tämän vuoden listan ongelmallisimpien kärjessä olivat mansikka, pinaatti, nektariini, omena ja persikka. Listalta löytyivät myös päärynät, kirsikat, rypäleet, selleri, tomaatti, paprika (chili) sekä yllättäen myös peruna. Riski eurooppalaisten perunoiden suhteen saattaa olla pienempi, kanadalaisten suhteen se ainakin on.

Torjunta-aineita on paljon juuri vihanneksissa ja hedelmissä, joiden syöminen on kuitenkin kokonaisterveyden kannalta suositeltavaa. Torjunta-aineita on vaikea kokonaan välttää, sillä niitä on löytynyt myös ns. luomutuotteista. Torjunta-ainekuormaa voi kuitenkin yrittää keventää oikeilla valinnoilla. Ehkei ulkomaisia mansikoita kannata syödä edes viikoittain ja sitrukset kannattaa pestä ja kuoria hyvin. Kotimaisten vihanneesten osalta tutkimuksia ei ole olemassa, joten on vaikea sanoa, kannattaako hyllyllä valita luomuporkkanat tavallisten sijaan.

Ruoan vaarallisia vierasaineita ovat mm. elohopea ja dioksiinit, jotka ovat ympäristömyrkkyjä ja joita meillä mm. isokokoisissa petokaloissa, joiden syömistä on siksi suositeltu rajoittamaan. Riisiin kertyy maaperästä arseenia, jonka vuoksi Evira suosittaa, että sitä syötettäisiin rajoitetusti pikkulapsille ja että suurkäyttäjät (esim. gluteeniton ruokavalio) rajoittaisivat sen määrää ruokavaliossaan.

BPA on muovin pehmike ja hormoonihäirikkö, jota voi olla muovipakkauksissa ja säilyketölkkien vuorauksissa. Sen käyttö on kielletty tuttipulloissa mm. EU:ssa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Ranskassa se on kielletty kaikista ruokapakkauksista. Saantisuosituksia on Euroopassakin alennettu. Suomalaisissa säilyketölkkien koetestauksissa määrät eivät olleet merkittäviä.

CC BY-ND 4.0 by Turun museokeskus

Muoveissa on myös muita lisäaineita, jotka saattavat olla haitallisia ja voivat liueta ruokaan. Suurin riski on muovin kuumetessa, joten kannattaa harkita kahdesti lämmittääkö ruokansa muovipakkauksissa mikrossa, vai siirtääkö ne lasi- tai keramiikka astioihin. Monet näistä aineista ovat rasvaliukoisia, joten itse olen ajatellut, etten mielellään osta öljyä muovipullossa, enkä säilykkeitä, joissa on paljon rasvaa, kuten öljyyn pakattuja tuotteita. Muoveista kokonaan luopuminen on vaikeaa nyky-yhteiskunnassa.

Yksi ongelmallinen tapaus astioissa, ovat vanhat tarttumattomasti pinnoitetut astiat eli se perinteinen teflon. Perfluoratut yhdisteet ova hajoamattomia ja kertyvät ihmisen elimistöön, kuten mm. DDT. Niissä on myrkyllistä fluoria. Yhdisteitä on ollut myös mm. kosteussuoja-aineissa. Jos kotoa löytyy vielä vanhoja tarttumattomia (teflon) pannuja tai kattiloita, ne kannattaa toimittaa kierrätyksen. Uusissa tarttumattomissa tuotteissa perfluorattuja yhdisteitä ei yleensä enää käytetä.