Sumerit III: Sumerien historia

Kirjoitustaidon lisäksi Sumerin nosti merkittäväksi varhaisten kaupunkivaltioiden syntyminen eteläiseen Kaksoisvirranmaahan eli Mesopotamiaan, noin 4000 eaa. 

Ennen tämän osion lukemista on selventävää lukea aiemmat kirjoituksen sumerien kirjoitustaidosta ja uskonnosta  sekä elämäntavasta ja yhteiskunnista. 

Varhainen kaupungistuminen

Myöhäisen Ubaid-kauden keramiikkaa.

Lähi-Idässä maanviljely ei ollut syntynyt sumerien myöhemmin asuttamalla kaksoisvirtojen alajuoksun alueella, vaan pohjoisempana Kaksoisvirranmaata, jokien yläjuoksulla, nykyisten Turkin ja Syyrian rajamailla noin 5000 vuotta aiemmin. Osa tutkijoista onkin sitä mieltä, että sumerit olivat alunperin tuolta alueelta etelään muutanutta väestöä. Väestöä alkoi muuttaa etelään noin 5800-5500 eaa.

Muuttoa seurannut kulttuurikausi tunnetaan Ubaid kautena (noin 5500- Noin 4000 eaa), jolloin alkoi syntyä suuria keskuskyliä, joiden ympärille kehittyi pienempien kylien verkosto. Asukkaat elivät kasteluviljelyllä, karjanhoidolla, kalastuksella ja metsästyksellä. Ei ole varmaa olivatko he sumereita, mutta ainakin he olivat sumerien merkittävä kulttuurinen edeltäjä.

Tärkeänä keskuksena toimi rannikon Eridu, lähellä myöhempää Urukia. Myöhempien sumerilaisten legendojen mukaan kuninkaista ensimmäinen hallitsi Eridussa.  Kaupungissa asui useampi tuhat asukasta. Eridun kaivauksissa on löydetty eri aikakauden temppeleitä samalta paikalta, jolloin uudempi temppeli oli aina aiempaa suurempi. Eridun temppeli oli ainakin sumerilaiskaudella pyhitetty vedenjumala Enkille. Sumerilaiskauden jälkeen kaupunki vähitellen rapistui ja katosi vähitellen.

Kuparihärkä Ubaid-kaudelta.

Keski-ubaidkaudella noin 4500 eaa alettiin rakentaa suurempia ja monimutkaisempia temppeleitä. Temppelit sijaitsivat korokkeella, mikä ennakkoinee porraspyramidin kehittymistä. Tällainen kehitys viittaa uskonnollisen johdon syntyyn. Uskontoa pidetäänkin usein kaupungistumisen tärkeänä taustatekijänä. Temppelit toimivat viljavarastoina huonojen vuosien varalta. Osa maasta oli keskittynyt suurille kartanoille, joita merkittävät perheet johtivat.

Tällä kaudella kulttuuri levittyi voimakkaasti eteläisessä Kaksoisvirranmaassa. Noin 4200 eaa alueella alettiin käsitellä kuparia, mikä aloitti ns. kalkoliittisen kauden. Ubaid-kaudella kehittyivät myös savitiilien käyttö, keramiikan massatuotanto ja jokiliikenne purjealuksilla. Hidas savenvalajan pyörä eli tournarette otettiin käyttöön.

Ilmasto kuivui nopeasti vuosien 3800-3900 eaa tienoilla, minkä vuoksi väestö keskittyi jokilaaksoihin. Kuiva kausi suosi kasteluvijlelyä, mikä johti asutuksen keskittymiseen ja kaupunkien kasvuun, sillä pienet keskukset eivät kestäneet kuivuutta suurten tavoin. Asutuskeskukset jakaantuivat suurkaupunkeihin, pikkukaupunkeihin ja kaupunkien ympäristön kyliin. Ilmaston kuivuessa maaseutu alkoi tyhjentyä. Jo aiemmin kehitetty kuusirivinen ohra ja kasteluviljely pystyivät elättämään suurta kaupunkiväestöä.

Kaupunkivaltioiden kehittyminen

Kipsi-tabletti, jossa yksinkertaisia numeromerkkejä.
Varhaiselta Uruk-kaudelta.

Varhaisella Uruk-kaudella (3900-3600 eaa) kulttuuri alkoi eteläisessä Kaksoisvirranmaassa vähitellen muuttua sumerilaiseksi. Tänä aikana ubaid-keramiikka harvinaistui ja vähitellen katosi. Keramiikan valmistus alkoi keskittyä suuriin keskuksiin. Uruk-kauden varhaisvaiheessa temppeleillä on yhtäläisiä piirteitä Anatolialaisten temppelien kanssa, minkä vuoksi uskotaan, että alueelle siirtyi väestöä pohjoisesta. Tällä kaudella kehitettiin dreija eli nopea savenvalajan pyörä, jota savityöntekijät käyttävät yhä tänäkin päivänä.  Kuparin käyttö yleistyi ja sitä tuotiin Makanista (eli Omanista).

Keskisellä Uruk-kaudella temppelit kasvoivat yhä suuremmiksi. Viistoreunainen keramiikka tuli käyttöön uhriastioina. Henkilöllisyyden todistamiseen alettiin käyttää savisia sylinerisinettejä. Kulttuurin vaikutukset ulottuivat Syyriaan ja Eteläiseen Anatoliaan, jonne alettiin rakentaa kauppakeskuksia. Kauppasiirtokunnat olivat pienehköjä n. 5000 asukkaan kaupunkeja, joista osa oli linnoitettuja.

Uuhen pää, keramiikkaa, myöhäinen Uruk-kausi.

Pronssin käsittely kehitettiin myöhäisen Uruk-kauden (3500-3100 eaa) alkupuolella. Samoihin aikoihin alettiin käyttää pyörillä kulkevia vaunuja. Kuvakirjoitus otettiin käyttöön noin 3200 eaa  ja se levisi vähitellen koko Mesopotamiaan. Aluksi sitä käytettiin temppelikuittien ja vastaavien talousasiakirjojen valmistukseen.

Kirjoitus oli apuna temppelien mahdin kasvaessa, mikä johti yhä koristeellisempien temppelien rakentamiseen. Eriduun rakennettiin ensimmäinen zikkurat eli porraspyramiditemppeli. Suurissa jopa 100 hehtaarin asutuskeskuksissa oli jopa 10 000 - 20 000 asukasta. Maaseudulla väestö oli pääosin maanviljelijöitä, paimenia, metsästäjiä ja kalastajia. Kaupungissa työskenteli eri alojen käsityöläisiä ja työntekijöitä.

Kirjoitusta ennen nuolenpäitä, myöhäinen Uruk.

Uruk-kaudella vallitsi eräänlainen temppelisosialismi, jolloin kaupungin johdossa oli ylipappi, jota temppelineuvosto avusti. Temppelit jakoivat maata viljelijöiden käyttöön. Maanviljelijät ja käsityöläiset työskentelivät temppelien palveluksessa jumalien alaisuudessa. Yläluokka koostui papeista, virkamiehistä ja suurkauppiaista. Orjia saatiin kaappaamalta vuoristosta.

Temppelit huolehtivat yleisistä rakennustöistä kuten kastelukanavista ja temppelirakennuksista. Ne tarjosivat kansalaisille asunnon, puutarhan, vaatteet, työkalut ja ravinnon. Osa asukkaista työskenteli sotilaina. Korkeampiarvoisia olivat kirjurit ja jumalanpalveluksia toimittava papisto. Temppelien ulkopuolella oli aiemmilta kausilta periytyviä, ylhäisten perheiden omistamia, kartanoita. Osa käsityöläisistä oli itsenäisiä ja myivät tuotteitaan kansalaisille. Toisaalta käsityötuotteita saattoi ostaa myös temppelikäsityöläisiltä.

Uruk kauden tärkeimpiä keskuksia oli jo Ubaid-kaudella kehittynyt Eridu. Sen lisäksi pohjoisempana kehittyi Kish ja keskisessä Sumerissa ajalle nimityksensä antanut Uruk. Myös Nippur ja Susa olivat merkittäviä kaupunkeja. Kauden loppupuolella painopiste siirtyi Eridusta Urukiin, mistä myös sumerilaisten tarut ketovat. Uruk-kauden lopussa Urukissa uskotaan olleen jopa 50 000 asukasta.

Tietokone kuvannus Eridun laiturialueesta.

Uruk-kautta seurasi lyhyehkö Dzhemdet-Nasr kausi (3100-2900 eaa). Käytännössä kyse oli samasta jatkumosta Uruk-kauden ja varhaisten dynastioiden kanssa. Tällä kaudella kulttuurin vaikutus levisi laajalle kaupankäynnin ja ilmeisesti myös sotien vaikutuksesta. Merikauppaa alettiin käydä yhä  kauemmaksi.  Ilmasto kuivui edelleen 3200-2900 eaa.

Aiempien merkittävien kaupunkien kuten Eridun, Urukin ja Lagashin lisäksi uusia merkittäviä keskuksia kasvoi. Tällaisia olivat Ur, Shuruppak, Adab, Nippur, Kish, Uqair ja Khafajah. Merkittävimpänä keskuksena edelleen toimineessa Urukissa laajenettiin rakkauden ja sodan jumalar Inannan temppeliä, mutta Uruk-kauden kaltaisia jättitemppeleitä ei enää rakennettu. Temppeleistä tuli kuitenkin yhä aiempaakin koristeellisempia ja monimuotoisempia. Kulttiastioita koristeltiin eläinkuvin ja temppelien seiniä maalauksin ja korkokuvin.

Osa Dzhemdet Nasr kauden kulhosta.

Tämä oli voimakkaiden kaupunkivaltioiden aikaa. Kaupunkien rakenne muuttui, yhteiskuntarkanenne tiivistyi ja hallinto kasvoi. Kauppaa käytiin edelleen Makaniin (Oman), mutta yhteys Iranissa sijainneesseen Elamiin näyttää katkenneen. Kauppa laajeni kuitenkin Egyptiin ja Byblosiin (Libanon). Egyptissä alettiin näihin aikoihin kirjoittaa hieroglyfejä ja myös Elamissa (Irak) otettiin käyttön kirjoitus.

Myöhemmän taruston perustella uskotaan, että aikakaudella on elänyt Urukissa kuninkaita, joiden nimet ovat olleet Enmerkar, Lugalbanda ja Dumunzi.  Dumunzia on myöhemmin palvottiin myös jumalana.

Dzhembet Nasr kauden kirjoitusta.

Kirjoitus yleistyi. Se kääntyi 90°:tta ja alkoi pelkistyä. Savitaulut yleistyivät ja kasvoivat. Niihin aikoi ilmestyä henkilönimiä.  Kirjoitusta käytettiin edelleen lähinnä kirjanpitoon, eikä kaudelta ole löytynyt historiankirjoitusta. Käytössä oli aura. Keramiikka jakautui pelkistettyyn arkikeramiikkaan ja hienompaan maalattuun keramiikkaan. Kuparista valmistettiin peilejä. Kuparia ei käytetty arkiesineisiin, vaan savesta valmistettiin monenlaista, jopa sirppejä.

Kausi vaikuttaa päättyneen laajaan tulvimiseen Shuruppakin kaupungin tienoilla. Sekä Eufrat että Tigris tulvivat yli äyräittensä ja tulvat ulottuivat aina Kishiin, Urukiin ja Lagashiin saakka. (jatkoa linkin takana)

Sumerien varhaisdynastinen kausi

Varhaisen dynastisen kauden patsas.

Varhaisdynastisella kaudella (noin 2900-2350 eaa) Sumer oli jakautunut lukuisiin kaupunkivaltioihin, jotka kamppailivat keskenään alueen hallinnosta. Hetkittäin joku hallitsija onnistui yhdistämään suurempia alueita yhtenäiseksi valtioiksi, jotka kestivät kuitenkin vain 20-50 vuotta. Kautta edeltänyt tulva oli nostanut Kishin kaupungin kaupunkivaltioiden johtoon. 

Aikakautta hallitsi 20-30 kaupunkivaltion välinen sodankäynti, joka aiheutti ryöstelyä, hävitystä, orjuuttamista ja tappamista. Uskonnollisena keskuksena oli vedenjumala Enlilin kaupunki Nippur. Temppelit muuttuivat laajoista ja avoimista suljetuiksi tulisijatemppeleiksi. Kulttihuoneen edessä oli piha, josta pääsi kulttihuoneeseen ovesta, joka oli mahdollisiman kaukana jumalankuvasta. 

Uruk kasvoi kuitenkin kauden aikana hyvin suureksi, jopa 50 000 - 80 000 asukkaan kaupungiksi. Urukin lähellä olleiden pienempien keskusten määrä puolittui 130:stä 66:een. Kaupunkien ympärille alettiin rakentaa muureja. Urukin kaupunginmuuri oli 9 kilometrin mittainen ja siinä oli 900 puolipyöreää tornia. Eriduun ja Kishiin rakennetut palatsit olivat monihuoneisia ja helposti puolustettavia.

Pronssinen vasikka.

Sekä miehet, että naiset pukeutuivat polvipituisiin laskostettuihin pellava- ja villahameisiin. Sen lisäksi naiset verhosivat myös ylävartalonsa kankain jättäen yleensä oikean olan näkyviin. Jaloissa varakkaimmilla oli sandaaleja ja kippurakenkiä, mutta monet kulkivat avojaloin. Nasilla oli pitkät vapaat, letitetyt tai päälaelle kiedotut hiukset. Koruina suosittiin pronssista, hopeasta ja kullasta valmistettuja korvakoruja, ranne- ja nilkkarenkaita, kaulakoruja ja pantoja. Varakkaimmilla saattoi olla myös kauniiksi värjättyjä vaatteita ja korukivillä koristeltuja koruja.

Aiempi kirjoituksen kehitys johti nuolenpääkirjoituksen syntyyn. Vuodesta 2900 eaa äänteitä alettiin kuvata merkeillä, jotka vähitellen menittivät aiemman esittävän merkityksen. Tavukirjoitukseen oli siirrytty 2600 eaa paikkeilla. Yksinkertaistuneita kuvia alettiin painella saveen teroitetuilla ruokokynillä n. 2700-2500 eaa. Kirjoitus oli muuttunut ihmispuheen kuvaksi, jolla voitiin alkaa kuvata ihmisten ajatuksia. 

Taide muuttui kirjoituksen tavoin tyylitellymmäksi ja muodollisemmaksi. Alueelle alkoi luultavasti levitä seemiläistä väestöä ja seemiläisen kulttuurin vaikutusta. Kish oli ajoittain seemiläisten keskus. Temppeleihin alettiin asettaa rukoilijapatsaita. Kishissä otettiin käyttöön myös uusi nimitys kuningas, lugal, mikä korvasi aiemman pappisruhtinaan En, josta tuli nyt ylipapin nimitys. 

Lähteet varhaisdynastiselta kaudelta ovat niukkoja. Tiedetään, että valta keskittyi kuninkaiden. Papiston valta heikkeni ja hovin valta kasvoi. Maanomistusta siirtyi temppeleiltä palatsille ja yksityisille maanomistajille. Ensimmäiset savitauluissa mainitut kuninkaat olivat Enmebaragesi ja Mesilim.

Kirjoitusta varhaisdynastisen kauden lopun Lagash.

Varhaisdynastisen kauden loppuvaihe (n. 2600-2350 eaa) oli myrskyisä. Kaupunkivaltiot taistelivat tulisesti ylivallasta ja viljelymaista. Dynastiat vaihtuivat nopeassa tahdissa. 

Lagashiin syntyi merkittävä poliittinen keskus, josta kuitenkin vaietaan myöhemmässä historiikeissä. Syyt lienevät poliittisia. Kaupungin suojelujumala oli sotaisa Ningirsu (alias Ninurta). Vuonna 2425 eaa kaupungin kuningas valloitti koko Sumerin ja sen ulkopuolisiakin alueita. Sotilailla oli käytössään sotavaunuja. 

Lagashin papisto, hovi ja ylimystö verottivat kansaaa yhä tiukemmin. Seurauksena oli vallankumous, jonka johdosta hallitsija vaihtui. Naapurikaupungin Umman kuningas käytti tätä hyödykseen ja kaappasi vallan. Valloituksensa jälkeen kuingas siirsi pääkaupunkinsa Ummasta Urukiin. Tämäkään ei kestänyt kauan, kun Kishissä valtaan noussut Akkadin Sargon kaappasi alueella vallan. 

Akkadin valtakunta

Sargon Suuren muotokuva.

Seemiläisten Akkadien valtakunta syntyi, kun Kushin kuninkaan pääjuomanlaskija Sargon kaappasi vallan noin 2350 eaa ja valloitti Välimereltä Persianlahdelle ulottuneen suuren valtakunnnan. Legendojen mukaan Sargon oli ylipapittaren ei toivottu lapsi, joka jätettiin jokeen korissa ajelehtimaan. Jo pian Sargonin kuoleman jälkeen valtakunta alkoi heikentyä lukuisissa eri puolilla valtakuntaa puhjenneissa kapinoissa.

Akkadilaisten menestyksen uskotaan perustuneen uudenlaiseen armeijaan, jolla oli käytössä aiempaa nopeampia ja kevyempiä sotavaunuja ja jousimiehiä. Näiden avulla vihollinen oli helppo saataa nopeasti. Akkadilaiset rakensivat laajan tieverkoston, joka nopeutti postin, kaupan ja armeijojen liikkumista.

Akkadin valtakausi kesti Sumerissa parisataa vuotta 2350-2150 eaa, jolloin vallasssa olivat Sargon Suuren jälkeläiset. Akkadia heikensivät itäisiltä (nyky-Iranin) vuorilta tulleet gutilaiset, jotka hävittivät Akkadin rippeet ja hallitsivat alueella kymmeniä vuosia. Gutilaisella kaudella mm. kirjoitustaidon käyttö tyrehtyi.

Uus-Sumeri

Nuolenpää kirjoitusta. CC-by-4.0
by Welcome Images  - see: *

Urin kolmas dynastia karkoitti gutilaiset ja hallitsi aluetta noin 2112 -1950 eaa. Tänä aikana alue kukoisti Urin johtamana imperiumina. Sumerilainen kulttuuri elpyi ja alkoi uusi kukoistus. Maahan syntyi papiston johtama keskitetty hallinto. Urukissa hallitsivat jumalkuninkaat, joille rakennettiin jopa temppeleitä. Valtio ulottui Pohjois-Mesopotamiaan, Assyrin alueelle saakka.

Urukin imperiumilla oli itäisiä liittolaisia Iranissa. Lähivaltioiden kanssa solmittiin poliittisia avioliittoja. Kauppaa käytiin pitkin Persianlahtea. Kuparia tuotiin Makanista (Oman) ja karneoleja Melullahista (Indus-kulttuuri). Kauppaa käytiin Dilmuniin (Bahrainin), Etelä-Arabiaan ja jopa Välimerelle saakka.

Dynastian alkuvaiheessa Uriin rakennettiin valtava porraspyramidi-temppeli (zikkurat). Temppeleitä rakennettiin myös muihin kaupunkeihin. Valtakunnan ensimmäinen kuningas Ur-Nammun laati oman lakinsa, jota pidetään ns. Hammurabin lain esikuvana.

Hovin johtama maa oli kokonaan valtion omistuksessa. Sille kuului maatalous, kauppa ja tavaroiden jakelu. Maa jakautui maaherrojen johtamiin maakuntiin ja kenraalien johtamiin raja-alueisiin. Hallinto, kalenteri, verotus, arkistot ja painomitat yhtenäistettiin Metalleja (kultaa, hopeaa ja pronssia) käytettiin kaupankäynnissä eräänlaisina kolikoina.

Sumerilainen kuningas, 3. dynastian ajalta.

Veroja kerättiin yhä tuotteina, kuten viljana. Hallinto laajeni. Kastelukanavia kaivamassa oli laajoja kansanjoukkoja. Palatsi ohjasi talouselämää. Valtion palveluksessa oli kaukokauppaa hoitaneita kauppiaita.

Kirjallisuus kukoisti ja kirjoitettiin mennyttä ihannoineita eeppisiä runoelmia. Kiistakeskusteluista tuli eräänlaista filosofointia. Vaikka sumerilaista kulttuuria pyrittiin edistämään, akkadilainen vaikutus näkyi kaikkialla. Kuninkaiden ja uusien kaupunkien nimet olivat akkadilaisia.

Urin kolmas dynastia romahti 2004-1940 eaa jatkuneisiin amorilaisten hyökkäyksiin ja elamilaisten kapinaan. Ensiksi Elam itsenäistyi ja amorilaisia alkoi tunkeutua maahan. Samalla osa Urin vallan alla olleista kaupungeista itsenäistyi. Yksi itsenäistyneistä oli Lagash, joka oli ollut Urin vilja-aitta ja viljantoimitusten katkeaminen johti Urissa nälänhätään. Kuninkaan viljaa ostamaan lähettämä luottomies kaappasi Isinin, Nippurin ja muutaman muun kaupungin haltuunsa. Lopuksi elamilaiset kostivat Urin vallan polttamalla ja hävittämällä kaupungin.

Jälkisumerilainen kausi

Isin-Larsa kauden
  Lamai-suojelushengetär.

Sumerin aika oli ohi, vaikka jälkipolvet vaalivat sen muistoa vielä pitkään. Tätä seuranneella välikausi (Isin-Larsa kausi noin 2000-1750 eaa) oli jälkisumerilainen. Aikakauden merkittävimpiä keskuksia olivat suurkuninkaiden johtamat Isin ja Larsa.

Isin oli valtansa alkukaudella yksi alueen suurimmista vallanhaastajista. Paikalliset akkadilaiset kuninkaat pyrkivät jäljittelemään sumerilaista kulttuuria. Entiseen tapaan juhlittiin uutta vuotta ja pyhiä häitä ja ylistettiin kuninkaita jumal-sulhasiksi. Kaikesta huolimatta kuninkaan valta heikkeni ja työveroa jouduttiin supistamaan. Isinissä laadittiin oma lakinsa 1875-1865 eaa.

Seemiläisiä jumalia alkoi ilmestyä sumerilaisten joukkoon ja sumerilaisia jumalia alettiin kutsua seemiläisillä nimillä. Kansa alkoi kuitenkin luopua sumerin kielestä. Noin 1900 eaa alkaen sumerilaisiin teksteihin alettiin liittää akkadinkielisiä käännöksiä.

Jälkisumerilainen perustus-figuriini (eli
savinaula), jollaisia sumerit käyttivät
uuseien rakennusten pyhittämiseen .

Kuningaskunnat jaktoivat keskinäisiä sotiaan. Länsi-seemiläisiä amorilaisia virtasi rauhallisesti sumerin alueelle. Larsan kaupungin hallitsija alkoi kapinoida ja valtasi alueita Isiltä. Vähitellen Larsan valta alkoi kasvaa ja se valloitti Isiniltä yhä enemmän alueita. Kaupungit taistelivat keskenään erityisesti Nippurin hallinnasta 1838-1830 eaa.

Assyrian kuninkaan hyökkäys etelään horjutti voimasuhteita ja johti Larsan nousuun valta-asemaan. Kaupungin kuningas rakennutti kanavia ja patoja, säännösteli jokia, kehitti ulko- ja sisäkauppaa ja kohensi taloutta. Tavan mukaan hän julistautui kuninkaaksi.

1790 eaa Hammurabin noustessa Babylonian valtaistuimelle, Mesopotamiassa oli viisi keskenään sotivaa suurvaltaa. Ovela kuningas liittoutui ensin Larsan kanssa hamutakseen valtaa itselleen. Lopulta se kukisti myös Larsan ja yhdisti koko Mesopotamian valtansa alle.

Kuvalähteistä: / Photo Sources:

*

This file comes from Wellcome Images, a website operated by Wellcome Trust, a global charitable foundation based in the United Kingdom. Refer to Wellcome blog post (archive).