Vanin valtakunta (eli Urartu) - (jatkoa hurrilaisille)

Hurrilaiset ja urartu olivat sukulaiskansoja, jotka vaikuttivat Kaksoisvirranmaan alueella noin 2500-700 eaa. Mitanni oli muinaninen valtakunta (n. 1500-1360 eaa) , joka koostui hurrilaisista ja heitä hallitsevista indoiranilaisesta sotilasaatelista. Valtakunnat ja kansat heikkenivät myöhempien kansojen siirtyessä alueelle.

Urartun on heidän puhumansa kielen perusteella päätelty olleen hurrilaisten sukulaiskansa, joka tunnetaan Lähi-Idän historiassa erityisesti Assyrian vihollisena. He vaikuttivat itsenäisenä kansakuntana vuosien 1350-500 eaa välisenä aikana. Urartun valtakausi päättyi skyyttien valloitukseen ja siihen liittyneeseen kapinointiin.

Urartu syntyi aikoinaan kaikkein itäisimmän Turkin vuoristoilla syntyneen Van-järven rannoilla. Järven itärannalla sijaitsi myös Tushpa (Tospa), Urartun pääkaupunki 900-luvulla eaa. Se sijaitsi lähellä nykyistä Van-kaupunkia. Aluetta, joka sijaitsee Anatoliasta itään, Kaksoisvirranmaan pohjoisosissa, kutsutaan Armenian ylängöksi, ja toisinaan myös itäiseksi Anatoliaksi.

Urartu 738-668 eaa. Van järvi ja Turuspa kaupunki keskellä himmeällä punaisen alla. PD by Ladilovsky Andras

Urartu tunnettiin vuosisatojen kuluessa lukuisilla eri nimityksillä. Itse nimi Urartu on samaa alkuperää kuin raamatullinen Ararat, assyriaksi māt Urarṭu ja babyloniaksi Urashtu. Itse he kutsuivat maataan nimellä Bianlili, josta on johtunut nimitys "Vanin valtakunta" (Vanili/Vanele). 1200-luvulla eaa heidät tunnettiin heimojen liittoutumana nimellä "Nairi" tai "Nairin maa".

Shurpia oli ilmeisesti alunperin hurrilainen valtio, joka liitettiin osaksi Urartua (akkadiksi Armani-Subartu 2000-luvulla eaa). Shurelee (eli Shurili tai Surilii) oli mahdollisesti urartun omasta kansastaan ja kansallisuudestaan käyttämä nimitys. Kansakunnasta on 600-luvulla eaa ilmiselvästi myös käytettty nimitystä Armenia ja armenialaiset, vaikka armenialaisilla tarkoitetaan myöhemmin indoeurooppalaista kieltä puhuvaa väestöryhmää.

Urartun kieli

Urartun eli vanin kieli kuuluu samaan perheeseen hurrilaisen kielen kanssa. Joskus jopa puhutaan myöhäis hurrista. Tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että urartia ja hurrilainen kieli olivat erillisiä kieliä vähintään 2000 eaa lähtien. Muita tunnettuja sukukieliä ei ole, mikä ei tarkoita, ettei sukukieliä olisi voinut olla. Uratialla on ollut hyvin varhaista kansakäyntiä esi-armenian kielen kanssa 3000-2000-luvulla eaa. Urartiaa puhuttiin ainakin Vanin laaksossa ja Zab-joen yläjuoksulla.

Kirjoitusta urartuksi. PD.

Urartu on ergatiivinen ja agglutanoiva kieli. Agglutanoivat kielet (esim. suomi) littävät yleensä sanan määritteet osaksi sanaa (eli meillä sanat taipuvat). Ergatiivi tarkoittaa sitä, että vain transitiivilauseen objektia merkitään. Muissa lauseissa objekti on

Esimerkkejä urartian kielestä on säilynyt nuolenpääkirjoituksella. Nuolenpääkirjoituksella urartuksi kirjoitettuja tekstejä on löydetty 800-luvulta eaa lähtien. Sen kirjoittaminen lakkasi Urartun valtion jouduttua valloitetuksi 585 eaa. Asukkaiden kieli vaihtui armeniaksi mahdollisesti jo akkademilaiskaudella (522-486 eaa).

Urartun kielestä lainattuja sanoja on armeniassa edelleen. Samoin urartussa oli armeniasta lainattuja sanoja. Kielten vuorovaikutus onkin ilmeisesti ollut tiivistä. Alue on ilmeisesti ollut myös pitkiä aikoja kaksikielinen. Esi-armenian puhujat saapuivat alueelle ilmeisesti noin 1200 eaa. He asuivat jo alueella Urartun yhdistäessä hajanaiset vuoristokansat 800-luvuulla eaa.

Historia

Urartu mainitaan ensimmäisen kerran Assyrian kuninkaan Salmannassar I:n aikaisessa tekstissä noin 1274 eaa, jossa käytetään käsitettä Uruartri yhtenä Nairin heimoista tai pikkuvaltioista, jotka Salmannassar I oli valloittanut. Assyrialaiset tekivät Nairin pikkukansoja vastaan valloitusretkiä seuraavien vuosisatojen aikoina, 1200-800-luvuilla eaa.

Erebuni. CC-BY-2.5 by EvgenyGenkin

Urartu mainitaan nousee assyrialaisissa teksteissä esiin uudestaan 800-luvulla eaa, jolloin siitä aletaan puhua Assyrian vaarallisena pohjoisena kilpailijana. Nairin valtiot ja heimot yhdistyivät kuningas Aramun (n. 860-843 eaa) vallan alla. Tarkoitus oli ilmeisesti liittoutua Assyrian uhkaa vastaan.

700-luvulla eaa oli Keski-Assyrian valtakunnan taantumakautta, mikä auttoi Urartua voimistumaan ja kasvamaan. Kuningas Sarduiri I (832-820) torjui onnistuneesti Shalmanasser III:n hyökkäykset. Hänen poikansa Ispuini (820-800) valtasi naapurista Musasirin valtakunnan, jonka keskus nousi valtakunnan uskonnolliseksi keskukseksi. Hän oli ensimmäinen kuningas, joka kirjoitti urartiaksi, kun aiemmin arkistot oli kirjoitettu akkadiksi. Ispuinia seurannut ja Ispuinin kanssa yhdessä hallinnut Menua (800-785) laajeni maata reilusti ja jätti jälkeensä paljon kaiverruksia. Tänä aikana aluetta alettiin myös kutsua nimellä Vanin maa (Bianlili) aiemman Nairin sijasta.

Menuan pojan Argishti I:n (785-760) aikana valtakunta oli sotilaallisen valtansa huipulla ja nousi Lähi-Idän suurvallaksi. Argishti valloitti lisää alueita ja perusti useita uusia kaupunkeja. Laajimmiltaan Urartu kattoi koko nykyisen Armenian, eteläistä Georgiaa, laajoja alueita itäisestä Turkista ja osan Iranin pohjoisosia.

714 eaa Urartu kärsi pahasti kimmerialaisten hyökkäyksistä ja Sargon II:n sotaretkistä. Kimmerialaiset olivat nykyisellä eteläisellä Venäjällä ja Ukrainassa 700-600-luvuilla vaikuttanut, ilmeisesti indoeurooppalainen kansa, jonka myöhemmin korvasivat skyytit. Mushashirin temppeli ryöstettiin ja kuningas Rusa I kärsi tappion Sargon II:lle Urmian järven rannalla. Hän teki häpeästä itsemurhan.

Urartian linnoituksen jäänteitä, Tushpassa. PD.

Rusan poika Argishti II:n (714-685) onnistui laittamaan kimmerialaiset kuriin, mutta Urartu ei ollut enää uhka assyrialaisille. Hän solmi Assyrian uuden kuninkaan Schenneribin kanssa rauhan 705 eaa. Tämä aloitti Urartun kukoistuskauden, joka jatkui Argishti II:n pojan Rusa II:n (685-645) kaudella.

Tämän jälkeen Urartu joutui kuitenkin jatkuvien kimmerialaisten ja skyyttien hyökkäyksien kohteeksi ja joutui riippuvaiseksi Assyriasta. Tämä näkyi siinä, että Rusa II:n poika Sardurii III (645-635) kutsui Assyrian kuningas Ashurpanibalia "isäkseen".

Joko Sardurii III:n  kauden lopulla tai hänen seuraajansa Erimenan (635-620) hallitessa keskenään liittoutuneet skyytit ja Meedia (Persia) hyökkäsivät yhdessä Urartun kimppuun. 612 eaa Meedia, Babylonia ja skyyttilaiset valloittivat yhdessä Assyrian, joka oli heikentynyt sisällissodan seurauksena. Meedia otti 590 eaa haltuunsa Urartun pääkaupungin Vanin ja Vanin valtakunta lakkasi olemasta. Monissa Urartun raunoissa on merkkejä tulen aiheuttamista tuhoista.

500-luvun lopulla eaa Armenian satraappikunta korvasi aiemman Urartun. Armenialaisten kapinoidessa 521 eaa Persian kuningasta Dariusta vastaan, monien kapinallisten nimet olivat vielä urartulaista alkuperää. Tämä viittaa siihen, että Urartun kulttuurin vaikutus ei kadonnut hetkessä.

Uskonto

Steela kertoo Ardinin valloituksesta. PD.

Urartun uskonto oli monijumalainen, kuten useimmat uskonnot tuona aikana. Se mitä siitä tiedetään, muistuttaa paljon lähiseudun muiden kansojen uskontoa. Erityisen lähellä se on hurrilaisten uskontoa. Varmasti myös alueen muut kansat, kuten varhaiset armenialaiset, antoivat urartulaisille uskonnollisia vaikutteita.

Vaikka tässä on esitelty vain muutamia jumalia, Thuspasta peräisin olevan jumallistan mukaan niitä tunnetaan 79. Alueiden laajetessa Urartu näyttää omaksuneen paikallisia jumalia osaksi pantheoniansa. Monet näistä paikallisista jumalista olivat toteemisia ja esittivät jotakuta luonnonilmiötä tai -muodostelmaa. Osa jumalista oli puolestaan eläimellisiä.  Jumallistasssa on paitsi esitelty itse jumalat, myös kerrottu heille sopivista uhreista.

Urartun pyhä kaupunki oli Ardini (assyriaksi Musassir), joka oli Ḥaldi jumalan kaupunki. Ḥaldi (tai Khaldi) oli sotainen jumala ja yksi kolmesta urartun merkittävimmästä jumalasta. Nimen ḥaldi ajatellaan toisaalta tulevan urartun sanasta heldi (korkea) tai toisaalta viittaavan indoeurooppalaiseen Helios-jumalaan.

Arubani. CC-BY-3.0 *

Mahdollisesti Haldi-jumala oli lainaa akkadista. Vaihtoehtoisesti hän saattoi olla myös indoeurooppalaista ja jopa armenialaista alkuperää. Kultti oli joka tapauksessa ilmeisesti myöhäinen tulokas, sillä mahdollisesti Haldin palvonta alkoi vasta kuningas Ishpuinin valtakaudella (828-810 eaa). Kuningas toimi Haldin ylipappina tai -lähettiläänä.

Khaldi oli suosituin urartun jumalista. Hänen vaimonsa oli joko hedelmällisyyden ja taiteen jumalatar Arubani tai  Bagvarti (nimi on armenialaista alkuperää). Bagvarti ei ollut alkuperäinen puolison nimi, vaan ilmeisesti myöhempi uudistus. Khaldin temppeli oli korirsteltu aseilla ja sitä kutsuttiin toisinaan "Aseiden taloksi". Sotiensa kunniaksi urartun kuninkaat pystyttivät steeloja Khaldille. Khaldin kultin on epäilty vaikuttaneen myöhäisempään armenialaiseen kulttuuriin.

Shivini. PD.

Tushpan kaupungin jumala oli auringonjumala Shivini (Ardinis). Yhdessä Khaldin ja Kummannin kaupungin jumalan, ukkosenjumala Theispasin kanssa he muodostivat jumala kolmikon. Shivinin puoliso oli siivekäs jumalatar Tushpuea, joka on antanut nimensä Tushpan kaupungille nimensä. Shivini kuvattiin usein polvistuvana miehenä, joka kannattelee aurinkoa harteillaan.

Theispas. PD.

Kumenun kaupungin Theispas oli säiden jumala, joka oli sukua hurrilaiselle Teshubille. Hänet kuvattiin usein seisomassa härällä ampumassa salamia. Hänen vaimonsa oli äitijumalatar Huba, joka oli läheistä sukua hurrilaiselle Hepat-jumalattarelle, jota palvottiin laajasti Lähi-Idässä.

Selardi (tai Sielardi) oli kuunjumalatar. Hänen nimensä tarkoittaa mahdollisesti auringon jumalan siskoa. Sen perusteella Selardi olisi ollut Shivinin sisar. Lähi-Idässä oli ilmeisesti melko tavallista, että kuunjumalatar oli auringonjumalan sisar. Selardi oli mahdollisesti esi-armenialaista alkuperää.

Kulttuuri ja yhteiskunta

Kaikki viittaa siihen, että Urartian väestö oli kulttuurisesti, kielellisesti ja etnisesti monimuotoista. Urartia oli tyypillinen yksinvaltaisesti hallittu valtakunta Lähi-Idässä. Kuninkaan vallalla ei ollut rajoitteita ja hän toi myös armeijan ylipäällikkönä ja uskonnon ylipappina. Uskonnolla ja papistolla ei kuitenkaan ollut samanlaista vaikutusvaltaa kuin tyypillisesti Kaksoisvirranmaassa. Sen sijaan kuningas omisti kokonaisia kaupunkeja ja maakuntia. Tällä oli vaikutuksensa myös taloudelliseen elämään.

Kuninkaallinen tabletti, jossa Rusa IV:n nimi. PD.

Hallinnon huipulla olivat kuninkaallisen perheen jäsenet, joita oli jopa 300 henkeä. Eri alueden hallinto poikkesi toisistaan, osin erilaisista kulttuurisista perinteistä johtuen. Eri maakuntia hallitsivat paikalliset johtajat. Ne olivat velvollisia toimittamaan kuninkaalle osuuden tuontannosta.

Pääkaupunkia lähellä olevat seudut olivat tiukemmin kuninkaallisten hallinnassa ja niiden johdossa oli yleensä jokin kunkaallisen perheen jäsenistä. Niin kauan kuin johtajat noudattivat kuninkaan tahtoa, heidän valtansa oli lähes rajaton, minkä vuoksi kunkin seudun merkitys ja vauraus riippui paljolti sen johtajasta.

Sotavaunut. PD.

Kansan katsottiin periaatteessa olevan kuninkaan omaisuutta ja kapinoitsijat käytännössä orjuutettiin. Kansalaisten odotettiin ilmeisesti osallistuvan julkisiin rakennustöihin. Suurella osalla oli kuitenkin mahdollisuus viljellä omaa tilaansa ja palkata palvelijoita. Sotiaat, oikeuden palvelijat ja muuta muut elivät valtion tuella.

Maanviljelyä oli alueella harjoitettu 2000-luvulta eaa saakka ja se oli hyvin kehittynyt Urartun syntyessä. Suurin osa työkaluista valmistettiin raudasta ja alue oli hyvin kasteltu. Alueella viljeltiin varsinkin vehnää, ohraa, ruista, hirssiä, seesamia, linssiä ja kikherneitä. Näistä on löydetty merkkejä kaivauksissa. Lisäksi nuolenpääkirjoitus mainitsee viljellyn spelttiä.

Käädyt. CC-BY-2.5 by EvgenyGenkin.

Maanviljely perustui Urartun aikana keinokasteluun ja sitä harjoitettiin järvien rannoilla ja jokilaaksoissa. Tämän johdosta Urartu oli viljaomavarainen ja pystyi kasvattamaan viiniä vientiinkin. Aikanaan rakennetut kastelujärjestelmiä on osa edelleen käytössä tänäkin päivänä. Pisin olemassa oleva Menuan kastelukanava on yli 70 km:n mittainen.

Assyrilaiset paitsi ihastelivat Urartun kastelujärjestelmiä, että tuhosivat osan niistä Ulhun kaupungin lähellä. Erityisesti assyrialaiset ihailivat maanalaisia kiviputkia, joita onkin löytynyt lähellä Erbunin kaupunkia. Erityisen kehittynyt oli Rusanhilin esikaupungin vesijärjestelmä, lähellä Tushpaa. Siihen kuului edelleen olemassaoleva tekojärvi. Siihen liittyvät maanalaiset vesiputket ja -väylät olivat käytössä 1800-luvulle saakka, mutta ne tunnetaan huonosti.

Viljoista leivottiin leipää ja käytettiin olutta. Urartussa käytettiin ilmeisesti vesimyllyjä viljan jauhamiseen. Hirssi oli yleisin käytetty vilja. Vehnää ja ohraa kasvatettiin lähinnä kuninkaalle. Oluenpanotaito oli luultavasti lainaa assyriasta. Olutta säilöttiin kapeisiin, maahan haudattuin saviruukkuihin, ja juotiin pilleillä. Xenophon mainitsee sen olleen vahvaa.

Lähes kaikissa Urartun kaupungeissa oli suuret viinivarastot ja Theishepanin viinisammioon mahtui 3700 hehtolitraa viiniä. Illmasto oli täällä suotuisempaa viininviljelyn kannalta kuin etelämpänä. Assyrialaiset sekä toivat että ryöstelivät viiniä Urartusta. Ennen varastointia viiniä kypsytettiin auringossa, jotta siitä tuli paksua ja makeaa.

Urartialainen koristeltu rautapata. PD by Jebulon.

Puutarhanhoito oli harvinaisempaa kuin pelto- ja viininviljely. Kaupungeissa ja kylässä kasvatettiin kuitenkin myös hedelmäpuita, kuten omenoita, luumuja, granaattiomenoita, persikoita, kirsikoita ja saksanpähkinöitä. Varsinkin Vanin rannoilla oli suuria puutarhoja.

Eläimiä oli kasvatettu ylängöllä neoliittiselta ajalta asti. Merkittävin syy assyrialaisten hyökkäyksiin Nairia vastaan oli karjan kaaappaukset. Vaikka karjankasvatus ei Urartun kaudella ollut enää aivan yhtä tärkeää, sillä oli edelleen tärkeä asema. Kasvatetut eläimet olivat erilaiset härät ja lehmät (myös zebuja), puhvelit, lampaat, vuohet, siat ja persialaiset gasellit. Arkkeologit ovat löytäneet merkkejä myös maitotaloudesta ja juustonvalmistuksesta. Pellavasta ja villasta kudottiin kankaita, joista valmistettiin värikkäitä tunikoita.

Hevosia kasvatettiin erityisesti sotajoukkoja varten. Niitä käytettiin sotavaunujen vetämiseen. Hevosia kasvatettiin varsinkin vuoristoniityillä ja sillä oli merkittävä taloudellinen vaikutus. Urartun hevosia arvostettiin mm. Assyriassa. Erityisesti Subhin maakunta, Urmian järven itärannalla oli tärkeää hevosenkasvatus aluetta. Assyrialaisille hevosetkin olivat mieluista sotasaalista. 

Sotasaaliiksi kaapattuja hevosia. PD.

Yhteiskunnan sisäinen työnjako oli syntynyt paljon ennen Urartun muodostumista ja niin kauppasuhteet ulkopuolelle olivat olemassa jo valmiikis olemasa. Sodat haittasivat kuitenkin ulkomaankauppaa. Kaupankäynti oli enimmäkseen vaihtokauppaa. Temppelit osallistuivat todennäköisesti talouteen ja ainakin Musairissa temppeli kasvatti karjaa niin uhreiksi kuin myyntiin.

Kauppaa käytiin varsinkin karjalla, hevosilla, viinillä, viljalla, metalleilla ja puulla. Alue sopi hyvin hevosten kasvatukseen ja viininviljelyyn, minkä vuksi ne olivat tärkeitä vientituotteita. Lisäksi alueella oli rikkaat metallivarannot.

Piirros riipuksesta. PD.

Alue oli eräs varhaisimmista metallinkäsittelyn keskuksista. Varhaisimmat merkit metalllinkäsittelystä ovat esikeraamiselta ajalta, 7000-6000-luvuilta eaa. Alueelta saatiin kuparia, rautaa ja lyijyä, mutta ei pronssinvalmistuksessa tärkeää tinaa. Raudan käsittely alkoi alueella kuitenkin vastaa 1000-luvulla eaa. Rautaa ja siitä valmistettuja esineitä vietiin Kaksoisvirranmaahan, erityisesti Assyriaan. Rauta oli tärkeää aseiden valmistuksessa ja siksi strateginen materiaali.

Taidehistoriallisesti kulttuurikausi ulottui noin 1200-500 eaa. Esineistössä tuntui vahvasti assyrialainen vaikutus. Taide oli melko yhdenmukaista ja suosi ornamentaalista koristelua, elämäntapahtumien kuvaamisen sijaan. Siihen liittyi paljon vanhojen töiden kopiointia. Tästä johtuen taide pysyi samanlaisena useiden vuosisatojen ajan ja ainoastaan yksinkertaistui vähitellen.

Sylinterisinetti. PD.

Toisaalta monet Urartian taiteen piirteistä säilyivät naapurikulttuureissa. Skyyttien on huomattu lainanneet huotrien ja vöiden valmistustekniikan urartialaisilta. Urartialainen tapa koristella patoja levisi ympäri muinaisen maailman. Lisäksi armenialaisen ja etelägeorgialaisen taidekäsitöiden uskotaan pohjautuneen urartialaiselle perinteelle.

Vaikka tiedetään, että urartiailaiset mestarien tiedetään kyenneen valmistamaan suuriakin pronssipatsaita, vain pieniä patsaita on löytynyt. Assyrialaiset lähteet kertovat heidän ryöstäneen Mussairista suuren kuningaspatsaan. Useimmat löydetyt koristelut olivat joko valtaistuimen tai valtavien rautapatojen koristeluja. Jonkin verran valmistettiin myös jumalten patsaita.

Urartialaiset valmistivat seremoniakypäriä, jotka malliltaan poikkesivat käytännöllisesti muotoilluista taistelukypäristä. On löydetty myös  joitakin koristeellisia pronssi kilpiä ja koristeellisia miekan tuppia. Yksittäisen haarniskan jäänteitä ja leveä pronssivyö on myös löydetty.

Fresco Erbunista. PD.

Kuninkaalliset käyttivät jalometallista ja jalokivistä valmistettuja koruja. Rikkaat käyttivät pronssisia versioita kuninkaallisista koruista. Assyrialaiset ryöstivät 716 eaa Mussairista hopeisia ja kultaisia koruja.

Kivipatsaita ja reliefejä on onnistuttu löytämään vain vähän, vaikka assyrialaisten kuvaus Mussairista selvästi kuvaa suuria patsaita. Muut on ilmeisesti hävitetty Urartian valloituksen jälkeen. Sen sijaan keramiikkaa on löydetty runsaasti. Keramiikka oli Urartussa käytännöllistä ja maalaamatonta, toisin kuin muualla Kaksoisvirranmaassa. Vain palatsissa ja seremonioissa käytetyt astiat olivat koristeltuja. Kiviesineet olivat melko harvinaisia. Jonkun verran puisia ja luisia esineitä on myös löydetty. Urartiassa käytettiin sylinterisinettejä, kuten suuressa osassa kaksoisvirranmaata.

Erebunin linnoituksesta on löydetty hienoja freskoja. Erebuni hylättiin, eikä sitä poltettu niin kuin muita keskuksia valloituksen yhteydessä, mikä on säästänyt värikkäät seinämaalaukset.

______________________________________________

* Jumalatar Arubanin pronssipatsas - kuvaaja: EvgenyGenkin, CC-BY-3.0