Sumerit III: Sumerien historia

Kirjoitustaidon lisäksi Sumerin nosti merkittäväksi varhaisten kaupunkivaltioiden syntyminen eteläiseen Kaksoisvirranmaahan eli Mesopotamiaan, noin 4000 eaa. 

Ennen tämän osion lukemista on selventävää lukea aiemmat kirjoituksen sumerien kirjoitustaidosta ja uskonnosta  sekä elämäntavasta ja yhteiskunnista. 

Varhainen kaupungistuminen

Myöhäisen Ubaid-kauden keramiikkaa.

Lähi-Idässä maanviljely ei ollut syntynyt sumerien myöhemmin asuttamalla kaksoisvirtojen alajuoksun alueella, vaan pohjoisempana Kaksoisvirranmaata, jokien yläjuoksulla, nykyisten Turkin ja Syyrian rajamailla noin 5000 vuotta aiemmin. Osa tutkijoista onkin sitä mieltä, että sumerit olivat alunperin tuolta alueelta etelään muutanutta väestöä. Väestöä alkoi muuttaa etelään noin 5800-5500 eaa.

Muuttoa seurannut kulttuurikausi tunnetaan Ubaid kautena (noin 5500- Noin 4000 eaa), jolloin alkoi syntyä suuria keskuskyliä, joiden ympärille kehittyi pienempien kylien verkosto. Asukkaat elivät kasteluviljelyllä, karjanhoidolla, kalastuksella ja metsästyksellä. Ei ole varmaa olivatko he sumereita, mutta ainakin he olivat sumerien merkittävä kulttuurinen edeltäjä.

Tärkeänä keskuksena toimi rannikon Eridu, lähellä myöhempää Urukia. Myöhempien sumerilaisten legendojen mukaan kuninkaista ensimmäinen hallitsi Eridussa.  Kaupungissa asui useampi tuhat asukasta. Eridun kaivauksissa on löydetty eri aikakauden temppeleitä samalta paikalta, jolloin uudempi temppeli oli aina aiempaa suurempi. Eridun temppeli oli ainakin sumerilaiskaudella pyhitetty vedenjumala Enkille. Sumerilaiskauden jälkeen kaupunki vähitellen rapistui ja katosi vähitellen.

Kuparihärkä Ubaid-kaudelta.

Keski-ubaidkaudella noin 4500 eaa alettiin rakentaa suurempia ja monimutkaisempia temppeleitä. Temppelit sijaitsivat korokkeella, mikä ennakkoinee porraspyramidin kehittymistä. Tällainen kehitys viittaa uskonnollisen johdon syntyyn. Uskontoa pidetäänkin usein kaupungistumisen tärkeänä taustatekijänä. Temppelit toimivat viljavarastoina huonojen vuosien varalta. Osa maasta oli keskittynyt suurille kartanoille, joita merkittävät perheet johtivat.

Tällä kaudella kulttuuri levittyi voimakkaasti eteläisessä Kaksoisvirranmaassa. Noin 4200 eaa alueella alettiin käsitellä kuparia, mikä aloitti ns. kalkoliittisen kauden. Ubaid-kaudella kehittyivät myös savitiilien käyttö, keramiikan massatuotanto ja jokiliikenne purjealuksilla. Hidas savenvalajan pyörä eli tournarette otettiin käyttöön.

Ilmasto kuivui nopeasti vuosien 3800-3900 eaa tienoilla, minkä vuoksi väestö keskittyi jokilaaksoihin. Kuiva kausi suosi kasteluvijlelyä, mikä johti asutuksen keskittymiseen ja kaupunkien kasvuun, sillä pienet keskukset eivät kestäneet kuivuutta suurten tavoin. Asutuskeskukset jakaantuivat suurkaupunkeihin, pikkukaupunkeihin ja kaupunkien ympäristön kyliin. Ilmaston kuivuessa maaseutu alkoi tyhjentyä. Jo aiemmin kehitetty kuusirivinen ohra ja kasteluviljely pystyivät elättämään suurta kaupunkiväestöä.

Kaupunkivaltioiden kehittyminen

Kipsi-tabletti, jossa yksinkertaisia numeromerkkejä.
Varhaiselta Uruk-kaudelta.

Varhaisella Uruk-kaudella (3900-3600 eaa) kulttuuri alkoi eteläisessä Kaksoisvirranmaassa vähitellen muuttua sumerilaiseksi. Tänä aikana ubaid-keramiikka harvinaistui ja vähitellen katosi. Keramiikan valmistus alkoi keskittyä suuriin keskuksiin. Uruk-kauden varhaisvaiheessa temppeleillä on yhtäläisiä piirteitä Anatolialaisten temppelien kanssa, minkä vuoksi uskotaan, että alueelle siirtyi väestöä pohjoisesta. Tällä kaudella kehitettiin dreija eli nopea savenvalajan pyörä, jota savityöntekijät käyttävät yhä tänäkin päivänä.  Kuparin käyttö yleistyi ja sitä tuotiin Makanista (eli Omanista).

Keskisellä Uruk-kaudella temppelit kasvoivat yhä suuremmiksi. Viistoreunainen keramiikka tuli käyttöön uhriastioina. Henkilöllisyyden todistamiseen alettiin käyttää savisia sylinerisinettejä. Kulttuurin vaikutukset ulottuivat Syyriaan ja Eteläiseen Anatoliaan, jonne alettiin rakentaa kauppakeskuksia. Kauppasiirtokunnat olivat pienehköjä n. 5000 asukkaan kaupunkeja, joista osa oli linnoitettuja.

Uuhen pää, keramiikkaa, myöhäinen Uruk-kausi.

Pronssin käsittely kehitettiin myöhäisen Uruk-kauden (3500-3100 eaa) alkupuolella. Samoihin aikoihin alettiin käyttää pyörillä kulkevia vaunuja. Kuvakirjoitus otettiin käyttöön noin 3200 eaa  ja se levisi vähitellen koko Mesopotamiaan. Aluksi sitä käytettiin temppelikuittien ja vastaavien talousasiakirjojen valmistukseen.

Kirjoitus oli apuna temppelien mahdin kasvaessa, mikä johti yhä koristeellisempien temppelien rakentamiseen. Eriduun rakennettiin ensimmäinen zikkurat eli porraspyramiditemppeli. Suurissa jopa 100 hehtaarin asutuskeskuksissa oli jopa 10 000 - 20 000 asukasta. Maaseudulla väestö oli pääosin maanviljelijöitä, paimenia, metsästäjiä ja kalastajia. Kaupungissa työskenteli eri alojen käsityöläisiä ja työntekijöitä.

Kirjoitusta ennen nuolenpäitä, myöhäinen Uruk.

Uruk-kaudella vallitsi eräänlainen temppelisosialismi, jolloin kaupungin johdossa oli ylipappi, jota temppelineuvosto avusti. Temppelit jakoivat maata viljelijöiden käyttöön. Maanviljelijät ja käsityöläiset työskentelivät temppelien palveluksessa jumalien alaisuudessa. Yläluokka koostui papeista, virkamiehistä ja suurkauppiaista. Orjia saatiin kaappaamalta vuoristosta.

Temppelit huolehtivat yleisistä rakennustöistä kuten kastelukanavista ja temppelirakennuksista. Ne tarjosivat kansalaisille asunnon, puutarhan, vaatteet, työkalut ja ravinnon. Osa asukkaista työskenteli sotilaina. Korkeampiarvoisia olivat kirjurit ja jumalanpalveluksia toimittava papisto. Temppelien ulkopuolella oli aiemmilta kausilta periytyviä, ylhäisten perheiden omistamia, kartanoita. Osa käsityöläisistä oli itsenäisiä ja myivät tuotteitaan kansalaisille. Toisaalta käsityötuotteita saattoi ostaa myös temppelikäsityöläisiltä.

Uruk kauden tärkeimpiä keskuksia oli jo Ubaid-kaudella kehittynyt Eridu. Sen lisäksi pohjoisempana kehittyi Kish ja keskisessä Sumerissa ajalle nimityksensä antanut Uruk. Myös Nippur ja Susa olivat merkittäviä kaupunkeja. Kauden loppupuolella painopiste siirtyi Eridusta Urukiin, mistä myös sumerilaisten tarut ketovat. Uruk-kauden lopussa Urukissa uskotaan olleen jopa 50 000 asukasta.

Tietokone kuvannus Eridun laiturialueesta.

Uruk-kautta seurasi lyhyehkö Dzhemdet-Nasr kausi (3100-2900 eaa). Käytännössä kyse oli samasta jatkumosta Uruk-kauden ja varhaisten dynastioiden kanssa. Tällä kaudella kulttuurin vaikutus levisi laajalle kaupankäynnin ja ilmeisesti myös sotien vaikutuksesta. Merikauppaa alettiin käydä yhä  kauemmaksi.  Ilmasto kuivui edelleen 3200-2900 eaa.

Aiempien merkittävien kaupunkien kuten Eridun, Urukin ja Lagashin lisäksi uusia merkittäviä keskuksia kasvoi. Tällaisia olivat Ur, Shuruppak, Adab, Nippur, Kish, Uqair ja Khafajah. Merkittävimpänä keskuksena edelleen toimineessa Urukissa laajenettiin rakkauden ja sodan jumalar Inannan temppeliä, mutta Uruk-kauden kaltaisia jättitemppeleitä ei enää rakennettu. Temppeleistä tuli kuitenkin yhä aiempaakin koristeellisempia ja monimuotoisempia. Kulttiastioita koristeltiin eläinkuvin ja temppelien seiniä maalauksin ja korkokuvin.

Osa Dzhemdet Nasr kauden kulhosta.

Tämä oli voimakkaiden kaupunkivaltioiden aikaa. Kaupunkien rakenne muuttui, yhteiskuntarkanenne tiivistyi ja hallinto kasvoi. Kauppaa käytiin edelleen Makaniin (Oman), mutta yhteys Iranissa sijainneesseen Elamiin näyttää katkenneen. Kauppa laajeni kuitenkin Egyptiin ja Byblosiin (Libanon). Egyptissä alettiin näihin aikoihin kirjoittaa hieroglyfejä ja myös Elamissa (Irak) otettiin käyttön kirjoitus.

Myöhemmän taruston perustella uskotaan, että aikakaudella on elänyt Urukissa kuninkaita, joiden nimet ovat olleet Enmerkar, Lugalbanda ja Dumunzi.  Dumunzia on myöhemmin palvottiin myös jumalana.

Dzhembet Nasr kauden kirjoitusta.

Kirjoitus yleistyi. Se kääntyi 90°:tta ja alkoi pelkistyä. Savitaulut yleistyivät ja kasvoivat. Niihin aikoi ilmestyä henkilönimiä.  Kirjoitusta käytettiin edelleen lähinnä kirjanpitoon, eikä kaudelta ole löytynyt historiankirjoitusta. Käytössä oli aura. Keramiikka jakautui pelkistettyyn arkikeramiikkaan ja hienompaan maalattuun keramiikkaan. Kuparista valmistettiin peilejä. Kuparia ei käytetty arkiesineisiin, vaan savesta valmistettiin monenlaista, jopa sirppejä.

Kausi vaikuttaa päättyneen laajaan tulvimiseen Shuruppakin kaupungin tienoilla. Sekä Eufrat että Tigris tulvivat yli äyräittensä ja tulvat ulottuivat aina Kishiin, Urukiin ja Lagashiin saakka. (jatkoa linkin takana)