keskiviikko 12. elokuuta 2015

Loveen lankeaminen ja haltioituminen

Eräs kielemme vanhimmista sanoista on noita, joka on alunperin tarkoittanut tietäjää eli shamaania. Vasta kristillisellä aikakaudella noita sai kielteisen ja synkän kaiun. Sitä ennen tietäjät olivat arvokas osa yhteisöä, jonka jäseniä he tukivat sairauksissa ja elämän murroskohdissa. Sekä loveen lankeaminen että haltioituminen olivat tietäjien tapoja saavuttaa taianomainen mielentila, jossa he saivat apua esivanhemmilta tai suojelushengiltä. 


Runolaulajia tuvassa.  Eräiden kuvausten mukaan
loveen langettiin myös laulamalla.
Harva nykyaikana ymmärtää, millainen suomalaisen esihistoriallisen yhteisön maailmankuva oli. Kristillinen yhteiskulttuuri on hämärtänyt yhteyttämme esi-isien maailmankuvaan, vaikka sen jäänteet yhä näkyvät elämäntavassamme ja erityisesti kielessämme. 

Arkaaisen maailmankuvan perustana oli usko siihen, että kaikilla elävillä olioilla ja useimmilla elottomillakin asioilla oli oma sielunsa. Tämän maa-ilman rinnalla oli tuonpuoleinen, jonne shamaanit saattoivat matkustaa. 

Tärkeä osa muinaista maailmankuvaamme olivat esi-isät eli vainajat. Suomalainen usko esi-isiin näkyy edelleen heidän muistamisenaan juhlapäivänä kuten jouluna, jolloin hautausmaille viedään kynttilöitä. Vainajalan ja arki-maailman välissä välittäjinä toimivat tietäjät. Heidän tehtävänsä oli ylläpitää tasapainoa tämän- ja tuonpuoleisen välillä. 

Lovi

Lovi oli esihistoriallisen maailmankuvan yliluonnollinen paikka tai olotila. Lovi oli aukko arkitodellisuuden ja alisen maailman välillä. Aliseen maailmaan kuului vainajala taikka tuonela, jossa esi-isät asustivat. 

Saamelainen noaidi käytti
lankeamisen apuna
rumpua; suomalais-
alueella rummuista
on vain vähän tietoa.
Lovi (joskus myös louhi) sijaitsi joko maan tai veden alla. Lovi löytyi ilmeisesti myös naisten hameen alta, sillä sieltäkin löytyi ovi tuonpuoleiseen. Osa muinaisista hautajaistavoistakin viittaa siihen, että vainaja pyrittiin palauttamaan takaisin kohtuun. Vainajalle tehtiin vertauskuvallisesti se, mitä sielulle toivottiin käyvän.

Pohjolan emäntä Louhi, mahtava noita, tunnetaan myös muun muassa nimillä Lovetar ja Loviatar. Lovetar ilmenee syntysanoissa ja loitsun sanoissa. Louhi pystyy muuttamaan muotoaan, parantamaan, käskemään säätä, kuuta ja aurinkoa sekä synnyttämään mitä ihmeellisempiä olentoja. Hänen kotinsa myyttinen Pohjola on pahojen asioiden, sairauden ja pakkasen lähde. Monet Pohjolan ongelmat, sairaudet ja harmit ovat itse Louhesta lähtöisin.