Vanin valtakunta (eli Urartu) - (jatkoa hurrilaisille)

Hurrilaiset ja urartu olivat sukulaiskansoja, jotka vaikuttivat Kaksoisvirranmaan alueella noin 2500-700 eaa. Mitanni oli muinaninen valtakunta (n. 1500-1360 eaa) , joka koostui hurrilaisista ja heitä hallitsevista indoiranilaisesta sotilasaatelista. Valtakunnat ja kansat heikkenivät myöhempien kansojen siirtyessä alueelle.

Urartun on heidän puhumansa kielen perusteella päätelty olleen hurrilaisten sukulaiskansa, joka tunnetaan Lähi-Idän historiassa erityisesti Assyrian vihollisena. He vaikuttivat itsenäisenä kansakuntana vuosien 1350-500 eaa välisenä aikana. Urartun valtakausi päättyi skyyttien valloitukseen ja siihen liittyneeseen kapinointiin.

Urartu syntyi aikoinaan kaikkein itäisimmän Turkin vuoristoilla syntyneen Van-järven rannoilla. Järven itärannalla sijaitsi myös Tushpa (Tospa), Urartun pääkaupunki 900-luvulla eaa. Se sijaitsi lähellä nykyistä Van-kaupunkia. Aluetta, joka sijaitsee Anatoliasta itään, Kaksoisvirranmaan pohjoisosissa, kutsutaan Armenian ylängöksi, ja toisinaan myös itäiseksi Anatoliaksi.

Urartu 738-668 eaa. Van järvi ja Turuspa kaupunki keskellä himmeällä punaisen alla. PD by Ladilovsky Andras

Urartu tunnettiin vuosisatojen kuluessa lukuisilla eri nimityksillä. Itse nimi Urartu on samaa alkuperää kuin raamatullinen Ararat, assyriaksi māt Urarṭu ja babyloniaksi Urashtu. Itse he kutsuivat maataan nimellä Bianlili, josta on johtunut nimitys "Vanin valtakunta" (Vanili/Vanele). 1200-luvulla eaa heidät tunnettiin heimojen liittoutumana nimellä "Nairi" tai "Nairin maa".

Shurpia oli ilmeisesti alunperin hurrilainen valtio, joka liitettiin osaksi Urartua (akkadiksi Armani-Subartu 2000-luvulla eaa). Shurelee (eli Shurili tai Surilii) oli mahdollisesti urartun omasta kansastaan ja kansallisuudestaan käyttämä nimitys. Kansakunnasta on 600-luvulla eaa ilmiselvästi myös käytettty nimitystä Armenia ja armenialaiset, vaikka armenialaisilla tarkoitetaan myöhemmin indoeurooppalaista kieltä puhuvaa väestöryhmää.

Urartun kieli

Urartun eli vanin kieli kuuluu samaan perheeseen hurrilaisen kielen kanssa. Joskus jopa puhutaan myöhäis hurrista. Tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että urartia ja hurrilainen kieli olivat erillisiä kieliä vähintään 2000 eaa lähtien. Muita tunnettuja sukukieliä ei ole, mikä ei tarkoita, ettei sukukieliä olisi voinut olla. Uratialla on ollut hyvin varhaista kansakäyntiä esi-armenian kielen kanssa 3000-2000-luvulla eaa. Urartiaa puhuttiin ainakin Vanin laaksossa ja Zab-joen yläjuoksulla.

Kirjoitusta urartuksi. PD.

Urartu on ergatiivinen ja agglutanoiva kieli. Agglutanoivat kielet (esim. suomi) littävät yleensä sanan määritteet osaksi sanaa (eli meillä sanat taipuvat). Ergatiivi tarkoittaa sitä, että vain transitiivilauseen objektia merkitään. Muissa lauseissa objekti on

Esimerkkejä urartian kielestä on säilynyt nuolenpääkirjoituksella. Nuolenpääkirjoituksella urartuksi kirjoitettuja tekstejä on löydetty 800-luvulta eaa lähtien. Sen kirjoittaminen lakkasi Urartun valtion jouduttua valloitetuksi 585 eaa. Asukkaiden kieli vaihtui armeniaksi mahdollisesti jo akkademilaiskaudella (522-486 eaa).

Urartun kielestä lainattuja sanoja on armeniassa edelleen. Samoin urartussa oli armeniasta lainattuja sanoja. Kielten vuorovaikutus onkin ilmeisesti ollut tiivistä. Alue on ilmeisesti ollut myös pitkiä aikoja kaksikielinen. Esi-armenian puhujat saapuivat alueelle ilmeisesti noin 1200 eaa. He asuivat jo alueella Urartun yhdistäessä hajanaiset vuoristokansat 800-luvuulla eaa.

Historia

Urartu mainitaan ensimmäisen kerran Assyrian kuninkaan Salmannassar I:n aikaisessa tekstissä noin 1274 eaa, jossa käytetään käsitettä Uruartri yhtenä Nairin heimoista tai pikkuvaltioista, jotka Salmannassar I oli valloittanut. Assyrialaiset tekivät Nairin pikkukansoja vastaan valloitusretkiä seuraavien vuosisatojen aikoina, 1200-800-luvuilla eaa.

Erebuni. CC-BY-2.5 by EvgenyGenkin

Urartu mainitaan nousee assyrialaisissa teksteissä esiin uudestaan 800-luvulla eaa, jolloin siitä aletaan puhua Assyrian vaarallisena pohjoisena kilpailijana. Nairin valtiot ja heimot yhdistyivät kuningas Aramun (n. 860-843 eaa) vallan alla. Tarkoitus oli ilmeisesti liittoutua Assyrian uhkaa vastaan.

700-luvulla eaa oli Keski-Assyrian valtakunnan taantumakautta, mikä auttoi Urartua voimistumaan ja kasvamaan. Kuningas Sarduiri I (832-820) torjui onnistuneesti Shalmanasser III:n hyökkäykset. Hänen poikansa Ispuini (820-800) valtasi naapurista Musasirin valtakunnan, jonka keskus nousi valtakunnan uskonnolliseksi keskukseksi. Hän oli ensimmäinen kuningas, joka kirjoitti urartiaksi, kun aiemmin arkistot oli kirjoitettu akkadiksi. Ispuinia seurannut ja Ispuinin kanssa yhdessä hallinnut Menua (800-785) laajeni maata reilusti ja jätti jälkeensä paljon kaiverruksia. Tänä aikana aluetta alettiin myös kutsua nimellä Vanin maa (Bianlili) aiemman Nairin sijasta.

Menuan pojan Argishti I:n (785-760) aikana valtakunta oli sotilaallisen valtansa huipulla ja nousi Lähi-Idän suurvallaksi. Argishti valloitti lisää alueita ja perusti useita uusia kaupunkeja. Laajimmiltaan Urartu kattoi koko nykyisen Armenian, eteläistä Georgiaa, laajoja alueita itäisestä Turkista ja osan Iranin pohjoisosia.

714 eaa Urartu kärsi pahasti kimmerialaisten hyökkäyksistä ja Sargon II:n sotaretkistä. Kimmerialaiset olivat nykyisellä eteläisellä Venäjällä ja Ukrainassa 700-600-luvuilla vaikuttanut, ilmeisesti indoeurooppalainen kansa, jonka myöhemmin korvasivat skyytit. Mushashirin temppeli ryöstettiin ja kuningas Rusa I kärsi tappion Sargon II:lle Urmian järven rannalla. Hän teki häpeästä itsemurhan.

Urartian linnoituksen jäänteitä, Tushpassa. PD.

Rusan poika Argishti II:n (714-685) onnistui laittamaan kimmerialaiset kuriin, mutta Urartu ei ollut enää uhka assyrialaisille. Hän solmi Assyrian uuden kuninkaan Schenneribin kanssa rauhan 705 eaa. Tämä aloitti Urartun kukoistuskauden, joka jatkui Argishti II:n pojan Rusa II:n (685-645) kaudella.

Tämän jälkeen Urartu joutui kuitenkin jatkuvien kimmerialaisten ja skyyttien hyökkäyksien kohteeksi ja joutui riippuvaiseksi Assyriasta. Tämä näkyi siinä, että Rusa II:n poika Sardurii III (645-635) kutsui Assyrian kuningas Ashurpanibalia "isäkseen".

Joko Sardurii III:n  kauden lopulla tai hänen seuraajansa Erimenan (635-620) hallitessa keskenään liittoutuneet skyytit ja Meedia (Persia) hyökkäsivät yhdessä Urartun kimppuun. 612 eaa Meedia, Babylonia ja skyyttilaiset valloittivat yhdessä Assyrian, joka oli heikentynyt sisällissodan seurauksena. Meedia otti 590 eaa haltuunsa Urartun pääkaupungin Vanin ja Vanin valtakunta lakkasi olemasta. Monissa Urartun raunoissa on merkkejä tulen aiheuttamista tuhoista.

500-luvun lopulla eaa Armenian satraappikunta korvasi aiemman Urartun. Armenialaisten kapinoidessa 521 eaa Persian kuningasta Dariusta vastaan, monien kapinallisten nimet olivat vielä urartulaista alkuperää. Tämä viittaa siihen, että Urartun kulttuurin vaikutus ei kadonnut hetkessä.

Uskonto

Steela kertoo Ardinin valloituksesta. PD.

Urartun uskonto oli monijumalainen, kuten useimmat uskonnot tuona aikana. Se mitä siitä tiedetään, muistuttaa paljon lähiseudun muiden kansojen uskontoa. Erityisen lähellä se on hurrilaisten uskontoa. Varmasti myös alueen muut kansat, kuten varhaiset armenialaiset, antoivat urartulaisille uskonnollisia vaikutteita.

Vaikka tässä on esitelty vain muutamia jumalia, Thuspasta peräisin olevan jumallistan mukaan niitä tunnetaan 79. Alueiden laajetessa Urartu näyttää omaksuneen paikallisia jumalia osaksi pantheoniansa. Monet näistä paikallisista jumalista olivat toteemisia ja esittivät jotakuta luonnonilmiötä tai -muodostelmaa. Osa jumalista oli puolestaan eläimellisiä.  Jumallistasssa on paitsi esitelty itse jumalat, myös kerrottu heille sopivista uhreista.

Urartun pyhä kaupunki oli Ardini (assyriaksi Musassir), joka oli Ḥaldi jumalan kaupunki. Ḥaldi (tai Khaldi) oli sotainen jumala ja yksi kolmesta urartun merkittävimmästä jumalasta. Nimen ḥaldi ajatellaan toisaalta tulevan urartun sanasta heldi (korkea) tai toisaalta viittaavan indoeurooppalaiseen Helios-jumalaan.

Arubani. CC-BY-3.0 *

Mahdollisesti Haldi-jumala oli lainaa akkadista. Vaihtoehtoisesti hän saattoi olla myös indoeurooppalaista ja jopa armenialaista alkuperää. Kultti oli joka tapauksessa ilmeisesti myöhäinen tulokas, sillä mahdollisesti Haldin palvonta alkoi vasta kuningas Ishpuinin valtakaudella (828-810 eaa). Kuningas toimi Haldin ylipappina tai -lähettiläänä.

Khaldi oli suosituin urartun jumalista. Hänen vaimonsa oli joko hedelmällisyyden ja taiteen jumalatar Arubani tai  Bagvarti (nimi on armenialaista alkuperää). Bagvarti ei ollut alkuperäinen puolison nimi, vaan ilmeisesti myöhempi uudistus. Khaldin temppeli oli korirsteltu aseilla ja sitä kutsuttiin toisinaan "Aseiden taloksi". Sotiensa kunniaksi urartun kuninkaat pystyttivät steeloja Khaldille. Khaldin kultin on epäilty vaikuttaneen myöhäisempään armenialaiseen kulttuuriin.

Shivini. PD.

Tushpan kaupungin jumala oli auringonjumala Shivini (Ardinis). Yhdessä Khaldin ja Kummannin kaupungin jumalan, ukkosenjumala Theispasin kanssa he muodostivat jumala kolmikon. Shivinin puoliso oli siivekäs jumalatar Tushpuea, joka on antanut nimensä Tushpan kaupungille nimensä. Shivini kuvattiin usein polvistuvana miehenä, joka kannattelee aurinkoa harteillaan.

Theispas. PD.

Kumenun kaupungin Theispas oli säiden jumala, joka oli sukua hurrilaiselle Teshubille. Hänet kuvattiin usein seisomassa härällä ampumassa salamia. Hänen vaimonsa oli äitijumalatar Huba, joka oli läheistä sukua hurrilaiselle Hepat-jumalattarelle, jota palvottiin laajasti Lähi-Idässä.

Selardi (tai Sielardi) oli kuunjumalatar. Hänen nimensä tarkoittaa mahdollisesti auringon jumalan siskoa. Sen perusteella Selardi olisi ollut Shivinin sisar. Lähi-Idässä oli ilmeisesti melko tavallista, että kuunjumalatar oli auringonjumalan sisar. Selardi oli mahdollisesti esi-armenialaista alkuperää.

Kulttuuri ja yhteiskunta

Kaikki viittaa siihen, että Urartian väestö oli kulttuurisesti, kielellisesti ja etnisesti monimuotoista. Urartia oli tyypillinen yksinvaltaisesti hallittu valtakunta Lähi-Idässä. Kuninkaan vallalla ei ollut rajoitteita ja hän toi myös armeijan ylipäällikkönä ja uskonnon ylipappina. Uskonnolla ja papistolla ei kuitenkaan ollut samanlaista vaikutusvaltaa kuin tyypillisesti Kaksoisvirranmaassa. Sen sijaan kuningas omisti kokonaisia kaupunkeja ja maakuntia. Tällä oli vaikutuksensa myös taloudelliseen elämään.

Kuninkaallinen tabletti, jossa Rusa IV:n nimi. PD.

Hallinnon huipulla olivat kuninkaallisen perheen jäsenet, joita oli jopa 300 henkeä. Eri alueden hallinto poikkesi toisistaan, osin erilaisista kulttuurisista perinteistä johtuen. Eri maakuntia hallitsivat paikalliset johtajat. Ne olivat velvollisia toimittamaan kuninkaalle osuuden tuontannosta.

Pääkaupunkia lähellä olevat seudut olivat tiukemmin kuninkaallisten hallinnassa ja niiden johdossa oli yleensä jokin kunkaallisen perheen jäsenistä. Niin kauan kuin johtajat noudattivat kuninkaan tahtoa, heidän valtansa oli lähes rajaton, minkä vuoksi kunkin seudun merkitys ja vauraus riippui paljolti sen johtajasta.

Sotavaunut. PD.

Kansan katsottiin periaatteessa olevan kuninkaan omaisuutta ja kapinoitsijat käytännössä orjuutettiin. Kansalaisten odotettiin ilmeisesti osallistuvan julkisiin rakennustöihin. Suurella osalla oli kuitenkin mahdollisuus viljellä omaa tilaansa ja palkata palvelijoita. Sotiaat, oikeuden palvelijat ja muuta muut elivät valtion tuella.

Maanviljelyä oli alueella harjoitettu 2000-luvulta eaa saakka ja se oli hyvin kehittynyt Urartun syntyessä. Suurin osa työkaluista valmistettiin raudasta ja alue oli hyvin kasteltu. Alueella viljeltiin varsinkin vehnää, ohraa, ruista, hirssiä, seesamia, linssiä ja kikherneitä. Näistä on löydetty merkkejä kaivauksissa. Lisäksi nuolenpääkirjoitus mainitsee viljellyn spelttiä.

Käädyt. CC-BY-2.5 by EvgenyGenkin.

Maanviljely perustui Urartun aikana keinokasteluun ja sitä harjoitettiin järvien rannoilla ja jokilaaksoissa. Tämän johdosta Urartu oli viljaomavarainen ja pystyi kasvattamaan viiniä vientiinkin. Aikanaan rakennetut kastelujärjestelmiä on osa edelleen käytössä tänäkin päivänä. Pisin olemassa oleva Menuan kastelukanava on yli 70 km:n mittainen.

Assyrilaiset paitsi ihastelivat Urartun kastelujärjestelmiä, että tuhosivat osan niistä Ulhun kaupungin lähellä. Erityisesti assyrialaiset ihailivat maanalaisia kiviputkia, joita onkin löytynyt lähellä Erbunin kaupunkia. Erityisen kehittynyt oli Rusanhilin esikaupungin vesijärjestelmä, lähellä Tushpaa. Siihen kuului edelleen olemassaoleva tekojärvi. Siihen liittyvät maanalaiset vesiputket ja -väylät olivat käytössä 1800-luvulle saakka, mutta ne tunnetaan huonosti.

Viljoista leivottiin leipää ja käytettiin olutta. Urartussa käytettiin ilmeisesti vesimyllyjä viljan jauhamiseen. Hirssi oli yleisin käytetty vilja. Vehnää ja ohraa kasvatettiin lähinnä kuninkaalle. Oluenpanotaito oli luultavasti lainaa assyriasta. Olutta säilöttiin kapeisiin, maahan haudattuin saviruukkuihin, ja juotiin pilleillä. Xenophon mainitsee sen olleen vahvaa.

Lähes kaikissa Urartun kaupungeissa oli suuret viinivarastot ja Theishepanin viinisammioon mahtui 3700 hehtolitraa viiniä. Illmasto oli täällä suotuisempaa viininviljelyn kannalta kuin etelämpänä. Assyrialaiset sekä toivat että ryöstelivät viiniä Urartusta. Ennen varastointia viiniä kypsytettiin auringossa, jotta siitä tuli paksua ja makeaa.

Urartialainen koristeltu rautapata. PD by Jebulon.

Puutarhanhoito oli harvinaisempaa kuin pelto- ja viininviljely. Kaupungeissa ja kylässä kasvatettiin kuitenkin myös hedelmäpuita, kuten omenoita, luumuja, granaattiomenoita, persikoita, kirsikoita ja saksanpähkinöitä. Varsinkin Vanin rannoilla oli suuria puutarhoja.

Eläimiä oli kasvatettu ylängöllä neoliittiselta ajalta asti. Merkittävin syy assyrialaisten hyökkäyksiin Nairia vastaan oli karjan kaaappaukset. Vaikka karjankasvatus ei Urartun kaudella ollut enää aivan yhtä tärkeää, sillä oli edelleen tärkeä asema. Kasvatetut eläimet olivat erilaiset härät ja lehmät (myös zebuja), puhvelit, lampaat, vuohet, siat ja persialaiset gasellit. Arkkeologit ovat löytäneet merkkejä myös maitotaloudesta ja juustonvalmistuksesta. Pellavasta ja villasta kudottiin kankaita, joista valmistettiin värikkäitä tunikoita.

Hevosia kasvatettiin erityisesti sotajoukkoja varten. Niitä käytettiin sotavaunujen vetämiseen. Hevosia kasvatettiin varsinkin vuoristoniityillä ja sillä oli merkittävä taloudellinen vaikutus. Urartun hevosia arvostettiin mm. Assyriassa. Erityisesti Subhin maakunta, Urmian järven itärannalla oli tärkeää hevosenkasvatus aluetta. Assyrialaisille hevosetkin olivat mieluista sotasaalista. 

Sotasaaliiksi kaapattuja hevosia. PD.

Yhteiskunnan sisäinen työnjako oli syntynyt paljon ennen Urartun muodostumista ja niin kauppasuhteet ulkopuolelle olivat olemassa jo valmiikis olemasa. Sodat haittasivat kuitenkin ulkomaankauppaa. Kaupankäynti oli enimmäkseen vaihtokauppaa. Temppelit osallistuivat todennäköisesti talouteen ja ainakin Musairissa temppeli kasvatti karjaa niin uhreiksi kuin myyntiin.

Kauppaa käytiin varsinkin karjalla, hevosilla, viinillä, viljalla, metalleilla ja puulla. Alue sopi hyvin hevosten kasvatukseen ja viininviljelyyn, minkä vuksi ne olivat tärkeitä vientituotteita. Lisäksi alueella oli rikkaat metallivarannot.

Piirros riipuksesta. PD.

Alue oli eräs varhaisimmista metallinkäsittelyn keskuksista. Varhaisimmat merkit metalllinkäsittelystä ovat esikeraamiselta ajalta, 7000-6000-luvuilta eaa. Alueelta saatiin kuparia, rautaa ja lyijyä, mutta ei pronssinvalmistuksessa tärkeää tinaa. Raudan käsittely alkoi alueella kuitenkin vastaa 1000-luvulla eaa. Rautaa ja siitä valmistettuja esineitä vietiin Kaksoisvirranmaahan, erityisesti Assyriaan. Rauta oli tärkeää aseiden valmistuksessa ja siksi strateginen materiaali.

Taidehistoriallisesti kulttuurikausi ulottui noin 1200-500 eaa. Esineistössä tuntui vahvasti assyrialainen vaikutus. Taide oli melko yhdenmukaista ja suosi ornamentaalista koristelua, elämäntapahtumien kuvaamisen sijaan. Siihen liittyi paljon vanhojen töiden kopiointia. Tästä johtuen taide pysyi samanlaisena useiden vuosisatojen ajan ja ainoastaan yksinkertaistui vähitellen.

Sylinterisinetti. PD.

Toisaalta monet Urartian taiteen piirteistä säilyivät naapurikulttuureissa. Skyyttien on huomattu lainanneet huotrien ja vöiden valmistustekniikan urartialaisilta. Urartialainen tapa koristella patoja levisi ympäri muinaisen maailman. Lisäksi armenialaisen ja etelägeorgialaisen taidekäsitöiden uskotaan pohjautuneen urartialaiselle perinteelle.

Vaikka tiedetään, että urartiailaiset mestarien tiedetään kyenneen valmistamaan suuriakin pronssipatsaita, vain pieniä patsaita on löytynyt. Assyrialaiset lähteet kertovat heidän ryöstäneen Mussairista suuren kuningaspatsaan. Useimmat löydetyt koristelut olivat joko valtaistuimen tai valtavien rautapatojen koristeluja. Jonkin verran valmistettiin myös jumalten patsaita.

Urartialaiset valmistivat seremoniakypäriä, jotka malliltaan poikkesivat käytännöllisesti muotoilluista taistelukypäristä. On löydetty myös  joitakin koristeellisia pronssi kilpiä ja koristeellisia miekan tuppia. Yksittäisen haarniskan jäänteitä ja leveä pronssivyö on myös löydetty.

Fresco Erbunista. PD.

Kuninkaalliset käyttivät jalometallista ja jalokivistä valmistettuja koruja. Rikkaat käyttivät pronssisia versioita kuninkaallisista koruista. Assyrialaiset ryöstivät 716 eaa Mussairista hopeisia ja kultaisia koruja.

Kivipatsaita ja reliefejä on onnistuttu löytämään vain vähän, vaikka assyrialaisten kuvaus Mussairista selvästi kuvaa suuria patsaita. Muut on ilmeisesti hävitetty Urartian valloituksen jälkeen. Sen sijaan keramiikkaa on löydetty runsaasti. Keramiikka oli Urartussa käytännöllistä ja maalaamatonta, toisin kuin muualla Kaksoisvirranmaassa. Vain palatsissa ja seremonioissa käytetyt astiat olivat koristeltuja. Kiviesineet olivat melko harvinaisia. Jonkun verran puisia ja luisia esineitä on myös löydetty. Urartiassa käytettiin sylinterisinettejä, kuten suuressa osassa kaksoisvirranmaata.

Erebunin linnoituksesta on löydetty hienoja freskoja. Erebuni hylättiin, eikä sitä poltettu niin kuin muita keskuksia valloituksen yhteydessä, mikä on säästänyt värikkäät seinämaalaukset.

______________________________________________

* Jumalatar Arubanin pronssipatsas - kuvaaja: EvgenyGenkin, CC-BY-3.0 

Oluen jumalatar Ninkasi

Näin keskikesän kunniaksi muutama sana varhaisesta oluesta. Samalla toivotan hyvää kesää ja hauskaa Juhannusta kaikille blogia lukeville.

Olut oli sumereille ja muille Kaksoisvirranmaan asukkaille tärkeä. On jopa väitetty, että vaikka leipä oli tärkeää, jokapäiväistä ravintoa, juuri olut olisi saanut paikalliset viljelemään ohraa ensi kerran.

 CC-BY-2.5 Marie-Lan Nugyen.

Oluen jumalatar Ninkasi olikin sumerien parissa hyvin tunnettu ja laajasti rakastettu. Hän oli yhtäaikaa oluen valmistuksen suojelija ja oluen syvin olemus.

Sumeriperinteen mukaan Ninkasi oli syntynyt lääkkeeksi vedenjumala Enkin haavoihin ja olutta käytettiinkin Sumerissa yleisesti rohtojen pohjana, kuten myöhemmin Euroopassa viiniä. Oluen käyttäminen tappoi varmuudella taudinaiheuttajat ja teki siten juomasta (keittämätöntä) vettä turvallisemman.

Ninkasilla oli myös sisar Nisaba, viljan jyvien jumalatar, josta Enki teki jumalten kirjurin, minkä seurauksena hän oli sekä kirjoituksen että kirjanpidon jumalatar.

Sisarten vanhemmat vaihtelevat lähteistä ja paikalliseata perinteestä riippuen. Varhaisimman Umman perinteen mukaan heidän vanhempiaan olisivat An ja Urash (isätaivas ja äitimaa). Ereshin perinteen mukaan Nisaba olisi ollut Enlilin (säiden herran) ja Ninlilin (tuulten äidin) tytär, mutta toisissa traditioissa hänet tunnettiin Ninlilin äitinä ja Enlilin anoppina. Toisaalta Ninkasin vanhemmiksi mainitaan rakkauden jumalatar Inanna ja Urukin kuningas, mikä liittää hänet Inannan hedelmällisyys-myytteihin.

Olutkuitti noin 2500 eaa. PD.

Ninkasin papittaret valmistivat olutta asukkaille. Olutta valmistaessaan he ilmeisesti lauloivat hymniä jumalattarelle. Hymnissä kerrotaan oluen valmistuksesta ja sitä on pidetty varhaisimpana olutreseptinä, jonka sumerit myös kirjasivat muistiin nuolenpäätauluun.
 
Reseptiä on tulkittu niin, että maltaista tehtiin olutta keittämällä ne vedessä ja lisäämällä hiiva leivän muodossa. Mäski maustettiin hunajalla ja viinillä ja käytettiin. Lopuksi se suodatettiin.

Olutta jaettiin sumeri-kaupunkien asukkaille palkkiona tehdystä työstä. Se oli osa työntekijöiden palkkaa.

Mitannin valtakunta (jatkoa hurrilaisille)

Hurrilaiset ja urartu olivat sukulaiskansoja, jotka vaikuttivat Kaksoisvirranmaan alueella noin 2500-700 eaa. Mitanni oli muinaninen valtakunta (n. 1500-1360 eaa) , joka koostui hurrilaisista ja heitä hallitsevista indoiranilaisesta sotilasaatelista. Valtakunnat ja kansat heikkenivät myöhempien kansojen siirtyessä alueelle.

Lähi-Idän suurvallat n. 1400 eaa. PD by Javierfv1212.

Lähi-Idän historiaa luettiin Euroopassa pitkään paljolti Raamatun perusteella. Raamatusta tutuimpia olivat Egypti, Babylonia ja Assyria. Vaikka muitakin kulttuureja Raamatussa mainitaan, ne olivat jääneet melko tuntemattomiksi. Osa Lähi-Idän kansoista jäi Raamatun ulkopuolelle, koska Raamatun kirjoittajilla ei ollut mitään syytä mainita heitä.

Arkeologian alkaessa Lähi-Idässä 1800-luvun puolivälissä ja vähitellen muuttuessa tieteelliseksi kuva alueen maista alkoi muuttua. 1900-luvun alkupuolella löydettiin Sumerit. Eräs Lähi-Idän mahtavimmista valtioista, Heetit tunnettiin vain ohimenevistä viittauksista Raamatusta, kunnes heistä alettiin löytää merkkejä Anatoliastta 1800-luvun lopulta ja heidät tunnistettiin 1900-luvun lopulla. Heettien piiloon jäämisen syynä voitaneen pitää osittain sitä, että monet heidän kaupungeistaan sijaitsivat vaikeakulkuisilla alueilla, toisin kuin Egyptin ja Kaksoisvirranmaan alankokulttuurit.

Mitannia eikä hurrilaisia mainita Raamatussa ilmeisesti lainkaan. Se johtunee siitä, että Mitanni ei enää ollut olemassa asemassa Vanhan Testamentin kirjoittamisen aikaan (1200-165 eaa). On kuitenkin mahdollista, että hurrilaiset on mainittu Raamatussa hieman erilaisella nimellä, minkä vuoksi heitä ei oikein tunnisteta Raamatun teksteistä.

Mitanni

Mitanni (tunnetaan assyriaksi myös nimellä Hanigalbat, heetiksi nimellä Hurri ja egyptiksi nimellä Naharin) oli muinainen suurvalta Kaksoivirranmaan pohjoisosissa. Valtakunta hallitsi aluetta vuosina 1500-1360 eaa. Egyptiläinen nimitys "Mitanni" viittaa indoiranilaiseeen alkuperään, kun taas sekä heettiläinen "Hurri" että assyrialainen "Hanigalbat" tarkoittavat hurrilaisia.

Nuzi-keramiikkaa Mitannista. CC0-1.0 by Daderot.

Valtakunta koostui luultavasti indoiranilaisesta sotilaseliitistä, kaukaasialaislähtöisistä hurrilaisista ja seemiläisistä amorilaisista koostuneesta väestöstä. Yläluokan nimet, eräät käsitteet ja jumaluudet vaikuttaisivat olevan indoiranilaista alkuperää. Iranilaisiin kieliin kuuluvat mm. alueella nykyään puhuttavat kurdikielet. Alueella puhutaan myös muita indoeurooppalaisia kieliä.

Myöhemmin yläluokankin kieli vaihtui ilmeisesti hurrilaiseksi, sillä egyptiläisistä Amarnan kirjeistä päätellen he puhuivat hurrin kieltä. Hurrin kieli ei rajoittunut pelkästään Mitannin alueelle, vaan sitä puhuttiin laajalti Syyriassa ja Pohjoisen Kaksoisvirranmaan alueella. Kielestä oli olemassa erilaisia alueellisia murteita.

Sylinterisinetti Mitannista. CC0-1.0 by MMA

Khabur-joen latvoilla sijainnut pääkaupunki tunnettiin nimellä Washukanni. Kaupungin nimi on indoeurooppalaista alkuperää, kuten Mitannin hallitsijat ja sen on tulkittu tarkoittaneen varakkuuden kaivosta. Indoarjalaisessa perinteessä "Vasu" tarkoittaa jumalolentoja, jotka tuovat rikkautta.

1300-luvun lopulla eaa kaupunki joutui heettien murjomaksi ja assyrilaiset tuhosivat sen lopullisesti noin 1290 eaa. Kaupungin muusta historiasta tiedetään varsin vähän, eikä sitä ole onnistuttu varmuudella paikantamaan arkkeologisesti.

Valtakunnan hallitushistoria

Mitannin historiasta ei ole löytynyt omanmaalaisia kirjallisia lähteitä, vaan sen historia tunnetaan lähinnä egyptiläisten, heettiläisten ja assyrialaisten lähteiden perusteella. Tämä ei ole kattava kuvaus Mitannin hallitsijoista, vaan siinä on mainittu lähinnä sen historian kannalta keskeisimmät vaikuttajat.

Sausatarin kuninkaallinen sinetti. PD.

Babylonian romahdettua kassiittien hyökkäyksen seurauksena, heettien Yamhadin (nykyinen Aleppo) valloitus, ja välikauden assyrialaiskuninkaiden heikkous aiheuttivat Kaksoisvirran maahan valtatyhjiön jota Mitanni nousi täyttämään.

Kuningas Parshatatar (alias Barattarna) valloitti Yamhadin ja teki kanaanilaisesta Alalakhin kuninkaasta Idimiristä oman vasallinsa. Alalakh sijaitsi Amuqin laaksossa, luoteis-Anatoliassa ja oli seemiläisten amorien perustama. Eteläanatolialainen Kizzuwatnan valkunta liittoutui Mitannin kanssa ja assyrialaisista tuli käytännössä heidän vasallejaan 1400-luvun puoliväliin mennessä.  Parshatatarin pojan Shaustatarin valtakaudella Kizzuwana lännessä ja Ishuwa pohjoisessa olivat tärkeitä liittolaisia vahvistuvien heettiläisten kurissa pitämiseksi.

Muutamien Egyptiä vastaan taisteltujen voitokkaiden taistelujen jälkeen, Mitanni haki rauhaa heidän kanssaan ja muodosti liiton. Kuningas Shuttarnan valtakaudella suhde oli ystävällinen ja kuningas lähetti tyttärensä faarao Amenohotep III vaimoksi. Mitanni oli nyt valtansa huipulla.

Amarna-kirje: Turshattalta Amenohotep III:lle. PD.

Mitannin vaikutusvalta Assyriassa alkoi heiketä 1300-luvun eaa alkupuolella. Assyrialaiset sekaantuivat Mitannin sisäiseen, veljesten väliseen taisteluun kruununperimyksestä. Tästä seurasi, että Assyrian kuinkaan Eriba-Abadin onnistui heikentämään kuninkaan vaikutusvaltaa Mitannissa.

Tilanne paheni vielä ensimmäiseen vallantaisteluun osallistuneen kuningas Shuttarna II:n kuoleman jälkeen, jolloin Mitanni oli pahan valtataistelun repimä, mikä heikensi valtakuntaa entisestään, vaikka Shuttarnan poika Turshatta nousi vihdoin valtaistuimelle. Samalla välit Egyptiin viilenivät ja sekä Assyrian että heettien uhka kasvoi. Samoihin aikoihin heetit valloittivat Mitannin kumppanin Anatoliasta ja istuttivat valtaistuimille omat suosikkinsa.

Washukannissa alkoi uusi valtataistelu. Sekä heetit että assyrilaiset kannattivat omia ehdokkaitaan valtaistuimelle. Viimein heetit valloittivat pääkaupungin ja asettivat valtaistuimelle suosikkinsa Turshattan pojan Shattiwasan. Valtakunta kattoi enää vain Khaburin laakson. Assyrialaiset eivät kuitenkaan antaneet periksi, vaan valloittivat koko Mitannin 1200-luvulla eaa.

Hurrilaiset

Hurrilaiset ja urartu olivat sukulaiskansoja, jotka vaikuttivat Kaksoisvirranmaan alueella noin 2500-700 eaa. Mitanni oli muinaninen valtakunta (n. 1500-1360 eaa) , joka koostui hurrilaisista ja heitä hallitsevista indoiranilaisesta sotilasaatelista. Valtakunnat ja kansat heikkenivät myöhempien kansojen siirtyessä alueelle.

Hurrilaiset

Hurrilaiset saapuivat Mesopotamiaan luultavasti noin 2500 eaa pohjoisesta Kaukasukselta, Kurdistanista ja Luoteis-Iranista. Tätä aluetta kutsutaan arkeologiassa usein Trans-Kaukasukseksi ja joskus ulommaksi hedelmälliseksi-puolikuuksi.

Hurrilaisten tunnettu ankkuripaikka Kaksoisvirranmaassa oli Kaakkois-Turkista Syyrian halki virtaavan Khaburjoen, Eufratin sivuhaaran, laaksossa. Alue tunnettiin muinoin nimellä Subartu. Jokilaakso on nykyisinkin Syyrian tärkeintä vehnänviljelyaluetta. Hurrilaisten alue oli alkujaan Akkadin vallan alla.

Hurrit liilalla. Akkad vihreällä. CC-SA-4.0. هــشـام

Akkadilaiskaudella (noin 2350-2200 eaa) hurrilaisten keskuksena tunnettiin Taurus vuoren lähellä sijainnut kukkulakaupunki Urkeš (nykyisin Tell Mozan). Kaupungilla oli liitto Akkadin kuninkaan Naramin kanssa. Se on vanhin tunnettu hurrilainen kaupunkivaltio. Vaikka hurrilaisilla oli tuolloin kaupungissa valta-asema, asutuskeskus oli heidän saapuessaan jo yli parituhatta vuotta vanha.

Alueella oli satoi riittävästi, että peltoja ei tarvinnut kastella, kuten monella muulla alueella Kaksoisviraanmaassa. Vaikka joet olivat tärkeitä kuljetusreittejä, myös tasangoille muodostui kauppareittejä. Urkeš sijaitsi joen ja tasankojen kauppareittien risteyksessä. Kaupunki on pohjoisin Kaksoisvirranmaan varhaisista kaupunkivaltioista, jotka vallitsivat 3200-2350 eaa.

Vaikka sumerit ja akkadilaiset eivät varhain tiedostaneetkaan pohjoista ulottuvuutta, oli alueen pohjoisosissa vahva paikallinen kaupunkikulttuuri, joka oli leimallisesti hurrilainen. Se sijoittui Taurus vuoriston alueelle Pohjois-Irakissa. Alueen kaupungeista kuitenkin vain Urkeš oli vahvasti hurrilaistunut. Se oli hurrilaisten kuningaskunnan Nawarin tärkein keskus.

Vuodesta 2350 eaa eteenpäin useimmat itsenäiset kaupungit joutuivat Akkadin vallan alle. Urkeš oli niitä harvoja, jotka sen saivat solmia liiton Akkadin kuninkaan kanssa. Silti se tunsi Akkadin uhkan nahoissaan. Akkadin kuninkaan Naram-Sinin tyttärestä tuli Urkešin kuningatar. Tämä saattoi johtua siitä, että akkadilaisten ei ollut helppo valloittaa vuoristoista takamaata, josta johdettu vastarinta olisi tehnyt kaupungin hallinnasta hankalaa. Ilmeisesti liittoutuminen tuntui realistisemmalta vaihtoehdolta.

Hurrilaisten kulttuuri

Hurrilaiset olivat taitavia keraamikkoja. Heidät tunnettiin laajalla alueella, aina Egyptissä asti kauniista keramiikastaan. Kaksi hurrilaisten tyylisuuntaa olivat Khaburin alueen ns. Khabur keramiikka noin 1900-1550 eaa, joka oli valmistettu savenvalajan pyörällä ja koristeltu taidokkailla yksivärisillä (joko mustilla, ruskeilla tai punaisilla)  geometrisilla koristeluilla. Näitä olivat niin viivat, kolmiot kuin monimutkaisemmatkin kuviot.

Hurrilaiset olivat myös taitavia metalliseppiä. Epäíllään jopa, että sumerinkielinen termi, joka tarkoittaa kupariseppää (tabira / tibira) olisi lainattu hurrin kielestä, mikä viittaisi siihen, että hurrilaiset olisivat olleet alueella jo aiemmin kuin akkadilaisista lähteistä pystyy päättelemään.

Hurrilainen hymni. PD.

Khaburin laakso oli tärkeä metallikaupan keskus, jonka kautta liikkui erityisesti kuparia, hopeaa ja Anatolian hurrilaisalueilta peräisin olevaa tinaa. Kultaa ei ollut omissa varannoissa tarjolla, vaan sitä saatiin aina Egyptistä saakka (Amarna kirjeet). Vain vähän metallitöitä on säilynyt, suurin osa myöhemmältä ajalta Urartusta. Urkešista on tiettävästi löydetty vain joitakin pieniä hienoja pronssitöitä.

Hurrilaisilla oli ilmeisesti myös läheinen yhteys hevosiin. Myöhemmässä Mitannin kulttuurissa oli hevonen oli tärkeässä asemassa. Ilmeisesti vahvasti hurrilaisen Ishuwan maan nimi tarkoittaa hevosmaata. Hattusasta (heettien pääkaupunki Anatoliassa) on löytynyt teksti, jonka mukaan hevosten koulutuksesta vastasi hurrilainen Kikkuli. Teksti kertoo siitä, miten hänen hevoskoulutuksensa toimi.

Muinaisten seemiläisten, amorilaisten (tai kanaanilaisten) kaupungista Ugaritista on löytynyt hurrilaista runoutta ja musiikkia. Eräs näistä on hurrilainen hymni jumalatar Nikkalille noin ajalta 1400 eaa. Mikä tekee tekstistä erityisen on, että se on vanhin lähes täydellinen nuotitettu musiikkikappale. Kappaleen säveltäjästä ei ole tietoa. Hymni on osa noin 36 löydetystä hymnistä. Se on kuitenkin ainoa, joka on säilynyt kokonaan. Savitauluilta löytyy ohje laulamiseen ja harpulla soittamiseen. Huolimatta siitä, että nuotitus lienee ollut selkeästi ymmärrettävissä aikalaisille, sen nykyinen tulkinta ei ole yksiselitteinen ja ennallistuksesta onkin useita eri versioita.

Hurrilaisesta uskonnosta ja sen alueellisista eroista on säilynyt melko paljon aineistoa. Eniten tietoa on saatu heettien pääkaupungin Hattusan arkistoista. Monia riittitekstejä on säilynyt myös Ugaritin kaupunkivaltion arkistoissa. Myös muiden seemiläiskaupunkien arkistoista on löytynyt hurrilaisia uskonnollisia tekstejä. Amarna-kirjeet Egyptissä kertovat hurrilaisesta vaikutuksesta Mitannin valtakunnan uskontoon. Hurrilaisilla oli ilmeisen vahva vaikutus heettien uskontoon.

Hurrilaiset kunnioittivat monia jumalia, joiden alkuperä oli vaihteleva. Monet jumalista olivat omaksuneet piirteitä Syyrian ja Kaksoisvirranmaan jumalilta. Sodan, lääkinnän ja hedelmällisen jumalatar Shaushka oli saanut vaikutteita Niniven Ishtarilta. Taivaan, ukkosen ja myrskyn jumala Teshub oli yhteydessä Aleppon säänjumalaan Ḥalabiin. Kuunjumala Kuzina taas yhdistyi monesti mesopotamialaiseen Sin-jumalaan ja auringonjumala Šimige mesopotamialaiseen Šamaš-jumalaan.

Sharruma jumala seisoo pantterilla. PD.

Synkretismillä oli vaikutusta myös jumalten perhesuhteisiin. Sumerialaisperäinen Nikkal oli kuunjumalan puoliso ja babylonialaista alkuperää oleva Aya auringonjumalan vaimo. Syyrialaiseksi miellettyä. Hepat-jumalatarta pidettiin Teshubin vaimona. Hepat jumalattaren syyrialaisuus herättää kuitenkin epäilyksiä, sillä hurrilaisten sukulaiskansaa edustavan Urukin piirissä vastaava jumalatar tunnettiin nimellä Huba ja hän oli Teshubia vastaavan Theispasin vaimo. Vaikka Urukin kansa oli hurrilaisten sukulaiskansa, he eivät olleet hurrilaisten seuraajia. Se, että jumalatarta palvottiin laajalti Lähi-Idässä, ei välttämättä poista jumalattaren hurrilaista alkuperää.

Teshub oli hurrilaisten tärkein jumala. Kaikkien hurrilaisten palvomia jumalia olivat myös hedelmällisyyden ja sodan jumalatar Shuaska, hedelmällisyyden jumala Kumarbi (joka oli Teshubin isä), kuunjumala Kuzinaa ja auringonjumala Siniä. Vain läntisimmät hurrilaiset palvoivat Hepat-jumalatarta ja hänen poikaansa Sharrumaa (vuoristojumala, heettiläis-luvvilaista alkuperää).

Kumarbi-sykli kertoo siitä, kuinka Teshubista tuli jumalten johtaja. Tarinan mukaan Kumarbi loi hirviöitä tuhotakseen Teshubin. Ikävä kyllä hurrilaisista myyteistä on säilynyt vain osia. Vaikka hurrilaiset palvoivat maata ja taivasta jumalina, he eivät henkilöineet eivätkä inhimillistäneet niitä. Siitä lähtien kun oli alussa erottanut ne sirpillä toisistaan, oli Ubelluri jättiläinen kannatellut niitä harteillaan. Yazillakan kuvissa näkyy kaksi härkämiestä kannattelemassa taivasta ja maata.

Hurrilaisten sylinterisinetit kuvaavat lohikäärmeitä, siivekkäitä ihmisiä ja muita myyttisiä olentoja ja hirviöitä. Niiden tarkoitusta ei varmasti tiedetä. Ne ovat voineet olla joko demoneita tai suojelushenkiä. Tunnetuin hurrilaisista myyttisistä hirviöistä oli Ḥedammu meri-lohikäärme, joka oli hurjan ahne ja lähes ahmi Shauska-jumalattaren, kunnes jäi tämän lumouksen valtaan.

Ennustajan maksamalli (Mesopotamia). PD.

Vaikka hurrilaisilla jumalilla ei vaikuttanut olevan varsinaisia kotitemppeleitä (eli päätemppeleitä), kuten monilla muilla Kaksoisvirranmaan jumalilla, hurrilaisilla oli kuitenkin tärkeitä uskonnollisia keskuksia. Taikavoimilla oli tärkeä paikka uskonno harjoituksessa. Erityisesti saderituaalit olivat merkittävässä asemassa. Sekä hurrilaisten loihdinta että ennustukset olivat hyvin samankaltaisia kuin muussakin Mesopotamiassa. Erityisesti sisäelinten lukeminen oli keskeisessä asemassa.

Hurrilaisten kulttuuri ei ollut samalla tavalla vahvasti kaupungistunut kuten monet muut Kaksoisvirranmaan kulttuurit. Onkin ajateltu, että hurrilainen kulttuuri oli niin vahvasti feodaalinen, ettei suuria kaupunkikeskuksia päässyt syntymään. Feodaaliyhteiskunnassa kukin alue on vahvasti paikallisen johtajan vallan alla. Asukkaat ovat vahvasti sidottuja isäntäänsä, eikä heillä ole vapautta siirtyä suuriin keskuksiin. Ilmeisesti hallinto oli hurrilaisessa yhteiskunnassa hajautettu, eikä siellä ollut samanlaista keskitettyä valtaa kuin esimerkiksi assyrilaisessa tai egyptiläisessä yhteiskunnassa.

Hurrilaisten levittäytyminen

1000-luvun puolella hurrilainen vaikutus tuntuu edelleen materiaalisen kulttuurissa, oli alue joutunut poliittisesti amorilaisen Marin kuninkaan vaikutusvallan alle. Marin kuningas oli asettanut oman vasallinsa kaupunkia hallitsemaan. Paikalliset eivät kuitenkaan suhtautuneet tähän suopeasti, mikä käy ilmi Marin arkistoista löytyneistä kirjeistä. Osittain ehkä tästä syystä hurrilaiset lähtivät liikkeelle noin 1800 eaa ja levittäytyivät ympäri Lähi-Itää.

Hyksojen lyyransoittaja. PD.

Hurrilaisten oletetaan olleen osana hyksoja, jotka levittäytyivät Niilin suistoon 1800-1720 eaa. He levittäytyivät myös luoteeseen ja olivat osa amorilais-hurrilaista Yamhadin kuningaskuntaa, joka syntyi 1800-luvun eaa lopulla. Sieltä hurrilaiset levittäytyivät eteenpäin aina Adanian aluueelle asti, Anatolian kaakkois-rannikolle. Yamhadin kuningaskunta hallitsi 1700-luvulla eaa suurta osaa Syyriaa. Vaikka suurin osa asukkaista oli amorilaisia, myös hurrilaisilla oli merkittävä edustus alueella. Kuningaskunta joutui kuitenkin heettien kukistamiksi ja liittyi osaksi Mitannia 1500-luvulla eaa.

Sumerit III: Sumerien historia

Kirjoitustaidon lisäksi Sumerin nosti merkittäväksi varhaisten kaupunkivaltioiden syntyminen eteläiseen Kaksoisvirranmaahan eli Mesopotamiaan, noin 4000 eaa. 

Ennen tämän osion lukemista on selventävää lukea aiemmat kirjoituksen sumerien kirjoitustaidosta ja uskonnosta  sekä elämäntavasta ja yhteiskunnista. 

Varhainen kaupungistuminen

Myöhäisen Ubaid-kauden keramiikkaa.

Lähi-Idässä maanviljely ei ollut syntynyt sumerien myöhemmin asuttamalla kaksoisvirtojen alajuoksun alueella, vaan pohjoisempana Kaksoisvirranmaata, jokien yläjuoksulla, nykyisten Turkin ja Syyrian rajamailla noin 5000 vuotta aiemmin. Osa tutkijoista onkin sitä mieltä, että sumerit olivat alunperin tuolta alueelta etelään muutanutta väestöä. Väestöä alkoi muuttaa etelään noin 5800-5500 eaa.

Muuttoa seurannut kulttuurikausi tunnetaan Ubaid kautena (noin 5500- Noin 4000 eaa), jolloin alkoi syntyä suuria keskuskyliä, joiden ympärille kehittyi pienempien kylien verkosto. Asukkaat elivät kasteluviljelyllä, karjanhoidolla, kalastuksella ja metsästyksellä. Ei ole varmaa olivatko he sumereita, mutta ainakin he olivat sumerien merkittävä kulttuurinen edeltäjä.

Tärkeänä keskuksena toimi rannikon Eridu, lähellä myöhempää Urukia. Myöhempien sumerilaisten legendojen mukaan kuninkaista ensimmäinen hallitsi Eridussa.  Kaupungissa asui useampi tuhat asukasta. Eridun kaivauksissa on löydetty eri aikakauden temppeleitä samalta paikalta, jolloin uudempi temppeli oli aina aiempaa suurempi. Eridun temppeli oli ainakin sumerilaiskaudella pyhitetty vedenjumala Enkille. Sumerilaiskauden jälkeen kaupunki vähitellen rapistui ja katosi vähitellen.

Kuparihärkä Ubaid-kaudelta.

Keski-ubaidkaudella noin 4500 eaa alettiin rakentaa suurempia ja monimutkaisempia temppeleitä. Temppelit sijaitsivat korokkeella, mikä ennakkoinee porraspyramidin kehittymistä. Tällainen kehitys viittaa uskonnollisen johdon syntyyn. Uskontoa pidetäänkin usein kaupungistumisen tärkeänä taustatekijänä. Temppelit toimivat viljavarastoina huonojen vuosien varalta. Osa maasta oli keskittynyt suurille kartanoille, joita merkittävät perheet johtivat.

Tällä kaudella kulttuuri levittyi voimakkaasti eteläisessä Kaksoisvirranmaassa. Noin 4200 eaa alueella alettiin käsitellä kuparia, mikä aloitti ns. kalkoliittisen kauden. Ubaid-kaudella kehittyivät myös savitiilien käyttö, keramiikan massatuotanto ja jokiliikenne purjealuksilla. Hidas savenvalajan pyörä eli tournarette otettiin käyttöön.

Ilmasto kuivui nopeasti vuosien 3800-3900 eaa tienoilla, minkä vuoksi väestö keskittyi jokilaaksoihin. Kuiva kausi suosi kasteluvijlelyä, mikä johti asutuksen keskittymiseen ja kaupunkien kasvuun, sillä pienet keskukset eivät kestäneet kuivuutta suurten tavoin. Asutuskeskukset jakaantuivat suurkaupunkeihin, pikkukaupunkeihin ja kaupunkien ympäristön kyliin. Ilmaston kuivuessa maaseutu alkoi tyhjentyä. Jo aiemmin kehitetty kuusirivinen ohra ja kasteluviljely pystyivät elättämään suurta kaupunkiväestöä.

Kaupunkivaltioiden kehittyminen

Kipsi-tabletti, jossa yksinkertaisia numeromerkkejä.
Varhaiselta Uruk-kaudelta.

Varhaisella Uruk-kaudella (3900-3600 eaa) kulttuuri alkoi eteläisessä Kaksoisvirranmaassa vähitellen muuttua sumerilaiseksi. Tänä aikana ubaid-keramiikka harvinaistui ja vähitellen katosi. Keramiikan valmistus alkoi keskittyä suuriin keskuksiin. Uruk-kauden varhaisvaiheessa temppeleillä on yhtäläisiä piirteitä Anatolialaisten temppelien kanssa, minkä vuoksi uskotaan, että alueelle siirtyi väestöä pohjoisesta. Tällä kaudella kehitettiin dreija eli nopea savenvalajan pyörä, jota savityöntekijät käyttävät yhä tänäkin päivänä.  Kuparin käyttö yleistyi ja sitä tuotiin Makanista (eli Omanista).

Keskisellä Uruk-kaudella temppelit kasvoivat yhä suuremmiksi. Viistoreunainen keramiikka tuli käyttöön uhriastioina. Henkilöllisyyden todistamiseen alettiin käyttää savisia sylinerisinettejä. Kulttuurin vaikutukset ulottuivat Syyriaan ja Eteläiseen Anatoliaan, jonne alettiin rakentaa kauppakeskuksia. Kauppasiirtokunnat olivat pienehköjä n. 5000 asukkaan kaupunkeja, joista osa oli linnoitettuja.

Uuhen pää, keramiikkaa, myöhäinen Uruk-kausi.

Pronssin käsittely kehitettiin myöhäisen Uruk-kauden (3500-3100 eaa) alkupuolella. Samoihin aikoihin alettiin käyttää pyörillä kulkevia vaunuja. Kuvakirjoitus otettiin käyttöön noin 3200 eaa  ja se levisi vähitellen koko Mesopotamiaan. Aluksi sitä käytettiin temppelikuittien ja vastaavien talousasiakirjojen valmistukseen.

Kirjoitus oli apuna temppelien mahdin kasvaessa, mikä johti yhä koristeellisempien temppelien rakentamiseen. Eriduun rakennettiin ensimmäinen zikkurat eli porraspyramiditemppeli. Suurissa jopa 100 hehtaarin asutuskeskuksissa oli jopa 10 000 - 20 000 asukasta. Maaseudulla väestö oli pääosin maanviljelijöitä, paimenia, metsästäjiä ja kalastajia. Kaupungissa työskenteli eri alojen käsityöläisiä ja työntekijöitä.

Kirjoitusta ennen nuolenpäitä, myöhäinen Uruk.

Uruk-kaudella vallitsi eräänlainen temppelisosialismi, jolloin kaupungin johdossa oli ylipappi, jota temppelineuvosto avusti. Temppelit jakoivat maata viljelijöiden käyttöön. Maanviljelijät ja käsityöläiset työskentelivät temppelien palveluksessa jumalien alaisuudessa. Yläluokka koostui papeista, virkamiehistä ja suurkauppiaista. Orjia saatiin kaappaamalta vuoristosta.

Temppelit huolehtivat yleisistä rakennustöistä kuten kastelukanavista ja temppelirakennuksista. Ne tarjosivat kansalaisille asunnon, puutarhan, vaatteet, työkalut ja ravinnon. Osa asukkaista työskenteli sotilaina. Korkeampiarvoisia olivat kirjurit ja jumalanpalveluksia toimittava papisto. Temppelien ulkopuolella oli aiemmilta kausilta periytyviä, ylhäisten perheiden omistamia, kartanoita. Osa käsityöläisistä oli itsenäisiä ja myivät tuotteitaan kansalaisille. Toisaalta käsityötuotteita saattoi ostaa myös temppelikäsityöläisiltä.

Uruk kauden tärkeimpiä keskuksia oli jo Ubaid-kaudella kehittynyt Eridu. Sen lisäksi pohjoisempana kehittyi Kish ja keskisessä Sumerissa ajalle nimityksensä antanut Uruk. Myös Nippur ja Susa olivat merkittäviä kaupunkeja. Kauden loppupuolella painopiste siirtyi Eridusta Urukiin, mistä myös sumerilaisten tarut ketovat. Uruk-kauden lopussa Urukissa uskotaan olleen jopa 50 000 asukasta.

Tietokone kuvannus Eridun laiturialueesta.

Uruk-kautta seurasi lyhyehkö Dzhemdet-Nasr kausi (3100-2900 eaa). Käytännössä kyse oli samasta jatkumosta Uruk-kauden ja varhaisten dynastioiden kanssa. Tällä kaudella kulttuurin vaikutus levisi laajalle kaupankäynnin ja ilmeisesti myös sotien vaikutuksesta. Merikauppaa alettiin käydä yhä  kauemmaksi.  Ilmasto kuivui edelleen 3200-2900 eaa.

Aiempien merkittävien kaupunkien kuten Eridun, Urukin ja Lagashin lisäksi uusia merkittäviä keskuksia kasvoi. Tällaisia olivat Ur, Shuruppak, Adab, Nippur, Kish, Uqair ja Khafajah. Merkittävimpänä keskuksena edelleen toimineessa Urukissa laajenettiin rakkauden ja sodan jumalar Inannan temppeliä, mutta Uruk-kauden kaltaisia jättitemppeleitä ei enää rakennettu. Temppeleistä tuli kuitenkin yhä aiempaakin koristeellisempia ja monimuotoisempia. Kulttiastioita koristeltiin eläinkuvin ja temppelien seiniä maalauksin ja korkokuvin.

Osa Dzhemdet Nasr kauden kulhosta.

Tämä oli voimakkaiden kaupunkivaltioiden aikaa. Kaupunkien rakenne muuttui, yhteiskuntarkanenne tiivistyi ja hallinto kasvoi. Kauppaa käytiin edelleen Makaniin (Oman), mutta yhteys Iranissa sijainneesseen Elamiin näyttää katkenneen. Kauppa laajeni kuitenkin Egyptiin ja Byblosiin (Libanon). Egyptissä alettiin näihin aikoihin kirjoittaa hieroglyfejä ja myös Elamissa (Irak) otettiin käyttön kirjoitus.

Myöhemmän taruston perustella uskotaan, että aikakaudella on elänyt Urukissa kuninkaita, joiden nimet ovat olleet Enmerkar, Lugalbanda ja Dumunzi.  Dumunzia on myöhemmin palvottiin myös jumalana.

Dzhembet Nasr kauden kirjoitusta.

Kirjoitus yleistyi. Se kääntyi 90°:tta ja alkoi pelkistyä. Savitaulut yleistyivät ja kasvoivat. Niihin aikoi ilmestyä henkilönimiä.  Kirjoitusta käytettiin edelleen lähinnä kirjanpitoon, eikä kaudelta ole löytynyt historiankirjoitusta. Käytössä oli aura. Keramiikka jakautui pelkistettyyn arkikeramiikkaan ja hienompaan maalattuun keramiikkaan. Kuparista valmistettiin peilejä. Kuparia ei käytetty arkiesineisiin, vaan savesta valmistettiin monenlaista, jopa sirppejä.

Kausi vaikuttaa päättyneen laajaan tulvimiseen Shuruppakin kaupungin tienoilla. Sekä Eufrat että Tigris tulvivat yli äyräittensä ja tulvat ulottuivat aina Kishiin, Urukiin ja Lagashiin saakka. (jatkoa linkin takana)

Sumerit II: elämäntapa ja yhteiskunta

Sumerilainen sivilisaatio otti käyttöön lukuisat myöhempien korkeakulttuurien piirteet. Sieltä ovat peräisin ainakin hallinto, virkamiehet, lainsäädäntö, verotus, kirjanpito, arkisto, palkanmaksu, ammatit, työnantajat, yhteiskuntaluokat, järjestäytynyt uskonto, hymnit, papisto, ajanlasku, historiikit, matematiikka, tähtitiede, ulkomaankauppa, diplomatia, vakituinen armeija,  kaupunkisuunnittelu, julkiset rakennustyöt, kaunokirjallisuus ja monet muut myöhemmille kulttuureille tutut piirteet. Sumerit ottivat käyttöön myös ensimmäisen tunnetun kirjoitusjärjestelmän, pronssin käsittelyn, savenvalajan pyörän ja vaunujen pyörän, jotka myöhemmin levisivät mm. Egyptiin. 

Vaikka sumerit kävivät innokkaasti kauppaa ja valmistivat käsitöitä, heidän hallintotapaansa voidaan kuitenkin pitää maatalousvaltaisena teokratiana. Yhteiskunnan johdossa oli papisto, ylimpänä pappiskuningas. Kunkin kaupunkivaltion maataloustuotanto varastoitiin temppelien yhteyteen. Sieltä asukkaat saivat sitten sovitun määrän jauhoja ja olutta. Sumerit pitivät oluesta niin kovasti, että heillä oli oma panimo-jumalatar Ninkasi.

Sumerilainen elämäntapa

Monet suuret sumeritemppelit olivat zikkurateja
eli porraspyramideja. Photo cc-by-3.0 by Hardnfast 

Kunkin sumerilaisen keskuskaupungin sydämessä oli suojelusjumalalle tai -jumalattarelle omistettu temppeli. Temppelit vuokrasivat viljely-, laidun- ja kalastusalueita asukkailleen ja vastineeksi perittiin osuus temppelin tarpeisiin. Tuotolla kustannettiin temppelin palkkaamien rakentajien, kanavien kaivajien, käsityöläisten ja muiden työntekijöiden palkat. Palkanmaksu suoritettiin yleensä viljana. Hopeaa ja kultaa annettiin palkkana vain korkeassa asemassa oleville.

Tavalliset asuintalot olivat yleensä yksikerroksisia. Ne oli useimmiten rakennettu auringossa koviksi kuivatetuista savitiilistä. Asuintalot oli yleensä rakennettu yksityisiksi niin, ettei kaduilta nähnyt juuri sisään.

Varakammaimmilla oli suurempia taloja, joissa saattoi olla jopa kymmenen huonetta ja kaksikin kerrosta. Makuuhuoneiden ja keittiöiden lisäksi niissä saattoi olla sisäkäymälä ja kotialttari. Ylimystö asui suurissa palatseissa, joissa oli lisärakennuksia ja sisäpihoja. Niissä asui omistajiensa lisäksi myös monenlaista palvelusväkeä.

Sumerilainen kampaus.

Sekä miehet, että naiset pukeutuivat polvipituisiin laskostettuihin pellava- ja villahameisiin. Sen lisäksi naiset verhosivat myös ylävartalonsa kankain jättäen yleensä oikean olan näkyviin. Jaloissa varakkaimmilla oli sandaaleja ja kippurakenkiä, mutta monet kulkivat avojaloin. Nasilla oli pitkät vapaat, letitetyt tai päälaelle kiedotut hiukset. Miehillä oli usein muhkeat, hyvinhoidetut parrat.

Koruina suosittiin pronssista, hopeasta ja kullasta valmistettuja korvakoruja, ranne- ja nilkkarenkaita, kaulakoruja ja pantoja. Varakkaimmilla saattoi olla myös kauniiksi värjättyjä vaatteita ja korukivillä koristeltuja koruja.

Aiemmin epäiltiin, että sumerit olisivat nauttineet arkisin lähinä viljasta ja palkokasveista koostunutta velliä tai pataa. Sitten löydettiin luottelu sumerilaisista ruokalajeista, joita oli sadoittain. Mukana oli muun muassa pari kymmentä erilaista juustoa, satoja eri keittoja