Ihanan keveä pitsi

Hienoa Punto di Rosa ruusupitsiä.
Foto: CC-BY-2.5 by Carolus/Lace Collection

Pitsi on langasta eritavoin valmistettu koristeellinen verkkomainen kudos. Alkuperäinen pitsi oli ns. ommeltua pitsiä, joiden valmistustaito levisi Italiasta Ranskaan. 

Flanderissa kehittyi sittemmin nypläys, josta se levisi myöhemmin Pohjolaan. Tärkeitä pitsikeskuksia olivat tutun Rauman ohella Ruotsin Vadstena ja meillä myös Orimattila. Virkaten ja koukkumalla tehty pitsi on syntynyt nypläystä jäljittelemällä. 


Halpaan teolliseen pitsiin tottuneesta voi tuntua ihmeelliseltä, kuinka arvokasta pitsi muinoin oli ja kuinka arvokasta käsinnyplätty tai -ommeltu pitsi edelleen on. Pitsin valmistus perinteisin tekniikoin on työlästä ja pitsi oli erityisesti 1500-1600-luvuilla tärkeä osa sekä miesten että naisten muotipukua, jolloin siitä tehtiin suuria kauluksia ja kalvosimia sekä kravaatteja. Vielä 1700-luvullakin pitsiä käytettiin paljon, vaikka ohuen ohut puuvillainen musliinikangas osin syrjäytti sen johtoaseman.

Pohja pitsin ompelu Punto di
Venezia tekniikalla.

Varsinainen pitsin valmistustekniikka sai alkunsa ommellusta pitsistä Renesanssin Italiassa ja lähes samanaikaisesti Flanderissa syntyneestä nyplätystä pitsistä 1400-luvun lopulla. Sitä ennenkin kudottuja pitsimäisiä kankaita oli tosin ollut olemassa. Vanhin nyplättyä pitsiä käsittelevä kirja on painettu Zürichissä 1561 ja siinä kerrottiin pitsin tuodun Italiasta. Pitsin nimitykset ovat kuitenkin lähinnä ranskalaisperäisiä, tosin olen joissain paikoin esitellyt rinnalla myös italialaisperäisen nimen.

Ommellut pitsit

Nicolas de Largillièren maalaamalla taiteilijalla
kaulassaan kravatti venetsialaisesta pitsistä. (1680)

Ommellun pitsin oletetaan saaneen alkunsa vaatteiden reikäkoristelusta. Vähitellen sen sijaan, että leikattiin kallisarvoista kangasta pois, alettiin ommella pitsiä. Syntyi punto (in) ariana tunnettu koristelutekniikka. Ommeltua pitsiä pidetään joskus pitsin varhaisimpana muotona ja pitsien aatelisena. Erään tiedon mukaan varhaisin eurooppalainen ommeltu pitsi olisi peräisin Regusan luostarista, Sisiliassa. Ommellun pitsin valmistus on työlästä sekä paljon aikaa ja suurta taitoa vaativaa.

Venetsia oli 1600-luvulla ommellun pitsin tärkeimpiä keskuksia. Siellä kehittynyt upea kolmiulotteine pitsi tunnetaan nimellä grosse point (suurpitsi). Pitsi oli melko raskasta ja siitä kehittyikin kevyempi rose point (punto di rosa eli ruusupitsi) ja hienon hieno point de nege (punto neve eli lumipitsi). Buranoon perustettiin 1800-luvulla pitsioppilaitos.

1600-luvulla valtio tuki Ranskassa vahvasti käsityöteollisuuden perustamista ja kehittämistä. Ludvig (Louis) XVI:n talousministeri Colbertin ajatuksena oli luoda ylellisyystuotteita kotimassa, sen sijaan, että niiden myötä virtaisi rahaa ulkomaille kuten Venetsiaan. 1665 annettiin asetus valtion tukeman pitsiteollisuuden perustamisesta. 1680-luvulle tultaessa oli kehittynyt paikallinen tyyli Point de France (ranskalainenpitsi).

Ranskalaista pitsiä 1700-luvulta.

1500-luvulla Flander (nykyää Belgiaa ja Pohjois-Ranskaa) oli leikkuuompelun keskus ja siellä kehittyikin vähitellen omanlaisensa ommeltupitsi, joka tunnetaan viimeistään 1650-luvulle mennessä, vaikka ranskalainen point de France vaikuttikin 1700-luvulla Bryseelin pitsiin vahvasti.

Vaikka irlantilainen pitsi onkin nykyään tunnettua, niin pitsinvalmistus kehittyi vasta 1800-luvulla. Ommeltu pitsi kehittyi useammassa eri keskuksissa. Vaikutteita saatiin erityisesti venetsialaisesta pitsistä.

Ommellun pitsin valmistus kehittyi myös Itäisen-Välimeren aluella eli Kreikan saaristossa, Kyproksella, Turkissa, Libanonissa ja Palestiinassa. Teknisesti se on erilaista kuin eurooppalainen ommeltu pitsi ja koostuu silmukoista ja solmuista. Se tunnetaan nimillä dandella, armenialainen pitsi, nasaretilainen pitsi, foinikialainen pitsi, bebilla ja oya. Sen väitetään olevan ikivanhaa alkuperää.

van der Helstin maalaus nainen mustissa,
kuvaa flaamilaista pukeutumista 
1600-luvulla runsaine pitseineen. 

Nyplätty pitsi

Nyplätty pitsi kehittyi punotuista koristeista ja nauhoista. Meillä sitä on kutsuttu myös nyytingiksi (pdf).

1500-luvulta saakka Flanders oli tärkeä nyplätyn pitsin keskus. Käsityöteollisuus oli hyvin järjestetty taitavien suunnittelijoiden johdolla. 1600-luvulla flanderilaisesta pitsistä oli tullut aikakauden pitsin huippua. 1700-luvulla musliini alkoi syrjäyttää pitsiä suosiossaan kravateissa ja miesten kalvosimissa ja pitsikauppa heikkeni. Paikallinen pitsiteollisuus kehitti uudenlaisen kaukaa musliinia muistuttavan hienon pitsin, joka nosti sen uuteen suosioon.

Lille oli alunperin flanderilainen pitsikaupunki, joka liitettiin Rannskaan 1678. Hienon pitsin lisäksi kaupungissa valmistettiin paljon yksinkertaisempaa pitsiä halvemmille markkinoille. Yksinkertaisesta pitsistä tuli suosittua 1760-1770-luvuilla. Se tunnettiin nimellä point ground. Jo 1750-luvulla oli tullut suosituksi blondena tunnettu silkkipitsi. Hienolle pohjalle tehtiin kuvioita paksummalla silkkilangalla.

Point de Milan (Punto di Milano) pitsiä 1600-luvulta. 

Italiassa nyplättyä pitsiä alettiin valmistaa 1500-luvulla, jolloin tärkeimpiä keskuksia olivat Genova ja Milano. Venetsiassakin pitsiä nyplättiin ompelemisen ohella. Genovalainen pitsi oli tunnettu tiukkaan nyplätyistä lehtikuvioista. Tällainen pitsi meni pois muodista 1600-luvun puolivälin tienoilla. Italiasta pitsin valmistus levisi Maltalle 1830-luvulla, mistä sai alkunsa maltalainen pitsi. Jo 1600-luvulla pitsinvalmistus oli levinnyt Venetsiasta Slovenian puolelle.

Pitsiä nyplättiin 1600-luvun alusta alkaen Britanniassakin. Pitsinvalmistus oli kuitenkin aluksi pienimuotoista, vaikka pitsi olikin suosittua, kuten muuallakin Euroopassa. Saksassakin pitsiä on nyplätty pitkään ja Venäjälle se levisi osana länsipukeutumista 1700-luvulla. Tanskaan pitsinvalmistus levisi jo 1500-luvulla ja muut Pohjoismaat seurasivat perässä.

Kudottua pitsiä,
Photo: PD by Loggie-log

Muita tekniikoita

Muut pitsimäisiä kudosta muodostavat tekniikat ovat kehittyneet jäljittelemään työläämpää ja vaikeampaa nyplättyä ja ommeltua pitsiä. Tunnetuin näistä tekniikoista lienee virkattu pitsi, jota on saatettu kokeilla koulun käsityötunneillakin. Kudottu pitsikin lienee monelle tuttua pitsineuleiden kautta. Haarukkapitsi  eli haarukkavirkkaus on virkatun pitsin sukulainen, jota tehdään haarukan avulla koukuten. Todennäköisesti haarukkapitsi on syntynyt 1800-luvulla.Virkkaamalla valmistetaan myös salomonin solmuja (pdf).

Käpypitsi eli frivolitee pitsi syntyi todennäköisesti 1700-luvulla solmeilusta. Siitä tuli kuitenkin suosittua vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Käpypitsissä pitsi syntyy sukkulan avulla solmimalla. Monimutkaisissa kuvioissa saatetaan käyttää useampaakin sukkulaa. Pitsiä voidaan solmia myös makramee tekniikalla. Nauhapitsi valmistetaan nauhasta ompelemalla ja se muistuttaa ommeltua pitsiä. Aurinkopitsi eli teneriffnpitsi valmistetaan pyöreään kehykseen ompelemalla. Samatapaista pyöreää pitsiä on myös paraqualainen nanduti.

Vanha käpypitsi malli. 

Verkkokirjontaa (filet, Poinct Conté; verkkopitsi, tyllikirjonta (pdf)) ja kirjottua pitsiä eli brooderausta (broderi) pidetään joskus eräänä pitsin muotona. Brodeeraus on kuitenkin oikeammin reikäkoristelua (eli revinnäisompelua), jota pidetään toki ommellun pitsin esi-isänä.  Filet kirjontaa on käytetty meillä 1600-luvulta saakka ainakin kirkollisissa tekstiileissä.

Tutuinta kaikille taitaa kuitenkin olla koneellinen eli teollinen pitsi. Sitä on valmistettu 1700-luvun lopulta saakka ja erityisesti 1800-luvun alusta tyllikoneen kehittämisen myötä, sillä sitä keksittiin pian käyttää myös pitsin valmistukseen. 1860-luvulle tultaessa lähes kaikkia käsin valmistetun pitsin muotoja kyettiin jäljittelemään koneellisesti.  Varhaisin pitsikoneen esi-isä on jo 1500-luvulla kehitetty sukankudontakehys (pdf).