keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Kirjahylly kutistui taskuun

Sähköisen kirjan lukulaite - enkä nyt tarkoita tablettia - tuntui etukäteen vähän epäilyttävästi taas yhdeltä härpäkkeeltä. En uskaltanut ostaa sellaista, ennen kuin hinta oli pudonnut oman kipurajani alle, mikä on melko alhainen. Houkutuksena olivat netin lukuisat kirjat, joita en jaksa kirkkaalta näytöltä lukea - epäilyttävää oli kuitenkin se, tulisiko sitä oikeasti hyödynnettyä. 

Sähköinen lukulaite yllätti minut kuitenkin iloisesti - olen lukenut sen ostettuani enemmän kuin aikoihin - ja kaikki lukukokemukseni ovat olleet laillisesti maksuttomia. Netissä on lukuisia kokoelmia tekijänoikeuksista vapaita kirjoja. Toisinaan myös kustantajat itsekin tarjoavat joitakin vanhempia teoksiaan ilmaiseksi houkutellakseen lukijoita ostamaan kirjojaan. Joistakin kirjastoistakin voi jo lainata sähköisiä kirjoja.
Sähköisen musteen toimintaperiaatteesta, tekijä: Nicosmos, lähde Wikimedia Commons
Se mikä on sähköisen musteen etuna ainakin tällaiselle illanvirkulle kuin minä, ettei se televisioruudun tavoin virkistä, koska ruutu ei ole valaistu. Sitä lukiessa alkaa aikanaan väsyttää aivan kuin tavallista kirjaa lukiessa. Näyttö ei myöskään pahemmin heijastele. Sitä on rauhallista lukea, koska mekaaninen näyttö ei jatkuvasti päivity sähköisten näyttöjen tavoin. Sähköisen musteen ainoa heikkous on kuitenkin värien puute. Sen ominaisuuksista johtuen kirjoja on mahdollista saada vain mustavalkoisina. Värillistä mustettakin on ilmeisesti olemassa, mutta sillä varustettuja laitteita ei vielä juurikaan liene markkinoilla.

Periaatteessa lukulaitteella voi lukea epub- ja pdf tiedostoja. Joissakin laitteissa käytössä ovat mobi-tiedostot ja muutamissa on paljon muitakin. Kuviakin voi katsella mustavalkoisena ja perust tekstitiedostotkin aukeavat. Käytännöllisintä on kuitenkin käyttää sähköisiä kirjoja eli usiemmiten epub- tai mobi (prc)-tiedostoja. Osa pdf-tiedostoista tulee ruudulle liian pienessä koossa. Niitä voi katsella myös osissa, mutta omasta mielestäni se ei ole kovin näppärää. Lähes kaikki myynnissä olevat laitteet - Amazon Kindleä lukuunottamatta - avaavat epub tiedostoja, mistä johtuen se onkin ehkä suosituin muoto.


Mistä sitten sähköisiä kirjoja voi löytää netistä?
Tähän olen koonnut muutamia omista lempipaikoistani sähköisten kirjojen etsimiseen. Useimmat seuraavissa palveluissa olevat kirjat ovat vanhempaa tuotantoa, mukana myös paljon klassikoita. Useimmista löytyy kirjoja lähinnä kansainvälisillä kielillä. Netissä on paljon myös piraattikirjoja, joten tarkkana kannattaa olla, jotta ne voi välttää ja löytää nimen omaan vanhempia painoksia klassikoista. Mikä parasta netistä löytyy paljon ruoka- ja muun elämäntapahistorian lähteitä.

Internet Archive - on laaja kokoelma eri tahojen jakamia kirjoja esim. Gutenbergin ja Googlen kirjat löytyvät osin myös täältä. Joukossa on myös eri yhdysvaltalaisten ja kanadalaisten yliopistojen sekä monelaisten yhteisöjen kirjoja. Kaikki ovat pdf ja useimmat myös epub muodoissa. Internet archive on myös erinomainen hakukone eri sivustojen välille. Epub-tiedostot ovat monesti käännöksiä, eivätkä aina tekstiltään kovin luettavia.

Google-kirjat - on Googlen kirjakauppa, josta löytyy myös paljon käyttöoikeusvaipaita kirjoja, joita googlen edustajat ovat skannanneet julkisista kirjastoista. Kaikkia kirjoja ei kuitenkaan voi ladata tai edes katsella, ja vain pienestä osasta on olemassa epub-muoto.

Johannes Gutenberg
Project Gutenberg - on yksi verkon vanhimmista ja arvosteuimmista ilmaisten sähköisten kirjojen julkaisijoista. Siellä on 42 000 kirjaa, joukossa myös suomenkielisiä. Kirjat ovat lajiteltu aiheiden, kirjoittajien ja kielten mukaan, mikä on mielestäni näppärää. Project Gutenberg julkaisee myös LibriVoxin tuottamia äänikirjoja. Epub-tiedostojen kirjoitusasu ja taitto on tarkistettu ja niissä on kunnolliset sisällysluettelot. Näitä voi suositella.
     Pääprojektin rinnalla on olemassa pienempiä kansallisia tai alueellisia projekteja esim.

Europeana on hakukone eurooppalaiselle sähköisille käyttöoikeusvapaille aineistoille, myös kirjoille. Sen avulla löytyy mm. Tant Hildas Kokbok

Mobileread on verkkoyhteisö, jossa jäsenet julkaisevat Kanadassa tekijänoikeusvapaita kirjoja lähinnä epub, mobi ja muissa varsinaisissa sähköisen kirjan muodoissa. Kirjat on taitettu ja muokattu käytettäväksi juuri sähköisen kirjan lukulaitteissa, minkä kyllä huomaa. 


Suomalaisia e-kirja kokoelmia (lähinnä vanhempaa kirjallisuutta, osin vain html muodossa, osin pdf:nä):

Yllättäen ilmaisten kirjojen lukeminen on saanut kiinnostumaan myös sähköisten kirjojen ostosta. Siihen tarvitaan yleensä Adoben tili (voi ostaa epub-tiedostoja) tai esim. Amazon Kindle. Adoben tiliä hyödynnetään usein myös sähköisten kirjojen lainauksessa. Sen avulla varmistetaan niiden pysyminen suojattuina ja piraattitoiminnan estäminen. Sähköisiä kirjakauppoja on valtavasti ja lähes kaikki perinteisiä kirjoja myyvät kaupat myyvät myös sähköisiä versioita. 


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Vanhimmat kotimaiset keittokirjamme

Suomalaisten keittokirjojen historia on kansainvälisessä mittakaavassa nuorta. Se alkaa 1849 julkaistusta Kokki-kirja teoksesta, joka lienee ollut käännös tai ehkä pikemminkin muunnos joltain pohjoismaiselta kieleltä. 


Kajsa Wargin keittokirja
Varhaisin Suomessa yleisesti käytössä ollut keittokirja lienee ollut 1755 Tukholmassa ensi kertaa julkaistu Christina (Kajsa) Wargin "Hjelpreda I hushållningen för unga Fruentimber". Monet keittokirjan reseptit ovat tuttuja ja jopa kotoisia. Ne olivat pohjana ruotsalaiselle 'husmanskost' keittiöperinteelle. Samalla kirja vaikutti vahvasti myös suomalaiseen kotitalousperinteeseen. Kirjan näköispainoksia ja nykyaikaistuksia saattaa olla nykyäänkin varastossa kotoisissa kirjastoissamme.

Historiallisen sanomalehti-arkiston antamien tietojen perusteella kirjaa on myyty Suomessa ainakin 1780-1790-luvulla. 18.12.1783 ilmoitus oli "Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo" lehden numerossa 51 nimellä "Warg kokbok" ja 10.12.1792 sitä mainostettiin silloisen "Åbo Tidningar"-lehden nro:ssa 50. Myöhemmin 1790-luvulla kirjaa myytiin myös sen koko nimellä.

Ensimmäinen Suomessa julkaistu keittokirja oli 1849 Turussa julkaistu J. F. Granlundin suomentama "Kokki-Kirja,elikkä Neuvoja tarpeellisempien Joka-aikaisien- ja Pito-ruokien Laitokseen, niin mys Monellaisiin leipomisiin ja juotavien panoin, ynnä Tarpeellisisa tietoja ruokien ja ruoka-aineiden korjusta ja säästystä j. n. e.", joka oli monella tapaa Suomen oloihin soveltuva. Teoksen ajatellaan esittelevän valmistettavissa olevia ruokalajeja lukijoilleen, eikä ehkä niinkään kertovan todellisesta ruokavaliosta. Suoraa viersakielistä esikuvaa teokselle ei liene olemassa, vaan se on kaiketi kooste useammasta vieraskielisestä teoksesta ja on periaatteessa mahdollista, että mukaan olisi lisätty myös joitakin paikallisia ruokaohjeita varsinaissuomalaisesta säätyläiskeittiöstä.

Kokki kirja ei kuitenkaan ollut aivan ensimmäinen ravitsemusta käsitellyt Suomessa ilmestynyt teos. Jo aiemmin oli ilmestynyt Elias Lönnrotin käärtämä opas nälänhädän varalle. Se oli Gustawa Schartau'n "Hywäntahtoisia Neuwoja Katowuosina", joka ilmestyi suomeksi 1834. Kirja esitteli ensi sijaisesti kuinka luonnon antamilla saattoi korvata puuttuvaa viljaa - ja toissijaisesti muuta ruuan korvaamista.  Toinen samantapainen  teos oli Turun Tuomiokirkon kappalaisen Reinhold Herzbergin1836 suomeksi kääntämä: "Kuinka leipää jäkälistä valmistetaan". Ne eivät kuitenkaan olleet tavanomaisia keittokirjoja, vaan neuvoja poikkeustilanteen varalta.

Tiettävästi vanhin todella suomalainen keittokirja oli 1878 Helsingissä julkaistu Hilda Cargerin: "Tant Hildas kokbok". Suomennos keittokirjasta ilmestyi 1891 nimellä "Hilda tädin keittokirja". Savuke-kustannus julkaisi kirjasta näköispainoksen 2011.  Anna Fribergin "Kansan keittokirja" (Kokbok för Folket) ilmestyi Porvoossa 1893 ja kotitalousopettaja Anna Olsonin keittokirjan suomennos samana vuonna. Ruotiksi keittokirja oli ilmestyntyt vuotta aiemmin nimellä: "Kokbok för enkel matlagning i hem och skola jämte korta anvisningar rörande huslig ekonomi".

Anna Olsoni oli 1890 tutustunut kotitalousopetukseen Tukholmassa, Lontoossa ja Edinburgissa, Suomen naisyhdistyksen lähettämänä. Olsonin palattua yhdistys perusti Helsinkiin keittokoulun. Avioiduttuaan 1894 hän jätti virkansa ja muutti Viipuriin. Kotitalousopettajien liiton Kotitalouslehden mukaan (3/2001) juuri Olsonin kirja olisi ollut ensimmäinen nimenomaan suomenoloihin kirjoitettu keittokirja. Lieneekö kuitenkin kyseessä opettajien halu korostaa omaa merkitystään vai heikko historian tuntemus, sillä Carger oli julkaissut kirjansa jo 14-vuotta Olsonia aiemmin. Eikä Kokki-kirjaa lukiessaankaan voi olla miettimättä, kuinka paljon sitä lienee muokattu paikallisiin oloihin. Sen sijaan Olsonin teos oli varmasti ensimmäinen kotimainen kotitalouden oppikirja, joka sisälsi laajempaa tietämystä kuin vain ruokaohjeita, kuten kemian alkeita ja ravinto-oppia.

Tämän jälkeen keittokirjoja alkoi ilmestyä yhä tihenevään tahtiin. 1900-luvun alusta on peräisin klassikoksi muodostunut Otavan kustantama "Kotiruoka"-keittokirja, joka Olsonin oppaan esikuvan mukaisesti oli kotitalusopettajien kokoama. Alunperin 1908  ilmestyneestä kirjasta on otettu viimeksi 2011 jo 79. painos. Vuonna 2008 ilmestyi kirjan 100-vuotiaan historian kunniaksi alkuperäiskeittokirjan näköispainos. Alunperin kirja oli Helsingin kasvatusopillisen ruoanlaittokoulun opettajattarien Edit Reinilä-Hellmanin, Sophie Caloniuksen ja Valma Krank-Heikinheimon kokoama. Vuosien kuluessa kirja on sopivasti uudistunut ja päivittynyt. Se lienee edelleen maamme suosituin keittokirja.