keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Pyhä parantava paasto

Paastolla on asemansa monissa kulttuureissa ja erityisesti lukuisissa uskonnollisissa perinteissä. Erityisesti juutalais-kristillis-islamilainen perinne pitää paastoa arvossaan. Paastolla on sekä biologisia että terveydellisiä ulottuvuuksia. Paastopäivien pitäminen on myös muodikas laihdutuskeino, jonka ajatus on peräisin ravinnosta ja terveydestä tehdyistä tutkimuksista. 

Omat kokemukseni 'paastoamisesta' liittyvät sekä herkuttelulakkoihin (karkkilakon laajennus) että paastolaihduttamiseen (ns. pätkäpaasto tai 5:2 paasto). Edeltävällä oli jonkinlaisia hengellisiäkin ulottuvuuksia nuorempana, mutta jälkimmäinen liittyi lähinnä terveyteen, vaikkei niinkään painonpudotukseen. Osittain juuri jälkimmäinen sai minut kiinnostumaan paastoamisesta laajemminkin.

Paastoamisella oli julkisuudessa pitkään lähinnä uskonnollisia ja vaihtoehtolääketieteen leima. Silti kiinnostanut lääkäreitä monissa maissa ja paastoamista on tutkittu erityisesti Neuvostovenäjällä ja Saksassa sekä sittemmin eläinkokeiden myötä myös Yhdysvalloissa. Paaston epäkaupallisuus on kuitenkin hidastanut tutkimusta. Samoin monen lääkärin on vaikea hyväksyä ajatusta, että ruumiin kituuttamisella voisi olla parantavaa vaikutusta. Kuitenkin tasainen ravinnonsaanti on ihmiskunnan piirissä todennäköisesti uutta ja niukan ravinnon kaudet luonnollisempia.
Gandhi paastoaa 1923.

Vaihtoehtolääketiede tuntee mehupaaston, jossa pyritään kehon puhdistumiseen. Siinä korvataan ravinto vihannes- ja hedelmämehuilla. Moni ryhtyy mehupaastolle puhdistaakseen ruoansulatuselimistönsä. Koska ravinto ei sisällä kuitua, suoli joudutaan aktivoimaan muilla keinoin. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu viikon mehupaaston laskevan veren kolesterolia. Mehupaastoja pidetään kuitenkin vesipaastoa heikoimpina ja usein rahan haaskauksena. 'Detox' eli puhdistautumisideologia on enemmän markkinointipsykologiaa kuin todella hyödyllistä.

Moraalisista syistä paastoavat syömälakkolaiset ovat pyrkineet ruoasta kieltäytymällä kiinnittämään huomiota laillisiin ja moraalisiin epäkohtiin. Nälkälakko on eräänlainen äärimmäinen mielenosoituksen muoto, joka ravistelee vastustajia. Nälkälakkojen ehkä tunnetuin esikuva oli Mohammad Gandhi, joka vastusti niillä brittiläistä siirtomaavaltaa. Nälkäprotestilla onkin intialaisessa oikeuskäytännössä pitkät perinteet, jotka ulottuvat ainakin 400 eaa. Siitä on maininta myös Ramajana-eepoksessa.