Legendojen Lucia

1380-1450 Martin von Aragon

Hyvää Lucian päivää kaikille!

Pyhä Lucia, on eräs sekä katolisen että ortodoksikirkon muistelemia pyhiä. Hän syntyi 200-luvulla roomalaisessa Sisiliassa ja joutui keisari Diolectianuksen vainojen kohteeksi. Keskiajalla hänen vuosipäivänsä sattui keskitalveen ja Pohjoismaissa 

Legendat kertovat Luciasta monenlaista. Lucia oli hyvästä roomalaisesta perheestä, mutta hänen isänsä kuoli varhain, jolloin hän jäi äitieinen vaille holhoojaa. Lucia oli kihloissa ja hänellä oli hyvät myötäjäiset. Sitten tytön äiti sairastui punataudiksi kutsuttuun suolistotulehdukseen. Neljä vuotta sairastumisen jälkeen, äidin voimat alkoivat heiketä, jolloin Lucia sai äitinsä lähtemään Cataniassa kuolleen pyhän Agathan haudalle rukoilemaan.

Caracci: silmälegenda

Ihmeen tapahduttua ja äidin parannuttua, Lucia päättyi kääntyä kristinuskoon ja päätti Agathan esikuvaa noudattaen pysyä neitsyenä. Sulhanen antoi Lucian ilmi, koska tämä ei enää suostunut avioliittoon ja jakoi myötäjäisensä köyhille. Rangaistukseksi Lucia päätettiin toimittaa ilotaloon. Syystä tai toisesta tämä ei onnistunut. Sanotaan Lucian muuttuneen niin painavaksi, ettei häntä kyetty edes härkien avulla siirtämään. Roviollakaan häntä ei onnistuttu polttamaan. Lopulta hänet surmattiin tikarin iskulla kurkkuun.

Myöhäisemmän legendan mukaan nuorukainen yritti ahdistella Luciaa naimisiin, koska oli rakastunut tyttöön. Hän ihaili tämän kauniita silmiä. Kun ahdistelu ei loppunut, Lucia repi silmänsä irti ja toimitti ne tarjottimella nuorukaiselle. Neitsyt Maria antoi Lucialle entistä kauniimmat silmät, tämän uskosta vakuuttuneena. Nuorukainen järkyttyi ja kääntyi kristinuskoon.

Legendasta pyhimykseksi

Lucian uskotaan kuolleen 304. Jo 300-luvun lopulla hänellä oli runsaasti seuraajia Sisiliassa ja hänet mainitaan mm. hautakirjoituksissa. Sisiliasta hänen kunnioituksensa levisi nopeasti koko Italiaan ja kirkon messukaavassa hänet mainittiin jo 500-luvulla. Samalla vuosisadalla hänet kuvatiin Ravennan katedraalin mosaiikeissa pyhien neitsyiden joukossa. Jo vielä osin pakanallisessa Englannissa oli kaksi hänelle omistettua kirkkoa 700-luvulla.

Ravenna pyhät neitsyet, toinen oikealta Lucia.

Lucian päivä ajoittuu 13. päivä joulukuuta, koska hänen uskottiin kuolleen tuolloin. Ensi kertaa Lucian päivä mainitaan 700-luvun kalenterissa, joka julkaistiin Kaarle Suuren aikaan. Katollisen kirkon kalenteriin hänet otettiin 1300-luvulla.

Lucian jäännökset sijaitsivat alunperin Syrakuusassa, vaikka hänen silmiään sanottiinkin säilytetyn Napolissa. Keisari Otto Suuren kerrotaan kuitenkin siirtäneen Lucian jäännökset 969 Ranskaan, Pyhän Vicentiuksen luostariin, Lorrainen maakuntaan, melko lähelle nykyistä Saksan rajaa. Läheinen Merzin kaupunki oli peräisen roomalaisajalta ja toiminut karoliineja edeltäneiden merovingi hallitsijoiden hallintokaupunkina. Karolingit suosivat edelleen kaupunkia.

Pohjoismaissa valon tuojaksi

Lucia tyttöjä Ruotsissa n. 1910.
Kuvaaja Samuel Hedqvist

Pohjoismaihin Lucian kunnioituksen uskotaan saapuneen joko Lorrainen lähellä sijainneista Flanderista (nykyisten Alankomaiden ja Belgian aluetta) tai Luoteis-Saksasta. Pohjoismaissa on vain vähän varhais-keskiaikaisia todisteita Lucian palvonnasta. Suomessa hänet mainitaan ensi kertaa kuitenkin jo 1330. Tämän jälkeen hänestä oli säännöllinen merkintä kalenterista koko katollisen kirkon valtakauden ajan.

Pohjoismaisessa perinteessä sokeasta marttyyrista tuli valontuoja. Neitsyt Lucian uskottiin tuovan valoa vuoden pimeinpään aikaan. Aina vuoteen 1753 asti Pohjolassa noudatetussa juliaanisessa kalenterissa 13. joulukuuta oli pitkään vuoden lyhyin päivä. Vasta siirtyminen gregoriaaniseen kalenteriin, siirsi kalenterin nykysijoilleen.

Islannissa oli kaksi Lucialle omistettua kirkkoa. Hänen pyhäinjäännöksiään oli sekä Lundissa että Köpenhaminassa. Lucian kuvia näkyy pohjoismaissa vasta 1500-luvulla ja Suomesta niitä ei ole löydetty.

Kansanperinteen Kuuterneito ja Lucia sairauksien kaitsijana

Lucianpullia, lussekattor; CC-BT-2.0 by Per Ola Wiberg

Kansanperinteessä Lucia littettiin juuri vuoden pisimpään yöhön. Kansanperinne tuntee nimityksen Luttu mainintana ennen vuoden pisintä yötä. Agricolan mukaan: "Öön Lutzi teke sitken". Muualla Pohjoismaissa Lucian kalendaarinen merkitys oli meitä tärkeämpi. Yleensä joku talon nuorista neidoista kiersi valkeissa vaaatteissa, kynttilät kutreillaan, tarjoamssa lussibit sekä ihmisille, että eläimille. Lucian päivän kulkueet sen sijaan ovat paljon tuoreempaa perinnettä.

Lucian pullien muoto ja nimitys lussekat lienee kahden eri perinteen outo yhteen liittymä. Keskiajan saksassa Jeesus lapsi toi lapsille pullia ja paholainen kissan hahmossa vitsaa. Paholainen tunnettaan myös nimellä Lucifer.

Lucia kaula miekan lävistämänä.

Suomalaisessa kansanperinteessä Luciaan liittyy vielä kuuterneito eli kuvutar, kasvaimien ja kyhmyjen mm. struuman parantaja. Samainen neito teki myös puihin pahkoja ja auttoi kaalin kasvatuksessa. Kyseinen neito tunnettiin myös nimellä Kukki, kun taaas kansa tunsi Lucian nimellä Lukki. Kut on ruotsiki ja norjaksi pahka, kyhmy tai kyttyrä. Luciaa saatettiinkin kutsua kaalinpäiden kaitsijaksi: "Pyhä Lukki lakkapää, katso minun kaalejani."

Keskiajalla ei ollut mitenkään tavatonta pyytää avuksi pyhimyksiä eri vaivoissa ja kristinuskon ja kansanuskon hahmojen sekoittuminen oli tavallista. Keskiajalla Lucia kuvattiin kaula miekan lävistämänä ja siksi hän oli alunperin kaulan vaivojen ja kasvaimien suojelija, siinäkin yhteys kuuterneitoon. Lisäksi apua pyydettiin myös verenvuotoihin ja punatautiin, jota hänen äitinsä oli legendan mukaan sairastanut.

Legenda Lucian silmistä tunnetaan 1300-luvulta asti. Yhteys sanojen Lucia ja valo (lux) välillä lienee vaikuttanut.  Lucian nimi on naisellinen muoto roomalaisesta Luciuksesta, joka onkin johdos valoa tarkoittavasta lux-sanasta. Keskiajalla Lucia sekoitettiinkin usein silmäsairaiden suojelijaan pyhään Ottiliaan, joka oli syntynyt sokeana ja isänsä siksi hylkäämä. Molempien muistopäivä oli vielä 13. joulukuuta.

Lopuksi

Santa Lucia on muuten myös napolilainen kalasatama. Tunnetusta laulussa Santa Luciasta ei ilmeisesti lauletakaan pyhimyksestä, vaan sataman kauneudesta.

Santa Lucia, Napoli 1885

Comme se frícceca

la luna chiena...

lo mare ride,

ll'aria è serena...

Vuje che facite

'mmiez'a la via?

Santa Lucia!

Santa Lucia!

- Napolilainen kansanlaulu-

Laulun ensimmäinen säkeistö kertoo öisestä merestä, kuutamon kauneudesta ja lempeästä ilmasta. Kyseessä on niin sanottu venelaulu (barcarola), joka laulettiin aluksi napolin murteella, mutta käännettiin 1800-luvulla myös italiaksi. Santa Lucian satama ja koko alue on saanut nimensä 800-luvulla rakennetusta kirkosta. Kirkossa on säilytetty niitä kuuluisia silmiä.