Sumerit II: elämäntapa ja yhteiskunta

Sumerilainen sivilisaatio otti käyttöön lukuisat myöhempien korkeakulttuurien piirteet. Sieltä ovat peräisin ainakin hallinto, virkamiehet, lainsäädäntö, verotus, kirjanpito, arkisto, palkanmaksu, ammatit, työnantajat, yhteiskuntaluokat, järjestäytynyt uskonto, hymnit, papisto, ajanlasku, historiikit, matematiikka, tähtitiede, ulkomaankauppa, diplomatia, vakituinen armeija,  kaupunkisuunnittelu, julkiset rakennustyöt, kaunokirjallisuus ja monet muut myöhemmille kulttuureille tutut piirteet. Sumerit ottivat käyttöön myös ensimmäisen tunnetun kirjoitusjärjestelmän, pronssin käsittelyn, savenvalajan pyörän ja vaunujen pyörän, jotka myöhemmin levisivät mm. Egyptiin. 

Vaikka sumerit kävivät innokkaasti kauppaa ja valmistivat käsitöitä, heidän hallintotapaansa voidaan kuitenkin pitää maatalousvaltaisena teokratiana. Yhteiskunnan johdossa oli papisto, ylimpänä pappiskuningas. Kunkin kaupunkivaltion maataloustuotanto varastoitiin temppelien yhteyteen. Sieltä asukkaat saivat sitten sovitun määrän jauhoja ja olutta. Sumerit pitivät oluesta niin kovasti, että heillä oli oma panimo-jumalatar Ninkasi.

Sumerilainen elämäntapa

Monet suuret sumeritemppelit olivat zikkurateja
eli porraspyramideja. Photo cc-by-3.0 by Hardnfast 

Kunkin sumerilaisen keskuskaupungin sydämessä oli suojelusjumalalle tai -jumalattarelle omistettu temppeli. Temppelit vuokrasivat viljely-, laidun- ja kalastusalueita asukkailleen ja vastineeksi perittiin osuus temppelin tarpeisiin. Tuotolla kustannettiin temppelin palkkaamien rakentajien, kanavien kaivajien, käsityöläisten ja muiden työntekijöiden palkat. Palkanmaksu suoritettiin yleensä viljana. Hopeaa ja kultaa annettiin palkkana vain korkeassa asemassa oleville.

Tavalliset asuintalot olivat yleensä yksikerroksisia. Ne oli useimmiten rakennettu auringossa koviksi kuivatetuista savitiilistä. Asuintalot oli yleensä rakennettu yksityisiksi niin, ettei kaduilta nähnyt juuri sisään.

Varakammaimmilla oli suurempia taloja, joissa saattoi olla jopa kymmenen huonetta ja kaksikin kerrosta. Makuuhuoneiden ja keittiöiden lisäksi niissä saattoi olla sisäkäymälä ja kotialttari. Ylimystö asui suurissa palatseissa, joissa oli lisärakennuksia ja sisäpihoja. Niissä asui omistajiensa lisäksi myös monenlaista palvelusväkeä.

Sumerilainen kampaus.

Sekä miehet, että naiset pukeutuivat polvipituisiin laskostettuihin pellava- ja villahameisiin. Sen lisäksi naiset verhosivat myös ylävartalonsa kankain jättäen yleensä oikean olan näkyviin. Jaloissa varakkaimmilla oli sandaaleja ja kippurakenkiä, mutta monet kulkivat avojaloin. Nasilla oli pitkät vapaat, letitetyt tai päälaelle kiedotut hiukset. Miehillä oli usein muhkeat, hyvinhoidetut parrat.

Koruina suosittiin pronssista, hopeasta ja kullasta valmistettuja korvakoruja, ranne- ja nilkkarenkaita, kaulakoruja ja pantoja. Varakkaimmilla saattoi olla myös kauniiksi värjättyjä vaatteita ja korukivillä koristeltuja koruja.

Aiemmin epäiltiin, että sumerit olisivat nauttineet arkisin lähinä viljasta ja palkokasveista koostunutta velliä tai pataa. Sitten löydettiin luottelu sumerilaisista ruokalajeista, joita oli sadoittain. Mukana oli muun muassa pari kymmentä erilaista juustoa, satoja eri keittoja

Istuta kasvipalsta keskikesällä

Moni kiirehtii kasvimaan kanssa toukokuussa. Vielä ei kuitenkaan ole liian myöhäistä kasvimaalle, vaan on monia kasveja, jotka on ihan hyvä kyvää vasta kesä-heinäkuun vaihteessa. Satoa monista niistä toki saadaan vasta myöhemmin syksyllä.

Tuholaisten takia talvinauriit ja -porkkanat kannattaa kylvää vasta juhannuksen jälkeen. Juureksista myös retikat voi kylvää nyt. Monia salaattikasveja, varsinkin itämaisia voi hyvin kylvää vasta nyt. Kylvettäväksi sopivat vielä myös ainakin persilja ja tilli. Persilja tosin on todella hidas itämään.

http://organicgardening.about.com/od/vegetablesherbs/a/Vegetables-And-Herbs-To-Plant-In-July.htm

---

Heinäkuun blogi taas lomailee, joten hyvää kesää kaikille!

Mielenkiintoisia pohjoisia kasvilajikkeita

Olen viime aikoina tutkiskellut tuota siemen maailmaa ja tehnyt joitakin mielenkiintoisia löytöjä. Suomi on viljelymahdollisuuksien rajalla ja meillä monet eteläiset lajikkeet eivät oikein toimi. Apua voisi olla ääriolosuhteisiin jalostetuista lajeista.

Seuraavat kasvit sopivat hyvin kolmen sisaren puutarhaan, joista kirjoitin aiemmin. Samalla voimme iloita siitä, että tuoreen tutkimuksen mukaan pop maissi (pop corn) on ihan terveellistä naposteltavaa.

Maissi: Painted Mountain niminen maissilajike on risteytetty lukuisista vanhoista maatiaislajikkeista ja valikoitu niin, että sopii pohjoisiin olosuhteisiin esim. Montanaan ja Kanadaan. Maissikanta on tyypillinen maatiaiskanta ja maissit monivärisiä.

Soppapavut: Hyvin pohjoisiin olosuhteisiin soveltuvia lajikkeita ovat Montanasta kotoisin oleva Yellow Indian Woman ja Hutterlite Soup Bean. Jälkimmäinen on ainakin joskus ollut myynnissä myös suomessa. Molemmat ovat kelmeän värisiä, mutta kuulemma herkullisia ja nopeasti varttuvia.

Talvikurpitsat: Hokkaidon perinteiset kurpitsalajikkeet kuten Red Kuri kasvavat Japanin pohjoisimmalla saarella perinteisesti hyvin samankaltaisissa oloissa kuin Suomessakin ja ovat kuulemma herkullisia.

Laiska puutarhuri syö terveellisiä rikkaruohoja

Nokkonen (urtica dioica) tuo lapsuuden kiusa, joka pisteli sääriä ikävästi, on oikeastaan aivan ihmeellinen kasvi. Sitä pidetään ensimmäisenä suomalaisten tuntema kuitukasvina, josta myös valmistettiin Euroopassa uniformuja sodan aikana. Meillä se on tunnettu kuitukasvina kivikaudelta saakka. Andersenin sadussakin sisko kutoi veljilleen hienon hienot nokkospaidat. Kuituna se on pellavaa pehmoisempaa, vaikka käsittely on samantapaista - liotusta ja karkean osan erottelua (loukuttamista). Ravintona se on hurjan rikasta, sisältäähän se c-vitamiinia viisinkertaisesti appelsiiniin nähden, kalsiumia kolminkertaisesti maitoon nähden ja rautaa seitsenkertaisesti pinattiin nähden. Lisäksi rauta imeytyy tehokkaasti, koska siinä ei ole pinaatin imeytymistä estäviä aineita ja imeytymiseen tarvittava c-vitamiinikin on mukana omasta takaa.

Kaiken lisäksi nokkosta ei juuri tarvitse kasvattaa, sillä viihtyessään se kyllä pitää itse puolensa, kuten jokainen siitä eroon yrittänyt tietää. Älä edes yritä päästä siitä eroon, sillä jos nokkonen kotiutuu, sitä kannattaa hyödyttää. Runsas nitraattisella paikalta (esim. huusin tai navetan takaa) sitä ei kannata kerätä ruuaksi, vaan hyödyntää luomulannoitteiden valmistamiseen ja kuiduksi, jos käsitöitä harrastaa. Niitetystä nokkosmaasta kasvaa uusia pikku taimia, jotka ovat yhtä lailla herkullisen syötäviä kuin kevään ensimmäiset versot. Maa siis kannattaa niittää säännöllisesti ja käyttää sitä kompostiin, nokkoskeitteeseen tai katteeksi. Katteena kannattaa kuitenkin huolehtia, ettei siinä ole siemeniä, ellei halua siirtää nokkosta kasvimaalleen.

Voikukka (Taraxacum officinale) on kotipihan kaunotar, joka saattaa levitä kiusaksi asti. Rikkaruohon maineesta huolimatta kukka on kauppayrtti. Nurmikolla sen kannattaa antaa rehottaa rauhassa, mutta väärään paikkaan eksyneenä, se kannattaa poistaa voikukkaraudalla, sillä pienikin juurenpätkä kasvattaa uuden kukan. Kukassa on syötävää käytännössä kaikki: juuret, lehdet ja kukat. Vain kirkerät varret kannattaa jättää rauhaan. Voikukan siemenet ovat pikkulintujen herkkua. Lisäksi se on pölytyksen tarpeettomuudesta huolimatta hyvä mehiläiskasvi.

Voikukka sisältää runsaasti C- ja A-vitamiinejä sekä kalsiumia ja rautaa. Voikukanjuuri sisältää jopa 25% inuliini nimistä tärkkelystä, joka on hyvä verensokerin tasaaja. Juuret kerätään varhain keväällä tai myöhään syksyllä. Koska voikukka ei ole nitraattien kerääjä, se sisältää niitä vähemmän kuin viljellyt salaatit. Salaatin lisäksi se sopii myös keittoihin ja muhennoksiin, pinaatin tapaan. Ranskassa kukka onkin rakastettu keittiökasvi. Salaatiksi se on parasta nuorena ja varjoisilta paikoilta. Varjon voi tosin luoda itsekin, peittämällä kukan pariksi kolmeksi päiväksi ämpärillä. Toisaalta vaalennus heikentää ravintoarvoa, sillä voikukan kitkerät ainekset ovat terveellisiä. Kukkia voi lisätä salaattiin ja niistä voi valmistaa simaa, olutta tai viiniä.

Lisätietoja ja lähteitä:
Yrttitarha: Voikukka, vuohenputki ja nokkonen
Pfaf: Urtica dioica & Taraxacum officinale
Wikikko: Nokkonen
Henriette's Herbal: Nokkonen villivihannekseksi
Nokkonen kuitukasvina
Takku: Villivihannesten hapatuskurssin aineistoa
Viva la Villivihannekset – voikukka
Luonnosta sinulle 1/2007: Kevään villivihannekset
Humanistin tiliote: Villivihannekset
Napsu: Miten suhtaudutte vuohenputkeen?
Mielekäs: Ruoka-aineita luonnosta
Astro foorumi: Nokkosesta
Yrttitarha: Maitohorsma- ja vuohenputkireseptejä
Hortoilu
Hortakasveja

Intiaanien kolme sisarta

Irokeesilegendan mukaan maissi, kurpitsa ja pavut ovat kolme sisarta, jotka suostuvat kasvamaan ainoastaan yhdessä. Intiaaniviljelijöiden mukaan nämä kolme kasvia ovat suuren hengen lahjoittamia arvokkaita aarteita. Niitä vartioivat kolme sisarhenkeä. Kertomalla tarinoita vuosittain viljelijät välittivät perinteen sukupolvelta toiselle.

Pohjois-Amerikan maataviljelleillä intiaanikansoilla oli tapana viljellä yhdessä samalla maakummulla maissia, kurpitsaa ja papuja. Näitä kasveja he kutsuivat yhdessä kolmeksi sisareksi. Pavut lisäsivät maaperään typpeä, maissinvarret olivat tukena kiipeileville pavuille ja kurpitsoiden suuret lehdet varjostivat maata, jossa rikkaruohot eivät viihtyneet. Ne estivät myös maassa olevaa kosteutta haihtumasta. Maissin vartta kiipeävät pavut tekivät varsista kestävämpiä tasangoilla puhaltavia tuulia vastaan. Maissi taasen varjostaa kurpitsaa. Kaikki hyötyvät toisistaan.

Jotkut kansat lisäsivät vielä näiden kasvien sekaan pölyttäjiä houkuttelevaa kukkakasvia. Tämä yhteisviljely tunnetaan nykyään paremmin nimellä kumppanuuskasvit tai kumppanuusviljely.

Keski-Amerikassa Jukatanin niemimaalla asuneet mayakansat harjoittivat samankaltaista, mutta monimutkaisempaa milpa-viljelyä. Milpa viljelyssä viljellään edellämainittuja kasveja kaksi vuotta samalla paikalla ja annetaan sitten maan levätä seuraavat kahdeksan vuotta. Pääravintokasvien eli kolmen sisaren lisäksi viljelmillä kasvoi myös avokadoja, meloneja, tomaatteja, chilejä, bataattia ja amaranttia sekä muutamia muita paikallisia ravintokasveja.

Milpa viljelmien kasvit täydentävät toisiaan ravinto-arvoiltaan. Maississa ei ole ihmisille välttämättömiä valkuaisaineita lysiiniä ja tryptofaania, joita pavuissa on molempia. Kurpitsoista saadaan eri vitamiineja ja avokadoista rasvoja. Myös kurpitsan siemenistä saadaan arvokkaita rasvoja. Milpalla oli merkitystä paitsi maatalouden, myös yhteisön, yhteiskunnan ja uskonnon kannalta.

Kurpitsa, maissi ja pavut on otettu viljelyyn jo keskiamerikkalaisen maatalouden alkuvaiheessa. Kurpitsan viljely alkoi keskiamerikassa 10 000-8000 vuotta sitten pienillä puutarhaviljelmillä, jotka tukivat metsästämällä ja keräilemällä kerättyä ravintoa. Samoilla viljelmillä viljeltiin myös esimerkiksi paprika-kasveja (kuten chilejä) sekä muita paikallisia kasveja, jotka eivät ole levinneet paikallista puutarhaviljelyä laajemmalle.

Maissin viljely alkoi samoilla alueilla hieman myöhemmin. Maissia tai sen oletettua esi-isää teosinttiä on viljelty alueella noin 6000-5000 vuotta sitten. Tuottoisa nykymaissi muodostui kuitenkin ehkä vasta noin 3000 vuotta sitten. Pavut puolestaan otettiin viljelyyn ensiksi itsenäisesti sekä Perussa että Väli-Amerikassa. Väli-Amerikassa papuja on viljelty ilmeisesti jo 5000 vuotta sitten.

Pian on aika kylvää esikasvatettujen maissin ja kesäkurpitsan siemenet, jos haluaa kokeilla kasvatusta täällä Pohjolassa. Kurpitsan siemenet istutetaan esikasvamaan huhti-toukokuussa, maissille riittää muutama viikko toukokuussa ennen istutusta. Joidenkin mielestä maissi kannattaa esikasvattaa lähellä kasvatuslämpötilaa olevassa lavassa tai kasvihuoneessa. Meidän oloissamme kasvaa lähinnä vain sokerimaissi. Kurpitsoista voi kokeilla kesä- tai talvikurpitsoita. Pavuksi sopii parhaiten Amerikan mantereelta kotoisin oleva ruusupapu, mutta joitakin salkopapu lajikkeitakin voi kokeilla.

Potager - ranskalainen keittiöpuutarha

Potager tarkoittaa yleensä ranskalaisen muotopuutarhan kaavojen mukaan istutettua kasvitarhaa eli hyötypuutarhaa. Toisinaan sillä saatetaan myös tarkoittaa puutarhaa, jossa hyöty- ja koristekasvit eli vihannekset ja kukat kasvavat toistensa rinnalla. Sen juuret ovat keskiajan luostareiden koristeellisissa yrttitarhoissa. Englantilaiset solmupuutarhat, joissa puksipuiden lomassa kasvaa erilaisia yrttejä, ovat niille sukua. Siinäkin kasvit on istutettu tarkkoihin geometrisiin penkkeihin.

Todennäköisesti kaikkein kuuluisin potager on Versaillen kasvimaa, Aurinkokuningas Ludvig XIV:n perustama Potager du Roi, joka monien muiden vanhojen potager-kasvimaiden tapaan perustettiin barokin aikakaudella. Monia perustettiin jo aiemmin renesanssin aikana ja omalta osaltaan ne noudattavatkin renesanssin puutarhamuotia. Versaillesin kasvitarhan (kuva oikealla) vihannesten keskellä pulputtaa myös eräs Versaillesin lukemattomista suihkulähteistä. Ranskan merkittävimpien kulttuurihistoriallisten puutarhojen listalta löytyy muuten useampikin kasvimaa, mikä kertoo siitä, että siellä kasvimaakulttuuria on arvostettu enemmän kuin muualla.

Potager-tyylinen kasvimaa tai vihannestarha sopii erityisesti niille, joilla on vähän tilaa ja kasvimaa ja oleskelutilat täytyy sijoittaa yhteyteen. Se sopii myös niille, jotka haluavat kasvimaansakin olevan "sieviä", eivätkä vain tuotantolaitoksia. Potager sopii hyvin myös luomupuutarhaan, sillä sen tapa sijoittaa eri kasveja toistensa lomaan ja läheisyyteen suurten yksilajisten penkkien sijaan, suojaa tuhohyönteisiltä ja kasvitaudeilta, sekä koska kasvimaalle ei jätetä suuria tyhjiä alueita edes silloin kuin taimet ovat vielä pieniä, myös rikkaruohoilta. Potager on kuitenkin tavallista kasvimaata vaativampi suunnitella ja vaatii enemmän taimikasvatusta.

Potager asettaa myös joitakin vaatimuksia kasvilajikkeiden valinnalle. Valittavien lajikkeiden on tarkoitus olla näyttäviä ja kauniita. Kavimaalle valitaan mieluusti lajikkeita, jotka ovat värikkäitä ja herättävät huomiota. Kasvien välillä on hyvä olla korkeuseroja ja siellä täällä saattaa kasvaa esimerkiksi köynnöksiä tuessa. Potagerin kaltaisen kasvimaan voi halutessaan suunnitella paitsi muotopuutarhan, myös vaikkapa englantilaisen villiintyneeltä näyttävän mökkitarhan (cottage garden) tai japanilaisen luonnonläheisen puutarhan tyyliin.

Haaveilen potager tarhasta, mutta koska minulla ei (vielä) ole puutarhaa tai omaa palstaa, joudun jättämään sen haaveilun tasolle. Kokosin kuitenkin pienen listan kasveja, jotka sekä ulkonäkönsä, että helppohoitoisuutensa ansiosta sopisivat aloittelijan potageriin tai mikseipä tavalliseenkin kasvitarhaan:

1. Joku mielenkiintoinen endiivi tai sikurilajike. Ne ovat näyttäviä ja helppohoitoisia salaattikasveja, jotka ova vastustuskykyisiä tuholaisille, toisin kuin tavanomaiset salaatit. Käytetään kuten salaattia.


2. Ruohosipuli, jolla on kauniit kukat ja joka kukittakin on mielenkiintoisen näköinen mätäs.


3. Ruusupavut, jotka paitsi, että niillä on kauniit kukat, tekevät makoisia papuja täällä pohjolassakin (englanniksi tunnetaan nimellä: runner beans). Herneetkin ovat tosin oikein sieviä, joten niistäkin voisi valita jonkun soman lajikkeen.


4. Tarhamaltsa, jauhosavikan sukuinen pinaattikasvi, jota on aiemmin käytetty myös koristekasvina. Se on Euroopan vanhimpia puutarhakasveja, joka saapui Pohjolaan jo 1100-luvulla. Siitä voi siis tehdä sellaisia ruokia, joita pinaatistakin tekisi.


5. Punajuuri, on juurikkaista helppohoitoisimpia ja vapaimpia tuholaisista ja sairauksista ja sen lehdet ovat kauniiin väriset.


6. Samettirakuuna eli rohtosamettikukka, joka on kaunis kukka, jota voi rakuunan tapaan käyttää myös yrttinä. Samettikukat ovat myös tuholaiskarkottimia. Myös muut kukat kuten kehäkukka karkoittavat monia kasvituholaisia.
   
7. Köynnöskrassi, joka yleisemmin tunnetaan kukkana, mutta jonka kukkia ja lehtiä voi käyttää salaateissa ja jonka nuppuja tai hedelmiä voi säilöä kapristen tapaan.

Lisää kauniista kasvitarhoista:
How to Plant a Kitchen Garden By Kathy LaLiberte
Hernepensaskujanteen takana siintää potager-blogi
Potager.dk
Apu: Syötävän kaunis kasvimaa
Viherpiha: Linnanherrran keittiöpuutarhassa
Vintage Garden Gal: 7 Elements of Potager