Fartingale oli renesanssin aikana muotiin tullut vannehelmainen puku, joka jatkoi paikoin suosiotaan pitkälle 1600-luvulle saakka. Erityisesti Espanjassa vannehelma tuli muotiin jo 1400-luvun lopulla ja oli muodissa pitempään kuin muualla Euroopassa.
Keskiajan eurooppalainen naistenpuku oli muodoltaan joko vartalonmyötäinen tai laskeutuva. Naisihanne oli varsinkin myöhemmällä keskiajalla hentoinen, eikä muotoja pyritty korostamaan, vaan pikemminkin häivyttämään. Ihannenainen oli joko kehittymättömän tyttömäisen neitseellinen tai hedelmällisen raskaana. Ihanteen taustalla oli kaiketi Neitsyt Maria. Hedelmällinen vaikutelma saatettiin jopa luoda keinotekoisesti. Ideaali nainen oli hyveellinen, ei houkutteleva.
Keskiajan maailmasta irti pyristellyt renesanssi toi muotiin uudenlaisen, verevän ja rehevän naisen, jonka esikuvana olivat kenties osin antiikin naishahmot. Ihanne nainen oli keskiaikaista kypsempi. Katseen kohteeksi tuli erityisesti naisen uuma. Uusi naiskuva houkutteli muokkaamaan vartaloa muodokkaammaksi, vaikka renesanssivartalo ei ehkä ollutkaan ihan niin ylenpalttisen rehevä (pdf), kuin miksi se toisinaan mielletään. Korsetti otettiin käyttöön joko myöhäiskeskiajan Ranskassa tai Espanjassa 1400-luvulla. Silti hyveellisyys oli edelleen tärkeä osa renesanssin kauneuskäsitystä (pdf).
1470-luvun Espanjassa alkoi esiintyä leveähelmaisia tuettua hameita, jotka tunnettiin aluksi nimellä vertugado. Ensimmäiset esimerkit asusta olivat Katalonian alueelta. 1480-1490-luvulla vertugadosta oli tullut olennainen osa espanjalaisen ylimysnaisen asua.
Uudenlaiset hameet tulivat pian suosituiksi Ranskassa ja Englannissa, joissa ne tunnettiin espanjalaisena fartingalena. Englantiin espanjalainen muoti saapui ilmeisesti aivan 1500-luvun alussa, mutta tuntui vakiintuneen vasta 1540-luvulla. 1550-luvun puolivälissä puku oli muodissa myös Ranskassa. Tyypillisessä ranskalaistyylisessä puvussa oli laaja neliskanttinen kaula-aukko. Brittein saarillakin puhdaslinjainen fartingale oli nimenomaan ylimysnaisen asu, eikä juurikaan tullut käyttöön laajempien kansanjoukkojen parissa.
Alunperin 1400-luvun lopun espanjalainen profiili oli kellomainen helmoja kohden levenevä. Alkujaan hameet tuettiin köysin ja pajuvantein. 1500-luvun puoliväliä kohden tuli muotoon nurin käännettyä tuuttia muistuttava ankaran kartiomainen muoto. 1580-luvulla alettiin käyttää myös valaanluita tukemaan hameiden rakennetta. Olennainen osa englantilaista renesanssityyliä oli päällyspuvun edestä avoin alushameen paljastava helma.
1500-luvun loppupuolella olivat Ranskassa muodissa ylhäältä leveät, pyöreät hameen-kannattimet, joiden seurauksena profiilista tuli tynnyrimäinen. Sitä kutsuttiin ranskalaiseksi fartingaleksi ja muotia lainattiin innolla myös kanaalin toisella puolella. Pajukehysten lisäksi ranskalaiset alkoivat suosia myös muita hameen helmojen kohottajia kuten kangasrullia, joista kehittyivät kenties myöhemmät lannemakkarat.
1590-luvulla ranskalaiset fartingalesta kehittyi niin sanottu suuri fartingale. Suuri viittaa tässä tapauksessa juuri fartingalen kärrynpyörämäiseen kokoon. Suuri fartingale puettiin niin, että se oli edestä alempana kuin takaa. Suuri fartingale säilytti suosionsa 1600-luvun alun hovipukuna, mutta katosi sitten pian kokonaan. Suurimmillaan puku vaati tuekseen metallia.
Fartingale muoti levisi hitaasti pohjoisemmaksi. Saksalaiset käyttivät pitkään omanlaista asuaan ja keskiaikaiset vaikutteet korkeine vyötärölinjoineen näkyivät erityisen pitkään suur-Alankomaiden alueella (Hollanti, Flanders, Belgia), mistä alueen barokkityyli saikin vaikutteita.
1600-luvun alkupuolella fartingale meni muodista Englannissa, jossa alettiin kopioida aikakauden kauppamahdin Alankomaiden tyyliä. 1600-luvulla oli esimerkiksi Ranskassa vallalla tuonnista säästämään pyrkivät, merkantilistiset* pukeutumisrajoitukset, jotka estivät aiemman ylenpalttisen tyylin.
Renesanssipuku vaikutti vahvasti sekä ranskalaisen että espanjalaisen barokkipuvun kehitykseen ja sitä kautta vahvasti ranskalaisvaikutteiseen ja osin espanjalaistyyliä kopioivaan 1700-luvun alun muotiin. Vaikka 1800-luvun uusrenesanssi vaikutti lähinnä arkkitehtuuriin ja sisustukseen, saattaa 1850-1860-lukujen krinoliineissa nähdä myös vaikutteita renesanssihelmoista. Raskas ja koristeellinen sisustustyyli vaikutti sekin muotiin.
* Merkantilismi oli 1500-luvulla alkunsa saanut talouspolitiikan muoto, jossa ulkomaan tuontia pyrittiin ehkäisemään ja vientiä lisäämään monenlaisin kaupan rajoituksin kuten tullein, kulutus rajoituksin ja kauppakielloin.
 |
| Varhainen kuvaus espan- jalaisesta vertugadoista 1470-luvulta. |
Keskiajan maailmasta irti pyristellyt renesanssi toi muotiin uudenlaisen, verevän ja rehevän naisen, jonka esikuvana olivat kenties osin antiikin naishahmot. Ihanne nainen oli keskiaikaista kypsempi. Katseen kohteeksi tuli erityisesti naisen uuma. Uusi naiskuva houkutteli muokkaamaan vartaloa muodokkaammaksi, vaikka renesanssivartalo ei ehkä ollutkaan ihan niin ylenpalttisen rehevä (pdf), kuin miksi se toisinaan mielletään. Korsetti otettiin käyttöön joko myöhäiskeskiajan Ranskassa tai Espanjassa 1400-luvulla. Silti hyveellisyys oli edelleen tärkeä osa renesanssin kauneuskäsitystä (pdf).
Ihanteellisen muodon kehitys
 |
| 1545 Katherine Parr ja kiilamainen fartingale. |
Uudenlaiset hameet tulivat pian suosituiksi Ranskassa ja Englannissa, joissa ne tunnettiin espanjalaisena fartingalena. Englantiin espanjalainen muoti saapui ilmeisesti aivan 1500-luvun alussa, mutta tuntui vakiintuneen vasta 1540-luvulla. 1550-luvun puolivälissä puku oli muodissa myös Ranskassa. Tyypillisessä ranskalaistyylisessä puvussa oli laaja neliskanttinen kaula-aukko. Brittein saarillakin puhdaslinjainen fartingale oli nimenomaan ylimysnaisen asu, eikä juurikaan tullut käyttöön laajempien kansanjoukkojen parissa.
Alunperin 1400-luvun lopun espanjalainen profiili oli kellomainen helmoja kohden levenevä. Alkujaan hameet tuettiin köysin ja pajuvantein. 1500-luvun puoliväliä kohden tuli muotoon nurin käännettyä tuuttia muistuttava ankaran kartiomainen muoto. 1580-luvulla alettiin käyttää myös valaanluita tukemaan hameiden rakennetta. Olennainen osa englantilaista renesanssityyliä oli päällyspuvun edestä avoin alushameen paljastava helma.
 |
| Ranskalaista muotia 1580-luvulta. |
1590-luvulla ranskalaiset fartingalesta kehittyi niin sanottu suuri fartingale. Suuri viittaa tässä tapauksessa juuri fartingalen kärrynpyörämäiseen kokoon. Suuri fartingale puettiin niin, että se oli edestä alempana kuin takaa. Suuri fartingale säilytti suosionsa 1600-luvun alun hovipukuna, mutta katosi sitten pian kokonaan. Suurimmillaan puku vaati tuekseen metallia.
 |
| Kuningatar Elisabeth I:n muotokuvien joukossa on useita esimerkkejä suuresta fartingalesta. (1592-1595) |
1600-luvun alkupuolella fartingale meni muodista Englannissa, jossa alettiin kopioida aikakauden kauppamahdin Alankomaiden tyyliä. 1600-luvulla oli esimerkiksi Ranskassa vallalla tuonnista säästämään pyrkivät, merkantilistiset* pukeutumisrajoitukset, jotka estivät aiemman ylenpalttisen tyylin.
Jäljet muodin historiassa
Fartingale-muoti jätti kuitenkin pysyvät jäljet eurooppalaiseen tyyliin seuraavan lähes 500-vuoden ajaksi, jolloin muodissa ovat olleet monenlaiset pönkät, lannemakkarat, turnyyrit, krinoliinit, vannehameet, tärkätyt alushameet ja tylli-hameet, jotka ovat tavalla tai toisella kaikki sen jälkeläisiä ja muunnelmia.Renesanssipuku vaikutti vahvasti sekä ranskalaisen että espanjalaisen barokkipuvun kehitykseen ja sitä kautta vahvasti ranskalaisvaikutteiseen ja osin espanjalaistyyliä kopioivaan 1700-luvun alun muotiin. Vaikka 1800-luvun uusrenesanssi vaikutti lähinnä arkkitehtuuriin ja sisustukseen, saattaa 1850-1860-lukujen krinoliineissa nähdä myös vaikutteita renesanssihelmoista. Raskas ja koristeellinen sisustustyyli vaikutti sekin muotiin.
* Merkantilismi oli 1500-luvulla alkunsa saanut talouspolitiikan muoto, jossa ulkomaan tuontia pyrittiin ehkäisemään ja vientiä lisäämään monenlaisin kaupan rajoituksin kuten tullein, kulutus rajoituksin ja kauppakielloin.
