Ehkäisy antiikin Kreikassa

Kreikkalainen ja roomalainen pyrkimys raskauksien ehkäisyyn oli sekoitus taikauskoa ja kokemustietoa. Egyptiläisestä tietämyksestä tunnettiin otetun yksi askel takaisin päin.

Tyypillistä antiikin kirjoittajille on, että he eivät ole ehkäisyn suhteen kovinkaan selkeitä, eivätkä erottele sitä raskaudenkeskeytyksestä. Osa kreikkalaisten ja roomalaisten lääkärin keinoista olivat hyvinkin tehokkaita, kun taas toiset olivat puhtaasti taikauskoa.

 Hippokrateen seuraajat

 cc-by-sa-4.0 by
Wellcome Images

Tunnetuin kreikkalainen lähde oli lääketieteen isälle Hippokrateelle omistettu tekstikokoelma.  Tässä kokoelmassa ehkäisy oli sivuosassa, sillä se keskittyi enemmän edistämään naisten hedelmällisyyttä. Se mainitsee kuitenkin salaperäisen lääkkeen nimeltä 'Misy', jonka on epäilty olevan kuparimalmia ja jonka uskottiin voivan ehkäistä raskautta vuoden verran. 

Hippokratisessa lääketieteessä uskottiin hedelmällisimmän jakson joko edeltävän tai seuraavan kuukautisia, mikä oli tietenkin väärää tietoa. Mikäli siis olisi yritetty välttää yhdyntää 'hedelmällisimpinä hetkenä' olisi todennäköisesti päädytty harrastamaan kanssakäymistä juuri kaikkein hedelmällisimpään aikaan. 

Monet aikakauden gynekologiset valmisteet, monesti yrtit, saattoivat ehkäistä tai keskeyttä varhaisen raskauden. Lisäksi saatettiin käyttää merisieniä esteenä spermalle. Ne kastettiin öljyyn tai viinietikkaan ja sijoitettiin kohdun suulle. Sisäisesti voitiin nauttia esimerkiksi puolanminttua (vuoriminttua), pajua tai granaattiomenan kuorta. On kuitenkin vaikeaa tietää, miten hyvin nämä toimivat. 

Puolanminttu

Puolanminttua on käytetty myös hyönteiskarkotteena ja sitä pidetään lievästi myrkyllisenä. Se saattaa olla tappava pikkulapsille. Perinteisesti sen on tiedetty aiheuttavan keskenmenoja. Sitä on käytetty myös myöhemmin hoitona naistenvaivoihin. Sillä siis olisi ollut todennäköisesti vaikutusta raskauden kestoon. Puolanminttu voi johtaa myös äidin menehtymiseen abortoinnin yhteydessä. 

On myös teroriaassamahdollista, että pajujen salisyynillä (aspirinin sukua) voi olla suurina määrinä ollut vaikutusta raskauden kestoon, mutta suuret määrät salisylaattia ovat myös vaarallisia (voi johtaa verenvuotoihin). Niiden lisäksi käytettiin amuletteja, muita taikakeinoja ja sellaisia sukupuolisen kanssakäymisen muotoja, jotka eivät olisi voineet johtaa raskauteen.

On huomattavaa, että hippocratiset lääkärit uskoivat, että syy hedelmättömyyteen oli naisen ruumiissa,  ja että naisen kohdun ongelmat ja puutteet aiheuttivat keskenmenoja. Keskenmenon taustalla saattoi myös olla naisen raskaiden asioiden nostaminen, pahoinpidellyksi joutuminen, syömättömyys, pyörtyminen, pelästyminen, hyppääminen, kova huutaminen, jonkin oudon syöminen tai juominen taikka itsehillinnän menettäminen. He tuntuivat olevan sitä mieltä, että raskauden onnistunut kantaminen vaati taitoa ja keskittymistä. Hippocratiset lääkärit eivät myöskään halunneet osallistua aborttiin, koska se oli vastoin valaa suojella kaikkea elämää. 

Kreikkalainen lääkäri  Soranus Efesolainen kirjoitti roomalaiskaudella neliosaisen teoksen gynegologiasta.  Hän käsitteli laajasti yrttien vaikutusta hedelmällisyyteen ja raskauden ehkäisyyn. Hänen mukaansa ehkäisyyn käytettiin yleisemmin erilaisia pessareita, jotka sulkivat kohdun ennen yhdyntää. Vaikka hippocratiset lääkärit suhtautuivatkin kielteisesesti abortteihin, ehkäisyä pidettiin hyväksyttävänä, jotta omaisuutta ei olisi tarvinnut jakaa liian monen perillisen kesken. 

Kreikkalainen kansanusko

Persephone and Hades. CC-BY-SA-2,5 by
Marie-Lan Nguyen

Muinaisessa Kreikassa yritettiin ehkäistä raskauksia myös granaattiomenan siemenillä. Kreikkalainen tarussa talvesta manalan jumala Hades kaappasi hedelmällisyyden jumalatar Demeterin tyttären Persephonen, kasiven jumalatttaren, manalaan ja sai houkuteltua tämän syömään kuusi granaattiomenan siementä. Tämän johdosta Persephone viettä kuusi kuukautta vuodesta miehensä luona manalassa, jolloin maan päällä on talvi ja luonto nukkuu, ja kuusi kuukautta äitinsä luona maanpäällä, jolloin äiti Demeter iloitsee ja saa luonnon kukoistamaan. Tämä katko hedelmällisyydessä sai antiikin kreikkalaiset yhdistämään granaattiomenan siemenet katkoon hedelmällisyydessä. Tiettävästi granaattiomenan siemenillä ei ole todellista vaikuttaa hedelmällisyyteen.

Ruiskurkku

Vaikka lääkärit eivät halunneetkaan osallistua aborttiin, sitä ei silti pidetty tuomittavana, niin kauan kuin lapsi ei vielä ollut saanut ihmisen muotoa. Yhdyntöjä saatettiin suosittella hoidoksi naisten vaivoihin, kuten vaeltavaan kohtuun, minkä vuoksi lapset eivät välttämättä aina olleet toivottuja. Hippokratiset kirjoitukset suosittelivat Välimeren alueella kasvavaa ruiskukurkkua abortointiin. Perinteisesti kasvia on käytetty laksatiivisesti (eli ulostusta edistävänä), mikä saattaa olla ollut ajatuksena sen käytössä. Vielä lapsen synnyttyä sen isä saattoi kieltäytyä hyväksymästä sitä, jos se oli esimerkiksi liian heikkokuntoinen ja lapsi saatettiin hylätä luonnonvoimien haltuun.

CC-BY-SA-2.5 by Macedonian Heritage

Antiikin Kreikassa naiset omistivat vaatteita jumalattarille kiitokseksi onnistuneesta synnytyksestä.  84 % kreikasta löydetyistä vyönsoljista on omistettu jumalattarille, mikä on liitetty vyön avaamiseen synnytyksen lähestyessä. Lisäksi vaateneuloista (tästä myöhemmin lisää peploksen yhteydessä) on löydetty omistuksia jumalattarille. 

Jo pelkästään Argoksesta on löydetty yli 700 vaateneulaa. Lisäksi voitiin uhrata avaimia ennen synnytystä sen helpottamiseksi ja amuletteja, joita oli käytetty raskauden ja synnytyksen aikana suojelemaan äitiä. Suosittuja jumalattaria olivat neitsytjumalatar Artemis ja äitijumalatar Hera. Heran tytär Eilethyia oli synnytyksen ja kätilöiden jumalatar. Hän saattoi sekä edistää että hidasti synnytystä. Hänen kädessään olivat sekä äidin että syntyvän pienokaisen henki.

"Synnytyksen jumalatar, Eileithyia, syvämietteisten kohtalottarien (Moirai) piikanen, kaikkivoivan Heran tytär, kuule lauluni. Sillä ilman sinua emme näkisi päivän valoa emme lempeää pimeyttä, emmekä saavuttaisi siskosi Heben lahjaa, nuoruuden upeaa vartta."

Silphum

Muinaisessa Pohjois-Afrikassa käytettiin myös yrttejä raskauden ehkäisemiseksi. Silphum niminen yrtti oli kuuluisa tästä. Se oli aikoinaan niin suosittu mauste, että se katosi kokonaan ilmeisesti liiallisen keräilyn vuoksi jo antiikin aikana. Sen sijaan sen lähisukulaisen asetofidan on todettu ehkäisevän sikiön kiinnittymistä kohtuun puolessa tapauksista. Se siis vähentää raskauden riskiä puolella. Tästä löytyy esimerkki myös 2500 vuotta vanhasta kyreneläisestä (Libya) kolikossa ja joka esittelee yrtin toimitnaa. 

Suosittu Silphum on mainittu myös Soranus Efesolaisen gynekologisissa kirjoituksissa. Silphumia tuotiinkiin nimenomaan raskauden ehkäisyyn, vaikka se olikin myös suosittu mauste.

Syntyvyyden säännöstelyn historiaa - varhaisajoilla ja muinaisessa Lähi-Idässä

Seksuaalinen puuhastelu on monesti hauskaa, mutta siitä usein seuraava lastensaanti on vaarallista ja kallista, eikä aina suotavaa, jos tilanne lastensaantiin ei ole ihanteellinen. Raskauksia on pyritty ehkäisemään jo pitkään, mutta ennen kemiallisen ehkäisyn keksimistä, se ei aina ole ollut kovin tehokasta.

Muinaisia ihmisiä ei kannata väheksyä. He saattavat hyvin olla huomanneet imetyksen ehkäisevän vaikutuksen ja ymmärtäneet sen, että keskeytetty yhdyntä saattaa vaikuttaa raskaaksitulon todennäköisyyteen. Kuitenkin sekä raskaaksi tulemiseen että raskauden ehkäisyyn on kauan käytetty myös monenlaisia taikakeinoja. 

Muinainen äiti n. 1500 eaa.
CC-BY-2.0 by Jean-Pierre Dalbéra

Keräilijä ja metsästäjäkansoilla on todettu, että keskimääräinen synnytystenväli on noin kolmesta ja puolesta neljään vuotta, mikä on hyödyllistä, sillä äiti ei kykene kantamaan mukanaan useampaa taaperoa kerrallaan. Tämä lienee seurausta sekä suuressta liikunnan määrästä että pitkässtä imetyksestä, joka ehkäisee raskaaksi tulemista. Myös edellisen lapsen kantaminen (6-12 kg) tuhanksia kilometrejä vuodessa, on raskasta työtä, millä on uskottava ehkäisevä vaikutus. Raskaasti urheilevilltahan saattaa tänäkin päivänä jäädä kuukautiset pois.

 Synnytystauko on ihmisllä samankaltainen kuin vastaavat tauot muilla ihmisapinoilla, joista orangutangit pitävät keskimäärin 92 kuukautta, simpanssit 66 kuukautta ja gorillat 45 kuukautta taukoa synnytysten välillä  Pitkä synnytysvälit ovatkin tuttuja monilla metsästäjäkreäilijäkansoilta ympäri maailmaa. 

Ihmisten siirtyessä viljelemään maata, liikunnan määrä vähentyi, ruokavalion kalorimäärä kasvoi ja tarjoille tuli vaihtoehtoisia lastenruokia kilpailijaksi imetykselle, joka lyhensi imetyksen kestoa. Luontainen synnytysväli ei enää toiminut kuten ennen. Lapsia ei myöskään enää kannettu pitkiä matkoja paikasta toiseen, mikä vähensi naisten kuormitusta. Tästä johtuen synnytykset tihentyivät ja ehkäisykeinoille tuli tarvetta. Toisaalta useille käsipareille oli myös käyttöä viljelijäyhteisöissä.

Muinainen Lähi-Itä

Kahuan gynekologiken papyrus 1850 eaa.

Egyptiläiset olivat lääketieteellisesti suuntautuneita ja naisten asema oli egyptiläisessä yhteiskunnassa aikaansa nähden hyvä, eikä liene suuri yllätys, että vanhimmat tiedot pyrkimyksestä ehkäistä raskaaksi tulemista, ovat muinaisesta Egyptistä. Kahua Papyrus 1850 eaa ja Ebers Papyrus 1550 eaa neuvovat käyttämään hunajaa, akasianlehtiä ja vaatenukkaa sperman kulun tukkimiseen. 

Kahuan gynekologinen papyrus 1850 eaa (eräs Kahua Papyruksista) kuvaa myös muita metodeja ehkäisyyn kuten erilaisia pessareita ja akaasia-kumia, jolla on todettu olevan spermaa hyydyttäviä vaikutuksia. Kahuan gynekologinen papyrus on itse asiassa vanhin egyptiläinen lääketieteellinen teksti, mikä kertonee siitä, että naistentaudit olivat tärkeitä. Papyruksessa on lueteltu vielä muitakin keinoja yrittää ehkäistä raskauksia. Siihen pyrittiin peittämällä kohdunsuu kumimaisella aineella, kohtuun levitetyllä hunajan ja soodan seoksella sekä krokotiilinlannasta tehdyllä pessarilla. 

Akkadian jumalatar

Imetyksen raskauksia ehkäisevä vaikutus oli muinaisessa Egyptissä tiedossa ja pienokaisia saatettiin imettäää jopa kolmivuotiaiksi, jotta uudet raskaudet lykkäytyisivät. Muinaisessa Mesopotamiassa uskotaan käytetyn imettäjiä, koska rintaruokinta laskee naisten hedelmäliisyyttä. Toisaalta siellä saatettiin myös imettää pari-kolme vuotta lapsen syntymän jälkeen.

Vanhassa testamentissä puolestaan käytettiin keskeytettyä yhdyntää ehkäisemään raskaaksi tulemista, Onanin ja Tamarin tarinassa. Egyptistä on löydetty myös varhaisimmat kondomit, joita tosin käytettiin enemmän sairauksien kuin raskauden ehkäisyyn. Ne poikkesivat kuitenkin nykykondoomeista melkoisesti, sillä ne oli valmistettu pellavakankaasta. Minolaisessa tarussa, joka sijoittuu aikaan 3000 eaa., kuningas Minos käytti vuohen rakosta valmistettua kondomia.

Ensimmäinen kuvaus kastraatiosta eunukkien luomiseksi on Sumerilaisesta Lakdashin kaupungista 4000-vuoden takaa. Kastraatiota voidan pitää äärimmäisenä tapana hallita raskaaksi tulemista ja sitä kuka sai tulla isäksi.  Sumerilaiset käyttivät myös yhdynnästä poikkeavia seksuaalisen kanssakäynnin muotoja, estääkseen miehen sperman pääsyn naisten kohtuun.

On mahdollista, että muinaisina aikoina tiedettiin myös raskauksia ehkäiseviä yrttejä, kuten myöhemmin Kreikassa ja Roomassa. Muinaisessa Assyriassa (ja myös Egyptissä) naiset saattoivat kuitenkin nauttia vaarallisiakin myrkkyjä raskauden keskeyttämisesksi. Ne olivat kuitenkin hyvin vaarallinen tapa ehkäistä raskauksia. Tätä vaaraa ei kuitenkaan aikoinaan oikein ymmärretty, vaan esimerkiksi elohopeaa pidettiin ihmelääkkeenä. 

Jos mikään muu ei auttanut, oli aina mahdollista hylätä pienokainen, mikä käytännössä lähes aina johti lapsen kuolemaan. Tätä tapahtui Sumeriassa erityisesti tyttärien kohdalla.