keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Valpurin yö

Kevään ja satokauden alkamisen juhlia on vietetty useimpien pohjois- ja keskieurooppalaisten kansojen piirissä. Meillä on puhutuu touko- tai helkajuhlista. Kelttiläisissä maista on tuttu keväinen beltaine. Ainakin sekä kelttien että germaanien parissa kevään viettämiseen on liittynyt kokkojen polttaminen.

Carl Larson: Kevätprinsessa

Vappu on saanut nimensä englantilaista alkuperää olleesta Baijerissa vaikuttaneesta abbedissa Valburgasta. Hänet oli lähetetty lähetystyöntekijäksi pakanalliseen Etelä-Saksaan 700-luvulla. Tuolloin juuri nuo alueet (nykyiset Würtenbergin ja Frankenin osavaltiot) olivat osa Frankkien valta-kuntaa

Valburg tai Walburga oli ensimmäisiä lähetys-työhön kutsuttuja naisia. Valburgan tarina on siitäkin erikoinen, että hänestä tuli lopulta Heidelheimin munkkiluostarin johtajatar. Valburg tunnetaan myös lääkintätaidoistaan. Hänet kanonisoitiin eli julistettiin pyhimyk-seksi  1. Toukokuuta 870. Keskiajalla Walburgin yö olikin vapuunaaton yö.

Vappua vietetään tasan puoli vuotta  Pyhäinpäivän jälkeen, jonka juhlintaan sillä on tiettyjä yhtymäkohtia. Sen  yönä on perinteisesti poltettu kokkoja ja sakasalaisen perinteen mukaan noidat ovat olleet liikkeellä. Vanhimmat merkinnät Vapusta ovat kuitenkin vasta 1600-luvun alusta, vaikka perinteen juuret ova todennäköisesti jo keskiajalla. Tsekissä jopa poltetaan räsy- ja risunoitia talven päättymisen kunniaksi. Virossa puolestaan saatetaan nykyisin pukeutua noidiksi ja kenties muiksikin taianomaisiksi hahmoiksi. Saksassa nuorten perinteisiin kuuluvat naapuristossa tehdyt käytännön pilat. Ruotsissa valburinkokkojen polttaminen on edelleen yleinen tapa viettää vappua.

Kevään kuningattaren
valinta liittyy kelttiläiseen
perinteeseen.
 Kelttiläisen Beltainen perinneruokaa ovat suuret kaura- ja ohrakakut. Juhlan nimi tarkoittaa jotakuinkin hyvää tai kirkasta tulta. Juhlan aikana sytytettiin juhlatulia, joiden uskottiin edistävän hedelmällisyyttä ja kuvastavan auringon kasvavaa voimaa. Perinteisesti Beltainea on vietetty juuri toukokuun ensimmäisenä päivänä. Juhla liittyi myös karjan laidunkauden alkamiseen. Juhlinta oli yleistä vielä keskiajan Irlannissa ja Skotlannin ylämailla osin 1900-luvun alkuun asti.

Englannissa vietettiin 1.5 vastaisena yönä Roodmas (ristimessu) juhlaa. Juhla liittyi pyhään Helenaan ja legendaan ristin löytämisestä Jerusalemista 355. Perinne liittyi länsieurooppalaiseen katolliseen messu-perinteeseen ja sitä vietettiin myös anglikaanikirkon piirissä, vaikka päivä siirtyi osassa kirkoissa katollista esimerkkiä seuraten 3.5. Keväinen juhla katosi vasta 1900-luvun loppupuolella, jolloin ristijuhla siirtyi sekä katolisen että anglikaanisen kirkon piirissä syksylle.

Paimenet lähtivät liikkeelle vapun jälkeen.
(Kuva: A. Kallen-Gallela)
Vappu tulee käki kainalossa

Suomalaisen perinteen mukaan vappu liittyy vahvasti kevään alkamiseen. Tuolloin soivat paimentorvet eli alkoi laidunkausi. Kynnöt alkoivat ja käki kukku.

Vappuinen lämmin sää ja etelätuuli toivat hyvän maitovuoden. Luminen vappu puolestaan ennusti lumetonta talvea. Tehtiin taikoja, jotta pedot eivät laidunkautena vahingoittaisi karjaa. Vappuna ei saanut kalastaa, jos aikoi säilyttää kalaonnensa. Jos vappuna olisi kylvänyt viljaa, se ei olisi kasvanut.

Paikoin länsisuomessa saatettiin ripustaa kelloja kaulaan ja vyölle ja juosta ympäri kylää kellotellen. Naisilla saattoi olla tiukuja hameittensa helmoissa. Ne joilla ei tiukuja ollut yrittivät kastella kellottelijat. Tämäkin perinne liittyi maito-onnen saamiseen. Edellä mainittu torvien soittelu, oli kellotteluun verrattavissa oleva taikaperinne.

Venäläinen vappujuliste 1920.
Vapun viettoon on meillä myös aina liittyneet iloiset juomingit ja pahojen henkien karkoitus kylää kiertävien kulkueiden voimasta. Lisäksi lienee poltettu helavalkeita. On mahdollista että pääsiäisen trulliperinne liittyi myös meillä alunperin juuri vappuun, kuten Saksassakin.

Sittemmin yhteys perinteeseen on paljolti unohtunut ja nykyään vappu on lähinnä työväen ja opiskelijoiden juhla. Työväki viettää tuolloin kansainvälistä työväenjuhlaa muun muassa vappumarssien voimin.