keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Kesä ja korsetit

Kun korsetit olivat muotia, niitä yleensä käytettiin, oli sää mikä tahansa. Kuumassa ilmanalassa perinteinen paksu korsetti oli tukala. Alunperin tropiikin ilmastoon, mutta sittemmin myös kesäkäyttöön ja urheiluun kehitettiin 1800-luvun loppupuolella kevyempiä korsetteja. 

Ladie's Home Journal, summer 1893
Kesäisistä korseteista ei valitettavasti ole kovinkaan paljon tietoa saatavilla. Finnasta ei löytynyt yhtään kuvausta vastaavaa korsettia, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei suomessakin olisi voitu tuntea näitä korsetteja.

Näistä korseteista puhuttiin tuulettavina (ventilated) korsetteina. Niiden materiaalina saattoi olla verkkokangasta, tylliä, kaitanauhaa, ja muita materiaaleja, joilla rakennetta saatiin kevyemmäksi. Useimmissa oli luut, jotka ainakin aluksi olivat valaanluuta (hetulaa). Koristeena saattoi olla esimerkiksi brodyyria ja konepitisiä.


Annie Oakleyllakin on kuvassa korsetti.
Juliste on 1880-luvulta.
Toisissa kesäkorseteissa oli yksinkertainen ristikkorakenne, joka rakentui luiden ympärille kantti- tai muusta vastaavasta puuvillanauhasta. Toisisa paksumpi kangas oli korvattu ohuemmalla tyllillä tai verkkokankaalla. Koristeena saattoi olla pitsin sijasta brodyyria. Lisää hengittäviä korsetteja nähtävissä täällä.

Kesäkorsettien käyttöönoton taustalla oli osin se, että korsettien haitat alkoivat olla yleisesti tiedossa. Saadakseen korsetteja hyväksyttävämmiksi, valmistijat kehittivät mukavampia malleja. Mainonnassa käytettiin toisinaan jopa yliampuvia väitteitä. Kehitettiin korsetteja, joita voitiin käyttää urheiltaessa ja kuumalla säällä. Korsetin raot tekivät siitä hengittävämän, jolloin ilma pääsi liikkumaan ja hiki haihtumaan.

Amerikkalainen nauhakorsetin
patentti on haettu 1866.
Ne kehittyivät matkailun ja siirtomaiden kehittyessä 1800-luvun lopulla, kun korsetteja käyttäviä naisia muutti trooppiseen ilmanalaan. Vanhimmat hengittävät korsetit ovat ilmeisesti 1870-luvulta. Amerikassa on haettu nauhakorsettia koskeva patetti 1866 (US patent 60428). Huolimatta kuumuudesta, naiset eivät halunneet joustaa muodin vaatitmasta vartalon mallista, jonka korsetit mahdollistivat.

Näitä korsetteja oli tarjolla erityisesti 1800-luvun lopulla, viktoriaanisena kautena, mutta vielä myös 1900-luvun alkuvuosina, ennen ensimmäistä maailmansotaa, ns. edvardiaanisena kautena. 1890-luvulla suosituksi kesäkorsettien materiaaliksi tuli pellavaverkko, joka hengittää hyvin.

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

10-vuotiset

CC-BY-3.0 by Shonaaaf
Blogi täytti kuun alussa 10 vuotta. Käsittämättömän pitkä aika olla suhteellisen jatkuvassa julkaisussa. Itsekään en oikein tajua tätä vielä.

Yleensä en kauheasti blogissa ole selitellyt omia tekemisiäni, mutta ajattelin nyt 10 kunniaksi kertoa jotakin taustoja.

Minua voisi varmaan kuvata historia-hulluksi tai -nörtiksi. Tykkään pohtia menneisyyden ja nykyisyyden yhteyksiä ja mistä asiat ovat peräisin. Ruoan ja vaatetuksen historia on kiinnostanut minua jo kauan. Arkkitehtuuri on ollut lähellä sydäntäni jo lapsuudesta saakka. Myös antropologia, uskontotiede ja kansantiede kiinnostavat ja ovat kiinnostaneet jo koulu ajoista asti, mikä sekin näkyy blogissa.

Blogini oli alunperin tarkoitus käsitellä asioita, jotka ovat lähellä sydäntäni ja joista unelmoin. Siitä tulee tuo nimikin - Elli Neidin Unelmia. Unelmien kohteet, kuten yksinkertainen elämä maalla, ovat sittemmin vähän unohtuneet näistä kirjoituksista.  Jossain vaiheessa ajattelin, että kun innostun lukemaan jostain asiasta, niin voin hyvin myös kertoa siitä muille. Siten blogini päätyi vähitellen käsittelemään pääosin historiallisia aiheita. Vaikka blogin aihe on muuttunut alkuperäisesti, olen ajatellut, etten muuta nimeä, jonka jotkut jo tuntevat, vaikkei se enää kuvaakaan blogiani kunnolla.

Oma koulutukseni on yhteiskuntahistorian ja yhteiskuntatieteiden suunnalla ja ajoittain olen ajautunut käsittelemään aiheita, jotka liittyvät siihen. Terrorismin kotimainen historia tuli aikanaan ohimennen tutuksi graduani varten asioita selvittäessäni. Meillähän näistä sortovuosien ja itsenäisyystaistelun aikaisista kotoisista terroristeista ei kovin mielellään puhuta, koska se ei ole mukava aihe.

Minua on kuvattu sekä kutsumusbloggaajaksi että historian tutkimuksen kansantajuistajaksi. Ensimmäinen pitänee paikkansa, koska en ole koskaan erityisesti haalinut blogille lukijoita. Olen ajatellut, että ne lukevat, joita kiinnostaa. Ja aina jotain kiinnostaa. Jos yksikin innostuu kirjoituksestani, niin se on hyvä asia. Silloin minusta on ollut jollekulle iloa. Tämä on minulle useimmiten rentouttava harrastus, ei työtä.

Tutkimuksen kansantajuistaja on ehkä vähän liian hieno nimitys. En tiedä pohjautuvatko kirjoitukseni aina kovin pätevään tutkimusaineistoon. Silti pyrin omien voimavarojeni mukaan kertomaan mahdollisimman tosia asioita. Joskus siinä onnistun ja toisinaan epäonnistun. Esimerkiksi aihe karhunpäivä on joskus herättänyt kritiikkiä. Kirjoitusvirheitäkin ovat ahkerat lukijat löytäneet. Palautetta saa aina antaa niin kritiikkiä kuin kannustustakin.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Juhlava Barokki

Barokki oli rehevää ja moniulotteista aikakautta. Se oli erityisesti musiikin, puutarhojen,  arkkitehtuurin sekä Alankomaalaisen taiteen kukoistuskautta. 

Barokki puutarha
(Tämä on toinen kerta kun kirjoitan barokista. Ensimmäinen kirjoitukseni oli eräs tämän blogin varhaisimmista julkaisuista ja eräs sen suosituimmista kautta aikojen. Aihe kiehtoo minua ja koska edellinen kirjoitukseni ei enää täysin tyydytä, ajattelin kirjoittaa siitä uudistetun version Blogin 10 vuotisjuhlan kunniaksi.)

Barokki seurasi antiikista innoitusta lainannutta renesanssia. Renesanssi eetoksen (eli hyveellisyyden) sijaan barokkia hallitsi paatos (eli tunteellisuus). Barokki on  erään tulkinnan mukaan saanut nimensä epäsäännöllisen muotoisista (siis muista kuin pyöreistä) helmistä.

Barokin, kuten myös renesanssin, juuret olivat Italiassa ja sillä - toisin kuin renesanssilla - oli vahva katollisen kirkon tuki. 1600-luku oli uskonnollisten sotien aikaa ja näissä taisteluissa myös taide oli aseena. Jesuiittiveljeskunta oli vahva toimija tämän vuosisadan aikana.

Sebastian Vrackx: Sotilaiden ryöstelyä (30-vuotinen sota). 
Vuosisata oli eräs sotaisimmista koko Euroopan historiassa, eivätkä kaikki sodat suinkaan olleet uskonnollisesti motivoituneita. Espanja oli lähes jatkuvassa sodassa Englantia ja Hollantia vastaan. Saksalais-Roomalainen keisarikunta ("Itävalta") oli sodassa Ranskaa ja Ottomaaneja vastaan. Ranska oli vuoroin sodassa Englantia, Alankomaita, Itävaltaa ja Espanjaa vastaan.

Koko vuosisadan merkittävin sota oli tietysti 30-vuotinnen sota (1618-1648), joka kosketti koko Keski-Eurooppaa ja jossa myös Pohjoismaat, erityisesti Ruotsi, olivat mukana. Siinä vastapuolina olivat kenties vielä muita sotia selvemmin protestantit ja katolliset.

1600-luku oli myös itsevaltiuuden aikakautta, joka heijastui myös barokin mahtipontisuudessa ja ylellisyydestä. Aatelistokin nautti pukeutumisen ja sisustuksen näyttävyydestä. Barokki oli luonnontieteiden murroksen aikaa, jolloin vaikuttivat Galilei, Kepler ja Newton. Filosofian kehitys tuki uutta tapaa ymmärtää maailmaa havaintojen kautta ja sitä olivat rakentamassa mm. Bacon, Descartes ja Pascal.

Rembarntin yövartio
1600-luku oli Alankomaiden kultakautta, jolloin pienen merivaltion laivanvarustajien ja muiden porvareiden varakkuus kasvoi ja he panostivat rakennuksiin, taiteeseen ja vaatetukseen. Tämä huolimatta 1568 alkaneesta kapinasta Espanjan kuningas Filip II:sta vastaan, mikä tunnettiin nimellä 80 vuotinen sota. Se jakoi alueen protestanttiseen ja katolliseen alueeseen ja kuvioon sekaantuivat myös Englanti ja Ranska.

Barokki ei koskaan itse määritellyt itseään barokiksi, vaan se oli rokokoon ajan uuden sukupolven määritelmä, jolla kuvatiin musiikin ja arkkitehtuurin liitottelevaa tyyliä 1700-luvun puolivälissä (mm. Diderot, Roussea). Aikakauden nuorison korvissa barokki-musiikki kuulosti vanhahtavalta ja barokki-tyyli oli auttamattomasti poissa muodista.


Musiikki, tanssi ja ooppera


Euroopan suurissa hoveissa musiikki kehittyi 1600-luvulla kohti klassista musiikkia. Samalla saivat alkunsa monet hovitanssit, joihin myös baletti juontaa juurensa. Usein barokki musiikin aikakautena määritellään oopperan synnystä J.S. Bachin kuolemaan (n. 1580/1590-1750).


Barokki ei ollut musiikin tarkoituksiin syntynyt termi, eivätkä sitä keksineet muusikot. Siksi se on jossain määrin harhaanjohtava. Barokin musiikkia väritti usein moniäänisyys eli polyfonia. Säveltäjät pyrkivät kuvaamaan musiikillaan erilaisia mielentiloja ja tunteita.

Huolimatta laulumusiikin keskeisestä asemasta, soitinmusiikista tuli yhä tärkeämpää. Monet nykyiset soittimet vakiintuivat. Musiikissa käytettiin tehokeinoina hyppyjä ja murtosointuja, jotka olisivat olleet vaikeita laulaa. Tyyli ja taiteelliset tavoitteet eivät kuitenkaan olleet yhtenäisiä, eikä niiden taustalla ollut tiivistä filosofiaa, kuten joidenkin myöhempien taidesuuntausten kohdalla.

Tyypillistä barokin alkupuolelle oli oopperan synty, keinojen kokeellisuus ja ylilyövä tunne. Vähitellen laulavuus, sanan ja sävelen tasapaino, sai tilaa.  Käsitys sävelasteikosta muuttui 1600-luvulla valtavasti ja tonaalinen molli-duuri vastapari vakiintui ja mahdollisti uusia tehokeinoja, kuten sävellajivaihdon. Barokin loppupuolellea vakiintuivat konsertto ja sonaatti. Muodosta tuli tärkeä ja rytmiikasta toistuvaa. Barokin tunnetuimmat säveltäjät olivat myöhäisbarokin mestarit Vivaldi, hovimuusikko Händel ja urkuri J. S. Bach.


Varhaisimpana oopperana pidetään Jacobo Perin sävellystä Dafne vuodelta 1597. Oopperan juuret olivat renesanssin madrigaali- ja pastoraalidraamoissa. Madrigaalidraamoissa musiikkikappaleet muodostivat tarinan, kun taas pastoraalidraamat olivat runomittaisia näytelmiä, joissa oli lauluosuuksia. Varhaisbarokin merkittävin oopperasäveltäjä oli Claudio Monteverdi.

Vallan keskittyessä niin maallisten kuin hengellistenkin ruhtinaiden käsiin, tarvittiin edustusmusiikkia. Tämän edustusvaatimuksen seurauksena musiikista tuli usein mahtipontista. Musiikkia luotiin ja kuunneltiin eri valtakeskuksissa: paavin hovissa, Versaillesissa, pienemmissä ruhtinashoveissa, sekä Englannin-, Preussin-, Itävallan- ja Venäjän hoveissa. Iso osa barokkimusiikista ei ollut sävelletty vain kuunneltavaksi, vaan myös hoveissa tanssittavaksi.


Barokkitansseilla tarkoitetaan vuosiin 1650-1750 sijoittuvia ranskalaisia ylhäisötansseja. Tanssityylin varhaiset vaikutteet tulivat Italiasta, se kehittyi Ludvig XIV:n hovissa ja levisi ympäri Eurooppaa Ranskan ihannoinnin seurauksena.

Tanssityyliä levittivät myös ranskalaiset tanssimestarit, jotka loivat koreografioita niin oopperan lavalla kuin tanssisaleihinkin. Esittävä ja osallistuva tanssi oli vasta eriytymässä. Ylhäisö opetteli muotitanssit joka vuosi tanssiasia varten. Suosistuimpia tansseja olivat menuetit. Osa barokkimusiikista on sävelletty tanssittavaksi ja se on juuri niin edukseen.


Arkkitehtuuri ja taide


Barokkilinna ja puutarha
Barokin aikana pyrittiin muodostamaan kokonaistaideteoksia rakennuksista, puutarhasta, sisustuksesta ja jopa käytetyistä taideteoksista. Kaupungitkin saatettiin suunnitella niin, että niiden rakennusten arkkitehtuuri täydensi toisiaan. 

Barokin puutarhatyyliä
Geometriset muodot, tarkat matemaattiset laskelmat ja symmetria olivat barokin puutarha- ja rakennustaiteen perusta. Barokin aikana lainattiin antiikin aiheita renesanssista tuttuun tapaan, mutta niiden käyttö oli uudenlaista, kokeilevaa.

Arkkitehtuurille oli tyypillistä arvokkuus ja jykevyys. Renesanssista oli tuttua loogisuus ja selkeä massojen asettelu. Alankomaiselle arkkitehtuurille oli tyypillistä korkea katto, kun taas ranskalaisessa katon olemassaolo pyrittiin häivyttämään. 

Barokki tuoli n. 1690
CC-BY-3.0 by Saliko
Varsinkin hovipuutarhat olivat usein valtavia, jatkuen kilometritolkulla, ja muodostaen taustan hovin juhlille. Ne rakentuivat säännöllisistä poluista, symmetrisista istutuksista ja vesiaiheista. Suihkulähteet, altaat ja kanaalit olivat suosittuja. Puutarhan eri vyöhekkeet olivat kukin omanlaisensa ja sisälsiä aiheensa mukaisia kasviryhmiä. 

Sekä puutarha- että palatsiarkkitehtuurin merkittävin keskus lienee ollut Ranska, jossa  erityisesti 1660-luvuilla rakennettiin Versaillen linna ja sen puutarha. Ranskassa ymmärrettiin hyvin arkkitehtuurin ja taiteen propaganda arvo. 

Caravaggio: Ecce Homo
Barokin kuvataiteen kaksi merkittävää koulukuntaa olivat roomalaiseen ja hollantilaiseen barokkiin. Roomalainen barokki oli katollisen kirkon tukemaa uskonnollista suitsutusta, kun taas hollantilainen barokki oli vaurastuneen porvariston tukemaa taidetta, pääosin arkikuvia, maisemia ja muotokuvia. 

Roomalaisen barokin johtohahmoja oli kuvanveistäjä (ja arkkitehti) Gianlorenzo Bernini. Hän loi sekä veistoksia että veistoksista ja arkkitehtuurista koostuneita kokonaistaideteoksia. Varhaisimmat teokset olivat muotokuvia tai mytologiaa kuvaavia. Eräs Berninin tunnetuimmista veistoksista on Pyhän Teresan hurmio, joka on valaistu sen yläpuolelle piilotetuista ikkunoista.

Rubens: Kolme sulotarta
Varhaisen barokin maalaustaiteen helmiä oli nuorena kuollut Caravaggio. Hänen nuoruuden kuvansa olivat usein naturalistisia asetelmia, joissa näkyi madonkoloja ja muita epätäydellisyyksiä. Uskonnollisiin töihin hän loi koskettavuutta arkirealismin kautta. Caravaggion mallit olivat tavallisia roomalaisia, esimerkiksi katupoika, mikä toi maalaukset lähelle todellisuutta. Hän ei pyrkinyt idealisoimaan mallejaan.

Hollantilaisen porvarisbarokin kukoistus jatkui aina 1700-luvun alkupuolelle saakka. Porvaristo keräsi mielellään sekä taluluja että grafiikkaa. Maalauksista tuli kulutustuote ja teoksista pyrittiin tekemään helposti myytäviä.

Vermeer: Tyttö ja helmikoru
Suosittuja olivat erityisesti laatukuvamaalaukset, jotka kuvasivat omana aikansa arkielämää, erityisesti porvariskodeista käsin. Alankomaissa syntyi myös nykyisen kaltainen maisemamaalaus, jossa kuvattiin ostajille tuttuja meri- ja maaseutumaisemia. Sekä laatukuviin, että maisemiin saatettiin piilottaa uskonnollisia tulkintoja ja piiloviestejä. Muotokuvat olivat myös suosittuja. 

Tunnetuimmat barokin Alankomaiden maalarit olivat Rubens ja Rembrant, mutta merkittäviä maalareita oli lukuisia. Rubensin maalaukset olivat tosin suosittuja ympäri Eurooppaa. Rubens maalasi mielellään mytologisia maalauksia, joissa oli paljon paljasta pintaa ja naisilla rehevät muodot.

Espanjalaismuotia n. 1600
Rembrant maalasi aluksi pieniä uskonnollisia maalauksia, joista hän teki myös painokuvia ja kehitti painokuvatekniikkaa. Omana aikana Rembrantin kuuluisin työ oli ns. Yövartio (ks. kirjoituksen alkuosa), jossa näkyy Rembrantin upea valon käsittely ja kyky saada ryhmämuotokuvaankin liikettä. Jan Vermeer oli laatukuvan mestari, jonka töille on ominaista läpikuultavuus ja kirkkaus.


Barokin asu 


Rubens noin 1609
Aivan 1600-luvun alussa muotia hallitsi vielä siirtomaistaan vaurastunut Espanja, jonka muoti oli jäykkää muodollisen hovielämän hengessä. Sen varjosta nousi vähitellen pieni ja nopeasti kehittyvä valtio:  Hollanti. Nousun seurauksena taide alkoi kukoistaa ja muoti alkoi kehittyä omaan suuntaansa.

Jäykkien myllynkivikaulus pääntien sijalle tulivat alkujaan miehillä suuret pitsikaulukset. Aiemmin kapeat hihat pullistuivat vähitellen ja niihin liitettiin pitsikalvosimet. Miehillä muotiin tulivat suuret hatut ylväine höyhen koristeineen.

n. 1630
Hollantilaisen muodin suosikkiväri oli pitkään musta, joka oli silloinen juhlavaatteiden väri. Musta ei ollut kuitenkaan yksitoikkoinen, vaan se oli täynnä yksityiskohtia ja kuviointia. Musta kangas saattoi olla kukallista jaquard-silkkiä. Puvuissa oli erilaisia koriste-elementtejä ja jopa kultakirjontaa. Ne eivät olleet merkki vaatimattomuudesta ja köyhyydestä.

Van Dyck n. 1632-1635
Myllynkivi-kaulusmuoti jatkui naisilla miehiä pitempään. Kun 1630-luvulla pitsikaulukset saapuivat naistenkin muotiin, he alkoivat esitellä kaula-aukkojaan. Ensin malli oli neliskanttinen, mutta kehittyi vähitellen ovaaliksi.  Kaula-aukkojen suojana alettiin käyttää ohuita huntumaisia kankaita. 1630-luvulla muotiin alkoivat naistenvaatteissa tulla myös pastellivärit.

Hollantilaisessa muodissa oli suosiossa sekä "alusmekko" (bowen) että naineiden naisten edestä avoin "päällysmekko" (vlieger). Alusmekko ei suinkaan ollut alusasu, vaan se koostui tiukasta korsettimaisesta yläosasta ja siihen yhdistetystä hameesta. Hameet oli kohotettu paksujen kangasmakkararoiden avulla. Vyötärö oli korkealla.

1662 Ranskalaispari, miehellä muodikkaat
Rhingrave housut
Aluksi Ranskassakin oli muodissa hollantilainen tyyli. Kun Louis XIV otti hallinnon käsiinsä 1661, Ranskalla oli valtava kaupan alijäämä Hollannille. Aurinkokuninkaan vallan alkuaikoina ranskalaiset ihailivat Madridilaista muotia. He toivat eri ylellisyystuotteita ulkomailta, ei vain Espanjasta vaan erityisesti Hollannista ja myös Italiasta.

Merkantilistisen näkemyksen mukaan ylellisyyden tuonti johti talouden epätasapainoon. Tämän vuoksi päätettiin suosia ranskalaisia tuotteita. Jotta ne kelpaisivat aatelistolle, niiden valmistusta tuli kehittää, jotta niiden laatu oli yhtä hieno kuin ulkomailta tuotavien tuotteiden. Louis perusti ylellisyystuotteiden tehtaita, jotka eivät vain tuoneet alamaisille vaurautta, vaan myös nostivat Ranskan muodin johtavaksi maaksi. Kymmenessä vuodessa Aurinkokuninkaasta oli tullut ihailtu muoti-ikoni.

Louis XIV n. 1670
Miesten muoti muuttui Aurinkokuninkaan aikaan nopeasti. Ensin muotiin tulivat runsaat, polivipituiset hamemaiset housut, jotka tunnettiin nimellä Rhingrave. Niiden  kanssa käytettiin lyhyttä istuvaa doublet jakkua, jonka pitempi versio oli ollut käytössä jo 1500-luvulla ja kehittynyt panssarin alla pidettävästä suojavaatteesta. Paidasta tuli ensi kertaa tärkeä pukine, joka näkyi jakun alta ja hihansuista.

Pian muotiin tuli pitkä 'uniformutakki'. Se kapeni vähitellen vyötäröstä ja alaosasta muodostui hamemainen levennys. Tämä uusi takki tunnettiin nimellä just-a-corps. Sen alla käytettiin doublettia, josta oli kehittynyt istuva liivi. 1680-luvulla rhingave alkoi antaa tilaa istuville polvihousuille, culottelle. Peruukeista tuli korkean aseman merkki ja pitsikaulukset pienenivät, koska suuret kaulukset eivät sopineet yhteen peruukkimuodin kanssa.

n. 1695
Naisten muoti seurasi pidempään hollantilaista tyyliä. 1600-luvun lopulle tultaessa alettiin kuitenkin palata perinteiseen tyyliin, joissa laahuksen pituus kertoi kantajansa asemasta. Vyötärö laski ja tiukentui. Korsetista tuli näkyvä osa asua, kun siihen liitettiin hihat ja sitä alettiin käyttää ilman päälle puettavaa miehustaa. Korsetti koristeltiin nauhoin ja rusetein.

Päällys-hame oli yleensä samaa kuosia kuin korsetti. Se oli avoin edestä, koottu lanteille ja sidottu taakse. Kirkkaat värit ja erityisesti punainen nousivat suosioon. Vähitellen muotiin tulivat raidalliset ja kukalliset kankaat. 1680-luvulta asti myös naiset käyttivät peruukkeja. Muoti oli kuitenkin vielä siluetiltaan kapeampi kuin rokokoo aikana.