Herrasväen ateriat 1700-luvun Suomessa

Herrasmies aamiaisella.
Päivän ateriat vakiintuivat 1700-luvulla.  

Ajattelin tässä pikaisesti käsitellä 1700-luvun ruokakulttuuria Suomessa. 1700-lukua määritti koko Euroopassa kasvavat kaupungit ja keskiluokkaistuminen. Vuosisadan loppua kohden teollisuustuotanto kasvoi koko mantereella. 1700-luvun puoliväliin tultaessa ruuansaanti alkoi olla säätyläistössä varmaa, ateriat säännöllistyivät ja lajikkeiden määrä kasvoi. 1600-1700-luvuilla kolmen lämpimän aterian rytmi vakiintui säätyläistön parissa, kun aiemmin keskiajalla oli syöty vain pari lämmintä ateriaa.

1660-1770-luvuilla kaupungeissa elettiin ruoka-aineiden leviämisen aikaa, mutta maaseudulle monet ruuat levisivät vasta vähitellen 1770-1880-luvuilla. Kasvisten käyttö lisääntyi puutarhatalouden levitessä. Kaupankäynti, valtioiden vakiintunut ja kasvava työnjako takasi ruuansaannin eri puolilta maailmaa. Muutos alkoi kahvin saapumisella 1720-luvulla. 1731 perustettu Ruotsin Itä-Intian komppania antoi ruokakulttuuriin oman lisänsä: eksoottisine astioineen, tekstiileineen, nautintoaineineen ja mausteineen. Suomessa merkityllinen oli Viaporin ja siihen liittyvän upseerikulttuurin saapuminen 1740-luvulla.

Sosiaalinen elämä oli vilkasta, sillä vieraisilla käytiin koko perheen voimin ja saatettiin viipyä pitkäänkin. Ruokailusta oli tullut eräs tärkeä seurustelu muoto. Niin kattaus kuin tavat muuttuivat vähitellen hienostuneimmiksi. Ruuanlaittoon ja kattaukseen kiinnitettiin aiempaa enemmän huomiota. Kustavilaisella kaudella Ruotsin hovitapoja kopioitiin ihannoidusta Ranskasta ja kartanokulttuurin kautta ne levisivät Suomeenkin. Puistojen ja huvimajojen muodostuessa asumusten jatkeiksi, ruokailu saatettiin siirtää myös ulos.

Kartanot olivat edelleen omavaraisia monien ruoka-aineiden suhteen ja niissä valmistettiin mm. savulihaa. Toisaalta siirtomaatavarat olivat suosiossa. Tavallisten viljojen ohella käytettiin paljon naurista, kaalia ja lanttua. Kalaa oli tarjolla runsaasti ja rapujakin syötiin. Käytössä oli muun muassa oliiviöljyä, mausteita, sokeria, siirappia, manteleita, valkosipulia, sitruunoita, kuivattuja luumuja, teetä ja kahvia. 1770-luvulla uutuuksina kaakaota, helmisuurimoita, väskynöitä, rusinoita ja riisiä.

Kahvista tuli herrasväen muotijuoma.

Mausteita ja hedelmiä kului kartanoissa paljon ja osa kasvoi kartanon puutarhoissa kuten hedelmäpuut, humala, punasipuli ja piparjuuri. Juureksille rakennettiin kellareita. Kartanoista puutarhakulttuuri levisi vähitellen torppiinkin. 1750-luvulla keittiöpuutarhoita oli kuitenkin lähinnä pappiloissa ja kaupunkien porvaristolla. Torppien velvollisuus oli 1900-luvulle asti toimittaa kartanoille metsämarjoja. Arki oli juhlia huomattavasti yksinkertaisempaa ja sitä rytmittivät ruokavuoteen liittyvät tapahtumat, kuten kotitekoisen meetvurstin ensimmäisten viipalaiden tarjoilu.

Uusia vihanneksia olivat kukkakaali ja pinaatti ja mausteita sinappi, etikka ja siirappi. 1700-luvun lopulla maahan saapui myös peruna, mutta se kotiutui vasta vähitellen 1800-luvun aikana. Säilönnän uutuuksia olivat hillot ja hyytelöt. Vihanneksia muhennettiin kermaan tai maitoon taikka lisättiin kastikkeisiin. Herneitä ja härkäpapuja tarjottiin liharuokien lisäkkeinä. Uusia ruokia olivat paitsi muhennokset, myös salaatit ja peruna ja lanttu ruuat. Pitkiin aterioihin kuului makeita jälkiruokia, kuten eksoottiset hedelmät, muodikkaat vanukkaat ja kotitekoiset jäätelöt marjahillon kera. Niissä ei munia, sokeria tai kermaa säästelty. Konvehteiksi kutsuttiin sokerissa pyöriteltyjä kuivattuja hedelmiä tai marmeladeja. Muotiruokia olivat myös murekkeet ja leivonnaiset. Sokerin ja suolan käyttö lisääntyi.


 Juomat tavatkin siistiytyivät ja paloviinan käyttö väheni oluen ja viinin tieltä. Pöydässä oli kuitenkin edelleen viinakarahvi. Juotavaa varten katettiin vain yksi lasi, joka väliin huuhdeltiin. 1720-luvulla Suomeen saapui uutuusjuoma kahvi, jota rouvat nauttivat aterian jälkeen. Tuolloin kahvi oli ylellisyyttä, jota juotiin säätyläistenkin parissa vain sunnuntaisin. 1700-luvun lopulla perustettiin Turkuun ensimmäiset kahvilat ja meillä monet kahvilanpitäjät olivat kotoisin Sveitsistä (kuten Karl Fazerin vanhemmat). Herroille oli tarjolla punssipoolia. Teenjuonti yleistyi vuosisadan puolivälissä sekä kaupungeissa että maaseudulla. Kutsujen aluksi sitä tarjottiin pikkuleipien, korppujen ja keksien kera. Se oli yleensä pitojen päättymisen merkki, jolloin sen lisänä oli teeleipiä. Kun puistoista tuli huvimajoineen eräänlaisia asunnon jatkeita, saatettiin ateriatkin siirtää ulos. Teetä valmistettiin myös kotoisista raaka-aineista


1700-luvun kiinalaistyylinen astia,
Photo by Opal Art Seekers 4 CC Atribution 2.5 Generic

1700-luvun alussa astiat olivat lähinnä puuta ja tinaa. Posliini ja fajanssi yleistyivät säätyläisperheissä vuosisadan loppua kohden. Haarukkaan tuli kolmas piikki ja lusikan pesä muuttui pyöreästä soikeaksi. 1800-luvulle asti oli suosiossa ranskalainen järjestys tuoda kaikki ruokalajit kerralla pöytään, joka vähitellen väistyi venäläisen perättäisten ruokalajien tavan edeltä. Astioita tuotiin Euroopasta ja kaukoitää myöten. 1700-luvun astiastot olivat kuitenkin edelleen melko vaatimattomia, verrattuna 1800-luvun mahtaviin kattauksiin. Häälahjoina saadut suuret astiastot otettiin esiin juhlapäivällisillä. Vaikka herraväki söi posliinilta, nautti palvelusväki ateriansa edelleen puulautasilta.

Joitakin lähteitä ja lisätietoa:
1700-luvun tunnelmaa Porvoossa
Ruokakulttuuri 1500-1700- luvuilla
Kartanot 1700-luvulla
Pohjois-Pohjanmaan ruokakulttuuri