keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Sumerit I: Kieli, kirjoitustaito, kirjallisuus ja uskomukset

Sumereita.
Sumerit olivat salaperäinen kansa, jonka alkuperää ei tunneta. Heidän kielensä ei tiettävästi ole sukua millekään tunnetulle kielelle. Heidän naapureinaan oli lukuisia seemiläisiä ja indoeurooppalaisia naapurikansoja, jotka puhuivat aivan toisenlaisia kieliä. Sumerit sekoittuivat ajan myötä näihin kansoihin, ja katosivat historiasta.

Kun sumerilaiset painuivat historian hämärään, heidät unohdettiin pitkäksi ajaksi kokonaan. Vasta 1800-luvulla, jolloin ranskalaiset ja brittiläiset innostuivat tutkimaan kulttuurin juuria, heidät löydettiin uudelleen.

Tämä on ensimmäinen osa kolmiosaisesta sarjasta ja toimii osin pohjana sumerilaisen maailman ymmärtämiselle.

Kieli ja kirjoitus

Sumerin kieli on maailman vanhin tunnettu kieli. Se ei ole vanhin kieli, vaan vanhin kieli, josta on jäänyt sellaisia kirjallisia lähteitä, joita on voitu tulkita. Aiemmat kielet ovat lähinnä kielitieteellisten teorioiden varassa. Sumeria puhuttiin ainakin vuosien 4000-1600 eaa välillä. Sillä ei ole tunnettuja sukulaiskieliä eli se on ns. isolaattikieli. Ei tiedetäkään varmasti, mistä sumerit mahdollisesti alueelle saapuivat.

Varhaista sumerilaista kirjoitusta
Osa tutkijoista kuitenkin epäilee heidän olleen alunperin Anatoliasta, kenties alueelta, josta myös maanviljelys oli peräisin. Tutkijoiden mukaan Sumerin paikannimissä ja joissakin kielen sanoissa on merkkejä alueella aiemmin puhuituista protokielistä, jotka ovat jättäneet siihen vaikutteensa.

Esimerkiksi uralilaisten kielten tapaan sumeri on agglutanoiva kieli, eli määreet ilmaistaan sanojen liitto-osilla. Sumerilla on runsaasti sijamuotoja ja tapaluokkia. Kielen erityispiirteenä on substanttiivien ja verbitaivutusten jako elottomiin ja elollisiin olioihin.

Iso osa sumerin sanavartaloista on yksitavuisia, minkä vuoksi useimmat monitavuiset sanat ovat eri yhdyssanoja. Tutkijoille on jäänyt käsitys, että naiset käyttivät erilaista kieltä (eräänlaista naisten murretta) kuin miehet.

Sumerit kehittivät oman nuolenpääkirjoituksensa, jota myös muut, myöhemmät kulttuurit hyödynsivät. Heidän ensimmäinen kirjoituksensa oli kuvakirjoitusta, mutta vähitellen kirjoitus kehittyi kohti tavukirjoitusta (vrt. Japanin hiragana ja katakana). Nuolenpääkirjoitusta kirjoitettiin ruokokynällä savitauluille. Kynällä tehtiin saveen erilaisia väkäsmäisiä merkkejä (eli nuolenpäitä). Valmistuttuaan savitaulut kuivattiin, minkä ansiosta ne ovat säilyneet vuosituhansien ajan.

Sumerin kieltä käytettiin kirjoituksena vielä senkin jälkeen kun se oli kadonnut puhuttuna kielenä. Se oli eräänlainen aikansa latina, sivistyksen ja oppineiden kieli.


Kirjallisuus

Sumerien kirjanpitoa
Nuolenpääkirjoituksessa on vielä paljon tutkittavaa, sillä vain noin 1/10 tunnetuista n. 300 000 nuolenpääkirjoituslaatasta on tähän mennessä käännetty. Loppujen sisältö on huonosti tunnettu.

Tutkijat uskovat kuitenkin, että koneoppiminen mahdollistaa laattojen automaattisen kääntämisen paljon aiempaa nopeammin. Koska nuolenpääkirjoituksella on kirjoitettu monella eri kielellä,  kaikki tutkittavat taulut eivät kuitenkaan ole sumeria.

Kirjoituksen synnyn taustalla olivat alunperin taloudelliset syyt ja aluksi se olikin lähinnnä kirjanpitoa. Papistolla oli tarve pysyä perillä sadosta ja sen jakamisesta kansalaisille. Urukista löydetyt vanhimmat tunnetut arkistot päättivät esihistoriallisen ajan Mesopotamiassa.

Vähitellen kirjoitusta alettiin käyttää myös kirjallisiin tarkoituksiin. Sumerien luomaa Gilgames-eeposta (n. 4000 eaa) pidetään usein ensimmäisenä merkittävänä kaunokirjallisena teoksena. Sumeriksi kirjoitettiin myös uskonnollisia hymnejä ja muuta runoutta. Lisäksi tallennettiin sananlaskuja, luotiin viisaauskirjallisuutta ja kunnioitettiin hallitsijoita. Suurimmissa sumeri-kirjastoissa oli jopa 10 000 savitaulua.


Sumerien uskonto ja tarusto

Kuunjumala Nanna ja kaaoshirviö
Sumerit uskoivat moniin jumaliin. Sumereilla seitsemän tärkeintä jumalaa määräsi kohtalon. He olivat taivaanjumala An, ilmojen herra Enlil (herra tuuli), maanjumalatar Ninhusal, veden ja viisauden jumala Enki, rakkauden ja sodan jumalatar Inanna, kuun jumala Nanna ja auringon jumala Utu Tärkeimpien jumalien lisäksi sumereilla oli paljon muita jumalia, joista Anin 50 jälkeläistä tunnettiin nimellä Annunnaki, jotka toimivat taivaallisina tuomareina.

Sumerilainen maailma an-ki koostui maasta ki ja taivaansta an. Maailma ja kaikki muukin oli saanut alkunsa vedestä, Nammu nimisestä maanalaisesta alkumerestä (apsu) ja esiäidistä. Sumerit pitivät maanalaista makeaa merta (apsu) hedelmällisyyden lähteenä lähes täysin sateettomassa maassaan. Maailma toimi maailmanjärjestyksen me mukaisesti.

Taivaanjumala An oli kaikkien jumalien ja myös demonien isä. An puoliso oli tarujen mukaan maaemo Ki, joka oli myös tuulten jumala Enlilin äiti. Ki lienee ollut tarujumala, jota ei aktiivisesti palvottu. Toisaalta hän saattoi olla sama kuin maanjumalatar Urash, joka myös oli Anin vaimo ja jumalatar Ninsunin äiti.

An oli kuninkaiden oma jumala ja jumalista ylimmäinen. Hänet kuvattiin sarvipäisenä. Yleisessä uskonnossa hänen roolinsa oli kuitenkin vähäinen. Uruk on Anun pyhä kaupunki. Alunperin häntä on kenties kuvattu taivaallisena sonnina, joka myöhemmin erkaantui omaksi jumalaksi nimeltä Gugalanna.

An, Enlil ja Enki muodostivat tärkeän jumalankolmikon, jonka hallinnassa olivat taivaan tähdet. An hallitsi päiväntasaajan tähtiä, Enlil hallitsi pohjoista taivasta ja Enki eteläistä taivasta.

Enili oli yksi mesopotamian mahtavimmista jumalista, jota kuvattiin mahtavaksi vuoreksi, kuninkaaksi, isäksi ja luojaksi. Hän oli elämän ylläpitäjä. Hänen lapsiaan olivat jumalat kuu Nanna, autiomaan, paahteen ja manalan herra Girunuggal, manalan ja parantamisen jumala Ninazu, jokien ja kananvien jumala Enbilulu ja karjan ja hedelmällisyyden jumala Ninurta (maan hera).

Etelätuulen-jumalatar Ninlil oli hänen vaimonsa ja useimpien hänen lastensa äiti. Tarinan mukaan Ninlilin äiti varoittaa tytärtään Enlilistä. Varovaisuudesta huolimatta Enlil onnistuu viettelemään Ninlilin, mistä syntyi kuunjumala Nanna. Neidon viettelystä syytetty Enlil karkoitettiin Nippurista, koska hänestä on tullut epäpyhä. Ninlil yritti löytää Enlilin ja Enlil yritti huijata häntä kolmesti. Taru päättyy pariskunnan hedelmällisyyden ylistykseen. Joka kerta viettelystä syntyi uusi jumala (Girunuggal, Ninazu ja Enbilulu). Tarun lopuksi ylistetään Enlilin ja Ninilin hedelmällisyyttä. Enlil oli Nippurin kaupunginjumala

Enki oli vedenjumala ja makeiden vesien hallitsija ja sumerin jumalista kenties rakastetuin, koska hän oli hyväntahtoinen ihmisille. Hän oli Eridun kaupungin suojelija sekä tiedon, kujeiden ja käsityötaidon jumala. Yhtä lailla kuin tieteet myös taikuus kuului hänen valtapiiriinsä. Tarujen mukaan Enki asetti maan rajat ja jumalien tehtävät. Enki lienee ominut monista esihistoriallisena aikana jumalatar Nammulle kuuluneista piirteistä.

Sumerilaisen myytin mukaan Enki oli luojajumala, joka muotoili ihmiset jumalien orjiksi. Myöhemmin hän pelasti ihmiset jumalten vihasta syntyneeltä tuhotulvalta rakennuttamalla arkin, johon koottiin suojaan eläimet ja valitut ihmiset.

Alunperin Enki liitettiin siemeniin ja hedelmällisyyteen. Hänet esitettiin usein puoleksi vuohena ja puoleksi kalana (kuten eläinradan merkki kauris). Enki sai puolinsa Ninhursagin (kukkuloiden ja erämaan äitijumalattaren) kanssa Ninsar (vihreä valtiatar) tyttären, joka oli sumerien kasvienjumalatar ja äitijumala.

Inanna ja Damuz
Enkin saamasta kahdeksasta haavasta syntyi myös kahdeksan eri jumalaa: Abu (kasvit), Nintul (Makalin kaupungin jumala), Ninsutu (manalan herran Ninazun vaimo), Ninkasi (oluen jumalatar), Nanshe (kalojen ja kalastuksen jumalatar, selvännäkijä), Dazimua (käärmejumala Ninghishidan vaimo), jumalatar Ninti ja Dilmutin kaupungin jumalan Enshagagin. Enki loi heidät parantaessaan haavojaan ja määräsi sitten heille heidän kohtalonsa.

Pääjumalakolmikon lisäksi rakkauden, hedelmällisyyden ja sodan jumalatar Inannalla (taivaan kuningatar) oli uskonnossa merkittävä asema. Inannan kerrotaan ensin hurmanneen miehet ja sitten hylänneen heidät. Hänet oli joko puettu kalliisiin vaatteisiin tai sitten hän esiintyi alasti.

Tärkein Inannaan liittyvät myytti kertoo hänen matkastaan alamaailmaan, jossa hän julistautui Manalan valtiaaksi. Manalan todellinen valtiatar oli kuitenkin hänen sisarensa Ereshkigal, joka surmaa Inanna tämän julkeuden vuoksi. Koska luonto kuolee Inannan mukana, antaa Enki hänen syntyä uudelleen. Inanna antaa puolisonsa Dumuzin ottaa paikkansa ja tästä tulee manalan valtias hänen sisarensa kanssa. Näin Dumuz syntyy ja kuolee joka vuosi uudelleen, mikä selittää hedelmällisyyden kiertoa luonnossa.

Kuunjumalatar Nanna (valaisija) oli Enlilin ja Ninlilin poika. Hänellä oli vaimonsa Ningalin kanssa lapset auringonjumalatar Utu ja venuksen jumalatar Inanna. Nannan pääpyhättö oli Urissa ja hän oli myös viisauden jumala. Tytärtensä kanssa Nanna muodosti jumalkolmikon. Nannan papitar oli prinsessa, yleensä hallitsevan kuninkaan tytär. 

Utu oli sumerien auringon ja oikeuden jumala. Hänellä oli päässäänsä sarvikypärä ja kädessään sahalaitainen veitsi, jolla hän leikkasi vuoret auringon noustessa. Utua palvottiin Sipparin kaupungissa.

Sumerien henkimaailma oli hierarkinen, kuten heidän yhteiskuntansakin. Alimpana olivat vähäisemmät henget ja demonit. Niiden yläpuolella olivat ammattien, luonmonvoimien (kuten tuulen), eläinten ja tärkeiden asioiden, kuten oluen, suojelujumalat. Niitä tärkeämpiä olivat lukuisat mamalan ja tuonpuoleisen jumalat. Heidän yläpuolellaan olivat kosmoksen ja sodan jumalat ja kaikkein ylimpänä maaimaa johtava jumalkolmikko.

Sumerien jumalat olivat sangen inhimillisiä, omine luonteimeen. Ihmisistä heidät erottivat yliluonnolliset voimat ja miltei kuolemattomuus. Jumalat saattoivat kuolla vain taistelussa toisia jumalia vastaan, jolloin häviäjä muuttui luonnon voimaksi tai vaikka tähdistöksi.


Gilgamesh

Gilgamesh oli Urukin kaupungin tarunomainen kuningas, jota palvottiin jumalana myöhemmällä sumerilaisella kaudella. Taru on peräisin sumereilta, mutta kokonaisuudessaan se on säilynyt vain akkadin kielisenä versiona (Akkadi on seemiläiskieli).

Viisi vanhinta säilynyttä runoa Bilgameshista (sumerinkielinen nimitys) ovat peräisin Urukin 3. dynastian ajalta, noin vuodelta 2100 eaa. Nämä irralliset tarinat olivat myöhemmän eepoksen taustalla. Vanhin yhtenäinen eli Vanha Babylonialainen eepos on 1700-luvulta eaa. Tämä versioi ei ole säilynyt kokonaisuudessaan. Säilyneet versiot ovat useamman sataa vuotta nuorempia.

Enkiddu taistelee leijonan kanssa.
Jumalat luovat villimiehen Enkiddun, jotta tämä ehkäisisi kuningas Gilgamesta sortamasta Urukin asukkaita. Lemmiskely ilotytön kanssa saa villimiehen kesyyntymään. Sitten tämä haastaa kuninkaan taisteluun, jonka Gilgamesh kuitenkin voittaa.

Enkiddusta ja Gilgameshista tulee kuitenkin ystäviä ja yhdessä he tekevät kuusipäiväisen matkan tarujen seetrimetsään. Siellä he surmaavat metsän hirvittävän vartijan Humbaban ja kaatavat pyhiä seetrejä. Sitten jumalatar Ishtar lähettää Taivaallisen Härän Gilgameshin kimppuun, koska tämä on torjunut jumalattaren lähentelyt. Gilgamesh ja Enkiddu surmaavat härän, minkä seurauksena jumalat päättävät tuomita Enkiddun kuolemaan.

Tarinan toisessa osassa ahdistus Enkiddun kuolemasta ajaa Gilgameshin matkalle etsimään ikuisen elämän salaisuutta. Hänelle selviää, että kuolema on ihmisen osa, ja ikuinen elämä kuuluu vain jumalille. Johtuen suurista saavutuksistaan, matkoistaan, viisaudestaan ja rakennusprojekteistaan, Gilgameshin nimi eli kuitenkin paljon hänen kuolemansa jälkeenkin. Gilgamesh välitti ihmisille tiedon suuresta tulvasta (vastaa Raamatun vedenpaisumustarinaa) ja sekä salaperäisen Sidurin viisaan neuvon nauttia elämän pienistä iloista kuolemattomuuden tavoittelun sijasta.

Gilgamesh voittaa taivaan härän.
Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että Bilgamesh olisi ollut todellinen sumerilainen kuningas, joka olisi hallinnut Urukissa varhaisella dynastisella kaudella (n. 2900-2350 eaa) noin vuoden 2700 eaa tienoilla. Bilgameshin sanotaan rakentaneen Urukin kaupunginmuurit. Tarinan mukaan Bilgamesh olisi haudattu joen pohjaan, minkä aikaansaamiseksi Urukin asukkaat olisivat ohjanneet joen kulkemaan toista reittiä hautajaisten ajaksi.

Bilgameshin äitinä pidettiin jumalatar Ninsunia ja hänen isänsä oli kuningas Lugalbanda. Kuningas Lugalbanda on toinen Urukin tarukuningas, jolla oli oma eepoksensa. Urukin historiankirjoituksen mukaan hän oli kaupungin toinen kuningas. Äitijumalatar Ninsun oli villien nautojen valtiatar, joka kuvattiin usein naudan hahmossa.

Gilgameshin tarinalla oli vaikutusta myöhempään kirjallisuuteen. Sen tarinat toistuvat Iliaassa ja Odysseijassa. Hänestä kerrotaan Qumranin kääröissä, jonka tekstit olivat myöhemmin manikealaisten käytössä. Gilgames esiintyy myöhemmässä roomalaisen Aeliaan kirjassa Eläinten olemuksesta. Gilgamesh on innoittanut nykyaikaista kirjallisuutta.