Painajaistennappaaja ja hämähäkkinainen

Twilight-elokuvien julkaisemisen jälkeen unisiepparit vakiintuivat osaksi boheemia sisustusperinnettä. Harva kuitenkaan tuntee sen tarkemmin niiden taustaa ja edes ymmärtää niiden merkitystä. 

Ylhäällä hämähäkinverkko-amuletti (1901)

Unisiepparit eivät menettäneet yhteyttään alkuperäänsä vasta Twilight-elokuvien tai -kirjojen myötä, vaan yhteys oli alkanut kadota jo 1960-1970-luvuilla, jolloin niistä tuli amerikan alkuperäiskansojen yhteisliikkeen (pan-intianit) yhtenäisyyden symbooli. 

Tähän liikkeeseen kuuluivat erilaiset Yhdysvaltain (Native Americans) ja Kanadan (First nations) intiaanit, inuitit (ent. usein: eskimot) ja metissit (eli mestitsit, alkuperäiskansojen ja eurooppalaisten sekoittuessa syntyneet ryhmät). 

Jo yhteiseksi symboliksi noustessaan, unisieppari oli menettänyt yhteyttä juuriinsa, eivätkä kaikki alkuperäiskansoista nousevat tekijätkään tunne kunnolla unisieppararien taustaa ja merkitystä. Heille se on vain intiaanisymboli.

Legenda ja merkitys

Legendan mukaan Ojibwejen Hämähäkkinainen johdatti isoisä Auringon takaisin kansansa luokse. Tänäpäivänäkin Hämähäkkinainen rakentaa erityisen asumuksensa ennen auringonnousua. Alunperin Ojibwejen sanotaan olevan kotoisin kilpikonnasaarelta, josta he levittäytyivät ympäri mannerta ja sen jälkeen Hämähäkkinainen opetti heille amuletinvalmistustaidon. Amuletti toimii paitsi suojana pahoja unia vastaan, myös pienokaisten leluna.

Bev Longboat kertoi ojibway-kansan legendasta näin: "Lapsista oli vastuussa erityinen Hämähäkki-nainen. Hänen tehtävänsä oli valmistaa hämähäkinseitistä unisieppareita. Kun väestö kasvoi, hän ei enää pystynyt matkaamaan joka paikkaan pitämään huolta lapsista.

Ojibwe äiti lapsineen.

Niinpä Hämähäkkinainen jakoi tietonsa tädeille, äideille ja isoäideille ja opetti heidät kutomaan lapsille verkkoja pajukehyksiin. Pieni aukko keskellä päästi läpi hyvät unet, mutta painajaiset jäivät kiinni verkkoon. Ja siiloutuivat pitkin ripustettuja sulkia lasten unisiin mieliin."

Bev Longboatin mukaan, tärkeä oli myös kiinnitykset pajurunkoon. Alunperin niitä oli kahdeksan, mikä viittasi hämähäkin kahdeksaan jalkaan. Ne, jotka käyttivät seitsemää, viittasivat joko seitsemään isoisään tai seitsemmän ennustukseen. Viisi viittasi viiteen taivaankappaleeseen. Jotkut käyttivät kolmeatoista vuoden kuutamoiden viittauksena. Toiset kahtakymmentäkahdeksaa, joka oli kuunkierron päivien määrä.

Alkuperäinen unisieppari oli halkaisijaltaan 8-12 cm leveä amuletti, ei suuri seinäkoriste. Ajan kuluessa objiweille tuli tavaksi ripustaa sieppariin kolme helmeä, jotka viittaavaat kolmeen tuleen, Potowotami, Ojibwe ja Chippewa kansoihin. Sulkien määrä voi vaihdella, mutta osa käyttää vain yhtä, viitaten viisauteen. Lähes kaikella, mitä objiwejen unisieppariin punotaan on merkitys, tekijästään riippuen. Pajuja kerätessään pitää vielä uhrata tupakkaa tai vaate.

Ojibwet ovat eräs suurimmista Pohjois-Amerikan intiaanikansoista tällä hetkellä. Heitä asuu suurten järvien rannalla sekä Kanadan että Yhdysvaltojen puolella. Suurin osa asuu kuitenkin Yhdysvalloissa. Mielenkiintoinen yhtymäkohta suomalaisiin oli, että suomalaiset ja ojibwet tulivat aikoinaan hyvin toimeen, jopa niin hyvin, että menivät naimisiin keskenään ja heidän jälkeläisiään, omine saunoineen, asuu edelleen ojibwejen asuinalueilla. Joskus aikanaan heitä kutsuttiin Finnintiaaneiksi, mutta tätä nimitystä ei enää mielellään käytetä. Kirjailija Katja Kettu ja valokuvaaja Meeri Koutaniemi julkaisivat heistä kirjan vuonna 2016.

Unisieppari, jota ei kukaan halua

Chippewa äiti lapsineen

Ehkä kaikkein kirpaisevin unisieppari on se, joka kiertää koulusta toiseen kouluampumisten uhrien muistoksi. Siepparin lähettivät alunperin Muskegonin koulun oppilaat 1999 Columbinen highschoolin oppilaille. Muskegonin koulun oppilaat ovat alkuperäisiä amerikkalaisia (ent. intiaaneja) ja pyytivät opettajaansa, joka oli shamaani (medicine woman ent. poppamies) valmistamaan siepparin lahjaksi.

Sieppari lähti aikaan kiertämään, kun Columbinen koulun selviytyjät veivät sen 2005 Red Lake highschooliin, jossa monet uhrit olivat alkuperäiskansojen edustajia. Saatteena oli viesti, jonka mukaan he lahjoittivat unisiepparin eteenpäin paranimisen hengessä. He toivoivat myös, ettei sen enää koskaan tarvitsisi matkata eteenpäin.

Vuoden 2012 Sandy Hookin koulusurmien yhteydessä sieppari jatkoi kuitenkin matkaa eteenpäin, kun delegaatio Minnesotatsta toi sen mukanaan. Ainoita, jotka todella ymmärtävät, ovat ne, jotka ovat kokeneet jotain samaa. Viimeiseksi sieppari on tiettävästi viety Parklandin highschooliin Floridaan 2018.

Lopuksi

Rehellisesti sanottuna en voi ymmärtää ihmisiä, jotka ripustavat seinilleen esineitä, joiden merkitystä eivät ymmärrä. Suuret sisustuselementit, joiden keskellä on pitsiliina, eivät valitettavasti kunnioita alkuperäistä perinnettä. Minusta on aina jotenkin epäilyttävää, kun kulttuurin ulkopuoliset, tekevät rahaa uskonnollisilla esineillä. Siksi seinälläni ei riipu unisiepparia, eikä lipastoni päällä ole sisustus-buddhaa.