Pelottavat vai tarpeelliset e-koodit?

E-koodit eli elintarvikkeisiin lisätyt ns. lisäaineet ovat puhuttaneet viime vuosina. Julkisuudessa on sekä kriittisiä että vastavuoroisesti kriittisyyttä vastaan hyökkääviä näkökantoja. Mitä pitäisi uskoa?

Lisäaineet ovat sangen monimutkainen joukko yhdisteitä, joista osa on hyvinkin tarpeellisia, monet sangen vaarattomia, osa turhia ja joukko täysin luonnottomia ja kenties vaarallisiakin. Osa aineista on olemassa lähinnä vain, jotta elintarvike-teollisuus voisi tuottaa myyviä tuotteita halvalla hinnalla. Lista on pitkä ja sitä on vaikea hallita kokonaan.

E-koodien välttely on johtanut siihen, että viimeaikoina monista tuotteista ovat E-koodit kadonneet kokonaan ja korvautuneet lisäaineiden nimillä. Purkin kyljessä saattaakin nyt lukea E322:n sijaan lesitiini. Minusta kehitys on toisaalta helpotus, sillä ainakin itsestäni on helpompi muistaa aineiden nimiä kuin niiden numerokoodeja. Numerokoodeja tuleekin helpommin vältettyä ihan turhaan, vaikka takana saattaa olla vaikka turvallista ruokasoodaa (E500).

Lisäaineiden määrä on niin suuri ja niiden käyttötarkoitukset niin monimutkaisia, että niiden käyttöä on tavallisen ihmisen hyvin vaikea hallita. Puolueetonta asiallista tietoa on huonosti saatavilla ja monesti joukkoon eksyy pelottelua ja huhuja. Lisäksi eri henkilöiden sietokyky vaihtelee, kuten esimerkiksi natrium-glutamaatin (E621) kohdalla. Yliherkkien oireet vielä vaihtelevat ainakin päänsärystä ja vatsanpuruista allergiaan ja ylivilkkauteen.

Eräs ongelma on se, että aiemmin täysin luotettavalta vaikuttaneessa viranomais-toiminnassakin on ilmennyt monenlaisia ongelmia. Niinpä ainakin minun luottamukseni niiden puolueettomaan ja huolelliseen toimintaan on heikentynyt.

Vaarallisia, tarpeettomia vai hyvinkin hyödyllisiä?

Nykylimonaadeissa on paljon väri- ja
makeutusaineita.

Lisäaineiden joukossa on esi-merkiksi säilöntäaineita, jotka lukuun ottamatta nitraatteja ja nitriittejä (E250-251) eivät ole vaarallisia, vaikka niistä osa saattaakin aiheuttaa herkille ihmisille reaktioita. Yleisesti niitä ei kuitenkaan ole syytä vältellä, vaan ne on katsottava monessa mielessä hyödyllisiksi.

Jopa nitraattien ja nitriittien haitta-aikutusta voi torjua syömällä samalla aterialla niiden kanssa C-vitamiinipitoisia ravintoaineita, kunhan tietää syövänsä niitä. Niitäkin on runsaasti myös muuten niin terveellisissä kasviksissa. Luontainen säilöntäaine bentsoehappo johdan-naisineen aiheuttanee yliherkkyysoireita osalle. Sitä kannattaa kokeilla välttää vain jos oireita epäilee.

Joukossa on myös väriaineita (E 100-172), joita on sekä luontaisia että keinotekoisia. Monet luontaisista väriaineista ovat ns. flavonoideja, joita muutenkin suositaan ruokavaliossa. Toista ovat keinotekoiset väriaineet, joista monet ovat ns. atsovärejä, jotka olivat aiemmin terveyssyistä Suomessa kiellettyjä.

Monien mielestä väriaineet ovat kuitenkin useimmissa elintarvikkeissa turhia ja johtavat jopa kuluttajia harhaan. Lähes kaikki keinotekoiset väriaineet on kielletty osassa länsimaista, osa jopa osassa EU-maista.

Makeutusaineita puolestaan käytetään sokerin vähentämiseen. Sokeri ei ole kenellekään hyväksi, mutta viime aikoina myös tutut ja turvalliset makeutusaineet ovat alkaneet herättää kysymyksiä. Ongelma taustalla on osin tottumisemme elintarviketeollisuuden markkinointikeinonaan käyttämään ylimakeaan.

Ihmisen makuaisti on sangen sopeutuvainen, mikä on jo aiemmin huomattu suolaisuuden suhteen. Vähempisuolaiseen tottuu nopeasti, kun suolanmäärää ruokavaliossa vähennetään. Sama pätee kuitenkin myös makeaan. Viime aikoina markkinoille on ilmestynyt vähemmän makeita tuotteita, joiden käyttöön tottuu kaltaiseni sokerihiirikin melko nopeasti.

Lisäaineiden joukossa on monia hyödyllisiä ja harmittomia aineita kuten useita vitamiineja (esim. C- ja E-) sekä perinteisiä kohotusaineita kuten leivinjauhetta (E450). Esimerkiksi yleensä soijasta erotettua emulgointiaine lesitiiniä (E322) on lähes kaikkialla luonnossa ja myös ihmisruumiissa. Sitä on myynnissä luontaistuotteenakin, tosin sen terveysvaikutuksista on vain ristiriitaista tietoa.

Vaikeasti tutkittavaa

Uusia aineita kehitellään nopeammin kuin niitä ehditään tutkia. Niin sanotut hyväksymistutkimukset ovat teollisuuden tilaamia ja sanelemia, joten harvoista aineista on puoluettomia tutkimustuloksia. Vaikka tiedettä pidetään mielellään puolueettomana, tuloksia voidaan manipuloida monin tavoin väärin koeolo-suhtein ja ongelmallisin kysymyksenasetteluin, jolloin saadaan tilaajalle mieleisiä tuloksia.

Niin lisäaineista kuin torjunta-aineista puhuttaessa sekä viranomaisilla että elintarvike-teollisuudella ja maatalousbisneksellä on näkökanta, että jos jotain ei aivan varmasti ole todistettu vaaralliseksi, se katsotaan turvalliseksi. Eläin-kokeista on päätelty erilaiset raja-arvot (ADI-arvot), joilla aineet ovat oletettavasti turvallisia.

Kenelläkään ei kuitenkaan ole varmaa tietoa, että näin varmasti olisi, vaan ADI-arvot perustuvat lähinnä oletuksiin riittävistä turvallisuusrajoista. Lisäksi useimpien lisäaineiden päiväsaantia on mahdoton seurata, koska niiden määriä ei tuotteissa näy. ADI-arvot mittaavat vain kuolemaan johtavia ongelmia, ei mahdollista muuta terveydellistä haittaa kuten esimerkiksi painon nousua.

Niin kauan kuin kokeita ei voida tehdä keinotekoisesti ihmissoluilla, ovat myös eläinten ja ihmisten erot eräs mahdollinen virheiden lähde. Tämä on nähty esimerkiksi lääketeollisuuden testeissä, joissa monet eläinkokeissa turvallisiksi oletetut tuotteet ovatkin olleet ongelmallisia ihmisille. Ihmisten ja rottien aineenvaihdunta kun ei ole täysin identtinen. Myöskään eri aineiden mahdollisia yhteisvaikutuksia ei ole tutkittu.

Jos noudatettaisiin turvallisuusperiaattetta markkinahyödyn sijaan myynnistä poistettaisiin tuotteet, joiden turvallisuudesta on vähänkään vakavampia epäilyksiä. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole, vaan tuote pitää todistaa vaaralliseksi, jotta se vedettäisiin markkinoilta. Turvallisuutta sen sijaan ei tarvitse todistaa jo markkinoilla olevien tuotteiden kohdalla, vaikka esimerkiksi eläinkokeiden johdosta olisi syntynyt epäilyksiä. Tämä siitäkin huolimatta, että kaikkea ei voida testata ennalta. Järjestelmä kuitenkin perustuu saavutetuille eduille.

Osaa aikanaan hyväksytyistä ongelmallisista lisäaineista ei ole testattu vuosikausiin, vaikka ne ovat mahdollisesti syöpävaarallisia. Esimerkiksi hyydykkeenä käytettävää karrageenia (E407) on epäilty syöpä-vaaralliseksi ainakin 1980-luvun alusta asti, silti sitä ei vieläkään ole todistettu turvalliseksi. Syyksi tähän on väitetty vaikeaa tutkittavuutta, mutta on pakko miettiä, kuinka suuri painoarvo on sillä, ettei turvallisuutta ole pakko enempää tutkia.

Karrageeni voi hyvinkin olla turvallista, mutta niin kauan kuin turvallisuutta ei ole todistettu, on käyttö epäilyttävää, varsinkin kun korvaavia hyytelöimis-aineita on markkinoilla lukuisia. Pelottavinta on, että sitä on lähes kaikissa markkinoilla olevissa lapsille tarkoitetuissa jälkiruoka- ja välipalavanukkaissa sekä esimerkiksi useissa maustetuissa jogurteissa.

Hämmentävä aspartaami

Aspartaámi

Paljon puhuttaneeseen aspartaamin (E951) liittyy monenlaisia ongelmia. Aspartaami on elintarvike-teollisuudelle rakas lisäaine, jota löytyy lähes kaikenlaisista makeutetuista tuotteista. Jo aineen hyväksymiseen liittyi Yhdysvalloissa omituisia tapahtumia, esimerkiksi kun aineen alunalkaen hylännyt henkilö palkattiin asparta-miinin luoneeseen Searle konserniin pois päätöksenteon tieltä, ja kun aine hyväksyttiin vastoin lautakunnan suosituksia. Kysymyksiä on herättänyt myös Searlen pääjohtajan Donald Rumsfieldin osuus tapahtumissa.

Liikkeellä on kuitenkin myös monenlaisia huhuja ja salaliittoteorioita, joista monet eivät pidä paikkaansa. Niiden ansiosta verkosta on melkein mahdotonta löytää asiallista tietoa, joka ei olisi suuntaan tai toiseen kallellaan. Eräs sivusto vetoaa siihen, että aspartaami on todettu turvalliseksi yli 200 tutkimuksessa, mikä ei kuitenkaan kerro koko kuvaa. Toisella sivustolla on kerrottu asparta-miimin hyväksymishistorian oudoista kiemuroista, joiden paikkaansapitävyyttä on vaikea varmistaa.

Tutkimustulokset aineesta ovat ristiriitaisia, mutta tutkimusten puolueetto-muutta selvittänyt psykiatrian entinen professori Ralph Walton väittää, että myönteiset tutkimukset ovat lähes kauttaaltaan elintarviketeollisuuden tilaamia. Tämän valmistajataho on tosin äänekkäästi kieltänyt omine perusteluineen.

Muita kriittisiä ääniä on kuitenkin vaikea löytää. Ihanteellisessa maailmassa tiede olisi itsenäinen, mutta todellisessa maailmassa joku aina maksaa tutkimukset. Aspartaamin kohdalla saattaa ehkä esiintyä myös teollisuuden painostusta yksittäisiä tutkijoita kohtaan.

Eräs tutkimuskentän ongelmista on valitettavasti se, että tekemällä runsaasti heikkolaatuisia tutkimuksia, joiden tuloksilla ei ole paljoakaan arvoa, voidaan kokonaisvaikutelmaa hämmentää. Vastaavanlaatuista tutkimustoimintaa oli aiemmin tupakkateollisuudella, joka halusi antaa ymmärtää, ettei tupakan käytöllä ole haittavaikutuksia.

Kokonaan toinen asia on sitten, tulisiko käyttöön hyväksyä aineita, joiden käyttö herättää jo tutkijoissakin näin paljon kysymyksiä. Politiikka on kuitenkin sellainen, että markkinoilla olevaa tuotetta on vaikea saada sieltä pois, elleivät tutkimustulokset ole yksiselitteisiä. Varovaisuuden sijaan painavat enemmän taloudelliset seikat.

Ongelma on myös se, että viranomaislautakuntien kokoonpano on herättänyt kysymyksiä (pdf). Lautakunnassa (EFSA) istuu tai on ainakin istunut henkilöitä, joilla on yhteyksiä aspartamiimin valmistukseen ja käyttöön. YLE:n aiemmin esittämässä dokumentissä ranskalaisen toimittaja löysi yhteyksiä aspartamiimin valmistajaan (Ajinomoto), mutta kun hän kysyi niistä, tiedot poistettiin nettisivuilta.

Itsekin olen henkilökohtaisesti todennut, että kyseisessä lautakunnassa istui ns. Ramazini tutkimukseen liittyneiden kommenttien aikana ainakin Danoneen ja Coca Colaan läheisesti yhteyksissä olevia. Kumpikin elintarvikealan yhtiö on aspartamiimin suurkäyttäjiä. Vaikka komitean lausunnoissa olisikin ollut järkeä, kokoonpano ei valitettavasti herätä luottamusta.

Itse en henkilökohtaisesti uskalla käyttää aspartamiimia ennen kuin tilanteeseen saadaan parempaa selvyyttä. Kaikkien lisäaineiden käyttöä en kuitenkin lopettaisi yhtä suoralta kädeltä.

Tekstissä mainitsemattomia epäilyttäviä lisäaineita:

E127 Erytrisiini (keinotekoinen vaaleanpunainen; syöpää eläinkokeissa)
E131 Patenttisininen (synteettinen, vakavia herkkyysoireita; Ei: Yhdysvlloissa, Australiassa ja Norjassa)
E133 Brijanttisininen (keinotekoinen; ollut aiemmin kielletty monissa maissa ja sallitty EU:n myötä)
E150c Sokerikulööri (luonnollinen väriaine: syöpäepäilyjä)
E160b annatto (luonnollinen väriaine: vahvasti allergisoiva)
E385 kalsiumetyleenidiamiinitetra-asetaatti (EDTA) (lisäätymis- ja kehityshäiriöitä)
E282 kalsiumpropionaatti (keskittymisvaikeudet)
E310 propyyligallaatti (keskittymisvaikeudet)
E320 butyylihydroksianisoli (syöpää eläinkokeissa)
E445 puuhartsien glyseroliesterit (maksa- ja munuaismuutokset)
E950 asesulfaami K (karsinogeeninen, insuliiniaineenvaihdunnan ongelmat)
E952 syklamaatti (syöpävaarallinen eli karsinongeeninen)
E954 sakariini (syöpää eläinkokeissa)

Atsovärit:
E102 Tantrasiini (Sitruunankeiltainen; kielletty Norjassa / Rajoitettu Itävallassa, Ruotsissa ja Saksassa)
E110 Paraoranssi (Kielletty Norjassa)
E122 Atsorubiini (Kielletty Kanadassa, Norjassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa)
E123 Amarantti
E124 Uuskokkiini (Norjassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa elintarvikkeissa kielletty)
E128 Punainen 2G (EU:ssa kielletty)
E129 Alluranpunainen (Kielletty: Ruotsissa, Tanskassa, Ranskassa, Belgiassa ja Sveitsissä)
E151 Briljanttimusta
E154 Ruskea FK
E155 Ruskea HT
E180 Litolirubiini BK

(Huom kaikki Atsovärit olivat Suomessa kiellettyjä 1970-luvulta EU:hun liittymiseen saakka).

Migreniä aiheuttanevat: E102 tartratsiini, E210 bentsoehappo, E250 natriumnitriitti, E251 natriumnitraatti, E621 natriumglutamaatti, E951 aspartaami

Lisäksi monet tässä mainitsemattomat aineet voivat aiheuttaa oireita herkille yksilöille ja astmaatikoille. Osaa edellä mainitsemattomistalisäaineista suositellaan viranomaissuosituksissakin välttämään pienten lapsien (alle 12 kk) ruokavaliossa.