Suomalaisten keittokirjojen historia on kansainvälisessä mittakaavassa nuorta. Se alkaa 1849 julkaistusta Kokki-kirja teoksesta, joka lienee ollut käännös tai ehkä pikemminkin muunnos joltain pohjoismaiselta kieleltä.
Varhaisin Suomessa yleisesti käytössä ollut keittokirja lienee ollut 1755 Tukholmassa ensi kertaa julkaistu Christina (Kajsa) Wargin "Hjelpreda I hushållningen för unga Fruentimber". Monet keittokirjan reseptit ovat tuttuja ja jopa kotoisia. Ne olivat pohjana ruotsalaiselle 'husmanskost' keittiöperinteelle. Samalla kirja vaikutti vahvasti myös suomalaiseen kotitalousperinteeseen. Kirjan näköispainoksia ja nykyaikaistuksia saattaa olla nykyäänkin varastossa kotoisissa kirjastoissamme.
Historiallisen sanomalehti-arkiston antamien tietojen perusteella kirjaa on myyty Suomessa ainakin 1780-1790-luvulla. 18.12.1783 ilmoitus oli "Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo" lehden numerossa 51 nimellä "Warg kokbok" ja 10.12.1792 sitä mainostettiin silloisen "Åbo Tidningar"-lehden nro:ssa 50. Myöhemmin 1790-luvulla kirjaa myytiin myös sen koko nimellä.
Ensimmäinen Suomessa julkaistu keittokirja oli 1849 Turussa julkaistu J. F. Granlundin suomentama "Kokki-Kirja,elikkä Neuvoja tarpeellisempien Joka-aikaisien- ja Pito-ruokien Laitokseen, niin mys Monellaisiin leipomisiin ja juotavien panoin, ynnä Tarpeellisisa tietoja ruokien ja ruoka-aineiden korjusta ja säästystä j. n. e.", joka oli monella tapaa Suomen oloihin soveltuva. Teoksen ajatellaan esittelevän valmistettavissa olevia ruokalajeja lukijoilleen, eikä ehkä niinkään kertovan todellisesta ruokavaliosta. Suoraa viersakielistä esikuvaa teokselle ei liene olemassa, vaan se on kaiketi kooste useammasta vieraskielisestä teoksesta ja on periaatteessa mahdollista, että mukaan olisi lisätty myös joitakin paikallisia ruokaohjeita varsinaissuomalaisesta säätyläiskeittiöstä.
Kokki kirja ei kuitenkaan ollut aivan ensimmäinen ravitsemusta käsitellyt Suomessa ilmestynyt teos. Jo aiemmin oli ilmestynyt Elias Lönnrotin käärtämä opas nälänhädän varalle. Se oli Gustawa Schartau'n "Hywäntahtoisia Neuwoja Katowuosina", joka ilmestyi suomeksi 1834. Kirja esitteli ensi sijaisesti kuinka luonnon antamilla saattoi korvata puuttuvaa viljaa - ja toissijaisesti muuta ruuan korvaamista. Toinen samantapainen teos oli Turun Tuomiokirkon kappalaisen Reinhold Herzbergin1836 suomeksi kääntämä: "Kuinka leipää jäkälistä valmistetaan". Ne eivät kuitenkaan olleet tavanomaisia keittokirjoja, vaan neuvoja poikkeustilanteen varalta.
Tiettävästi vanhin todella suomalainen keittokirja oli 1878 Helsingissä julkaistu Hilda Cargerin: "Tant Hildas kokbok". Suomennos keittokirjasta ilmestyi 1891 nimellä "Hilda tädin keittokirja". Savuke-kustannus julkaisi kirjasta näköispainoksen 2011. Anna Fribergin "Kansan keittokirja" (Kokbok för Folket) ilmestyi Porvoossa 1893 ja kotitalousopettaja Anna Olsonin keittokirjan suomennos samana vuonna. Ruotiksi keittokirja oli ilmestyntyt vuotta aiemmin nimellä: "Kokbok för enkel matlagning i hem och skola jämte korta anvisningar rörande huslig ekonomi".
Anna Olsoni oli 1890 tutustunut kotitalousopetukseen Tukholmassa, Lontoossa ja Edinburgissa, Suomen naisyhdistyksen lähettämänä. Olsonin palattua yhdistys perusti Helsinkiin keittokoulun. Avioiduttuaan 1894 hän jätti virkansa ja muutti Viipuriin. Kotitalousopettajien liiton Kotitalouslehden mukaan (3/2001) juuri Olsonin kirja olisi ollut ensimmäinen nimenomaan suomenoloihin kirjoitettu keittokirja. Lieneekö kuitenkin kyseessä opettajien halu korostaa omaa merkitystään vai heikko historian tuntemus, sillä Carger oli julkaissut kirjansa jo 14-vuotta Olsonia aiemmin. Eikä Kokki-kirjaa lukiessaankaan voi olla miettimättä, kuinka paljon sitä lienee muokattu paikallisiin oloihin. Sen sijaan Olsonin teos oli varmasti ensimmäinen kotimainen kotitalouden oppikirja, joka sisälsi laajempaa tietämystä kuin vain ruokaohjeita, kuten kemian alkeita ja ravinto-oppia.
Tämän jälkeen keittokirjoja alkoi ilmestyä yhä tihenevään tahtiin. 1900-luvun alusta on peräisin klassikoksi muodostunut Otavan kustantama "Kotiruoka"-keittokirja, joka Olsonin oppaan esikuvan mukaisesti oli kotitalusopettajien kokoama. Alunperin 1908 ilmestyneestä kirjasta on otettu viimeksi 2011 jo 79. painos. Vuonna 2008 ilmestyi kirjan 100-vuotiaan historian kunniaksi alkuperäiskeittokirjan näköispainos. Alunperin kirja oli Helsingin kasvatusopillisen ruoanlaittokoulun opettajattarien Edit Reinilä-Hellmanin, Sophie Caloniuksen ja Valma Krank-Heikinheimon kokoama. Vuosien kuluessa kirja on sopivasti uudistunut ja päivittynyt. Se lienee edelleen maamme suosituin keittokirja.
 |
| Kajsa Wargin keittokirja |
Historiallisen sanomalehti-arkiston antamien tietojen perusteella kirjaa on myyty Suomessa ainakin 1780-1790-luvulla. 18.12.1783 ilmoitus oli "Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo" lehden numerossa 51 nimellä "Warg kokbok" ja 10.12.1792 sitä mainostettiin silloisen "Åbo Tidningar"-lehden nro:ssa 50. Myöhemmin 1790-luvulla kirjaa myytiin myös sen koko nimellä.
Ensimmäinen Suomessa julkaistu keittokirja oli 1849 Turussa julkaistu J. F. Granlundin suomentama "Kokki-Kirja,elikkä Neuvoja tarpeellisempien Joka-aikaisien- ja Pito-ruokien Laitokseen, niin mys Monellaisiin leipomisiin ja juotavien panoin, ynnä Tarpeellisisa tietoja ruokien ja ruoka-aineiden korjusta ja säästystä j. n. e.", joka oli monella tapaa Suomen oloihin soveltuva. Teoksen ajatellaan esittelevän valmistettavissa olevia ruokalajeja lukijoilleen, eikä ehkä niinkään kertovan todellisesta ruokavaliosta. Suoraa viersakielistä esikuvaa teokselle ei liene olemassa, vaan se on kaiketi kooste useammasta vieraskielisestä teoksesta ja on periaatteessa mahdollista, että mukaan olisi lisätty myös joitakin paikallisia ruokaohjeita varsinaissuomalaisesta säätyläiskeittiöstä.
Kokki kirja ei kuitenkaan ollut aivan ensimmäinen ravitsemusta käsitellyt Suomessa ilmestynyt teos. Jo aiemmin oli ilmestynyt Elias Lönnrotin käärtämä opas nälänhädän varalle. Se oli Gustawa Schartau'n "Hywäntahtoisia Neuwoja Katowuosina", joka ilmestyi suomeksi 1834. Kirja esitteli ensi sijaisesti kuinka luonnon antamilla saattoi korvata puuttuvaa viljaa - ja toissijaisesti muuta ruuan korvaamista. Toinen samantapainen teos oli Turun Tuomiokirkon kappalaisen Reinhold Herzbergin1836 suomeksi kääntämä: "Kuinka leipää jäkälistä valmistetaan". Ne eivät kuitenkaan olleet tavanomaisia keittokirjoja, vaan neuvoja poikkeustilanteen varalta.
Tiettävästi vanhin todella suomalainen keittokirja oli 1878 Helsingissä julkaistu Hilda Cargerin: "Tant Hildas kokbok". Suomennos keittokirjasta ilmestyi 1891 nimellä "Hilda tädin keittokirja". Savuke-kustannus julkaisi kirjasta näköispainoksen 2011. Anna Fribergin "Kansan keittokirja" (Kokbok för Folket) ilmestyi Porvoossa 1893 ja kotitalousopettaja Anna Olsonin keittokirjan suomennos samana vuonna. Ruotiksi keittokirja oli ilmestyntyt vuotta aiemmin nimellä: "Kokbok för enkel matlagning i hem och skola jämte korta anvisningar rörande huslig ekonomi".
Anna Olsoni oli 1890 tutustunut kotitalousopetukseen Tukholmassa, Lontoossa ja Edinburgissa, Suomen naisyhdistyksen lähettämänä. Olsonin palattua yhdistys perusti Helsinkiin keittokoulun. Avioiduttuaan 1894 hän jätti virkansa ja muutti Viipuriin. Kotitalousopettajien liiton Kotitalouslehden mukaan (3/2001) juuri Olsonin kirja olisi ollut ensimmäinen nimenomaan suomenoloihin kirjoitettu keittokirja. Lieneekö kuitenkin kyseessä opettajien halu korostaa omaa merkitystään vai heikko historian tuntemus, sillä Carger oli julkaissut kirjansa jo 14-vuotta Olsonia aiemmin. Eikä Kokki-kirjaa lukiessaankaan voi olla miettimättä, kuinka paljon sitä lienee muokattu paikallisiin oloihin. Sen sijaan Olsonin teos oli varmasti ensimmäinen kotimainen kotitalouden oppikirja, joka sisälsi laajempaa tietämystä kuin vain ruokaohjeita, kuten kemian alkeita ja ravinto-oppia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti