Kynttilöiden historia

Näin itsenäisyyspäivän ja Lucian päivän sekä Joulun alla on hyvä puhua hieman kynttilöistä. Ennen kynttilöiden valmistuksen kehittymistä poltettiin pieniä alkeellisia, keraamisia öljylamppuja, joissa oli myös palava sydän. Kynttilä onkin eräänlainen jähmettynyt versio tästä. Ensimmäiset kynttilänjalat on löydetty Egyptistä noin 400 eaa. Joidenkin lähteiden mukaan kynttilöitä olisi valmistettu mehiläisvahasta Kreetalla ja Egyptissä 3000 eaa. Kynttilänvalmistus keksittiin eri aikoina myös muualla maailmassa kuten Kiinassa ja Amerikassa.

Vanhin löydetty kynttilä on Etelä-Ranskasta ensimmäiseltä vuosisadalta. Roomalaisten tekstien mukaan kynttilöitä valmistettiin talista. Sydämmenä käytettiin kierrettyä papyruskaislaa. Kynttilät valmistettiin kastamalla sydäntä toistuvasti mehiläisvahaan tai taliin, aivan kuten käsinvaletut kynttilät tänäkin päivänä. Ennen valamista tali tai mehiläisvaha puhdistettiin merivedellä ja kuivattiin.

Ensimmäinen kristitty keisari Konstantiinus käytti kynttilöitä pääsiäisjumalanpalveluksessa 300-luvulla ja niistä tulikin tärkeä osa kirkollisia seremonioita. Konstantiinus myös perusti kynttilänpäivän 2.2, jolloin uskovilla jaettiin kynttilöitä. 1300-luvulta lähtien syntyi kynttilänvalannan ammattikuntia. Noilta ajoilta on myös löydetty ensimmäiset kynttilämuotit. Keskiajalla mehiläisvahakynttilät oli varattu pääosin kirkkojen ja joskus harvoin myös aateliston parissa. Vuoden aikana kirkossa käyetyt kynttilät siunattiin kynttilänpäivänä. Käyttöön tulivat myös puuvillaiset kynttilänsydämet. Tavallinen kansa poltti talikynttilöitä, jotka valuivat, taipuivat, sulivat ja haisivat rasvan härskiinnyttyä.

Kynttilät yleistyivät Suomessa 1800-luvun puolen välin jälkeen, kun parafiini 1830 ja sittemmin myös steariini keksittiin. Sitä ennen valontuojana olivat päreet ja toisinaan vain tulisijan loimu. Päreitä tarvittiin yli 20 000 taloa kohden. Tarkkaa työtä tehdessä pärettä saatettiin pitää suussa. 1700-luvulla joulu oli kynttilöiden käytön tärkein päivä ja lisäksi niitä saatettiin polttaa vieraiden käydessä. Joulun kynttiläperinteeseen liittyi tiiviisti koristeellisten kynttilänjalkojen käyttö. Kynttilöiden sytyttäminen haudoille levisi Suomeen sotien jälkeen, saatuaan alkunsa Saksassa herhuntilaisten parissa.

Sisilialaisen pyhän Lucian marttyyripäivää on vietetty 300-luvulta asti. Juliaanisen kalenteri 13. joulukuuta oli vuoden lyhyin päivä, talvipäivän seisaus. Koska Lucian nimi viittaa valoon (lux, luce) ja häneen tarinaansa liittyvät silmät ja näkeminen, niin ei ihmekään, että häntä muistetaan pimeyden keskellä ja hän on sokeiden suojelupyhimys. Juhla on ominut piirteitä esikristillisestä keskitalven juhlinnasta. Se on harvoja pyhimysjuhlia, jotka selvisivät uskonpuhdistuksesta.

Itsenäisyyspäivän kynttilöiden poltto klo 18-21 alkoi 1927 Itsenäisyyden liiton kehotuksesta. Kahden kynttilän on ajateltu viittaavaan kotiin ja katuun sekä laajemmin kotiin ja isänmaahan. Toiset taas sytyttävät yhden kynttilän sodasta palanneille ja toisen palaamatta jääneille. Kynttilöiden sytyttäninen kansallisina merkkipäivinä (ennen hallitsijan syntymäpäivänä) periytyy ehkä kuitenkin jo ruotsalaisajalta. Sortokaudella kynttilöitä poltettiin Runebergin päivänä 5. helmikuuta.