Yleiseurooppalaiseen syksyiseen sadonkorjuuperinteeseen kuuluvat yleisesti vainajien ja erilaisten henkimaailman olentojen vierailut. Vaikka suomalaiseen kekriperinteeseen kuuluu olennaisesti maailmojen rajojen hämärtyminen ns. jakoaikana (syksyinen kalenterin väliaika), niin tutumpaa nykypäivän ihmiselle on ehkä kuitenkin anglosaksinen Halloween perinne.
Ugrilainen sankari saattoi syödä vihollisensa sydämen saadakseen tämän rohkeuden ja voiman omakseen. Hautaamisen ja maatumisen välillä vainajien uskottiin voivan lähteä liikkeelle haudoistaan. Tämän vuoksi tehtiin monenlaisia riittejä, joilla pyrittiin välttämään vainajien kauna eläviä kohtaan. Usko vainajien välitilaan on tunnettu Suomessakin vielä varsin myöhään 1800-luvulla, jolloin yleensä kotonaan kuolleita vainajia pyrittiin harhauttamaan matkalla hautaan, jotta nämä eivät osaisi takaisin kotiin.
Ihmissudet on Hollywoodissa toisinaan esitetty yhteydessä vampyyreihin usein näiden vihollisena. Monet kansanperinteet tuntevat muodonmuuttajia, joita keskiajan Euroopassa pidettiin paholaisen kätyreinä. Usein heidät tunnetaan myös Hollywood-elokuvissa tavalla tai toisella kirottuina. Kirous tarttuu toisen ihmissuden puremasta, kuten vesikauhu koiran puremasta. Vesikauhu onkin useimpien luonnon susien ihmisiin kohdistamien hyökkäyksien taustalla ja siten saattaa liittyä tarinoihin. Ihmissuden riivaama ihminen elää kuitenkin suurimman osan aikaa tavallista elämää, mutta täysikuulla susi ottaa vallan. Toisin kuin vampyyri, ihmissusi on yhä elossa.
Hollywoodin kauhuviihde yhdistää sekä vampyyreihin, ihmissusiin kuin zombeihin tartuntatauteihin liittyviä leviämismalleja. Alunperin ajatus ei ole ollut perinteissä hallitseva, vaikka se on tunnettu aiemminkin.
Itäeurooppalaisessa perinteessä vampyyriksi muuttumisen taustalla ovat usein olleet vainajan elämän aikaiset tapahtumat (mm. venäläinen). Keskiajalla ja myöhemminkin ihmissudeksi muuttumisen taustalla uskottiin olevan henkilön oma valinta, liitto pahan kanssa ja heidät usein rinnastettiin noitiin. Zombiksi muuttumisen taustalla on perinteisesti ollut manaaja tai pappi/papitar, joka muuttaa tavallisen vainajan sätkynukekseen, jotka suorittivat näiden antamia tehtäviä, eivätkä ensisijaisesti vainonneet eläviä.
Sekä (itämeren)suomalaista kekriperinnettä että Britteinsaarten kelttiläistä Samhain perinnettä yhdistävät vainajien vierailut, sadonkorjuu ja syksyinen vuodenvaihde. Erot juhlinta tavoissa ja uskomuksissa ovat silti olleet suuria.
Hämärään aikana on helppo kuvitella varjoihin mörköjä ja petoja. Pimeässä, huonossa näkyvyydessä on varmasti parempikin olla liian varovainen kuin varomaton. Syysmetsässä liikkeellä voi olla talven varalle marjoja ahmiva äkeä karhukin. Monet pedot, kuten sudet, ovat yöeläimiä. Jo roomalaisessa perinteessä tunnetaan aamuöinen suden hetki, jolloin ihminen on heikoimmillaan. Perinteinen pelko onkin ollut luonnollinen suojautumiskeino.
Kaamosajan pimeyden tiedetään vaikuttavan ihmisen mieleen monella tavalla ja kenties sekin on ollut osaltaan vaikuttamassa syksyisten räyhähenkien syntyyn Pohjois-Euroopassa, jossa ihmiset elävät Golf-virran ansiosta keskimäärin muita mantereita pohjoisempana ja siten pimeämmässä. Masentuneen mielen on tasapainossa olevaa mieltä helpompi keksiä pelättävää.
Hämärään aikana on helppo kuvitella varjoihin mörköjä ja petoja. Pimeässä, huonossa näkyvyydessä on varmasti parempikin olla liian varovainen kuin varomaton. Syysmetsässä liikkeellä voi olla talven varalle marjoja ahmiva äkeä karhukin. Monet pedot, kuten sudet, ovat yöeläimiä. Jo roomalaisessa perinteessä tunnetaan aamuöinen suden hetki, jolloin ihminen on heikoimmillaan. Perinteinen pelko onkin ollut luonnollinen suojautumiskeino.
Kaamosajan pimeyden tiedetään vaikuttavan ihmisen mieleen monella tavalla ja kenties sekin on ollut osaltaan vaikuttamassa syksyisten räyhähenkien syntyyn Pohjois-Euroopassa, jossa ihmiset elävät Golf-virran ansiosta keskimäärin muita mantereita pohjoisempana ja siten pimeämmässä. Masentuneen mielen on tasapainossa olevaa mieltä helpompi keksiä pelättävää.
Jakoaika
Uno Holmberg (eli Uno Harva) kertoo teoksessaan uralilaisten kansojen mytologiasta. Teoksessa puhutaan ihmisten läheisestä suhteesta vainajiin. Uralilaiseen kansanuskoon on aikanaan yleisesti kuulunut animistinen usko henkiin ja siihen, että kaikella on sielunsa. Sen seuraukena ihmiset uskoivat paitsi vainajien vaikutukseen myös erilaisiin henkimaailman olentoihin.
 |
| Karjalaisia |
Hautajaispidot olivat osa vainajien muisteluperinnettä monien uralilaisten kansojen parissa. Harva kertoo, että suomalais-ugrilaisille kansoille oli tavallista järjestää eräänlaisia sukujuhlia suvun vainajien muistoksi, jolloin kokoonnuttiin suvun päämiehen taloon. Ellei vainajia kunnioitettu nämä saattoivat närkästyä ja palata kiusaamaan eläviä.
Itämerensuomalaisten kansojen piirissä vainajien kunnioituksen ajanjakso on muinoin liittynyt juuri kekriin, mutta osin siirtynyt sittemmin katollisesta ja kristillisestä vaikutuksesta Pyhäinpäivän ja Joulun yhteyteen. Suomalaiseen perinteiseen kalenteriin kuului jakoaika uuden ja vanhan vuoden välissä syksyllä sadonkorjuun aikaan. Sen uskottiin olevan aikaa, jolloin rajat eri maailmojen välillä (yliseen ja aliseen maailmaan) olivat ohuimmillaan.
Kekrin aikaan olivat liikkeellä kekrittäret ja kekripukit, ihmiset jotka olivat pukeutuneet oudoiksi olennoiksi hieman nuuttipukkien tapaan. Saatettiin puhua myös kekriukoista ja -akoista. Heillä oli itsetehdyt naamiot, jotka saattoivat olla esim. paperista tai tuohesta tehtyjä. Näitä tuntemattomia räyhähenkiä, jotka vaelsivat taloista ja kylistä toisiin, kestittiin kaikkialla runsaasti. Vieraat olivat usein juhlakaljasta humalassa ja eivät ehkä aina halutuimpia vieraita. Monin paikoin kekri oli kuitenkin vuoden suurin juhla.
Suuri kurpitsajuhla
Vaikka Halloweenin nimi on lainattu Britteinsaarelta ja sen juuret ovat osin irlantilaisessa ja yleiskelttiläisessä Samhain juhlassa, on suuri kurpitsajuhla amerikkalaista nykykulttuuria, joka on syntynyt erilaisten perinteiden sulautuessa yhteen. Meillekin on sen myötä rantautunut ajatus näyttää televisiossa ja joskus myös elokuvateatterien erkoisnäytännöissä kauhuelokuvia pyhäinpäivän viikonloppuna.
Halloween on antanut nimensä jopa elokuvasarjalle, jonka tapahtumat sijoittuvat juuri Halloween yöhön. Suurimmassa osassa elokuvia on pääosassa sarjamurhaaja Michael Mayers. Sarjan ensimmäinen vuonna 1978 osa Naamioiden yö on kauhuelokuvien klassikko ja ensimmäinen niin kutsuttu slasher-elokuva, joissa sarjamurhaaja murhaa nuorisoa teräaseilla. Elokuva oli eräs menestyneimmistä riippumattoman amerikkalaisen elokuvatuotannon elokuvista kautta aikojen.
Osa Halloween perinteen juurista on 1800-luvun romantiikkaan kuuluneesta kauhuviihteessä, gotiikassa, jonka klassikoihin kuuluvat niin Bram Stockerin Dracula, Edgar Allan Poen tarinat kuin Mary Shelleyn Frankestein. Poe oli klassikoista amerikkalaisin. Gotiikan aikana monenlaiset mystiset kauhutarinat, jotka kertoivat vampyyreistä, noidista ja erilaisista aaveista olivat suosittuja.
Erityisesti Dracula ja Frankestein ovat olleet suosittuja klassikkohahmoja myös Hollywoodin kauhuelokuvissa. Hollywood on innostunut jonkin verran myös muumioista, ihmissusista, lumimiehistä ja zombiesta, jotka ovat eri kansanperinteiden satoa monista lähteistä yhdistyneeseen siirtolaiskulttuuriin. Yleiseurooppalaiset ihmissudet on tunnettu meillä Suomessakin.
Hollywoodin kauhuviihteen vaikutus Halloween-perinteeseen on ollut huomattava. Monet Halloweenina kaduilla vastaan tulevista hahmoista ovat kauhuelokuvien innoittamia, tosin pienet lapset pukeutuvat nykyään melkein miksi tahansa naamiaishahmoksi.
Vampyyrit ovat olleet hirviöistä suosituimmasta päästä. Nykyaikaisen vampyyrin juuret ovat toki gotiikassa, mutta monessa mielessä sen ominaisuudet ovat Hollywoodin ja modernin kauhukirjallisuuden tuotosta. Usein Hollywoodin Draculakin on muistuttanut lähinnä etäisesti Stockerin alkuperäistä hahmoa, joka puolestaan on saanut joitakin vaikutteita itäeurooppalaisesta kansanperinteestä. Vampyyriksi muututaan kuolemalla, jonka vuoksi vampyyrit luetaan eläviin kuolleisiin. Ajatus vertaimevistä, lepakoiksi muuttuvista, aurinkoa pelkäävistä romanttisista komeista vampyyreistä on paljolti nykyajan yhteisen mielikuvituksen tuotosta.Hirviögalleria
Zombit ovat varsinkin viime vuosina olleet jälleen Hollywoodin suosiossa. Hollywoodin ja tietokonepelien zombi on järjetön aivojasyövä ruumis, joka on saanut tartunnan toiselta zombilta. Se on lähninnä järjetön olento, joka liikkuu usein laumoissa. Toisaalta ne saattavat olla luurankojen kanssa osa epäkuolleiden armeijaa. Alunperin zombi on karibialaisen, afrikkalaisperäisen voodoo-uskonnon papittaren henkiin herättämä ja hallitsema vainaja. Siten zombikin on eläväkuollut.
Muumiot poikkeavat zombeista usein siinä, että heillä on oma tahtonsa, eivätkä he sitten ole aivottomia. Heidän olemassaolonsa liittyy ajatukseen muinaisesta kirouksesta, joka vainoaa nykyajan ihmisiä. Ajatus faaraon tai muumion kirouksesta alkoi levitä lehdistössä 1920-luvulla. Eräs Tutankhamonin haudan tutkimseen osallistunut harrastelija-arkeologi kuoli vain kuukausi sen avaamisen jälkeen. Toisaalta tutkimuksista vastuussa ollut arkeologi Howard Carter eli vielä pitkään avaamisen jälkeen. Toki monien hautakammioiden seinillä on kirouksia, joiden tarkoituksena on ollut karkoittaa haudanryöstäjiä, mutta ne eivät ole silti kyenneet estämään ryöstelyä.
Frankestein on hirviöimen yhdistelmä henkiin herätettyä ihmislihaa, jossa yhdistyvät robottimainen inhimillisyys ja epäkuolleet. Se on kuin tieteellisten kokeiluiden epäonnistumisen vertauskuva. Tälläisiä tieteen herättämiä hirviöitä on nähty muitakin, viimeksi geneettisesti muunnellut ihmisapinat, jotka synnyttivät apinain planeetan.
Lumimiehet, jetit, isojalat ja muut apinamaiset taruolennot ovat ufojen ohella suosittuja nykyaikana kohdattuja olentoja. Isojalka on osa intiaaniperinnettä, jonka henkiin herättämiseen on tiettävästi osallistunut useitakin huumorimiehiä. Sen väitetään olevan suuri kaksijalkainen apinamainen olento, joka ujostelee ihmisiä. Lumimies eli jeti on puolestaan samankaltainen tuntematonta lajia edustava olento, joka liikuskelee Himalajan vuoristossa ja kuuluu alueen alkuperäisväestön kansanperinteeseen. Eräs selitys voisi olla, että sekä isojalan että lumimiehen asuin alueilla asustelee karhuja, jotka toisinaan nousevat takajaloilleen ja ovat tuossa asennossa yllättävän ihmismäisiä. Pitiväthän monet uralilaiset kansat kenties samasta syystä niitä ihmisten veljinä ja toisinaan jopa esi-isinä.
Muumiot poikkeavat zombeista usein siinä, että heillä on oma tahtonsa, eivätkä he sitten ole aivottomia. Heidän olemassaolonsa liittyy ajatukseen muinaisesta kirouksesta, joka vainoaa nykyajan ihmisiä. Ajatus faaraon tai muumion kirouksesta alkoi levitä lehdistössä 1920-luvulla. Eräs Tutankhamonin haudan tutkimseen osallistunut harrastelija-arkeologi kuoli vain kuukausi sen avaamisen jälkeen. Toisaalta tutkimuksista vastuussa ollut arkeologi Howard Carter eli vielä pitkään avaamisen jälkeen. Toki monien hautakammioiden seinillä on kirouksia, joiden tarkoituksena on ollut karkoittaa haudanryöstäjiä, mutta ne eivät ole silti kyenneet estämään ryöstelyä.
Frankestein on hirviöimen yhdistelmä henkiin herätettyä ihmislihaa, jossa yhdistyvät robottimainen inhimillisyys ja epäkuolleet. Se on kuin tieteellisten kokeiluiden epäonnistumisen vertauskuva. Tälläisiä tieteen herättämiä hirviöitä on nähty muitakin, viimeksi geneettisesti muunnellut ihmisapinat, jotka synnyttivät apinain planeetan.
Lumimiehet, jetit, isojalat ja muut apinamaiset taruolennot ovat ufojen ohella suosittuja nykyaikana kohdattuja olentoja. Isojalka on osa intiaaniperinnettä, jonka henkiin herättämiseen on tiettävästi osallistunut useitakin huumorimiehiä. Sen väitetään olevan suuri kaksijalkainen apinamainen olento, joka ujostelee ihmisiä. Lumimies eli jeti on puolestaan samankaltainen tuntematonta lajia edustava olento, joka liikuskelee Himalajan vuoristossa ja kuuluu alueen alkuperäisväestön kansanperinteeseen. Eräs selitys voisi olla, että sekä isojalan että lumimiehen asuin alueilla asustelee karhuja, jotka toisinaan nousevat takajaloilleen ja ovat tuossa asennossa yllättävän ihmismäisiä. Pitiväthän monet uralilaiset kansat kenties samasta syystä niitä ihmisten veljinä ja toisinaan jopa esi-isinä.
Hirviötartunta
 |
| Ruttotalon tunnus Saksasta |
Itäeurooppalaisessa perinteessä vampyyriksi muuttumisen taustalla ovat usein olleet vainajan elämän aikaiset tapahtumat (mm. venäläinen). Keskiajalla ja myöhemminkin ihmissudeksi muuttumisen taustalla uskottiin olevan henkilön oma valinta, liitto pahan kanssa ja heidät usein rinnastettiin noitiin. Zombiksi muuttumisen taustalla on perinteisesti ollut manaaja tai pappi/papitar, joka muuttaa tavallisen vainajan sätkynukekseen, jotka suorittivat näiden antamia tehtäviä, eivätkä ensisijaisesti vainonneet eläviä.
Eräänä innoitajina saattavat olla alunperin 1900-luvun alun laajat epidemiat, jotka herättivät kauhua ja pelkoa ihmisissä. Espanjantauti, jotka aiheuttanut viirus tunnetaan nyttemmin sikainfluenssana, tappoi tavalliseen influenssaan nähden valtavan määrän ihmisiä (noin 20 % sairastuneista). Polio eli lapsihalvaus teki monista sairaista kuin kuolleita eläviä. Espanjantaudin jälkimainingeissa nuoria ihmisiä sairastui unitautiin (encephalitis lethargica), johon sairastuneista osa vaipui katatoniseen tilaan, jossa he eivät hallineet itseään ja toisinaan edes reakoineet ympäristöönsä.
Myöhemmin muut pelottavat tarttuvat taudit kuten aids, sars, pernarutto kirjeet ja ebola ovat voineet vaikuttaa aiheiden uudelleen esiinnousuun. Epidemioita on helpompi käsittellä mielikuvituksellisina kauheuksina kuin todellisina sairauksina. Eurooppalainen kansanperinne on tuntenut monenlaisia pahojahenkiä, riivaajia, aaveita ja epäkuolleita (eläviä kuolleita, heränneitä, reverants), joiden piirteet osin yhdistyvät erityisesti ihmissusien ja vampyyrien hahmoissa.
Myöhemmin muut pelottavat tarttuvat taudit kuten aids, sars, pernarutto kirjeet ja ebola ovat voineet vaikuttaa aiheiden uudelleen esiinnousuun. Epidemioita on helpompi käsittellä mielikuvituksellisina kauheuksina kuin todellisina sairauksina. Eurooppalainen kansanperinne on tuntenut monenlaisia pahojahenkiä, riivaajia, aaveita ja epäkuolleita (eläviä kuolleita, heränneitä, reverants), joiden piirteet osin yhdistyvät erityisesti ihmissusien ja vampyyrien hahmoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti