Päivänvarjon alla - varhaishistoriaa

Päivänvarjoja on käytetty kauan ennen meille tutumpia sateenvarjoja. Ne ovat olleet hyvin hyödyllisiä kuumilla ja paahteisilla seuduilla. Euroopassa päivänvarjot tulivat yleisemmin käyttöön 1600-luvulla, vaikka ne olikin tunnettu myös muinaisessa Kreikassa. 

Lähi-idästä Eurooppan rannoille

Kaksoisvirranmaan alueella päivänvarjo (eli parasol) esiintyy ensikertaa kolmannen vuosituhannen puolivälissä ennen ajanlaskun alkua Akkadissa, kuningas Sargonin aikaisessa reliefissä (n. 2310 eaa). Kuninkailla oli omat päivänvarjonkantajansa, jonka asemaan pääseminen oli kunnia. 

Egyptissä varhaisin maininta päivänvarjon on suurin piirtein samoilta ajoilta, viidennen dynastian aikaisesta taiteesta (n. 2450 eaa). Mahdollisesti päivänvarjoja on saatettu käyttää jo hieman aiemminkin, mutta niistä ei ole varmaa tietoa. Alunperin päivän varjo kuului Egyptissä miehille, mutta levisi naisten käyttöön yhdennentoista dynastian aikana. Myöskään Egyptissä kuninkaalliset eivät kannatelleet varjojaan itse, vaan heillä oli aina päivänvarjonkantaja. (Vasemmalla egyptiläinen päivänvarjoa tarkoittava hieroglyfimerkki). 

Babylonialainen päivänvarjo vaunujen suojana.

Assyrialaiset apäivänvarjot ovat mahdollisesti saaneet vaikutteita Egyptistä. Niniveläisissä patsaissa päivänvarjoja esiintyi usein. Uuden Assyrian aikana päivänvarjoja kantoivat eunukit. Persiassa kantajat olivat parrakkaita miehiä. Anatolia toimi siltana Eurooppaan ja sieltäkin varjoista on löytynyt merkkejä. Anatoliasta löydetyt auringonvarjojen osat ovat olleet kokoontaittuvista varjoista. Myöhemmin kreikkalainen Aristophanes kertoo kokoontaittuvista päivänvarjoista.  Vanhin tunnettu arkeologinen päivänvarjolöytö on Anatoliasta, lapsen haudasta 800-luvulta eaa.

Kuten Lähi-Idässä myös Mykenen Kreikassa päivänvarjot olivat merkki korkeasta asemasta. Ensimmäiset merkki päivänvarjoista ovat 1400-luvulta eaa, mutta sen jälkeen niitä ei tunneta ennen 600-luvulla eaa.. Vähitellen auringonvarjojen käyttö laajeni johtohenkilöiden ulkopuolelle ja 500-luvulla eaa. varjoja käyttivät Kreikassa myös naiset. Päivänvarjot vähensivät siestan tarvetta, sillä sen kanssa saattoi poistua kotoa myös päivän kuumimpaan aikaan. 400-luvulla eaa päivänvarjot levisivät myös eteläiseen Italiaan.

Päivänvarjo idästä

Kiinalaisilla on ollut merkittävä osa auringonvarjon kehityksessä. Kiinalaisia pidetään yleisesti kokoontaittuvan varjon luojina. Se onko kiinteä auringonvarjo kehittynyt Kiinassa omia aikojaan, vai saapunut kauppareitejä pitkin lännestä, ei ole varmaa tietoa. Joka tapauksessa auringonvarjoilla on ollut Kiinassa vahva symbolinen asema. Se on toiminut osana mm. buddhalaisia rituaaleja. Yleisesti silkkinen auringonvarjo on symboloinut hyvää säätä (pdf).

Tarinan mukaan kokoontaittuvan auringonvarjon keksi Han-dynastian keisarinakin hallinnut 王莽 (Wang Mang). Todellisuudessa taittu varjo lienee kehitetty Han-hovissa. Se oli suunniteltu kiinnitettäväksi seremoniallisiin vaunuihin. Ennen tätä oli kylläkin ollut yksinkertaisia auringonvarjoja. Han-dynastia ajanlaskun alun tuntumassa  oli merkittävä kausi Kiinan historiassa, jolloin monet nyky-Kiinan saakka periytyneet perinteet syntyivät.

Madonna dell'Ombrello (kuva on
italialaisen kulttuuriperinnön
suojeluohjelman alainen CC-by-4.0). 

Ei tiedetä, koska kiinalaiset kehittivät öljypaperivarjon, jossa on ohut kokontaittuva bambu-runko. Uskotaan kuitenkin, että varjo levisi Japaniin ja Koreaan Tang-dynastian aikana (600-800-luvuilla). Öljypaperivarjot yleistyivät Ming-dynastian aikana, 1400-1500-luvuilla. Öljypaperi suojasi paitsi auringolta, myös sateelta. Tarinan mukaan varjon kehittäjä oli nainen nimeltä 雲氏  (Jun).

Kiinasta keksinnöt alkoivat virrata Eurooppaan erityisesti Marco Polon käytyä Kiinassa 1400-1500-luvuilla. Keskiajalla varjoja ei juurikaan tunnettu Euroopassa. Ensimmäinen kuvallinen todistusaineisto varjon saapumisesta Eurooppaan on vuonna 1530 maalattu "Päivänvajo Madonna" (Madonna dell'Ombrello). Sen maalasi veronalainen Girolamo dai Libri.

Kiinan ja Lähi-Idän lisäksi päivävarjoja tunnettiin muinaisina aikoina mm. Intiassa ja mahdollisesti myös Asteekkien parissa. Riippumatta alkuperästään päivänvarjot olivat yleensä johtohenkilöiden kuten kenraalien ja hallitsijoiden suojana.