Ihmiset ovat harrastaneet uintia esihistoriallisista ajoista alkaen. Keskiajalla uiminen oli suhteellisen suosittua, mutta koska sitä harrastettiin vähissä vaatteissa sen suosio laski sitä seuranneina vuosisatoina.Ensimmäiset uintitekniikkaa käsittelevät kirjat kirjoitettiin kuitenkin jo 1500-luvulla. 1700-luvulla perustettiin innolla hengenpelastusseuroja. 1860-luvulla rakennettiin ensimmäinen sisäuima-allas Iso-Britanniaan. Uinti oli mukana ensimmäisissä olympialaisissa Ateenassa vuonna 1896.
Jonkilainen bikinimäinen uima-asu tunnettiin jo antiikin Roomassa ja sellainen esiintyy Pompeijin ja Sisilian seinämaalauksissa. Myös Venus-jumalatar oli usein puettu vastaavan kaltaiseen asuun. Sittemmin uima-asujen käyttö kuitenkin unohtui ja vaikka keskiajalla ritarit saattoivat uida jopa haarniskoissaan, useimmiten uiminen tapahtui ilman vaatteita tai joskus alusvaatteisillaan.
1700-luvulla keksittiin uimavaunu, johon astuttiin rannalla täysissä vaatteissa, jonka sisällä vaatteet vaihdettiin kevyempään uima-asuun ja joka sitten työnnettiin uintisyvyyteen. Sen suojissa uimari saattoi laskeutua veteen vieraiden katseilta suojassa. Kumpikin sukupuoli ui erikseen.Rautateiden kehittyminen toi rantalomat ja sitä kautta myös uimisen yhä laajempien joukkojen saataville ja sai aikaan myös uimamuodin kehittymisen. Naiset käyttivät pitkiä uimamekkoja, jotka eivät kastuessaankaan muuttuneet läpikuultaviksi. 1800-luvun loppupuolella miesten ja lasten uima-asuissa esiintyminen vapautui. Vielä 1900-luvun alussa aikuisten naisten uimamuotia ei kuitenkaan ollut tarkoitettu muille esiteltäväksi, vaan sitä käytettiin perinteisten uimavaunujen suojissa tapahtuvassa uimisessa.
1913 naiset pääsivät mukaan olympialaisuinteihin hihallisissa puserossa ja shortseissa. Sitten naistenkin uima-asut alkoivat pienentyä, paljastaen ensin käsivarret ja sitten myöskin yhä enemmän jalkoja. Samalla kaula-aukko avartui erityisesti takaa. 1920-luku nosti naisten helmat polviin, toi vapauden uimarannoille ja ruskettumisesta tuli ensi kertaa muotia. Samalla ilmaantuivat lyhytlahkeiset naisten uimapuvut ja pin-up mallit. 1930-luvulle tultaessa uima-asu oli nykyisen kokouimapuvun hillitty malli.Sodan jälkeen lahkeet katosivat ja 1940-luku toi ensi kertaa mukaan kaksiosaisen uimapuvun, joka sai ydinräjäytyksen kokeneen ranskalais-atollin mukaan nimen bikini. Bikinien alaosat peittivät aluksi myös navan. 1960-luvulla bikinit muuttuivat yhä paljastavimmiksi, kunnes ne 1980-luvun alussa peittivät parhaimmillaan vain kriittisimmät alueet. Kun Brasiliassa suositut string-pöksyt saapuivat 1990-luvulla läntisille uimarannoille, tuli asuista yhä pienempiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti