Intiaanien kolme sisarta

Irokeesilegendan mukaan maissi, kurpitsa ja pavut ovat kolme sisarta, jotka suostuvat kasvamaan ainoastaan yhdessä. Intiaaniviljelijöiden mukaan nämä kolme kasvia ovat suuren hengen lahjoittamia arvokkaita aarteita. Niitä vartioivat kolme sisarhenkeä. Kertomalla tarinoita vuosittain viljelijät välittivät perinteen sukupolvelta toiselle.

Pohjois-Amerikan maataviljelleillä intiaanikansoilla oli tapana viljellä yhdessä samalla maakummulla maissia, kurpitsaa ja papuja. Näitä kasveja he kutsuivat yhdessä kolmeksi sisareksi. Pavut lisäsivät maaperään typpeä, maissinvarret olivat tukena kiipeileville pavuille ja kurpitsoiden suuret lehdet varjostivat maata, jossa rikkaruohot eivät viihtyneet. Ne estivät myös maassa olevaa kosteutta haihtumasta. Maissin vartta kiipeävät pavut tekivät varsista kestävämpiä tasangoilla puhaltavia tuulia vastaan. Maissi taasen varjostaa kurpitsaa. Kaikki hyötyvät toisistaan.

Jotkut kansat lisäsivät vielä näiden kasvien sekaan pölyttäjiä houkuttelevaa kukkakasvia. Tämä yhteisviljely tunnetaan nykyään paremmin nimellä kumppanuuskasvit tai kumppanuusviljely.

Keski-Amerikassa Jukatanin niemimaalla asuneet mayakansat harjoittivat samankaltaista, mutta monimutkaisempaa milpa-viljelyä. Milpa viljelyssä viljellään edellämainittuja kasveja kaksi vuotta samalla paikalla ja annetaan sitten maan levätä seuraavat kahdeksan vuotta. Pääravintokasvien eli kolmen sisaren lisäksi viljelmillä kasvoi myös avokadoja, meloneja, tomaatteja, chilejä, bataattia ja amaranttia sekä muutamia muita paikallisia ravintokasveja.

Milpa viljelmien kasvit täydentävät toisiaan ravinto-arvoiltaan. Maississa ei ole ihmisille välttämättömiä valkuaisaineita lysiiniä ja tryptofaania, joita pavuissa on molempia. Kurpitsoista saadaan eri vitamiineja ja avokadoista rasvoja. Myös kurpitsan siemenistä saadaan arvokkaita rasvoja. Milpalla oli merkitystä paitsi maatalouden, myös yhteisön, yhteiskunnan ja uskonnon kannalta.

Kurpitsa, maissi ja pavut on otettu viljelyyn jo keskiamerikkalaisen maatalouden alkuvaiheessa. Kurpitsan viljely alkoi keskiamerikassa 10 000-8000 vuotta sitten pienillä puutarhaviljelmillä, jotka tukivat metsästämällä ja keräilemällä kerättyä ravintoa. Samoilla viljelmillä viljeltiin myös esimerkiksi paprika-kasveja (kuten chilejä) sekä muita paikallisia kasveja, jotka eivät ole levinneet paikallista puutarhaviljelyä laajemmalle.

Maissin viljely alkoi samoilla alueilla hieman myöhemmin. Maissia tai sen oletettua esi-isää teosinttiä on viljelty alueella noin 6000-5000 vuotta sitten. Tuottoisa nykymaissi muodostui kuitenkin ehkä vasta noin 3000 vuotta sitten. Pavut puolestaan otettiin viljelyyn ensiksi itsenäisesti sekä Perussa että Väli-Amerikassa. Väli-Amerikassa papuja on viljelty ilmeisesti jo 5000 vuotta sitten.

Pian on aika kylvää esikasvatettujen maissin ja kesäkurpitsan siemenet, jos haluaa kokeilla kasvatusta täällä Pohjolassa. Kurpitsan siemenet istutetaan esikasvamaan huhti-toukokuussa, maissille riittää muutama viikko toukokuussa ennen istutusta. Joidenkin mielestä maissi kannattaa esikasvattaa lähellä kasvatuslämpötilaa olevassa lavassa tai kasvihuoneessa. Meidän oloissamme kasvaa lähinnä vain sokerimaissi. Kurpitsoista voi kokeilla kesä- tai talvikurpitsoita. Pavuksi sopii parhaiten Amerikan mantereelta kotoisin oleva ruusupapu, mutta joitakin salkopapu lajikkeitakin voi kokeilla.