Historiallinen Inspiraatio vaatteissa

Vasemmassa puvussa vuodelta 1852
on selkeitä 1700-luvun vaikutteita.

Mietin tässä, miten joskus ajatellaan, että jokin on uutta. Historiaa on hyödynnetty vaatteiden inspiraationa lähes niin kauan kuin meillä on ollut kohtuullisen selkeä ymmärrys menneestä. Käsittelen tässä lähinnä historiallisten tyylien vaikutusta lähinnä naisten muotiin. Miesten muodissa vaikutteet ovat olleet vähäisempiä, tosin viime aikoina lisääntyneet.

Sitä herkästi ajattelee, että joku on kovin nykyaikaista, kun samaa on kuitenkin tehty aiemminkin. Se onkin tuoretta vain omalle sukupolvelle.

Nykyään on liikkeellä paljon pukeutujia, jotka ottavat vaikutteita historiallisesta muodista. Tätä on ollut liikkeellä koko 2000-luvun. Historiasta inspiroituvat niin gootit kuin lolitatkin. Vielä selkeämmin vaikutteita ottivat vintage/retro pukeutujat ja esim. steam- ja dieselpunk harrastajat. 

Meillä puhuttiin myös ns. juuripukeutumisesta, jossa sekoitetaan esim. kansallis- tai kansan-puvun osia arki-vaatteisiin. Joitakin vuosia sitten erityisesti vintage-vaikutteet näkyivät jopa massa-muodissa, mikä on kuitenkin vähentynyt.

Tänä päivänä vakavimmin asiaan suhtautuvat uusina ryhminä ns. history-bounding-pukeutujat, vaikka paljon muitakin vintage- ja historia-vaikutteisia pukeutumis-tyylejä on. Tämä ei kuitenkaan ole uutta, vaan vaikutteita on otettu parin viimeisen vuosisadan aikana useaan otteeseen.

Empire-muoti

1700-luvulla vaikutteet olivat olleet enemmän eksoottisia ja kansallisia, sillä puhuttiin englantilaispuvuista, ranskalaispuvuista, puolalaispuvuista ja turkkilaispuvuista.

Varhaisia empirepukuja vuodelta 1795.

Ensimmäisenä historiallisena muotityylinä voidaan pitää empire-tyyliä (n. 1795-1825; eng. regency), joka otti ensin vaikutteita antiikista, erityisesti kreikkalaisesta pukeutumisesta, kuten aikakauden sisustus- ja arkkitehtuurikin. 

Taustalla olivat sekä vastalöydetyn Pompeijin kaivaukset, jotka toivat uutta tietoa antiikista, että Ranskan vallan-kumouksen tasavaltalaisihanteet. Taustasyyt olivat myöhempiä historiavaikutteisia muotityylejä huomattavasti poliittisemmat, vaikka muissakin muodeissa on ollut havaittavissa yhteis-kunnallisia taustavaikutteita.

Vaikutteet näkyivät aluksi erityisesti pukujen mallissa, joka poikkesi paljon, sekä edeltävästä 1700-luvun että myöhemmästä 1800-luvun muodista. Siinä oli aluksi hyvinkin vahvoja tyylillisiä kreikkalaisvaikutteita, vaikka rakenteellisesti asut olivatkin enemmän 1700-luvun pukujen jatke. Myöhemmin myös Napoleon otti mielellään vaikutteita antiikista, mikä näkyi erityisesti Ranskan hovimuodissa, jossa koristeluissa kopioitiin usein roomalaiskautta. Valsinkin Englannissa oli 1800-1810-luvuilla suosittua ottaa vaikutteita myös keskiajalta. 

1820-1830-luvut olivat kulttuurisesti romantiikan aikakautta, minkä vuoksi onkin vähän yllättävää, kuinka vähän historialliset esikuvat vaikuttivat muodissa. Erityisesti 1830-1840-luvun pukeutuminen oli pikemminkin aiempien trendien edelleen kehittämistä. 

Kerrattiinko muotiakin 1800-luvulla?

Poloneesi 1884.

1800-luvun puolivälin jälkeen rakentamisessa ja sisustuksessa tulivat suosioon ns. kertaus-tyylit. Samaan aikaan a alkoi näkyä myös pukeutumisessa. 1850-luvulla alettiin selkeästi taas ottaa vaikutteita historiallisesta asuista.  

Suostittuja olivat mm. renesanssin vaikutteet, jota kuitenkin liioiteltiin ja muokattiin omaan makuun sopivaksi. Nämä vaikutteet olivat erityisen vahvoja 1860-luvun alku-puolella.  Sekä näillä vuosikymmenillä, että myöhemmin muodissa oli 1700-luvun vaikutteita. 1860-luvulla tuli suosituksi mainostaa historiallisia tyylejä asujen esikuvina. 

1870-luvulla susoituiksi tulivat poloneesit. Poloneesi oli alla olevan hameen päälle koottu päällyspuku, jonka helmat olivat kerrostettu puvun taakse. Se oli alhaalta avoin, jollin alla oleva hame näkyi. 1700-luvun poloneeseista poiketen, yläosa oli suljettu. Poloneesien tyyli kertautui myös aikakauden päällyshameissa. Tyyli pysyi suosittuna 1880-luvun loppupuolelle saakka ja oli suosiossa myös niin sanotun luonnollisen tyylin aikana 1880-luvun alussa.  Kotiasuissa eli niin sanotuissa teepuvuissa oli puolestaan 1870-1880-luvuilla usein ns. watteau- eli säkkiselkämys, joka oli 1700-luvun ns. ranskalaispuvuista kopioitu viittamainen selkäosa. 

Rakenteellisesti 1800-luvun asut poikkesivat suuresti tyylillisistä esikuvistaan, joita ne tyylillisesti kopioivat. Kaavoittaminen muuttui 1870-luvulla selkeästi, kun alettiin ottaa käyttöön ns. tieteellinen kaavoittaminen. Aiemmat kaavoitustyylit olivat olleet perusteiltaan melko erilaisia ja enemmän pitkällisen historiallisen kehityksen tulos. Nyt kaavoittaminen otti mallia miesten vaatteiden räätälöinnistä.

1890-luvulla ei tuntuisi olevan selkeitä historiallisia esikuvia, vaikkakin aikakauden hihoja katsellessa tulevat mieleen 1820-luvun lopun hihamallit, jotka 1830-luvulla muutuivat vielä massiivisemmiksi. On kuitenkin luultavaa, että hihat kasvoivat samoista esteettisistä syistä kuin aikanaan 1830-luvulla: pyrkimyksenä luoda illuusio kapeasta vyötäröstä.

Maailmansotien vaikutus 

Empire vaikutteita 1913.

Jo 1900-luvun alussa alkoi olla pukeutumisen alatyylejä, joskaan ei niin suosittuja kuin kuten prerafaeliittien keskiaikaharrastus, joka näkyi paitsi maalareiden taideteoksissa myös ryhmää lähellä olevien henkilöiden pukeutumisessa.

Ensimmäinen kerrattu historiallinen tyyli oli empire, joka oli suosittu erityisesti 1910-luvun lopulla, jolloin otettiin vaikutteita myös etnisistä tyyleistä. Monissa asuissa haettiin vaikutteita empire tyylistä ja vyötärölinja saattoi olla korotettu. Vaikutteita saattoi jonkin verran näkyä myös vuosikymmenen alkupuolella eli Titanic-aikakaudella. 

1910-luvun alkupolella puhuttiin myös poloneesista, mutta poloneesi oli muuttunut ylösnostetusta päällysmekosta yksinkertaiseksi alaosaltaan avoimeksi pitkäksi jakuksi tai päällysmekoksi. Jos jotain 1700-luvun vaatetta, se muistutti angleesi. Nimityksen taustalla on saattanut olla myötätunto puolalalisten itsnäisyystaistelua kohtaan.Vaikutteet olivat lähimenneisyydestä 1890-luvulta, eikä niinkään 1700-luvulta. Tämä osoittaa sitä, kuinka vaatteiden nimitykset saattavat vaihtaa merkitystä ajan kuluessa.

1914 "poloneesi!.

Maailmansodat vaikuttivat selkeästi historiallisten vaikutteiden omaksumiseen, joka tunutui 1910-luvun lopulla (pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen) ja jälleen 1950-luvulla.

1920-luvun alkupuolella kallistuttiin jonkun verran 1700-luvun rokokoon puoleen, mikä näkyi erityisesti erikoisina asuina, joissa pannierit, eli hameen helman leventimet eli pönkät oli laskettu normaalia alemmaksi, mikä aiheutti hieman koomisen tyylin.

Seuraavan kerran historialliset tyylit olivat muodissa 1940-luvulla, jolloin vaikutteita otettiin varsinkin keskiajalta. Vaikutteet näkyivät erityisesti hatuissa ja asusteissa, ei niinkään puvuissa itsessään.

Sotien jälkeinen aika ja 1900-luvun loppu

1948 hatuissa on selvää historiallista
vaikutusta 1700- 1800-luvuilta.

1950-luku oli pukeutumisessa konservatiivinen vuosikymmen, jossa otettiin askel taaksepäin  ohi 1940-luvun kokeilevien tyylien takaisin 1930-luvun elokuva-glamouriin. Lisäksi otettiin vaikutteita aiemmista historiallisista tyyleistä yleisesti, mutta kenties erityisesti 1700- ja 1860-luvuilta, tosin vaikutteet olivat kevyempiä. Hihamuodissa näkyi vaikutteita myös 1910-luvun kimonohihoista.

1960-luku oli muodiltaan enemmän futuristinen ja kenties loppupuolella hippeilyyn taipuvaista. Silti sielläkin otettiin vaikutteita menneestä, sillä suosiossa oli 1920-luvun muoti. 1970-luvulla suosiossa oli Bell Époque (eli 1800-1900-lukujen vaihteen aika n. 1880-1914), josta otettiin romanttisia vaikutteita. Erityisesti ns. edvardiaanisesta (1901-1910) muodista. Vaikutteita oli myös jonkin verran 1800-luvun kansanpuvuista esim. ns. preeriamekoista.

1980-luvun muotiin vaikuttivat 1930-1950-lukujen muodit. Niitä kopioitiin niinkin taidokkaati, että joskus kokemattomilla voi olla haasteita erottaa 1980-luvun asuja vanhempien vuosikymmenten vaatteista. 1990-luku oli poikkeuksellinen vuosikymmen, jolloin kertaustyyli-vaikutteita ei muodissa paljon muuten näkynyt, vaikka muodissa olikin ns. alusmekko muoti, jossa oli vaikutteita 1930-1950-lukujen alusmekoista.

1990-luvun toisen maailmansodan pättymisen juhlavuosi (maasta riippuen 1995-1997) saattoi vaikuttaa kiinnostukseen sotien aikaiseen muotiin. Suosittuja olivat ns. isovanhempien aikaiset muodit, jotka näkyivät nuorison kiinnostuksena noihin vuosikymmeniin. 

2000-luvun alku

Lolita-muotia Helsingistä,
CC-BY-2.0, Ari Helminen

2000-luvun alkupuolella suosiossa olivat vintagetyylit yleensä, mutta erityisesti fiftarityyli. Muodin vaikutteissa tehtiin kuitenkin sukelluksia aina 1900-luvun alkuun saakka. Lisäksi suosioon tulivat ns. historia- ja vintagevaikutteiset alatyylit, joita on ollut liikkeellä runsaasti. 

Nuorten tyttöjen alatyylit kuten lolita tyylit ottavat paljon vaikutteita 1700-1800-lukujen länsimaisesta muodista ja myös 1950-luvulta. Diesel-punkki ottaa vaikutteita 1950-luvulla kuten myös rocken roll tyyli. Steampunk ottaa puolestaan vaikuteita erityisesti 1870-1880-luvuilta. Samoilta vuosikymmeniltä on vaikutteita myös goottien pukeutumisessa.

Historiallisesti vaikutteisia alatyylejä on juuri nyt poikkeuksellisen paljon, vaikka edellä mainitut ovat ehkä vähän vähemmän suosittuja tänä päivänä ja ovat tehneet tilaa uudemmille suosikeille. Tämän hetken valtamuodissa historiavaikutteet ovat melko kevyitä ja tuoreita. 2000-luvulla vaikuteita on otettu 1970-1980-luvuilta ja jopa 1990-luvulta. 

Ajatuksia historiallisista vaikutteista

Edellinen on  yksinkertaistettu näkemys vaatetustyylien kehityksestä. Se perustuu pitkälti omiin huomioihini muodin vaikutteista, eikä ehkä huomio kaikkia hienovaraisempia vaikutteita muotiin. Jokainen vuosikymmen lainaa muotia omalla tavallan, jolloin 1700-luvun vaikutus 1850-luvun muotiin on ollut melko erilainen kuin 1920-luvun muotiin.

1700-luvun vaikutteita muodissa 1920.

Itselläni oli jo ennen tämän tekstin jäsentämistä selkeä ennakkokuva 1900-luvun alusta, 1950-luvusta ja 1980-luvusta nostalgisina vuosi-kymmeninä, mutta tarkemmin ajateltuna vaikutteita näkyy useimmilla vuosi-kymmenillä. 

On yllättävää kuinka suosittua historialliset vaikutteet ovat viimeisen parinsadan vuoden aikana olleet, aina siitä asti, kuin empiremuoti aloitti lainaamisen. Suosituimpia ajanjaksoja historiallisiin vaikutteiden lainaamiselle ovat olleet 1700-luku ja viime vuosikymmeninä myös 1950-luku. Näillä ajanjaksoilla on kenties ollut niin selkeät ja helposti matkittavat tyylinsä, että niistä on ollut yksinkertaista ottaa vaikutteita.

Yllättäen "moderneimmiksi" (eli vähiten historiallisista vaikutteista kiinnostuneiksi) vuosikymmeniksi nousivat omassa ajatteelussani1830- ja 1890-luvut sekä 1930- ja 1990-luvut. Myös 1840- ja 1940-luvut olivat vain vähäisessä määrin kiinnostuneita menneestä. Näillä vuosikymmenillä muoti oli vahvasti kokeilevaa. Tämä näkyy mm. 1830-, 1890- ja 1940-lukujen kokeilevassa hihamuodeissa. 1930-luvulla taas tehtiin kokeiluja pukujen rakenteissa, jotka toivat monia meille tuttuja malleja, kuten mm. halterneck-yläosat.

Lienee osittain sattumaa, että kyse on samoista vuosikymmenistä, mutta vuosisadan (tai vuosituhannen) vaihdos saattaa aiheuttaa ahdistusta, joka nostaa pintaan nostalgista kaipuuta. Todennäköisesti kyse on kuitenkin sattumasta, sillä 1830-luku oli taiteen ja kirjallisuuden osalta pitkälti nostalginen vuosikymmen korostetun romanttisine tyyleineen.

Painajaistennappaaja ja hämähäkkinainen

Twilight-elokuvien julkaisemisen jälkeen unisiepparit vakiintuivat osaksi boheemia sisustusperinnettä. Harva kuitenkaan tuntee sen tarkemmin niiden taustaa ja edes ymmärtää niiden merkitystä. 

Ylhäällä hämähäkinverkko-amuletti (1901)

Unisiepparit eivät menettäneet yhteyttään alkuperäänsä vasta Twilight-elokuvien tai -kirjojen myötä, vaan yhteys oli alkanut kadota jo 1960-1970-luvuilla, jolloin niistä tuli amerikan alkuperäiskansojen yhteisliikkeen (pan-intianit) yhtenäisyyden symbooli. 

Tähän liikkeeseen kuuluivat erilaiset Yhdysvaltain (Native Americans) ja Kanadan (First nations) intiaanit, inuitit (ent. usein: eskimot) ja metissit (eli mestitsit, alkuperäiskansojen ja eurooppalaisten sekoittuessa syntyneet ryhmät). 

Jo yhteiseksi symboliksi noustessaan, unisieppari oli menettänyt yhteyttä juuriinsa, eivätkä kaikki alkuperäiskansoista nousevat tekijätkään tunne kunnolla unisieppararien taustaa ja merkitystä. Heille se on vain intiaanisymboli.

Legenda ja merkitys

Legendan mukaan Ojibwejen Hämähäkkinainen johdatti isoisä Auringon takaisin kansansa luokse. Tänäpäivänäkin Hämähäkkinainen rakentaa erityisen asumuksensa ennen auringonnousua. Alunperin Ojibwejen sanotaan olevan kotoisin kilpikonnasaarelta, josta he levittäytyivät ympäri mannerta ja sen jälkeen Hämähäkkinainen opetti heille amuletinvalmistustaidon. Amuletti toimii paitsi suojana pahoja unia vastaan, myös pienokaisten leluna.

Bev Longboat kertoi ojibway-kansan legendasta näin: "Lapsista oli vastuussa erityinen Hämähäkki-nainen. Hänen tehtävänsä oli valmistaa hämähäkinseitistä unisieppareita. Kun väestö kasvoi, hän ei enää pystynyt matkaamaan joka paikkaan pitämään huolta lapsista.

Ojibwe äiti lapsineen.

Niinpä Hämähäkkinainen jakoi tietonsa tädeille, äideille ja isoäideille ja opetti heidät kutomaan lapsille verkkoja pajukehyksiin. Pieni aukko keskellä päästi läpi hyvät unet, mutta painajaiset jäivät kiinni verkkoon. Ja siiloutuivat pitkin ripustettuja sulkia lasten unisiin mieliin."

Bev Longboatin mukaan, tärkeä oli myös kiinnitykset pajurunkoon. Alunperin niitä oli kahdeksan, mikä viittasi hämähäkin kahdeksaan jalkaan. Ne, jotka käyttivät seitsemää, viittasivat joko seitsemään isoisään tai seitsemmän ennustukseen. Viisi viittasi viiteen taivaankappaleeseen. Jotkut käyttivät kolmeatoista vuoden kuutamoiden viittauksena. Toiset kahtakymmentäkahdeksaa, joka oli kuunkierron päivien määrä.

Syntyvyyden säännöstelyn historiaa - varhaisajoilla ja muinaisessa Lähi-Idässä

Seksuaalinen puuhastelu on monesti hauskaa, mutta siitä usein seuraava lastensaanti on vaarallista ja kallista, eikä aina suotavaa, jos tilanne lastensaantiin ei ole ihanteellinen. Raskauksia on pyritty ehkäisemään jo pitkään, mutta ennen kemiallisen ehkäisyn keksimistä, se ei aina ole ollut kovin tehokasta.

Muinaisia ihmisiä ei kannata väheksyä. He saattavat hyvin olla huomanneet imetyksen ehkäisevän vaikutuksen ja ymmärtäneet sen, että keskeytetty yhdyntä saattaa vaikuttaa raskaaksitulon todennäköisyyteen. Kuitenkin sekä raskaaksi tulemiseen että raskauden ehkäisyyn on kauan käytetty myös monenlaisia taikakeinoja. 

Muinainen äiti n. 1500 eaa.
CC-BY-2.0 by Jean-Pierre Dalbéra

Keräilijä ja metsästäjäkansoilla on todettu, että keskimääräinen synnytystenväli on noin kolmesta ja puolesta neljään vuotta, mikä on hyödyllistä, sillä äiti ei kykene kantamaan mukanaan useampaa taaperoa kerrallaan. Tämä lienee seurausta sekä suuressta liikunnan määrästä että pitkässtä imetyksestä, joka ehkäisee raskaaksi tulemista. Myös edellisen lapsen kantaminen (6-12 kg) tuhanksia kilometrejä vuodessa, on raskasta työtä, millä on uskottava ehkäisevä vaikutus. Raskaasti urheilevilltahan saattaa tänäkin päivänä jäädä kuukautiset pois.

 Synnytystauko on ihmisllä samankaltainen kuin vastaavat tauot muilla ihmisapinoilla, joista orangutangit pitävät keskimäärin 92 kuukautta, simpanssit 66 kuukautta ja gorillat 45 kuukautta taukoa synnytysten välillä  Pitkä synnytysvälit ovatkin tuttuja monilla metsästäjäkreäilijäkansoilta ympäri maailmaa. 

Ihmisten siirtyessä viljelemään maata, liikunnan määrä vähentyi, ruokavalion kalorimäärä kasvoi ja tarjoille tuli vaihtoehtoisia lastenruokia kilpailijaksi imetykselle, joka lyhensi imetyksen kestoa. Luontainen synnytysväli ei enää toiminut kuten ennen. Lapsia ei myöskään enää kannettu pitkiä matkoja paikasta toiseen, mikä vähensi naisten kuormitusta. Tästä johtuen synnytykset tihentyivät ja ehkäisykeinoille tuli tarvetta. Toisaalta useille käsipareille oli myös käyttöä viljelijäyhteisöissä.

Muinainen Lähi-Itä

Kahuan gynekologiken papyrus 1850 eaa.

Egyptiläiset olivat lääketieteellisesti suuntautuneita ja naisten asema oli egyptiläisessä yhteiskunnassa aikaansa nähden hyvä, eikä liene suuri yllätys, että vanhimmat tiedot pyrkimyksestä ehkäistä raskaaksi tulemista, ovat muinaisesta Egyptistä. Kahua Papyrus 1850 eaa ja Ebers Papyrus 1550 eaa neuvovat käyttämään hunajaa, akasianlehtiä ja vaatenukkaa sperman kulun tukkimiseen. 

Kahuan gynekologinen papyrus 1850 eaa (eräs Kahua Papyruksista) kuvaa myös muita metodeja ehkäisyyn kuten erilaisia pessareita ja akaasia-kumia, jolla on todettu olevan spermaa hyydyttäviä vaikutuksia. Kahuan gynekologinen papyrus on itse asiassa vanhin egyptiläinen lääketieteellinen teksti, mikä kertonee siitä, että naistentaudit olivat tärkeitä. Papyruksessa on lueteltu vielä muitakin keinoja yrittää ehkäistä raskauksia. Siihen pyrittiin peittämällä kohdunsuu kumimaisella aineella, kohtuun levitetyllä hunajan ja soodan seoksella sekä krokotiilinlannasta tehdyllä pessarilla. 

Akkadian jumalatar

Imetyksen raskauksia ehkäisevä vaikutus oli muinaisessa Egyptissä tiedossa ja pienokaisia saatettiin imettäää jopa kolmivuotiaiksi, jotta uudet raskaudet lykkäytyisivät. Muinaisessa Mesopotamiassa uskotaan käytetyn imettäjiä, koska rintaruokinta laskee naisten hedelmäliisyyttä. Toisaalta siellä saatettiin myös imettää pari-kolme vuotta lapsen syntymän jälkeen.

Vanhassa testamentissä puolestaan käytettiin keskeytettyä yhdyntää ehkäisemään raskaaksi tulemista, Onanin ja Tamarin tarinassa. Egyptistä on löydetty myös varhaisimmat kondomit, joita tosin käytettiin enemmän sairauksien kuin raskauden ehkäisyyn. Ne poikkesivat kuitenkin nykykondoomeista melkoisesti, sillä ne oli valmistettu pellavakankaasta. Minolaisessa tarussa, joka sijoittuu aikaan 3000 eaa., kuningas Minos käytti vuohen rakosta valmistettua kondomia.

Ensimmäinen kuvaus kastraatiosta eunukkien luomiseksi on Sumerilaisesta Lakdashin kaupungista 4000-vuoden takaa. Kastraatiota voidan pitää äärimmäisenä tapana hallita raskaaksi tulemista ja sitä kuka sai tulla isäksi.  Sumerilaiset käyttivät myös yhdynnästä poikkeavia seksuaalisen kanssakäynnin muotoja, estääkseen miehen sperman pääsyn naisten kohtuun.

On mahdollista, että muinaisina aikoina tiedettiin myös raskauksia ehkäiseviä yrttejä, kuten myöhemmin Kreikassa ja Roomassa. Muinaisessa Assyriassa (ja myös Egyptissä) naiset saattoivat kuitenkin nauttia vaarallisiakin myrkkyjä raskauden keskeyttämisesksi. Ne olivat kuitenkin hyvin vaarallinen tapa ehkäistä raskauksia. Tätä vaaraa ei kuitenkaan aikoinaan oikein ymmärretty, vaan esimerkiksi elohopeaa pidettiin ihmelääkkeenä. 

Jos mikään muu ei auttanut, oli aina mahdollista hylätä pienokainen, mikä käytännössä lähes aina johti lapsen kuolemaan. Tätä tapahtui Sumeriassa erityisesti tyttärien kohdalla.