Sumerit II: elämäntapa ja yhteiskunta

Sumerilainen sivilisaatio otti käyttöön lukuisat myöhempien korkeakulttuurien piirteet. Sieltä ovat peräisin ainakin hallinto, virkamiehet, lainsäädäntö, verotus, kirjanpito, arkisto, palkanmaksu, ammatit, työnantajat, yhteiskuntaluokat, järjestäytynyt uskonto, hymnit, papisto, ajanlasku, historiikit, matematiikka, tähtitiede, ulkomaankauppa, diplomatia, vakituinen armeija,  kaupunkisuunnittelu, julkiset rakennustyöt, kaunokirjallisuus ja monet muut myöhemmille kulttuureille tutut piirteet. Sumerit ottivat käyttöön myös ensimmäisen tunnetun kirjoitusjärjestelmän, pronssin käsittelyn, savenvalajan pyörän ja vaunujen pyörän, jotka myöhemmin levisivät mm. Egyptiin. 

Vaikka sumerit kävivät innokkaasti kauppaa ja valmistivat käsitöitä, heidän hallintotapaansa voidaan kuitenkin pitää maatalousvaltaisena teokratiana. Yhteiskunnan johdossa oli papisto, ylimpänä pappiskuningas. Kunkin kaupunkivaltion maataloustuotanto varastoitiin temppelien yhteyteen. Sieltä asukkaat saivat sitten sovitun määrän jauhoja ja olutta. Sumerit pitivät oluesta niin kovasti, että heillä oli oma panimo-jumalatar Ninkasi.

Sumerilainen elämäntapa

Monet suuret sumeritemppelit olivat zikkurateja
eli porraspyramideja. Photo cc-by-3.0 by Hardnfast 

Kunkin sumerilaisen keskuskaupungin sydämessä oli suojelusjumalalle tai -jumalattarelle omistettu temppeli. Temppelit vuokrasivat viljely-, laidun- ja kalastusalueita asukkailleen ja vastineeksi perittiin osuus temppelin tarpeisiin. Tuotolla kustannettiin temppelin palkkaamien rakentajien, kanavien kaivajien, käsityöläisten ja muiden työntekijöiden palkat. Palkanmaksu suoritettiin yleensä viljana. Hopeaa ja kultaa annettiin palkkana vain korkeassa asemassa oleville.

Tavalliset asuintalot olivat yleensä yksikerroksisia. Ne oli useimmiten rakennettu auringossa koviksi kuivatetuista savitiilistä. Asuintalot oli yleensä rakennettu yksityisiksi niin, ettei kaduilta nähnyt juuri sisään.

Varakammaimmilla oli suurempia taloja, joissa saattoi olla jopa kymmenen huonetta ja kaksikin kerrosta. Makuuhuoneiden ja keittiöiden lisäksi niissä saattoi olla sisäkäymälä ja kotialttari. Ylimystö asui suurissa palatseissa, joissa oli lisärakennuksia ja sisäpihoja. Niissä asui omistajiensa lisäksi myös monenlaista palvelusväkeä.

Sumerilainen kampaus.

Sekä miehet, että naiset pukeutuivat polvipituisiin laskostettuihin pellava- ja villahameisiin. Sen lisäksi naiset verhosivat myös ylävartalonsa kankain jättäen yleensä oikean olan näkyviin. Jaloissa varakkaimmilla oli sandaaleja ja kippurakenkiä, mutta monet kulkivat avojaloin. Nasilla oli pitkät vapaat, letitetyt tai päälaelle kiedotut hiukset. Miehillä oli usein muhkeat, hyvinhoidetut parrat.

Koruina suosittiin pronssista, hopeasta ja kullasta valmistettuja korvakoruja, ranne- ja nilkkarenkaita, kaulakoruja ja pantoja. Varakkaimmilla saattoi olla myös kauniiksi värjättyjä vaatteita ja korukivillä koristeltuja koruja.

Aiemmin epäiltiin, että sumerit olisivat nauttineet arkisin lähinä viljasta ja palkokasveista koostunutta velliä tai pataa. Sitten löydettiin luottelu sumerilaisista ruokalajeista, joita oli sadoittain. Mukana oli muun muassa pari kymmentä erilaista juustoa, satoja eri keittoja

Sumerit I: Kieli, kirjoitustaito, kirjallisuus ja uskomukset

Sumereita.

Sumerit olivat salaperäinen kansa, jonka alkuperää ei tunneta. Heidän kielensä ei tiettävästi ole sukua millekään tunnetulle kielelle. Heidän naapureinaan oli lukuisia seemiläisiä ja indoeurooppalaisia naapurikansoja, jotka puhuivat aivan toisenlaisia kieliä. Sumerit sekoittuivat ajan myötä näihin kansoihin, ja katosivat historiasta.

Kun sumerilaiset painuivat historian hämärään, heidät unohdettiin pitkäksi ajaksi kokonaan. Vasta 1800-luvulla, jolloin ranskalaiset ja brittiläiset innostuivat tutkimaan kulttuurin juuria, heidät löydettiin uudelleen.

Tämä on ensimmäinen osa kolmiosaisesta sarjasta ja toimii osin pohjana sumerilaisen maailman ymmärtämiselle.

Kieli ja kirjoitus

Sumerin kieli on maailman vanhin tunnettu kieli. Se ei ole vanhin kieli, vaan vanhin kieli, josta on jäänyt sellaisia kirjallisia lähteitä, joita on voitu tulkita. Aiemmat kielet ovat lähinnä kielitieteellisten teorioiden varassa. Sumeria puhuttiin ainakin vuosien 4000-1600 eaa välillä. Sillä ei ole tunnettuja sukulaiskieliä eli se on ns. isolaattikieli. Ei tiedetäkään varmasti, mistä sumerit mahdollisesti alueelle saapuivat.

Varhaista sumerilaista kirjoitusta

Osa tutkijoista kuitenkin epäilee heidän olleen alunperin Anatoliasta, kenties alueelta, josta myös maanviljelys oli peräisin. Tutkijoiden mukaan Sumerin paikannimissä ja joissakin kielen sanoissa on merkkejä alueella aiemmin puhuituista protokielistä, jotka ovat jättäneet siihen vaikutteensa.

Esimerkiksi uralilaisten kielten tapaan sumeri on agglutanoiva kieli, eli määreet ilmaistaan sanojen liitto-osilla. Sumerilla on runsaasti sijamuotoja ja tapaluokkia. Kielen erityispiirteenä on substanttiivien ja verbitaivutusten jako elottomiin ja elollisiin olioihin.

Iso osa sumerin sanavartaloista on yksitavuisia, minkä vuoksi useimmat monitavuiset sanat ovat eri yhdyssanoja. Tutkijoille on jäänyt käsitys, että naiset käyttivät erilaista kieltä (eräänlaista naisten murretta) kuin miehet.

Sumerit kehittivät oman nuolenpääkirjoituksensa, jota myös muut, myöhemmät kulttuurit hyödynsivät. Heidän ensimmäinen kirjoituksensa oli kuvakirjoitusta, mutta vähitellen kirjoitus kehittyi kohti tavukirjoitusta (vrt. Japanin hiragana ja katakana). Nuolenpääkirjoitusta kirjoitettiin ruokokynällä savitauluille. Kynällä tehtiin saveen erilaisia väkäsmäisiä merkkejä (eli nuolenpäitä). Valmistuttuaan savitaulut kuivattiin, minkä ansiosta ne ovat säilyneet vuosituhansien ajan.

Sumerin kieltä käytettiin kirjoituksena vielä senkin jälkeen kun se oli kadonnut puhuttuna kielenä. Se oli eräänlainen aikansa latina, sivistyksen ja oppineiden kieli.

Kirjallisuus

Sumerien kirjanpitoa

Nuolenpääkirjoituksessa on vielä paljon tutkittavaa, sillä vain noin 1/10 tunnetuista n. 300 000 nuolenpääkirjoituslaatasta on tähän mennessä käännetty. Loppujen sisältö on huonosti tunnettu.

Tutkijat uskovat kuitenkin, että koneoppiminen mahdollistaa laattojen automaattisen kääntämisen paljon aiempaa nopeammin. Koska nuolenpääkirjoituksella on kirjoitettu monella eri kielellä,  kaikki tutkittavat taulut eivät kuitenkaan ole sumeria.

Kirjoituksen synnyn taustalla olivat alunperin taloudelliset syyt ja aluksi se olikin lähinnnä kirjanpitoa. Papistolla oli tarve pysyä perillä sadosta ja sen jakamisesta kansalaisille. Urukista löydetyt vanhimmat tunnetut arkistot päättivät esihistoriallisen ajan Mesopotamiassa.

Vähitellen kirjoitusta alettiin käyttää myös kirjallisiin tarkoituksiin. Sumerien luomaa Gilgames-eeposta (n. 4000 eaa) pidetään usein ensimmäisenä merkittävänä kaunokirjallisena teoksena. Sumeriksi kirjoitettiin myös uskonnollisia hymnejä ja muuta runoutta. Lisäksi tallennettiin sananlaskuja, luotiin viisaauskirjallisuutta ja kunnioitettiin hallitsijoita. Suurimmissa sumeri-kirjastoissa oli jopa 10 000 savitaulua.

Sumerien uskonto ja tarusto

Kuunjumala Nanna ja kaaoshirviö

Sumerit uskoivat moniin jumaliin. Sumereilla seitsemän tärkeintä jumalaa määräsi kohtalon. He olivat taivaanjumala An, ilmojen herra Enlil (herra tuuli), maanjumalatar Ninhusal, veden ja viisauden jumala Enki, rakkauden ja sodan jumalatar Inanna, kuun jumala Nanna ja auringon jumala Utu Tärkeimpien jumalien lisäksi sumereilla oli paljon muita jumalia, joista Anin 50 jälkeläistä tunnettiin nimellä Annunnaki, jotka toimivat taivaallisina tuomareina.

Sumerilainen maailma an-ki koostui maasta ki ja taivaansta an. Maailma ja kaikki muukin oli saanut alkunsa vedestä, Nammu nimisestä maanalaisesta alkumerestä (apsu) ja esiäidistä. Sumerit pitivät maanalaista makeaa merta (apsu) hedelmällisyyden lähteenä lähes täysin sateettomassa maassaan. Maailma toimi maailmanjärjestyksen me mukaisesti.

Taivaanjumala An oli kaikkien jumalien ja myös demonien isä. An puoliso oli tarujen mukaan maaemo Ki, joka oli myös tuulten jumala Enlilin äiti. Ki lienee ollut tarujumala, jota ei aktiivisesti palvottu. Toisaalta hän saattoi olla sama kuin maanjumalatar Urash, joka myös oli Anin vaimo ja jumalatar Ninsunin äiti.

An oli kuninkaiden oma jumala ja jumalista ylimmäinen. Hänet kuvattiin sarvipäisenä. Yleisessä uskonnossa hänen roolinsa oli kuitenkin vähäinen. Uruk on Anun pyhä kaupunki. Alunperin häntä on kenties kuvattu taivaallisena sonnina, joka myöhemmin erkaantui omaksi jumalaksi nimeltä Gugalanna.

An, Enlil ja Enki muodostivat tärkeän jumalankolmikon, jonka hallinnassa olivat taivaan tähdet. An hallitsi päiväntasaajan tähtiä, Enlil hallitsi pohjoista taivasta ja Enki eteläistä taivasta.

Enili oli yksi mesopotamian mahtavimmista jumalista, jota kuvattiin mahtavaksi vuoreksi, kuninkaaksi, isäksi ja luojaksi. Hän oli elämän ylläpitäjä. Hänen lapsiaan olivat jumalat kuu Nanna, autiomaan, paahteen ja manalan herra Girunuggal, manalan ja parantamisen jumala Ninazu, jokien ja kananvien jumala Enbilulu ja karjan ja hedelmällisyyden jumala Ninurta (maan hera).

Etelätuulen-jumalatar Ninlil oli hänen vaimonsa ja useimpien hänen lastensa äiti. Tarinan mukaan Ninlilin äiti varoittaa tytärtään Enlilistä. Varovaisuudesta huolimatta Enlil onnistuu viettelemään Ninlilin, mistä syntyi kuunjumala Nanna. Neidon viettelystä syytetty Enlil karkoitettiin Nippurista, koska hänestä on tullut epäpyhä. Ninlil yritti löytää Enlilin ja Enlil yritti huijata häntä kolmesti. Taru päättyy pariskunnan hedelmällisyyden ylistykseen. Joka kerta viettelystä syntyi uusi jumala (Girunuggal, Ninazu ja Enbilulu). Tarun lopuksi ylistetään Enlilin ja Ninilin hedelmällisyyttä. Enlil oli Nippurin kaupunginjumala

Enki oli vedenjumala ja makeiden vesien hallitsija ja sumerin jumalista kenties rakastetuin, koska hän oli hyväntahtoinen ihmisille. Hän oli Eridun kaupungin suojelija sekä tiedon, kujeiden ja käsityötaidon jumala. Yhtä lailla kuin tieteet myös taikuus kuului hänen valtapiiriinsä. Tarujen mukaan Enki asetti maan rajat ja jumalien tehtävät. Enki lienee ominut monista esihistoriallisena aikana jumalatar Nammulle kuuluneista piirteistä.

Sumerilaisen myytin mukaan Enki oli luojajumala, joka muotoili ihmiset jumalien orjiksi. Myöhemmin hän pelasti ihmiset jumalten vihasta syntyneeltä tuhotulvalta rakennuttamalla arkin, johon koottiin suojaan eläimet ja valitut ihmiset.

Alunperin Enki liitettiin siemeniin ja hedelmällisyyteen. Hänet esitettiin usein puoleksi vuohena ja puoleksi kalana (kuten eläinradan merkki kauris). Enki sai puolinsa Ninhursagin (kukkuloiden ja erämaan äitijumalattaren) kanssa Ninsar (vihreä valtiatar) tyttären, joka oli sumerien kasvienjumalatar ja äitijumala.

Inanna ja Damuz

Enkin saamasta kahdeksasta haavasta syntyi myös kahdeksan eri jumalaa: Abu (kasvit), Nintul (Makalin kaupungin jumala), Ninsutu (manalan herran Ninazun vaimo), Ninkasi (oluen jumalatar), Nanshe (kalojen ja kalastuksen jumalatar, selvännäkijä), Dazimua (käärmejumala Ninghishidan vaimo), jumalatar Ninti ja Dilmutin kaupungin jumalan Enshagagin. Enki loi heidät parantaessaan haavojaan ja määräsi sitten heille heidän kohtalonsa.

Pääjumalakolmikon lisäksi rakkauden, hedelmällisyyden ja sodan jumalatar Inannalla (taivaan kuningatar) oli uskonnossa merkittävä asema. Inannan kerrotaan ensin hurmanneen miehet ja sitten hylänneen heidät. Hänet oli joko puettu kalliisiin vaatteisiin tai sitten hän esiintyi alasti.

Tärkein Inannaan liittyvät myytti kertoo hänen matkastaan alamaailmaan, jossa hän julistautui Manalan valtiaaksi. Manalan todellinen valtiatar oli kuitenkin hänen sisarensa Ereshkigal, joka surmaa Inanna tämän julkeuden vuoksi. Koska luonto kuolee Inannan mukana, antaa Enki hänen syntyä uudelleen. Inanna antaa puolisonsa Dumuzin ottaa paikkansa ja tästä tulee manalan valtias hänen sisarensa kanssa. Näin Dumuz syntyy ja kuolee joka vuosi uudelleen, mikä selittää hedelmällisyyden kiertoa luonnossa.

Kuunjumalatar Nanna (valaisija) oli Enlilin ja Ninlilin poika. Hänellä oli vaimonsa Ningalin kanssa lapset auringonjumalatar Utu ja venuksen jumalatar Inanna. Nannan pääpyhättö oli Urissa ja hän oli myös viisauden jumala. Tytärtensä kanssa Nanna muodosti jumalkolmikon. Nannan papitar oli prinsessa, yleensä hallitsevan kuninkaan tytär. 

Utu oli sumerien auringon ja oikeuden jumala. Hänellä oli päässäänsä sarvikypärä ja kädessään sahalaitainen veitsi, jolla hän leikkasi vuoret auringon noustessa. Utua palvottiin Sipparin kaupungissa.

Sumerien henkimaailma oli hierarkinen, kuten heidän yhteiskuntansakin. Alimpana olivat vähäisemmät henget ja demonit. Niiden yläpuolella olivat ammattien, luonmonvoimien (kuten tuulen), eläinten ja tärkeiden asioiden, kuten oluen, suojelujumalat. Niitä tärkeämpiä olivat lukuisat mamalan ja tuonpuoleisen jumalat. Heidän yläpuolellaan olivat kosmoksen ja sodan jumalat ja kaikkein ylimpänä maaimaa johtava jumalkolmikko.

Sumerien jumalat olivat sangen inhimillisiä, omine luonteimeen. Ihmisistä heidät erottivat yliluonnolliset voimat ja miltei kuolemattomuus. Jumalat saattoivat kuolla vain taistelussa toisia jumalia vastaan, jolloin häviäjä muuttui luonnon voimaksi tai vaikka tähdistöksi.


Gilgamesh

Gilgamesh oli Urukin kaupungin tarunomainen kuningas, jota palvottiin jumalana myöhemmällä sumerilaisella kaudella. Taru on peräisin sumereilta, mutta kokonaisuudessaan se on säilynyt vain akkadin kielisenä versiona (Akkadi on seemiläiskieli).

Viisi vanhinta säilynyttä runoa Bilgameshista (sumerinkielinen nimitys) ovat peräisin Urukin 3. dynastian ajalta, noin vuodelta 2100 eaa. Nämä irralliset tarinat olivat myöhemmän eepoksen taustalla. Vanhin yhtenäinen eli Vanha Babylonialainen eepos on 1700-luvulta eaa. Tämä versioi ei ole säilynyt kokonaisuudessaan. Säilyneet versiot ovat useamman sataa vuotta nuorempia.

Enkiddu taistelee leijonan kanssa.

Jumalat luovat villimiehen Enkiddun, jotta tämä ehkäisisi kuningas Gilgamesta sortamasta Urukin asukkaita. Lemmiskely ilotytön kanssa saa villimiehen kesyyntymään. Sitten tämä haastaa kuninkaan taisteluun, jonka Gilgamesh kuitenkin voittaa.

Enkiddusta ja Gilgameshista tulee kuitenkin ystäviä ja yhdessä he tekevät kuusipäiväisen matkan tarujen seetrimetsään. Siellä he surmaavat metsän hirvittävän vartijan Humbaban ja kaatavat pyhiä seetrejä. Sitten jumalatar Ishtar lähettää Taivaallisen Härän Gilgameshin kimppuun, koska tämä on torjunut jumalattaren lähentelyt. Gilgamesh ja Enkiddu surmaavat härän, minkä seurauksena jumalat päättävät tuomita Enkiddun kuolemaan.

Tarinan toisessa osassa ahdistus Enkiddun kuolemasta ajaa Gilgameshin matkalle etsimään ikuisen elämän salaisuutta. Hänelle selviää, että kuolema on ihmisen osa, ja ikuinen elämä kuuluu vain jumalille. Johtuen suurista saavutuksistaan, matkoistaan, viisaudestaan ja rakennusprojekteistaan, Gilgameshin nimi eli kuitenkin paljon hänen kuolemansa jälkeenkin. Gilgamesh välitti ihmisille tiedon suuresta tulvasta (vastaa Raamatun vedenpaisumustarinaa) ja sekä salaperäisen Sidurin viisaan neuvon nauttia elämän pienistä iloista kuolemattomuuden tavoittelun sijasta.

Gilgamesh voittaa taivaan härän.

Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että Bilgamesh olisi ollut todellinen sumerilainen kuningas, joka olisi hallinnut Urukissa varhaisella dynastisella kaudella (n. 2900-2350 eaa) noin vuoden 2700 eaa tienoilla. Bilgameshin sanotaan rakentaneen Urukin kaupunginmuurit. Tarinan mukaan Bilgamesh olisi haudattu joen pohjaan, minkä aikaansaamiseksi Urukin asukkaat olisivat ohjanneet joen kulkemaan toista reittiä hautajaisten ajaksi.

Bilgameshin äitinä pidettiin jumalatar Ninsunia ja hänen isänsä oli kuningas Lugalbanda. Kuningas Lugalbanda on toinen Urukin tarukuningas, jolla oli oma eepoksensa. Urukin historiankirjoituksen mukaan hän oli kaupungin toinen kuningas. Äitijumalatar Ninsun oli villien nautojen valtiatar, joka kuvattiin usein naudan hahmossa.

Gilgameshin tarinalla oli vaikutusta myöhempään kirjallisuuteen. Sen tarinat toistuvat Iliaassa ja Odysseijassa. Hänestä kerrotaan Qumranin kääröissä, jonka tekstit olivat myöhemmin manikealaisten käytössä. Gilgames esiintyy myöhemmässä roomalaisen Aeliaan kirjassa Eläinten olemuksesta. Gilgamesh on innoittanut nykyaikaista kirjallisuutta.

Poliittinen terrori 1900-luvun alussa

Olen kirjoittanut terrorismin juurista 1800-luvulla ja aiemmin. Oikeastaan vasta 1900-luvulla terrorismista tuli täysin sitä, mitä nykyisin sillä tarkoitamme, vaikka pelottelupolitiikalla toki on pidemmät juuret jopa antiikissa asti. 

Itse törmäsin gradua tehdessä suomalaisten suunnittelemiin sabotaaseihin ja attentaatteihin. Mekään emme siis ole täysin puhtaita pulmusia tämän suhteen. Itsenäistymisen jälkeen näitä osin autonomian aikaisia suunnitelmia ja tekoja on vain osin pidetty oikeutettuina. Varsinaisia suuria terroritekoja meillä ei kuitenkaan onneksi juuri ole ollut, lukuunottamatta ns. Myyrmannin räjähdystä, jonka motiivit eivät ilmeisesti olleet tyypilliset terrorismimotiivit.

Valkoinen ja punainen terrori

Valkoinen ja punainen terrori olivat suosittuja Ensimmäisen Maailmansodan jälkeisissä eurooppalaisissa sisäpolittisissa kahnauksissa, joihin myös Suomen sisällissota 1918 kuului. Yleensä sitä käytettiin oikeistolaisesta ja vasemmistolaisesta siviileihin kohdistuneesta väkivallasta. Vaikkei se ollut varsinaista terrorismia, se kohdistui usein poliittisin perustein siviileihin, joiden pääasiallinen ja usein myös ainoa rikos oli kannattaa vastakkaista poliittista aatetta.

Kasakkojen teloitus 1918 osana valkoista terroria.

Valkoinen terrori tunnettiin 1917-1923 Venäjällä, Suomessa, Bulgariassa ja Unkarissa. Punaisesta terrorista puhuttiin samalla ajalla Suomessa, Unkarissa ja Bulgariassa (1925). Venäjän vallankumouksen aikaan myös vallankumoukselliset joukot harrastivat terroria, jossa on arvioitu kuolleen jopa 17 000 henkeä. Myöhemmin valkoisesta ja punaisesta terrorista puhuttiin Kiinassa (1927) ja Espanjassa (1936-1939).

Terrorin ja terrorismin ero on yleensä siinä, että terrorismi on yksittäisiä ja satunnaisia tekoja, joiden takana ovat yleensä altavastaajat, kun taas terrori on merkittävään asemaan nousseen ja vaikutusvaltaisten ryhmien laajamittaista toimintaa. Siinä, missä terrorismi on usein melko satunnaista ja harvaa, on terrori laajaa, vaikka monesti lähes yhtä ennustamatonta. Molemmat pyrkivät vallankäyttöön pelon avulla.

Suomessa vuosina 1918 tapahtunutta poliittista terroria värittivät kostotoimenpiteet ja mielivalta. Nimenomaan siviileihin kodistunut järjetön ja mielivatainen väkivalta ja kiusanteko, järkyttivät sekä oikeistoa että vasemmistoa. Toisinaan tekojen takana olivat vanhat kaunat. Vankeja surmattiin molemmilla puolilla ilman oikeudenkäyntejä. Punaisen terrorin seurauksena kuoli noin 1700 ja valkoisen arviolta peräti 8400 henkeä.

Venäjällä poliittinen vaino jatkui sisällissodan päättymisestä huolimatta. Tärkeä kohde olivat 1929-1932 pidätysten ja pakkosiirtojen kohteeksi joutuneen 11 miljoonaa hieman parempiosaista talonpoikaa (jotka omistivat yli 3,2 ha maata), perheineen. Noina vuosina 4 miljoonaa henkeä kuoli, osa teloitusten seurauksina. On myös arvioitu, että puolet suomalaisista Neuvostoliitosta parempaa elämää etsineistä kuoli Stalinin vainoissa 1930-luvulla. Suomesta ja myös Pohjois-Amerikkaan siirtyneiden siirtolaisten parista, etsittiin parempaa elämää paitsi ideologisista syistä, myös laman ja nälän ajamina. Stalinin vainoissa eli ns. Suuressa Puhdistuksessa vuosina 1933-1936 surmattiin 200 000 - 600 000 henkeä.

Tasavaltalaiset  kuvainnollisesti teloittavat Kristus-patsaan.

Espanjan sisällissodan aikainen terrori (1936-1939) ja Francon hallinnon aikainen terrori (1936-1945) oli laajamittaista. Punaisen terrorin seurauksena kuoli vajaat 50 000  henkeä ja valkoisen terrorin vaikutus oli vähintään 150 000 henkeä. Vasemmistolaiset surmasivat usein tiettyjen kristillisten ja aseellisten järjestöjen jäseniä. Francon kohteina olivat Toisen tasavallan kannattajat, ei vain vasemmistolaisia, vaan myös Kansanrintaman kannattajia, liberaaleja, keskustalaisia, protestantteja, vapaa-ajattelijoita, älymystöä ja vapaamuurareita sekä kansallismielisiä baskeja, katalaaneja ja galicialaisia.

Kansallismieliset  - sotajalallako?

Kukaan, jolla on minkäänlaisia muistikuvia 1980-luvusta, ei voi unohtaa Irlantilaisten tasavaltalaisarmeijan (IRA:n) pommi-iskuja. IRA:n edeltäjä IRB (Irlannin tasavaltalainen veljeskunta) teki iskujaan kuitenkin jo 1860 ja 1880-luvuilla, joskin harvakseltaan. IRA:n omat ensimmäiset iskut tapahtuivat Toisen Maailmansodan aikana 1939-1940. Tämä kamppanja oli kuitenkin pääosin sabotaasikamppanja.

Clerkwellin räjähdys 1867 oli ensimmäinen irlantilainen attentaatti.

Toinen 1900-luvun merkittävä eurooppalainen terroristi-ilmiö on Baskimaalla 1950-luvulla Francon hallinnon seurauksena syntynyt Eta. Baskinationalismin juuret ovat kuitenkin Espanjan sisäpolitiikassa ja niin sanotuista Karlisti-sodissa, Karlismi oli konservatiivinen liike, jota kannatettiin Baskimaalla osin uskonnollisista syistä. Karlismin seurauksena baskit menettivät keskiajalta peräisin olleen autonomisen erityisasemansa ja omat paikalliset hallintoelimensä vuonna 1876. 

Postikortti kuolleiden PPS:n
jäsenten muistolle 1905

1895 syntynyt Baskien Kansallispuolue (PNV) oli luonteeltaan demokraattinen ja kannatti baskien autonomiaa. Alusta alkaen liike on vastustanut poliittista väkivaltaa. Koska tasavaltalaiset olivat luvanneet baskeille autonomiaa, nämä asettuivat Espanjan sisällissodassa heidän puolelleen. Taistelun symbolina pidetään usein Guernican pommituksia. Tästä oli huonoja seurauksia Francon vallan aikana, jolloin baskien kulttuuri käytännössä kiellettiin. ETA-järjestö syntyi 1959 tämän tiukan politiikan seurauksena turhautuneiden nuorten baskinationalistien parissa. Ryhmä radikalisoitui 1960-luvulta lähtien ja aloitti terroriteot.

1800-luvun alun Puolassa kehittyi kansallismielinen ideologia. Sen taitekohtana oli 1863 kansannousu, jonka Venäjä onnistui kukistamaan. 1880-luvulla syntyi salainen Puolalainen liiga. Siitä kehittyi vähitellen eri vaiheiden kautta 1897 Kansallisdemokraattinen puolue. Toisin kuin sosialistit, he kannattivat Puolan itsenäistymistä rauhanomaista ja demokratian tietä myöten.

Puolan sosialistisen puolueen aseellinen siipi (PPS) oli maan pääasiallinen terroristiliike 1900-luvun alussa. Sen toimintaa saavutti huippunsa vuosina 1904-1908, jolloin sillä oli yli 2000 jäsentä, joista noin 700 toimi paramilitaarisesti. Se suoritti kaiken kakkiaan noin 2500 eri operaatiota. Järjestön merkittävimpiä operaatioita olivat 1906 Verinen keskiviikko, Varsovan pormestarin murhayritys sekä 1908 Bezhanyn rautatiekaappaus. Verisenä keskiviikkona tapettiin 80 Venäjän valtakunnan virkailijaa, pääasiassa poliiseja.

Prahan Barrikaadit 1848.

Itävalta-Unkarin vähemmistökansojen merkittävin nationalistinen kansannousu tapahtui kesäkuussa 1848. Eri ryhmät tavoittelivat joko autonomiaa tai itsenäisyyttä. Sytytyspisteinä olivat tsekkien järjestämä kesäkuinen Pan-Salaavilainen kongressi Prahassa sekä Pariisin kansannousu. 1848-1849 liikehdinnän merkittävin seuraus oli maaorjuuden lakkauttaminen.

Slovakiassa kansallinen liike näivettyi vastatoimien johdosta lähinnä kulttuuriseksi liikkeeksi, joka kuitenkin sallittiin. Tsekeissä yritettiin kuitenkin ajaa Böömin autonomiaa, heikoin tuloksin. Toiminta oli rauhanomaista. 1860-luvulla kansallinen puolue jakautui vanhaan ja nuoreen siipeen. Jälkimmäinen kannatti lähinnä passiivista vastarintaa, kun taas edellä mainittu vastusti jopa sitä.

Historiankirjoituksessa unohdetaan meillä lähes täysin suomalaisen itsenäisyysliikkeen aseellinen toiminta. Bobrikovin murha nostetaan usein yksittäisen sankarin itsenäiseksi teoksi, vaikka sen taustalla oli pitkällinen suunnittelu ja myös pommiattentaattia oli suunniteltu.

Jääkärit Vaasan torilla 1918.

Maahamme myös salakuljetettiin aseita ulkomailta ja itsenäisyysliikkeellä oli yhteyksiä Venäjän muihin vallankumouksellisiin ryhmiin. On hyvin tunnettua, että Lenin asui Suomessa ja lähti täältä junalla kohti Pietarin suomalaista rautatieasemaa. Suojeluskunnan ja punaisten aseet eivät yhtäkkiä ilmestyneet tyhjästä sisällissodan alkaessa. Suomalaisia oli myös lähtenyt vapaaehtoisina Venäjän vihollisen Saksan armeijaan (ns. jääkärit). Tämä toiminta on jälkikäteen siloiteltu sankarilliseksi, vaikka keisarillisen Venäjän näkökulmasta ne olivat sekä terrorismia että kapinaa.

Tämä valoittaa hyvin sitä, miten onnistujat ja voittajat kirjoittavat historiaa. Suomalainen itsenäisyysliike on nähty kansallisen sankarillisena, kun taas IRA ja ETA ovat monista lähtökohdista katsottuna terroristeja. Tavoitteet ja jopa keinot ovat hyvin samanlaisia ja olisi vaikea ennustaa, mitä olisi käynyt, jos emme olisi onnistuneet itsenäistymään.