Sumerit II: elämäntapa ja yhteiskunta

Sumerilainen sivilisaatio otti käyttöön lukuisat myöhempien korkeakulttuurien piirteet. Sieltä ovat peräisin ainakin hallinto, virkamiehet, lainsäädäntö, verotus, kirjanpito, arkisto, palkanmaksu, ammatit, työnantajat, yhteiskuntaluokat, järjestäytynyt uskonto, hymnit, papisto, ajanlasku, historiikit, matematiikka, tähtitiede, ulkomaankauppa, diplomatia, vakituinen armeija,  kaupunkisuunnittelu, julkiset rakennustyöt, kaunokirjallisuus ja monet muut myöhemmille kulttuureille tutut piirteet. Sumerit ottivat käyttöön myös ensimmäisen tunnetun kirjoitusjärjestelmän, pronssin käsittelyn, savenvalajan pyörän ja vaunujen pyörän, jotka myöhemmin levisivät mm. Egyptiin. 

Vaikka sumerit kävivät innokkaasti kauppaa ja valmistivat käsitöitä, heidän hallintotapaansa voidaan kuitenkin pitää maatalousvaltaisena teokratiana. Yhteiskunnan johdossa oli papisto, ylimpänä pappiskuningas. Kunkin kaupunkivaltion maataloustuotanto varastoitiin temppelien yhteyteen. Sieltä asukkaat saivat sitten sovitun määrän jauhoja ja olutta. Sumerit pitivät oluesta niin kovasti, että heillä oli oma panimo-jumalatar Ninkasi.

Sumerilainen elämäntapa

Monet suuret sumeritemppelit olivat zikkurateja
eli porraspyramideja. Photo cc-by-3.0 by Hardnfast 

Kunkin sumerilaisen keskuskaupungin sydämessä oli suojelusjumalalle tai -jumalattarelle omistettu temppeli. Temppelit vuokrasivat viljely-, laidun- ja kalastusalueita asukkailleen ja vastineeksi perittiin osuus temppelin tarpeisiin. Tuotolla kustannettiin temppelin palkkaamien rakentajien, kanavien kaivajien, käsityöläisten ja muiden työntekijöiden palkat. Palkanmaksu suoritettiin yleensä viljana. Hopeaa ja kultaa annettiin palkkana vain korkeassa asemassa oleville.

Tavalliset asuintalot olivat yleensä yksikerroksisia. Ne oli useimmiten rakennettu auringossa koviksi kuivatetuista savitiilistä. Asuintalot oli yleensä rakennettu yksityisiksi niin, ettei kaduilta nähnyt juuri sisään.

Varakammaimmilla oli suurempia taloja, joissa saattoi olla jopa kymmenen huonetta ja kaksikin kerrosta. Makuuhuoneiden ja keittiöiden lisäksi niissä saattoi olla sisäkäymälä ja kotialttari. Ylimystö asui suurissa palatseissa, joissa oli lisärakennuksia ja sisäpihoja. Niissä asui omistajiensa lisäksi myös monenlaista palvelusväkeä.

Sumerilainen kampaus.

Sekä miehet, että naiset pukeutuivat polvipituisiin laskostettuihin pellava- ja villahameisiin. Sen lisäksi naiset verhosivat myös ylävartalonsa kankain jättäen yleensä oikean olan näkyviin. Jaloissa varakkaimmilla oli sandaaleja ja kippurakenkiä, mutta monet kulkivat avojaloin. Nasilla oli pitkät vapaat, letitetyt tai päälaelle kiedotut hiukset. Miehillä oli usein muhkeat, hyvinhoidetut parrat.

Koruina suosittiin pronssista, hopeasta ja kullasta valmistettuja korvakoruja, ranne- ja nilkkarenkaita, kaulakoruja ja pantoja. Varakkaimmilla saattoi olla myös kauniiksi värjättyjä vaatteita ja korukivillä koristeltuja koruja.

Aiemmin epäiltiin, että sumerit olisivat nauttineet arkisin lähinä viljasta ja palkokasveista koostunutta velliä tai pataa. Sitten löydettiin luottelu sumerilaisista ruokalajeista, joita oli sadoittain. Mukana oli muun muassa pari kymmentä erilaista juustoa, satoja eri keittoja

Sumerien kulttuuri

Sumerien symbaalit.

Sumerit arvostivat monenlaista taidetta. Käsityöläisistä lahjakkaimpia olivat kuvanveistäjät, kultasepät ja erilaiset soitinrakentajat. Löydettyistä soittimista (harpuista, lyyristä, huiluista ja lyömäsoittimista) on päätelty musiikin olleen keskeinen osa sumerilaista elämää. Sumerilaiset tekstiilit olivat myös arvostettuja ja tärkeä paikallinen vientituote.

Sumerilainen matematiikka oli aikaansa edellä. Kuusikymmenlukujärjestelmänsä ansiosta he pystyivät monimutkaisiin jakolaskuihin, vaikkeivät käyttäneet nollaa apunaan. Geometriaa hyödynnettiin peltotilkkujen ja maa-alojen laskemiseen. Sumerilaisilla matemaatikoilla oli valmiita laskutaulukoita neliö- ja kuutiojuuria, potensseja, kertotauluja ja muita matemaattisia laskelmia varten.

Matematiikan rinnalla kehittyi tähti- ja lääketieteet. Lääkärit hoitivat potilaitaan yleensä loitsuilla ja rohdolla. Valitettavasti paljoakaan materiaalia heidän toiminnastaan ei ole säilynyt. Tähtitieteessä sumerilaiset tunsivat planeettojen liikkeet ja merkittävimmät tähdistöt. Osa heidän antamistaan tähdistöjen nimistä, kuten skorpioni, ovat edelleen käytössä.

Sumerien vuodenkierto ja uskonnollinen elämä

Temppeleihin astuttaessa uhrattiin ensin jumalille ja laulettiin heidän kunniakseen hymnejä. Joissakin temppeleissä oli kuoroja hymnilauluja varten. Temppelissä oli vesiallas rituaalista puhdistautumista varten. Ensin kylvettiin, sitten voideltiin öljyllä ja viimein pukeuduttiin temppelivaatteisiin. Vain papit ja kuningas suorittivat puhdistautumisen ja saivat astua kaikkein pyhimpään.

Kuoleman jälkeen sumerit uskoivat siirtyvänsä tuonpuoleiseen. Tämä ei ollut rangaistus, vaan osa elämän kulkua. Tuonpuoleisessa jatkettiin elämää varjoelämän muodossa. Sumerit kunnioittivat kuolemaa ja hautajaisiin suhtauduttiin vakavasti. Kohtalo tuonpuoleisessa ei riippunut siitä, miten oli elämänsä viettänyt, vaan kuinka hautaus suoritettin.

Mukaan otettiin lahjoja manalan jumalille. Runsaat lahjat takasivat hyvän elämän tuonpuoleisessa, joka saattoi olla melko kolkko paikka, jos asiat eivät menneet hyvin. Mahtimiesten saattajiksi saatettiin uhrata hoviväkeä, joita on löydetty surmattuina Urin kuningashaudoista.

Sumerilaiset juhlivat keväisin ja syksyisin ohran juhlaa, ohran kylvön ja leikkuun yhteydessä. Tämä juhla oli nimeltään Akiti (ohra). Sumerilaisen kauden jälkeen juhlan vietto jatkui mesapotamialaisena kevätjuhlana. Juhlia vietettiin maalis- ja syyskuussa. Juhla tunnettiin myös niemellä Zag-mu, joka tarkoitti vuoden rajaa.

Keväällä uuden vuoden juhlassa juhlittiin jumalatar Inannan ja tämän puolison Dazmun liittoa. Pyhän liiton rituaalissa kuningas tai myöhemmin ylipappi otti Dzamun roolin ja jumalattaren sijaisena toimi yleensä ylipapitar. Pyhien häiden viettäminen oli osa hedelmällisyysriittiä, jonka tarkoituksena oli taata maan herääminen henkiin talven jälkeen.

Saviruukku.

Sumerilainen yhteiskunta 

Sumerien yheiskunta koostui neljästä yhteiskuntaluokasta: orjista (yleensä sota- tai velkavangeista), palkka-työläisistä, maatilkun omistavista aatelittomista sekä varakkaiden sukujen, upseerien, ylempien kirjureiden ja pappien muodostamiasta yläluokasta, Orjilla oli asemastaan huolimatta omistusoikeus ja mahdollisuus ostaa itsensä vapaaksi. Työläiset olivat yleensä joko temppeleiden tai varakkaiden sukujen palveluksessa, jotka usein viljelijät vuokramaata. Aatelittomat edustivat monia ammattikuntia, mutta omistivat yleensä vähän maata ja talon joko kaupungeista tai maaseudulta.

Sumerien tärkein elinkeino oli maanviljely. Pelloilla viljeltiin ohraa ja vehnää, joita käytettiin olueen,
leipään ja rehuksi. Kasvimailla kasvoi kurkkua, sipulia, palkokasveja, purjoa sekä muita vihanneksia. Kotieläiminä oli lampaita, nautoja ja sikoja, joista saatiin lihaa, sisäelimiä, nahkaa, villaa ja maitotuotteita. Vetojuhtina käytettiin aaseja ja härkiä. Maanviljelyä ja karjanhoitoa täydennettiin kalastamalla ja metsästämällä. Riistana olivat useimmiten gasellit ja linnut.

Hopeavaasi. 

Maanviljelysväestön lisäksi kaupungissa oli runsaasti erilaisia käsityöläisiä. Heidän lisäkseen kaupungeissa työskentelivät myös rakentajat, kalastajat, sepät, lääkärit, papit, kastelukanavien huoltajat, kauppiaat, kirjurit sekä vero-, laki- ja muut virkamiehet. Kirjurien asema oli arvostettu, koska muut eivät yleensä osanneet kirjoittaa ja harvat myöskään lukea. Kirjurikoulua käytiin kymmenen vuotta lapsesta asti ja kuri kouluissa oli kova.

Sumerit loivat varhaisimman tunnetun lainsäädännön suojatakseen kansalaisia petoksilta, kostoilta ja viranomaisten väärinkäytöksiltä. Sumerilainen laki ei usein tuntenut kuolemanrannaistuksia eikä ollut hengeltään kostonhimoinen, kuten monet myöhemmät lait. Ur-Nammun lakikokoelmassa useimmat rikokset hyvitettiin rahalla ja vain ryöstöistä ja murhista saattoi määrätä kuolemantuomion.

Kaupan- ja sodankäynti

Urukin lähellä, silloisella rannikolla, sijaitsi jo noin 4000-2200 eaa satama, jonka käyttä sumerit kävivät kauppaa ja purjehtivat kaukomaihin. Satamakaupungissa sijaitsi soisella rannikolla ja sitä ympäröivät luonnolliset ja keinotekoiset vesiväylät.

Kaulakoru joka on koottu Intiasta tuoduista karneoleista ja lähempää
tuoduista turkooseista. 

Kaupungissa oli valtava keinotekoinen satama-allas, joka oli viiden metrin syvyinen ja viiden olympia-altaan kokoinen. Satamasta lähti erityisesti laivoja Intiaan, jossa samoihin aikoihin kehittyi Indus-laakson kulttuuri. Kaupungista onkin löydetty muualta tuotuja alabasteri maljakoita ja indus-kulttuurin tyylisiä kaulakoruja. Satamasta lähdettiin myös kalaan avomerelle, mistä on toristeena erilaisten suurten merikalojen jäänteet.

Koristeellinne
kuparikeihäs
n. 2600 eaa.

Tämän suuren sataman lisäksi sumereilta tunnetaan lukuisia jokisatamia. Indus-kulttuurin lisäksi sumerit kävivät kauppaa myös Dilmun (Bahrain) saaren asukkaiden kanssa, joilla oli kuparikaupan monopoli. Osa kaupankäynnistä käytiin karavaanireittejä pitkin, joita myöten sumerit saivat rakastamaansa lapis lazulia. Heidän epäillään kulkeneen nykyisen Afganistanin alueella saakka sitä hankkiakseen. Sumerit ovat saattaneet käydä kauppaa myös muinaisten egyptiläisten ja etiopialaisten kanssa.

Kaupunkien kasvaessa ja vaurastuessa ne muuttuivat haluttavaksi kohteiksi vieraille armeijoille ja vallantavoittelijoille. Aluksi ne houkuttelivat idän ja pohjoisen sotaisia vaeltajakansoja sekä sumerien arkkivihollisia elamilaisia. Elamilainen kulttuuri kehittyi nykyisen Iranin alueella osana kuparikautista kaupungistumista. Sumerin tavoin elamilaisten puhuma elamin kielellä ei ole tunnettuja sukukieliä. Myöhemmin alue indoeurooppalaistui ja siellä alettiin puhua iranilaisia kieliä. Heidän kulttuurinsa kesti sumerilaista kauemmin noin 500-luvulle eaa. saakka.

Kaupunkeja ja rajoja pyrittiin suojaamaan muurein, linnakkein ja armeijoin. Jalkaväellä oli aseinaan tikareita, kirveitä, nuijia, keihäitä ja jousia sekä kaarevia sapeleita. Myöhemmin käyttöön otettiin myös uusia sotavaunuja, jotka olivat aikakautensa mahtavimpia aseita.