Keskiajan kirjastoista

 Kirjasto- ja arkistolaitos on miltei yhtä vanha kuin kirjoitustaitokin. Keskiajalla niin islamilaiset kuin kristilliset kirjastotkin auttoivat säilyttämään antiikin aarteita ja uudempiakin tekstejä myöhemmille lukijoille. Samalla ne olivat aikauden oppineisuuden keskuksia.



Varhaiskristillinen koodeksi Naghammarista (Egyptistä).



Keskiajalla kirjat olivat jo saaneet nykyisen ulkoasunsa. Ennen kirjapaino-taidon omaksumista käsinkopioidut niteet tunnetaan koodek-seina. Koodeksin historia alkaa ensim-mäisellä vuosisadalla.

Vielä Herculeumin raunioista löydetystä Papyrusten talon kirjastosta löydetyt teokset (79 jaa) ovat kaikki kääröjä, mutta 300-luvun lopulta säilyneet Naghammarin tekstit puolestaan ovat jo kaikki papyruskoodekseja. Useimmat niistä teoksista, joita ei käännetty kääröistä koodekseiksi varhaisella keskiajalla, 400-800-luvuilla hävisivät jälkipolvilta.

Koodeksi oli kätevä, sillä sen pystyi avaamaan miltä sivulta tahansa, sivut saattoi käyttää molemmin puolin ja tukevat kannet suojasivat kirjaa. Suurin osa varhaisista koodekseista on kirjoitettu papyrukselle, mutta sen harvinaistuttua alettiin suosia nahasta valmistettuja pergamenttia tai velliiniä. Papyrus oli materiaalina haurasta ja sitä piti tuoda Egyptistä saakka.


Arabialaiset kirjastot

Islamilaiset kirjastot sijaitsivat yksityiskodeissa, moskeijojen yhteydessä tai yliopistoissa. Yliopistoja oli ympäri islamilaisen maailman Marokosta Bangla-deshiin. Vanhin ja kenties myös suurin moskeijan yhteydessä sijainnut Aleppon Sufiya käsitti laajat kokoelmat, joita olivat kartuttaneet muun muassa kaupungin hallitsijat. Monet Lähi-Idän islamilaisten kirjastojen aarteet tuhoutuivat mongo-lien valloituksen aikana tai siirrettiin sittemmin Eurooppaan.

700-luvulle tultaessa ensin persialaiset ja sitten arabit olivat omaksuneet Kiinas-ta paperinvalmistustaidon. Bagdadissa toimi paperimylly jo 794. 800-luvulla moniin islamilaisiin kaupunkeihin ilmaantui julkisia kirjastoja. Niiden nimitys dar al-'ilm tarkoittaa tieteiden salia ja islamilaiset lahkot tukivat niitä sekä tuodakseen omia oppineitaan tutuiksi että valistaakseen ihmisiä maallisista tieteistä. Osa kirjastoista oli ylellisiä laitoksia ja niissä saattoi olla jopa laajat puutarhat, paratiisin vertauskuvat.

Kuten myöhäisantiikin kirjastoissa, myös islamilaisissa kirjastoissa oli yleensä useita palkattuja kopioitsijoita ja myös kääntäjiä. Heidän tehtävänään oli kääntää klassista persialaista, kreikkalaista, latinalaista ja sanskriitin kielistä kirjoitusta uudelle oppineisuuden kielelle eli arabiaksi. Tämä kirjastojen kukoistuskausi loppui mongolivalloitukseen.

Timbuktun arvokkaita tieteellisiä käsikirjoituksia.

Timbuktun todelliset aarteet

Moni muistaa länsi-afrikkalaisen Timbuktun kaupungin Afrikan tähti-pelistä, jossa etsittiin jalokiviä. Kaupungin todelliset aarteet ovat ulkoisesti vaatimatto-mampia, mutta todelli-suudessa mittaamat-toman arvokkaita.

Eräs merkittävin mongolivallankumouksen aikana säilyneistä kirjastoista on Timbuktun yliopiston, kolmen madrassah'n kirjakokoelma, jota lukemattomat sukupolvet ovat huolella säilöneet kodeissaan. Kampukset eli oppimiskeskukset (madrassah) sijaitsivat Djinguerebergin, Mezquita Sidin ja Sankoren moskeijojen yhteydessä. Niissä oli opetusta alkeisopetuksesta ja koraanikoulusta aina Yliopistoon saakka. Pääosin opetus seurasi koraanin periaatteita, vaikka myös maallisiin tieteisiin perehdyttiin huolella.

Kaupunki ja sen kolmoisyliopisto olivat islamilaisen oppineisuuden tärkein keskus 1200-1600-luvuilla. Kaupunki kävi ahkerasti kirjakauppaa muun islamilaisen maailman kanssa. 1400-1500-luvuilla kaupunki oli tieteen, taiteen ja uskonnollisen oppineisuuden keskus. Hallitsijoiden tuella yliopistossa luotiin tuhansia uusia käsikirjoituksia eri elämän alueilta. Kolmessa mardassahissa oli yhteensä 25 000 opiskelijaa.

Sankore Mardassah. CC-BY-2.5 Baz Lecocq

Oppineisuus kulki monesti tärkeiden sukujen suojeluksessa, jotka tukivat opintoja ja tarjoivat opiskelijoille majoitusta. Vaikka pohja islami-laiselle opetukselle tuotiin muualta, länsiafrikkalainen oppineisuus sai oman erityisen luonteen. Kaupan-käynnin ansiosta oppineet liikkuivat Timbuktusta sen kauppakumppa-neihin ja takaisin. Sunni Alin Songhay-valtakunnan ja marokko-laisten valloitusten aikana, 1400-1500-luvuilla monet oppineet pakenivatkin läheiseen Wallataan. Koulutus rapistui vähitellen, mutta säilytti kuitenkin merkittävä aseman 1800-luvulle saakka.

Kaupungin sadattuhannet käsikirjoitukset eivät suinkaan hävinneet yliopiston rapistuttua. Tutkijoiden iloksi sadat paikalliset suvut ovat huolella säilyttäneet arvokkaita kirjoituksia salaisissa maanalaisissa kätköissä. Peräti 700 000 käsikirjoitusta on nyt koottu useaan paikalliseen kirjastoon. Tänä päivänä Timbuktussa on ainakin 60 yksityistä ja julkista kirjastoa. Huolimatta kuivasta ilmastosta, käsikirjoitukset ovat hauraita ja niitä saatetaan varastaa. Suurin osa teksteistä on kirjoitettu arabiaksi arabialaisin aakkosin.

Keskiajan Eurooppalaiset kirjastot

Keskiajan Euroopassa kirjastot sijaitsivat useimmiten luostarien tai toisinaan myös yliopistojen yhteydessä. Roomalaisvallan aikana suositut yksityiskirjastot katosivat vähitellen. Keskusvallan heiketessä yhä harvempien kartanoiden (villa) kirjastoja ylläpidettiin. Kirjastot olivat myös hyökkäyksille alttiiden yksityis-kotien tulipaloillealtein osa. Yksityiskirjastot palasivatkin uudestaan muotiin vasta renesanssin aikana.

Malatestianan kirjaston avajaiset.

Luostareissa kopioitiin innokkaasti erilaisia teoksia, jotka eivät suinkaan kaikki olleet luonteeltaan uskonnollisia. Filosofinen ajattelu ja luonnontieteet kiinnos-tivat myös keskiajan oppineita.

Keskiajan kirjastojen suunnitelusta huomaa, että käsinkopioidut teokset olivat arvokkaita. Kirjat kahlittiin usein hyllyihin, arkkuihin tai lukupulpetteihin. Englantilaisissa kirjastoissa kirjahyllyt olivat yleensä sivuseinillä. Manner-Euroopan kirjastoissa ne puolestaan sijoitettiin kohtisuoraan seiniä vastaan.

Kirjojen suuresta arvosta huolimatta kirjastot usein lainasivat kirjoja takuuta (rahallista tai arvotavaraa) vastaan. Kirjoja lainattiin mieluusti etenkin kunkin luostarilaitoksen sisällä. Lainauskäytännöissä näkyi kunkin luostarilaitoksen teologinen perusta. Esimerkiksi fransiskaaniluostarit eivät vaatineet toisiltaan takeita johtuen heidän luostarilaitoksensa köyhyyttä korostavasta luonteesta.

Lainauksessa oli kyse muustakin kuin toisen luostarin oppineiden tilaisuudesta lukea teos. Usein kirja myös kopioitiin lainaavan luostarin kokoelmiin ennen palauttamista. Koska monesti kirjoja lainattiin toisiaan vastaan molempien luostareiden kirjastojen kokoelmat karttuivat yhtälailla. Merkittävä edistysaskel kirjastolaitoksen kehtiyksessä oli 1200-luvun Britanniassa tehty luostarikirjastojen yhteisluettelo Registrum librorum angliaen. Keskiajan yliopistojen yhteyteen kirjastoja syntyi 1200-1400-luvuilla mm. Sorbonneen (Pariisi) 1257, Oxfordiin 1320 ja Cambridgeen 1458.

Moderni eurooppalainen kirjastolaitos syntyi Koillis-Italiassa Casenan kaupun-gissa.  Biblioteca Malatestiana rakennettiin 1400-luvun puolivälissä. Se oli ensimmäinen eurooppalainen julkinen kirjasto antiikin aikojen jälkeen. Samalla se on myös eräs pisimpään palvelleista julkisista kirjastoissa, sillä se on ollut auki jo yli 550 vuoden ajan. Kirjasto on saanut nimensä perustajaltaan Domenico Malatestalta (kuvassa vaimoineen) ja edustaa arkkitehtuuriltaan italialaista renesanssia.