Tilaajarenkaista ja lukuseuroista

Suomalaisen kirjallisuusharrastuksen juuret ovat paikallisissa lukupiireissä, joita alkoi kehittyä jo 1700-luvulla. Kehitys kulki yksinkertaisista tilausrenkaista monimutkaisiin yhteisöihin, joissa harastettiin erilaista seurustelua.

" Useimmissa Suomen kaupungeissa on ollut sellainen tähän aikaan ja vielä myöhemminkin. Monista se on kuitenkin muutaman vuosikymmenen kuluttua lopahtanut, koska on menettänyt ajankohtaisuutensa. Kokoelmiin kuuluneella ruotsinkielisellä kaunokirjallisuudella ja matkakertomuksilla ei ollut pysyvää arvoa, joten vaadittiin niiden korvaamista suuremmalle yleisölle suunnattuilla laitoksilla, joilla olisi kantavuutta. Luultavasti on osin vastaperustettu, osin parannettu kirjakauppa tehnyt ne tarpeettomiksi ja ehkä myös tapojen raaistuminen sodan jälkeen on vähentänyt mielenkiintoa niitä kohtaan maassa." - J.O.Rance muistelee -    


Kuva ranskalaisesta Encyclopediasta.

Varhaisimpia lukijoiden yhteenliittymiä oli lehtien tilausrenkaat, jotka syntyivät Saksassa 1600-1700-luvuilla. 1700-luvun alkupuolella Turun Akatemian osakunnat tilailivat lehtiä jäsentensä luettaviksi. Tilausrenkaat olivat luonteeltaan epämuodollisia ja niitä lieneekin ollut enemmän kuin mitä voidaan jälkikäteen tietää. Niitä saaattoi toimia erilaisten muidenkin yhdistysten yhteydessä. 

Lukijaliikkeen ja kirjakokoelmien perus-tamisen taustalla oli 1700-luvulta lähtien kasvavan eurooppalaisen keskiluokan innostus lukemiseen. Keskiluokan kiin-nostus ei koskenut vain valistusaatetta vaan laajemmin yhteiskuntaa ja maailmaa. Valistus-aatteeseen liittyi myös ensyklo-pedia-ajatus, joka pyrki ihmisten tietomäärän lisäämiseen. Syntyneet lukuseurat ja kirjastot olivat kasvavan tietoa ja huvitusta halajavan lukuhimon synnyttämiä.

Lukuhimon taustalla taas oli kenties se, että 1700-luvulla suuret väkijoukot kokivat ensi kertaa mahdolliseksi muuttaa maailmaa. Hyödyn aikakakaudella ihminen ei enää nöyrästi alistunut Jumalan ja luonnonvoimien armoille, vaan pyrki etsimään keinoja uudistuksiin sekä oman ja lähipiirin varallisuuden, tiedon ja poliittisen vaikutusvaltansa lisäämiseen.

Suomessa lukuseuroja perustettiin innolla erityisesti Pohjanmaan rannikon kaupunkeihin. Taustalla olivat varmasti paikalliset hengelliset liikkeet, jotka korostivat yksilön hengellistä vakaumusta sekä alueella vaikuttaneet 1700-luvun mystikot. Tähän ryhmään kuului hengellisesti sivistyneitä maallikoita - käsityöläisiä ja talonpoikia.

Nämä mystikot kykenivät jäljentämään ja jopa kääntämään saksalaista ja ruotsalaista hengellistä kirjallisuutta suomeksi, vaikka heidän vaatimattomasta maallisesta asemasta katsottuna moista voidaankin pitää melkoisena saavutuksena. Aikauden ilmapiirissä moisten teosten julkaiseminen maassamme ei olisi ollut mahdollista. Tämä omaehtoinen kirjallisuuteen perehtyminen valmisti maaperää yleisemmälle lukijaliikkeelle.

Lukuseurojen kehitys

Askel tilausrenkaista lukuseuroihin lienee ollut melkeen huomaamaton. Joukko ihmisiä lyöttäytyi yhteen ja kukin osti vuoroin kirjan, jonka kaikki muutkin saivat lukea. Sitten kokoonnuttiin keskustelemaan jo luetuista ja hankittavista kirjoista. Yleensä näillä pikku yhdistyksillä oli yhdessä sovitut säännöt. Niistäkin on kuitenkin jäänyt vain vähän tietoa. Vanhin saksalainen lukupiiri tunnetaan vain erään lehden tilaajaluettelosta vuodelta 1750. Siitä ei ole jäänytkään jälkeen muuta kuin nimi.

Lukuseurojen esi-aste olivat lehtien
tilaajarenkaat.

1700-luvun sivistyneistön lukuseuroista on maassamme vähän tietoa, mikä ei suinkaan tarkoita, ettei niitä olisi voinut olla olemassa. Vanhimmat lukuseurat olivat eräs Viipurilainen yhdistys sekä 1760-luvun eteläpohjalainen "Bok Societetti", jonka nimi oli lainaa englannista. 1780-luvulla lukuseuroja perustettiin Ruotsi-Suomessa useampikin ja 1790-lukua voidaan jo pitää niiden kulta-aikana Ruotsissa.

Kirjojen kohtalo kierrätyksen jälkeen oli aluksi sangen vaihteleva. Ne saattoivat päätyä omistajiensa hyllyihin. Eräänä ratkaisuna syntyi "lukukirjasto" eli "lese-bibliotek", joka oli lukupiirin kehittyneempi muoto. Tällöin yksi jäsenistä luovutti huoneen kirjakaapin säilytyspaikaksi tai sille saatettiin vuokrata erillinen tila. Näin kirjastosta tuli lukuseuran sydän. Kirjoja ei tarvinnut enää kierrättää, eikä tuskailla jäsenten epätäsmällisyyden vuoksi. Vaasan 1794 perustetun lukuseuran kirjasto sai luvan lainaustoimintaan, koska kaupungissa ei toiminut kirjakauppaa.

Lukukirjastoista kehittyi suurimmissa kaupungeissa kehittyneempi muoto, lukukabinetti, joissa oli erilliset huoneet kirjastoa, lukusalia ja seurustelua varten. Joistain saksalaisista lukuseuroista muodostuikin monipuolisia seurustelulaitoksia. Ensimmäisenä lähelle tätä tasoa ylsi Turun 1798 perustettu lukuseura. Siihen etsittiin jäseniä myös lehti-ilmoituksin, joissa sitä luonnehdittiin nimenomaan kabinetiksi, vaikka myöhemmin puhuttiinkin lähinnä seurasta.


Eräitä maamme lukuseuroja

 "Herrat Lukuseuran jäsenet kokoontuvat tästä lähtien kapteeni Prytzin talossa, kirkon vieressä. Kokoonnutaan lauantai-iltapäivisin kello 4 alkaen, jolloin sekä ne jotka haluavat lukea paikanpäällä, että myöskin ne, jotka haluavat lainata kirjoja saavat palvelua. Ne, jotka eivät vielä ole liittyneet jäseniksi tänä vuonna, voivat sen tehdä seuran asettaman määräajan kuluessa; ja asianomaisten on tiedettävä, millaisia kirjoja on saatavissa, tehdään täten tiettäväksi: lukuseuran kirjastolla on koko joukko oppineita ja mielenkiintoisia aikakauslehtiä, päivälehtiä, kokoelma valittuja uudempia historiallisia teoksia maailman viimeaikaisista mullistuksista sekä uusia matkakertomuksia: näistä on luettelo paikanpäällä halukkaiden selattavissa; jatkossakin kokoelmaa tullaan laajentamaan samassa määrin kuin jäsenten lukumäärä lisääntyy, rahavarojen salliessa."  - Åbo tidningar, 19.05.1804 -


1700-luvulla lukuinnostus
pyyhki yli Euroopan.

Ainakin alussa eräs Turun lukuseuran (1799-1822) johtohahmoista oli Jakob Tengström. Ainakin jossain määrin seura oli entisen Aurora-seuran jatke. Seuraavina vuosina suurin osa kaupungissa asustaneista sen johtohahmoista oli ajankohtana tai toisena seuran jäsenenä. Helsinkiin 1819 perustettu lukuseura oli Turun lukuseuran suora seuraaja ja toimi vuoteen 1829. Turun lukuseuran esikuvana oli Uppsalaan vuotta aiemmin perustettu lukuseura.

Viipurissa oli jo 1700-luvulla ollut ensimmäinen lukuseura, josta kuitenkin tiedetään vain vähän. 1806 perustettiin uusi lukuseura, jonka saksalaisen lukion yliopettajan August Wilhelm Tappen ehdotuksesta. Perustettiin kirjasto, joka majoittui raatihuoneelle ja jonka perintö eli vielä 1920-luvulla Viipurin kaupunginkirjaston yhteydessä.

Vaasassa toimi lukukirjasto vuosina 1894-1845. Se näyttäisi olleen lukuseurojen kirjastoista pitkäikäisempiä. Kirjasto oli perustettu paitsi huviksi ja ajankuluksi myös syventämään tietoa ja taitoa. Lukuseuran perustajina toimi 17 kaupungin tunnettua kansalaista hovioikeudenneuvos Olof Langensteinin johdolla. Perustajat toimivat kirjaston osakkaina, mutta muut kaupunkilaiset saivat lainata kirjoja pientä maksua vastaan. Myöhemmin ero osakkaiden ja lainaajien välillä poistettiin.

"Muutamat henkilöt perustivat toisena elokuuta 1794 huvikseen ja ajankulukseen Kirjastoseuran eli ns. Luku-kirjaston Vaasan kaupunkiin. Tämä seura ei ole sen jälkeen kasvanut enempää kuin että siihen nykyään kuuluvat Herra Presidentti ja Komentaja parooni Reuterholm, Herra eversti ja Ritari von Nummers, Herra Hovioikeudenneuvos ja kuninkaan korkeimman oikeuden jäsen Jusleen, Herra laamanni ja syyttäjä Bergwald sekä muita sotilas- ja siviilivirkamiehiä yhteensä 17 henkilöä, joista allekirjoittaneella Vaasan hovioikeuden asessorilla on hoidettavanaan kirjat, kaikkiaan 800 nidettä, enimmäkseen ruotsalaisia, pääasiassa historiaa ja moraalia käsitteleviä. Ja voidakseen vähitellen lisätä tätä kokoelmaa on seura sallinut myös muiden kaupungin asukkaiden saada kirjoja luettavakseen vähäistä maksua vastaan. "  - Olof Langensteinin selonteko Ruotsiin 1802 -

Kirjat hankittiin lähinnä Tukholmasta.1830-luvulla kirjaston merkitys väheni, kun uusia kirjoja ei varojen puutteessa voitu hankkia. 1845 kirjaston loput kirjat myytiin huutokaupalla ja osa kirjoista oli jo aiemmin lahjoitettu Vasa Lyceumille. Lukion kirjasto tuhoutui kuitenkin kaupungin palossa 1852 lähes täysin.

Valistus innotti vallankumousta.
Vallankumouksen pelko johti sensuuriin.

Kokkolaan oli perustettu myös lukuseura 1800, joka vuosina 1830-1831 joutui taistelemaan sensuuria vastaan. Kiellet-tyjen, yhteiskuntarauhaa vaarantavien
kirjojen joukossa oli paljon historiaa, eritoten tuoretta 1700-luvun historiaa sekä jopa joitakin matkakertomuksia. Jo ennen sensuuria osa teoksista, erityisesti Venäjää koskevat ehti "kadota" ja niistä ei myöskään sensuuriylihallitukselle lähe-tetyssä listassa mainittu.

Raahessa toimi lukuseura 1821-1830. Torniossa toimi todennäköisesti vuosina 1805-1830 lukuseura, jonka kirjastosta saattoi lainata kirjoja. 1800-luvun alussa myös Uusikaarlepyyssä oli lukuseura. Ouluun perustettiin lukuseura 1818. 1806 Porvoossa oli lukuseura, joka tilasi lehtiä paikallisen lukion kirjastoon. Lukuseura oli 1800-luvun alkupuolella myös Leppävirralla ja Hämeenlinnassa (kenties 1825-1830).  (Yrjö Nurmio: Maamme lukuseuroista ja niiden kirjastoista 1700.luvun lopulla ja 1800 luvun alkuvuosikymmeninä, Historiallinen aikakakauskirja 1947).

Muista lukuseuroista maassamme ei ole tietoa, mutta koska tiedot osasta näistäkin perustuvat yhteen tai kahteen ohimenevään mainintaan, ei suinkaan se, ettei seuroista ole enää tietoa, tarkoita, ettei niitä ole ehkä ollut. Esimerkiksi Tornion lukuseura mainitaan muutamassa kirjeessä ja Hämeenlinnan lukuseura yhdessä 1850-luvun lehtiartikkelissa. Porvoon lukuseura taas näkyy lehden tilaajaluettelossa.