keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Elisabeth Vigée-Lebrun


Omakuva 1790.
Elisabeth Vigée-Lebrun oli eräs 1700-luvun merkittävimmistä ranskalaisista muotokuvamaalareista, joka maalasi esimerkiksi Ranskan ja Venäjän kuninkaallisia. Häntä on pidetty myös 1700-luvun kuuluisampana naistaide-maalarina

Elisabeth syntyi 1700-luvun puolivälissä Pariisissa pastelli- ja viuhkamaalari Louis Vigéen tyttäreksi. Useimpien muiden naispuolisten taidemaalarien tapaan hän oli taidemaalarin tytär. Urallaan hän oli kuitenkin paljon isäänsä merkittävämpi.

Madame Molé-Reymond
Hänen taiteellinen lahjakkuutensa tuli esiin jo kuuden vuoden iässä, kun hänet lähetettiin luostarikouluun. Siellä hänen innostuksensa kuvittaa häiritsi opettajia ja kasvattajia. Isä oli kuitenkin tästä vain tyytyväinen.

Yksitoistavuotiaana luostari kuolun päätyttyä hän sai viettää aikaa isänsä ateljeessa. Elisabeth olikin isänsä suosikki, kun taas äiti suosi nuorempia sisaruksia. Isä kuitenkin kuoli tytön ollessa kolmetoista vuotias. Hän löysi kuitenkin lohdun taiteesta. Äiti pyrki ohjaamaan hänen mielensä ulos surullisista ajatuksista viemällä hänet Luxemburgin palatsin taidegallerioihin.

Marie Antoinette 1783
 Jo varhaisteini-iässä Elisabet Vigée maalasi muotokuvia ammattimaisesti, kunnes hänen ateljeensa takavarikoitiin, koska hänellä ei ollut lupaa ammatin harjoitta-miseen. Sen jälkeen hän hakeutui 1774 Académie de Saint Luc'n jäseneksi voidakseen jatkaa maalaamista.

Vuonne 1776 Elisabet Vigée meni naimisiin taidemaalari ja -kauppias Jean Baptiste Pierre Lebrun kanssa. Tämän isosedän Charles Lebrun oli aurinkokuningas Luis XIV aikoinaan julistanut kaikkien aikojen merkittävämmäksi maalariksi. Vigée-Lebrun maalasi lukuisten aatelisten muotokuvia ja hänen uransi kukoisti. Hänet kutsuttiinkin Versaillesiin, jossa hänestä tuli Marie Antoinetten hovimaalari.

Pienet suuriruhtinattaret Aleksandra ja
Helena noin vuonna 1795.
1781 hän teki miehensä kanssa kierto-matkan Flanderiin ja Alankomaihin. Sielläkin hän maalasi paikallisen hovin ja aateliston muotokuvia. 1783 Vigée-Lebrun otettiin Ranskan taideakatemian jäseneksi historiallisten allegorien (eli vertauskuvien) maalarina. Vigée-Lebrunin jäsenyyttä oli vastustettu vedoten siihen, että hänen miehensä oli taidekauppias. Kuningattaren vaikutus-vallalla hän pääsi kuitenkin jäseneksi.

Ranskan vallankumouksen alettua 1789 ja kuninkaallisten jouduttua vankeuteen, hän pakeni miehensä kanssa maasta ja työskenteli Italiassa, Itävallassa ja Venäjällä. Hänet valittiin sekä Rooman Accademia di San Luca'n että Pietarin taideakatemian jäseneksi. Venäjän aatelisto ja hovi ottivat hänet hyvin vastaan. Napoleonin aikana hänet kutsuttiin takaisin Ranskaan. Siellä hän jatkoi merkittävää uraansa. Puoliso kuoli vuonna 1813 ja Elisabeth itse vasta vuosia myöhemmin 1842. Vaikka aviomies oli eläessään ollut tuhlari ja peluri, hänen kuolemansa järkytti silti.

Prinsessa Sophie Beatrice
 Elisabeth Vigée-Lebrun oli paitsi taitava myös erittäin tuottelias maalari. Häneltä jäi jälkeensä 660 muotokuvaa ja 200 maisemamaalausta. Uransa aikana hän maalasi myös lukuisia omakuvia.

Vigée-Lebrunin maalauksiaan on monissa Euroopan ja Yhdysvaltain merkittävimmissä museoissa. Tyyliltään hän oli alunperin rokokoomaalari, joka kehittyi kohti uus-klassista tyyliä. Erityisesti monet hänen lapsista maalaamista muotokuvista  ovat herkällä kädellä maalattuja ja koskettavia.

Ruhtinas Ivan Bariatinsky
Teoksissa on myös selkeän naisellinen ote. Tyyli on 1700-luvun hovien suosimalla tavalla aistillinen.

Laatu ei mielestäni suinkaan ole tasainen. Parhaimmillaan, kuten Madame Molé-Reymond kuvassa, Vigée-Lebrun kykenee tavoittamaan jotain kohteensa sielusta, mutta heikoimmillaan, kuten Marie Antoinetten potratissa, hänen työnsä näyttävät jäykän pakotetuilta tai joissain töissä jopa maksetuilta, työlääntyneeltä.

Taiteilija ei tunnu nauttivan siitä mitä hän maalaa. Erityisesti monet hänen arvokkaassa asemassa olevista miehistä maalaamansa muotokuvat eivät saavuta parasta tasoa. Oheinen nuoren ruhtinaan kuva on poikkeus tästä.

Preussin kuningatar Louise
Vigée-LeBrunin ammatin valinnan teki mahdolliseksi toisaalta hänen isältä ja tämän ystäviltä lapsuudessaan saama opetus, toisaalta korkea yhteiskunnallinen asema. 1700-luvulla naisten oli melko mahdotonta saada pätevää taiteen opetusta oman kodin ulkopuolelta. Naimisissa ollessan Elisabeth saattoi maalata, koska hän matkusti sekä tyttärensä että koti-opettajattaren kanssa.

Lisätietoja:
Kokoelma taidetta ja tietoa maalarista
Memoirs of Madame Vigée Lebrun by Elisabeth Vigée Le Brun (1755-1842). Translated by Lionel Strachey. New York: Doubleday, Page & Company, 1903.
Ulla Aartomaa: Naisten salonki - 1700 luvun eurooppalaisia naistaiteilijoita, WSOY 2007.

Ei kommentteja: