keskiviikko 13. elokuuta 2014

Myssyt, lakit ja hilkat

1800-luvun alun kovitettu hilkka.
Päähinesanasto ei äidinkielessämme ole mitenkään yksioikoista ja määritelmät menevät päällekkäin. Myssy on pehmeä ja pyöreähkö alunperin kankainen (ks. suihkumyssy,  yömyssy (ilmaisun alkuperäinen merkitys)) tai sittemmin myös kudottu tai virkattu päähine (vrt. ranskan: 'bonnet'; englannin: 'muffin cap' tai 'mob cap'). Sana on lainattu ruotsinkielestä, mutta ei ole merkitykseltään täysin vastaava.

Hilkka on myssy tai lakki, joka on sidottu leuan alta nauhalla (vrt. englannin 'bonnet'/ 'mob cap' tai ruotsin 'bahytt'). Sairaanhoitajien päähineitä on kutsuttuu hilkoiksi, koska niissä alun alkaen oli nauhat. Lakki tarkoittaa nykyään yleensä pyöreää miesten päähinettä, jossa on lippa (vrt. englannin 'cap'). Aiemmin se saattoi tarkoittaa myös tarkoittaa muunlaista pehmeää päähinettä, esim. hiippalakki, patalakki, karvalakki tai liinalakki, joka ei ollut varsinainen hattu. Nykyinen ajatus lakista lipallisena lienee yleistynyt lippalakista.

Kiharat myssyn alla

1700-luvun maalaistyttö
myssyineen.
Myssyjen merkitys oli suurin aikana, jolloin länsimaisessa tapakulttuurissa vaadittiin naineita naisia peittämään päänsä ja tiukuemmillaan myös haivenensa. Tätä jatkui yleisesti 1800-luvun lopulle ja toisinaan vielä 1900-luvun alkupuolelle saakka.

Jo keskiajalla alkoi erilaisten huntujen ja liinojen rinnalle kehittyä toisenlaisia päähineitä, joista myssyistä ja hilkoista tuli hallitsevia erityisesti 1600-1700-luvuilla. Minulle tuleekin myssystä mieleen erityisesti 1700-luvun sisäkkö esiliinoineen ja pönkkähameineen. 1800-luvulla saatettiin ulkona käyttää tyylikästä hattua, jonka alla oli kuitenkin sisäpäähine myssy (tai liinalakki). Maalaisnaiset käyttivät pitkään huivia sekä ulkona että sisällä.

Jo 1700-luvulla suositut hilkat (englanniksi bonnet) kehittyivät 1800-luvun alun empirekaudella melkoisiksi luomuksiksi. Ne eivät usein olleetkaan enää pehmyttä kangasta, vaan jäykkää olkea, joka mahdollisti leuan alle sidottavan hilkan koon kasvattamisen jopa koomisiin mittasuhteisiin. Empire-muodin mentyä ohi, hilkat pienenivät, mutta kovitetut hilkat olivat muodissa vielä 1850-luvullakin. Suurta kansansuosiota hilkat eivät meillä koskaan saavuttaneet.
Hilkka aurinkohattuna

Sen sijaan Yhdysvalloissa pehmeät hilkat olivat suosittuja sekä länteen matkaavien preepriaa asuttavien siirtolaisnaisten aurinkohattuina että osana tiettyjen uskonnollisten vähemmistöjen, kuten amishien ja kveekareiden, naisten vaatetusta.

Satumaista

Sadun punahilkka tunnetaan muuten englanniksi nimellä 'little red ridinghood' (pieni punainen ratsastusviitta). Nimi tulee sadun alkuperäisen ranskankielisen nimen 'Le petit chaperon rouge' monimerkityksellisyydestä. Ranskan chaperon tarkoittaa, niin hilkkaa tai irto-huppua, viittaa kuin kuvainollisesti myös 'esiliinana' toimivaa vanhempaa naishenkilöä, joka toimii nuorten naisten viattomuuden takeena. Sanalla on vielä muitakin merkityksiä, mutta ne eivät liity tähän satuun.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Hei! Tämän tyyppiset pukeutumisaiheet ovat hyvin kiinnostavia :)

Elli-neiti kirjoitti...

Kiitos! Vaatetushistoria on eräs omista suosikeistani!