Paidan kulttuurihistoria

Paidan kulttuurihistoria on pitkä. Se on kehittynyt keski- ja uudenajan alus- ja yöasusta osaksi nykyaikaista vaatetusta. Sen esi-isänä on varhais-keskiajan ja antiikin tunika.

Paita. CC BY-NC-ND 4.0
by Ilomantsin museosäätiö, Finna

Suomenkielen paita-sana tarkoittaa ylävartalon peittävää vaatetta, joka on yleensä kankainen. Viittaa usein miesten kaulukselliseen ja napitettavaan pukineeseen. Myös karjalassa sana paita (tai pajdu) viittaa tavallisesti miehen vaatteeseen.

Suomenkielen sana paita on tiettävästi germaaninen lainasana, joka on mahdollisesti lainattu muinaisesta gootin-kielestä. Ilmeisesti muistuttaa läheisesti esi-germaanista paidō-sanaa, joka on vanhassa ylä-saksassa muodossa pheit sekä gootin kielessä ollut äänteellisessä muodossa 'paida' (kirjoitusasu: 𐍀𐌰𐌹𐌳𐌰 ). Esi-ermaaninen sana on tarkoittanut paidan lisäksi myös takkia tai viittaa. Sen indoeurooppalainen juuri on viitannut villavaatteeseen. Gootinkielenkin sana on viitannut paidan lisäksi myös viittaan.

1800-luvun alku
CC-BY-ND-4.0
Finna, Museovirasto

Useimmille tutusta sanonnasta, jonka mukaan asiat ovat erottamattoma "kuin paita ja peppu", tulee ilmi paidan alkuperä alusvaatteena. Ennen paidan alla ei useinkaan käytetty alushousuja, vaan peppu oli suoraan paitaa vasten. Myös sanonta "vaihtaa (vaimoa jne.) kuin paitaa" viittaa alusvaatekäyttöön.

Nykykielessä paitaa monissa merkityksissä läheisesti muistuttava pusero on lainaa murteellisesta ruotsista. Pusero on lähtökostaisesti naisten ylävartalon peittävä ja kankainen napitettava vaate, eli miesten paidan naisellinen vastine (vrt. paitapusero). Sukupuoliset erot ovat sittemmin kadonneet ja puseroa käytetään myös muissa merkityksissä, joissa se on miestenkin vaate.

Tunikan lyhyt historia

Koska tunika on paidan isä, niin lienee syytä sanoa muutama sananen sen kehityksestä.

Assyrialainen vaate 600-luku eaa.
Malliltaan samanlainen kuin
aikakauden egyptiläinen tunika.

Vanhin nykyaikaan säilynyt paidan tai tunikan sukuinen vaatekappale on Egyptin 1. dynastian ajalta säilynyt pukine, joka on löydetty varhaisesta haudasta Tarkanista (n. 50 km Kairosta etelään). Se koostuu kolmesta suorakaiteen muotoisesta pellavaisesta kangaspalasta, josta kaksi muodostaa kappaleen yläosan ja hihat ja kolmas vartalo-osan. Yllättävn hyvin säilynyt vaate on noin ajalta 3000 eaa. (ekr.) eli yli 5000 vuoden ikäinen. (Tarkempi ajoitus määritteli iäksi n. 3482 - 3102 eaa.) Vaate on tiettävästi vanhin kudotusta kankaasta säilynyt asu.

Kitoni

Mielenkiintoinen yksityiskohta kuitenkin on, että vanhan- ja keskivaltakunnan aikana egyptiläiset pukeutuivat lähinnä kiedottaviin lannevaatteisiin, jotka muistuttivat hieman myöhempää kilttiä. He omaksuivat tunikan käytön uuden valtakunnan aikaan syyrialaisilta. Tuollainen tunika oli hautalöytöä paljon yksinkertaisempi vaate, lähinnä suorakaitainen kankaasta ommeltu pussi jossa oli sivussa kädentiet ja ylhäällä pääntie. Vaate ulottu yleensä vyötärön alapuolelle. Pitemmästä tunikasta tuli eräänlainen kaapu, joka koottiin yksinkertaisella vyöllä. Syyrialaiset olivat omaksuneet tunikan käytön viimeistään 1200 eaa.

Kreikkalaiset omaksuivat pitkän kankaisen tunikaa tai kaapua muistuttavan kietaisuasun, kitonin, n. 750-luvulla eaa. Vaate koostui neliskanttisesta tai lieriön muotoissesta kankaasta joka oli olkapäiltä kiinnitetty aluksi neuloin tai soljin. Myöhemmin olkasaumat saatettiin myös ommella tai kiinnittää napeilla. Kitoni oli erityisesti naisille tyypillinen asu, vaikka miehetkin käyttivät sitä. Naisten kitoni ulottui aina nilkkoihin, vaikka miesten kitoni lyheni arkaaisen kauden jälkeen polviin.

Työmies tunikassa

Roomalaiset pukeutuivat alunalkaen erilaisiin kietaisuvaatteisiin, lähinnä etruskeilta peräisin olevaan toogaan ja sen päällä käytettävään viittaan (pallium tai palla). Naiset lakkasivat käyttämästä toogaa ilmeisesti 200-luvulla eaa, jonka jälkeen siitä tuli lähinnä prostituoitujen, aviorikoksesta kiinni saatujen ja eronneiden naisten asu. Tunikan roomalaiset omaksuivat asukseen 200-luvulla eaa, jolloin se oli aluksi lasten ja orjien asu, mutta 100-luvulla eaa. tooga alettiin pukea tunikan päälle. Pohjois-Euroopan eri indoeurooppalaisilla heimoilla (germaaneilla (joiksi roomalaiset kutsuivat kaikkia pohjoisia heimoja), kelteillä ja muillakin) tunika oli ollut käytössä ilmeisesti jo pitempään.

Kopitlainen tunika 200-luvulta

Roomalaiset omaksuivat 200-luvulla jaa (jkr) dalmatikan itäisen Välimeren asukkailta, lähinnä Syyriasta. Dalmatikasta kehittyi myöhemmin keskiaikainen mekko, joka oli aluksi sekä naisten että miesten asu.

Vanhimmat pohjois-eurooppalaiset esimerkit tunikoista on löydetty tanskalaisilta rautakauden suoruumiilta, joista monet on vaatetettu nahkaisiin tunikoihin. Ne on valmistettu kotieläinten nahkoista. Huldermosen naisella tiedetään olleen villaisen hameen ja turkisviitan alla todennäköisesti pellavainen tai nokkoskuituinen alusasu, jonka mikroskooppisia jäänteitä löydettiin hänen ihostaan. Ajankuluessa itse vaate oli maatunut ja hävinnyt, kuten ilmeisesti monet muutkin suoruumiiden vaatekappaleista. Saksasta on löydetty suosta 400-luvulta peräisin oleva villatunika (Thorberg tunic), joka on ommeltu säästeliäästi ja osin nyöritetty.

Keskiaikainen paita

Läpi keskiajan sekä naiset että miehet, iästä riippumatta, käyttivät alusvaatteinaan ensisijaisesti pitkähköä paitaa ja sukkia. Miehillä saattoi joskus olla myös alushousut, joita naiset eivät harvoja poikkeuksia lukuunottamatta käyttäneet. On viitteitä siitä, että yksinkertainen alusmekko, -tunika tai pitkä paita on ollut käytössä jo rautakaudella.

Työmiehiä paidoissa ja tunikoissa
1400-luku

Eräs vanhimmista miesten paidoista on löydetty Viborgista, Juutinmaalta (Tanskasta) ja 1000-luvulta peräisin. Sitä voidaan pitää myöhäis-rautakautisena tai varhaiskeskiaikaisena. Paita on koottu lukuisista erillisistä pellavaisista kankaanpaloista, jotka on ommeltu yhteen. Osin johtuen lukuisista kankaankappaleista, paidassa ei ollut olkasaumoja (poncho/kimonohiha) ja se oli malliltaan hyvin istuva (pdf). Paitaan lienee käytetty noin metrin levyistä kangasta.

Keskiajalla oli tyypillistä käyttää kankaat hyödyksi mahdollisimman tarkkaan kokoamalla vaatteita paloista. Tuonaikaisissa kangaspuissa kudotut kankaat eivät myöskään olleet erityisen leveitä. Tarkan istuvuudenkin osasyynä voi olla aikakauden tyylin lisäksi pyrkimys säästää kangasta.

Paita 1596 on tyypillinen
seuraaville vuosisadoille.

1200-1100-luvuilta on löydetty joitakin paitoja niin Ranskasta (St. Louis) kuin Britanniasta (Arras). Ne ovat olleet ylhäisten henkilöiden, kuten papiston tai aateliston, omaisuutta. Nämä hautapaidat ovat olleet malliltaan runsaampia, mutta edelleen taidokkaasti lukuisista kappaleista valmistettuja.

Vaikka arkeologisia todisteita paidoista on säilynyt melko vähän, kuvallisia ja kirjallisia todisteita on sitäkin enemmän. Jo viikinkiaikaisissa irlantilaisissa kirjoituksissa puhutaan pellava paidoista tai tunikoista. Keskiaikaisissa kuvituksista löytyy esimerkkejä myös alusasuista. Ilmeisesti monet aluspaidoista olivat yksinkertaisia T:n-mallisia tunikoita. Koska alusasut eivät näkyneet, niiden kohdalla ollaan varmasti oltu erityisen säästeliäitä kankaan suhteen.