Callot Soeurs muotitalo

Muotikuva n. 1910.

Callotin sisaret perustivat 1895 muotihuoneen Pariisiin. He olivat eräitä belle epoquen avain-suunnittelijoista, joiden vaikutus jatkui 1920-luvun puoliväliin saakka. Callotien muotitalo myös kasvatti tulevia suunnittelijoita. 

"If Gerber had shared the ebullient personality, 
not to mention the gender, of Paul Poiret, 
perhaps her achievements
would have been more widely recognized." 

- Brenda Poland in "The Great Fashion Designers" -

Aamutakki 1800-1900-
lukujen vaihteesta.
CC0 1.0 by MET

Callot Soeurs oli neljän sisaren Marie Callot Gerberin, Marthe Callot Bertrandin, Reinga Callot Tennyson-Chantrellin ja Joséphine Callot Grimontin yhteisyritys, joka sijaitsi Pariisissa.

Sisarista vanhin, Marie, oli koulutettu pukuompelija, joka oli aiemmin työskennellyt Pariisilaisella Raudnitz &  Co pukuompelimolla. He olivat kaikki saaneet koulutuksen myös äidiltään, joka oli pitsintekijä. Sisaten isä oli koulutettu taiteilija, jonka suvussa oli myös ollut pitsintekijöitä ja kaivertajia.

Sisaret alkoivat tehostamalla puseroita ja alusvaatteita pitseillä ja koristenauhoilla. Heidän onnistumisensa niiden parissa johti vaatetuksen laajentamiseen. Menestyksestä huolimatta Joséphine teki itsemurhan 1897.

Maailmannäyttelyt olivat sisarille suosiollisia. Kun he olivat esillä 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä vakiintuneempien muotihuoneiden rinnalla, heidän myyntinsä kaksinkertaistui.

Iltapuku 1910-1914, CC0 1.0 by MET

San Franciscon maailmannäyttely 1915 avasi heille tien Yhdysvaltain markkinoille ja 1916 New Yorkilainen Henri Bendel oli jo heidän merkittävin ostajansa. Samana vuonna Amerikan Vogue kutsui heitä kolmeksi kohtalottareksi.

Toisen maailmansodan aikana amerikkalaisten tuki olikin tärkeä sisarten selviämiselle, kun eurooppalainen myynti romahti. Ensimmäisen maailmansodan aikana Calloteilla oli 30 000 työntekijää ja he toivat maahan tärkeää ulkomaan valuuttaa. Siksi heitä harmittivat rankaisevat ylellisyysverot.

Muotikuva 1926
Iltapuku pönkkähelmalla.

Callotit olivat kuuluisia upeista iltapuvuistaan, joista oli viitteitä 1700-luvun tyyleihin. Niissä oli tiukkoja korsetteja ja viistoja vyötäröitä sekä erilaisia tuettuja (vanne- ja pannier- (eli pönkkä)) hameita. Koristeena oli usein kauniita kukkakuvioita. Materiaalina pastellin värisestä tyllistä, antiikki kankaista, pitsistä ja hienoista brokardeista.

Callotit toivat myös aasialaisia ja afrikkalaisia elementtejä länsimaisiin vaatteisiin. Eräs Marie Gerberin keksintöjä oli yhdistää eri kulttuureista peräisin olevia elementtejä samaan vaatteeseen. Hän saattoi esimerkiksi yhdistää algerialaistyyliseen viittaan kimonohihat.

Marie Callotin ystäviin kuului kriitikko ja keräilijä Edmond de Goncourt, jonka kanssa hän jakoi kiinnostuksensa rokokoohon ja itämaiseen taiteesen. Sisarten salongissa oli sekä Kiinan Song dynastian että Louis XV tyyliä.

Fauvistien kirkkaat värit
olivat Marie Gerberin innoittajia.

Marie suosi vaatteissaan vahvojen itämaisten värien lisäksi, kirkkaita ja moderneja värejä, joita fauvisteiksi kutsutut ekspressionistiset maalarit käyttivät n. 1904-1910. Nämä värit ovat olennainen osa 1910-1920-lukujen mallistoja.

Siskot käyttivät suunnittelijoista ensinnä kulta- ja hopealameeta vuodesta 1915 lähtien. Lameen suosio jatkuikin 1920-luvulle saakka. 1910-1920-luvuilla heidän hienostunut ja värikäs tyylinsä oli näyttelijättärien ja ylempien seurapiirien suosiossa. Sanottiinkin, ettei Callotin tarvinnut mainostaa kuten muiden muotitalojen, koska näyttelijättäret mainostivat heitä ilmaiseksi.

Iltatakki 1917,
CC0 1.0 by MET

Tärkeänä osana kokoelmia olivat myös viitat, päiväpuvut ja erityisesti alusasut, joilla sisaret olivat aloittaneet. 1916 heidän kokoelmansa tähtenä oli ylellinen viitta punaisesta silkistä metalli koristeluin, jonka he nimesivät Bacchusten kuninkaaksi. New York Times ylisti vaatetta. 1920 he toivat markkinoille lyhyen "manteau d'abbe"-viitan, josta tuli suosittu iltapukujen ja jopa takkien päällä. Heidän iltatakkinsa olivat saaneet vahvoja vaikutteita Venäjältä.

Jo 1900-luvun alussa sisaret toivat markkinoille teepukuja, jotka oliva valmistettu silkistä, sifongista ja organzasta. Ne olivat kerroksellisia, läpikuultavia, pastellin värisiä ja koristeltu pitsein. He valmistivat hyvin naisellisia alusvaatteita seitin ohuesta (gossamer) silkistä. Koristeena oli hienoa pitsiä, koristenauhoja ja silkkikukkia. Naiselliset pitsialusvaatteet olivat suosittuja rikkaiden ja kuuluisten parissa.

1920 Marthe kuoli yllättäen ja Regina jäi eläkkeelle poikansa hoitoon. Marie jatkoi tomintaa yksin seuraavan seitsemän vuoden ajan.

Silkimekko n. 1925-1926
CC0 1.0 by ME

1920-luvulla muotitalo perusti sivutoimipisteitä Nitsaan, Biskajan lahdelle Biarritziin, Buenos Airesiin ja Lontooseen. Talolla oli paljon rikkaita asiakkaita Etelä-Amerikasta, Etelä-Afrikasta ja Japanista. Amerikassa osa ostajista piti talon tyyliä vanhahtavana, mutta laadukkaille vaatteille löytyi suosijoita.

Marie Callot kuoli 1927. Hänen poikansa Pierre Gerber otti muotitalon johtaakseen. Muotimarkkinat olivat kuitenkin kovasti kilpaillut ja Callot Soeurs sulki ovensa 1937. Sen merkki jatkoi osana Calvetin muotitalon valikoimaa vuoteen 1952, kunnes myös Calvet lakkasi toimimasta.

Callotin muotitalo oli kuuluisa hienosta ja yksityiskohtaisesta työstä. He loivat mittapuun heitä seuranneille couture muodinluojille. He houkuttivat nuoria muodinluojia, jotka harjoittelivat drapeerausta eli kankaiden poimuttamisesta.

Iltaviitta, n. 1915 , CC0 1.0 by Met

Callotilla kasvoi muun muassa Madeleine Vionnet, joka oli yksi 1900-luvun alun innovatiivisimmista muodinluojista. Hän oli Callotilla ompelijattarena. Hänen kerrotaan sanoneen, että "Ilman Callotin sisarten esimerkkiä olisin jatkanut Fordien valmistamista. Heidän vuokseen pystyn luomaan Rolls Royceja."

Vionnet perusti oman muotihuoneensa 1912 ja hän tuli kuuluisaksi mm. vinoleikkauksesta ja halter-olkaimesta, joista tuli muodin klassikoita. Vionnet käytti muodin luomiseen pienoismalleja, joiden päälle hän poimutti kankaita Callotilla oppimaansa tyyliin.

Kengät 1925-1926, CC0 1.0 by MET

Toinen Callotilla oppinsa saanut muodinluoja oli Marie-Louse Bruyère, joka tunnettiin Madame Bruyèrene. Hän oli merkittävä ranskalainen muodinluoja 1930-luvulta 1950--luvulle. Hän avasi oman muotitalonsa 1928. Hänen tyylinsä oli naisellisen tyylikäs. Myös Georgette Renal aloitti uransa Callotilla. 1946 hän suunnitteli Air Francen lentoemäntien työasun.

Lisää aiheesta:

Callotin muotitalon vaatteita Metropolitan Museumin kokoelmissa (osa kuvista käytettävissä Wikipedia commonsin kautta CC0 1.0 lisenssillä)