Salaperäinen joulukuusi

Joulupuu on rakennettu, 

joulu on jo ovella.

Namusia ripustettu 

ompi kuusen oksilla.

- sanat: G. O. Schöneman - 

Ikivihreä joulupuu on rakastettu osa länsimaista jouluperinnettä. Meilläkin se on ehtinyt vakiintua kiinteäksi osaksi joulun viettoa, vaikka saapuikin tänne pohjolaan vasta 1800-luvulla ja yleistyi vähitellen 1900-luvun alkunn mennessä. Vaikea on joulua ajatella ilman kuusta tai jonkinlaista muuta ikivihreää korviketta.

Victorian ja Alberin joulupuu 1848,
jota pidettiin Brittien ensimmäisenä. 

Useimmiten joulukuusen väitetään olevan peräisin keskiajan lopun Strasbourgista, joka oli tuolloin osa saksalaista kulttuuripiiriä. Jo 1530-luvulla torilla myytiin joulukuusia, paikallisten pappien vastustuksesta huolimatta. 1539 kerrotaan paikallisen lebrasairaalankin saaneen kuusen koristuksekseen.

Toisaalta joulupuusta on maininta myös lähempää, Tallinnasta, vuodelta 1441 ja Riikasta, Latviasta 1510. Toisaala Tallinna ja Riikaa olivat tuolloin osa samaista saksalaista kulttuuripiiriä. Tallinnan joulupuu maininta on kuitenkin epämääräinen ja saattaa viitata myös jonkinlaiseen salkoon, jonka ympäri tanssittiin. Riikan ulkomaisten kauppiaiden keskitalven juhlan kunnikasi pystyttämä oljin ja omenoin koristeltu puu poltettiin lopuksi roviolla.

Strasbourgin joulukuusilla on pitkät juuret.
CC-BY-2.0 by Nicholas Vollmer.

Erään tiedon mukaan 1419 Freiburgin leipurikisälleillä olisi ollut omenoin ja piparkakuin koristeltu joulukuusi. Toisen tarinan mukaan jopa Lontoossa olisi 1444 pystytetty joulupuu. Joka tapauksessa 1500-luvun lopulla saksalaisilla alueille laulettiin Tannebaum-lauluja, jolloin joulukuusi oli jo yleistynyt.

Joskus kerrotaan tarinaa Lutherista ja joulukuusesta. Tarina saattaa perustua 1800-luvulta peräisin olevaan saksalaiseen, Carl Schwerdgeburthin painokuvaan, jossa kuvataan Lutherin perheen joulun viettoa. Kuvassa on pieni pöytäkuusi. Jotkut pitävätkin epätodennäköisenä, että Lutherilla olisi 1530-luvulla ollut Wittenbergissä joulukuusta.

1527 teksti Stockstadin joulupuusta,
löydettiin Würzburgin arkistosta.

Mikäli joulukuusi on todella peräisin Strasbourgista, epäily on aiheellinen, sillä Saksin Wittenberg sijaitsee ihan eri puolella silloista saksalaista aluetta, kuin nykyään Ranskan osana oleva Elsass. Tästä huolimatta Luther on toisinaan nimetty joulukuusen keksijäksi. Legendan mukaan hän näki talviyönä tähden kuusen latvassa.

Entä jos joulukuusi ei olekaan Strabourgista kotoisin? Vuonna 2014 Würzburgin arkistosta löytyi vuodelta 1527 oleva teksti, joka kertoi joulupuusta Stokstadissa. Asiakirja kertoo kiistasta metsänomistajan ja metsänvartijan välillä, joka koski polttopuuta ja joulukuusia. Mitä joulukuusella tarkoitettiin, ei kuitenkaan ole varmaa. Oliko ehkä kyse vain joulukuussa kaadetuista puista? Olisiko keskiajan lopulla ollut aikaa koristella koteja joulupuilla? Tämä viittaus joulukuuseen on siis Baijerista, Etelä-Saksasta.

Kristillisissä piireissä joulukuuselle on kuitenkin annettu myös uskonnollisia merkityksiä. Toiset näkevät sen paratiisin elämänpuun vertauskuvana, jolloin se heijastaa taivastoivoa. Pappien vastustuksesta voi kuitenkin päätellä, että 1500-luvulla joulukuusta ei pidetty täysin kristillisenä perinteenä.

Orjanlaakeri ja misteli ovat osa brittiläistä jouluperinnettä.

Ennen joulukuusia saksalaiset kodit on saatettu koristella ikivihrein oksin, kuten myös Brittein saarilla edelleen usein tehdään. Ikivihreä liittyy keskitalven juhlintaan ilmeisesti eri puolilla germaanista kulttuuripiiriä. Koristelun juurien ajatellaan olevan esikristillisellä ajalla. Toisaalta jo varhain, kristityt katsoivat ikivihreiden heijastavan tuonpuolleista, ikuista elämää.

Uskonpuhdistuksen jälkeen joulukuusesta muotoutui protestanttisessa perinteessä katolilaisen jouluseimen vastine. Sen sanotaan levinneen yhdessä protestanttisen uskon kanssa. Pohjoismaihin joulukuusi saapui 1700-luvulla, ensin yläluokan perheisiin. Varhaisin varma tieto kuusesta suomalaiskodissa on vuodelta 1829, Helsinkiläisessä paroni von Klincowströmin kotoa.

Joulu Topeliuksilla 1897. Virsirunoilijalle kuusi kelpasi.

Sadassa vuodessa kuusi levisi kaikkialle Suomeen. Pappiloista ja porvariskodeista tavallisen kansan pirtteihin. Viimeisen vahvistuksen kuusen keskeiselle asemalle toivat kansakoulujen kuusijuhlat. Pirttien perinteiset jouluoljet saivat tehdä tilaa joulupuulle. Uutuksien tavoin kuusta toki myöskin parjattiin. Eniten huolissaan olivat palovaaraa pelkäävät. Heidän lisäkseen yhtä lailla aatteelliset sosialistit kuin eräät vanhoilliset kristilliset piirit vastustivat joulukuusia.