James Brown
Termi Rhytm'n'Blues korvasi 1940-luvulla levylistoilla aiemmin ollun ilmaisun "race records", joka alkoi sodan aikana tuntua rasistiselta. Bill Board listoilla sitä edelsi termi "Harlem hit parade", josta luovuttin 1949.
Fats Domino
Rhytm and Blues perinteisessä mielessä tarkoittaa 1940-luvun ja 1960-luvun alun afroamerikkalaista popmusiikkia, joka ei ollut jazzia, perinteistä bluesia tai gospelia, vaikka niihin pohjasikin. Tyypillistä oli kevyt rytmi, puhallinsoittimet ja taustalaulajat. Musiikisellisesti se usein seurasi ns. blues-kaavaa ja sen rytmissä oli selkeä takapotku (painottoman iskun painotus, synkooppi). 1950-luvulla siitä erkaantui rajumpi Rock'n'Roll, joka oli usein sitä nopeampaa.
Ray Charles 1963
Perineisen rhytmn and bluesin 1950-luvun tunnettuja artisteja olivat mm. Fats Domino, Ray Charles ja James Brown. 1960-luvulla monet brittiläiset yhtyeet, kuten Rolling Stones, tekivät uusia sovituksia vanhoista rhytm'n'blues kappaleista, minkä vuoksi niiden musiikkia on saatettu kutsua rhytm and bluesiksi. Tällaisia yhtyeitä olivat varsinkin The Animals, The Yardbirds ja Small Faces. Myös the Who soitti tällaista musiikkia uransa alkuvaiheissa.
The Flamingos
1950-luvulla syntyi doo wop, muistuttaa perinteistä rhytmn and blues. Doo wopissa lauluosuudet olivat kuitenkin keskeisempiä ja sitä esittivät muutaman laulajan ryhmät, joita taustamuusikot säestivät. Tunnettuja doo wop yhtyeitä olivat mm. The Flamingos ja The Crows.
James Brown
1960-luvun alussa Ray Charles, James Brown ja kumppanit alkovat yhdistää rhytm'n'bluesin gospelin melodisuutta, jolloin syntyi soul. Soulista jalostui puhdasrytmisempi funk, jonka tärkeä vuosikymmen oli 1970-luku. Suosiossaan se ei kuitenkaan noussut koskaan soulin tasolle, jossa tärkeitä artisteja olivat mm. Marvin Gaye ja Stevie Wonder.
Marvin Gaye
Funkin kautta jotkut afroamerikkalaiset artistit lähestyivät rockia, jolloin syntyi ns. funk rock. Funkin ja Soulin kaupallistamisesta syntyi 1970-luvun disko-musiikki, joka kuitenkin hiipui 1980-luvulle tultaessa. Funkistä kehittyi myös alunperin vähemmän kaupallinen rap, jossa keskiöön nousi puhelualu hitaiden rytmien päälle. Lopulta sekin kaupallistui. Viimeistään nyt torvista ja monista muista aidoista soittimista luovuttiin ja konemusiikki valtasi alaa.
Gloria Gaynor oli diskon tähtiä.
Jimi Hendrixin musiikki lasketaan funk rockiin.
Nykyaikainen afroamerikkalainen tanssimusiikki (contemporary R&B) jossa konemusiikin säestyksellä lauletaan soul henkisiä lauluosuuksia, on rapin ohella tärkeimpiä rhytm and bluesin perinteen jatkaja. Se tunnetaankin usein nimellä R&B. 1900-luvun lopun tärkeimpiä artisteja ovat olleet mm. Prince (funk, R&B, soul), Michael Jackson (mm. soul, rhytm and blues, funk, disco, swingbeat), Whitney Houston (R&B, soul, gospel) and Mariah Carey (R&B, soul).
1990-luvulla syntyi neo-soul, joka sekoitti hip hop ja soul vaikutteita keskenään. Se perustuu muita suuntauksia vahvemmin souliin. Sen merkittäviä artisteja ova mm. Erykah Baby ja Lauryn Hill. Muita nyky-R&B'n suuntauksia ovat mm. hip hop soul (mm. Mary J. Blinge) ja urban music (mm. Alicia Keyes), joka yhdistää soul perinnettä karibialaisiin rytmeihin. Latinalaisempi versio tästä musiikista tunnetaan nimellä Latin urban.
Nykyartisteista tunnetuimpia ovat mm. Beyoncé ja Rhianna, jotka molemmat esittävät valtavirran R&B:tä, joskin Rhiannalla on hieman reggea vaikutteita karibialaisten juuriensa ansiosta. Nyky R&B:ssä on vahvoja vaikutteita ns. trap musiikista, joka syntyi hip hopista 1990-luvun lopun Yhdysvalloissa. Trap musiikki on sekä tyyliltään että aiheiltaan perinteistä pop musiikkia synkempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti