Hurrilaiset

Hurrilaiset ja urartu olivat sukulaiskansoja, jotka vaikuttivat Kaksoisvirranmaan alueella noin 2500-700 eaa. Mitanni oli muinaninen valtakunta (n. 1500-1360 eaa) , joka koostui hurrilaisista ja heitä hallitsevista indoiranilaisesta sotilasaatelista. Valtakunnat ja kansat heikkenivät myöhempien kansojen siirtyessä alueelle.

Hurrilaiset

Hurrilaiset saapuivat Mesopotamiaan luultavasti noin 2500 eaa pohjoisesta Kaukasukselta, Kurdistanista ja Luoteis-Iranista. Tätä aluetta kutsutaan arkeologiassa usein Trans-Kaukasukseksi ja joskus ulommaksi hedelmälliseksi-puolikuuksi.

Hurrilaisten tunnettu ankkuripaikka Kaksoisvirranmaassa oli Kaakkois-Turkista Syyrian halki virtaavan Khaburjoen, Eufratin sivuhaaran, laaksossa. Alue tunnettiin muinoin nimellä Subartu. Jokilaakso on nykyisinkin Syyrian tärkeintä vehnänviljelyaluetta. Hurrilaisten alue oli alkujaan Akkadin vallan alla.

Hurrit liilalla. Akkad vihreällä. CC-SA-4.0. هــشـام

Akkadilaiskaudella (noin 2350-2200 eaa) hurrilaisten keskuksena tunnettiin Taurus vuoren lähellä sijainnut kukkulakaupunki Urkeš (nykyisin Tell Mozan). Kaupungilla oli liitto Akkadin kuninkaan Naramin kanssa. Se on vanhin tunnettu hurrilainen kaupunkivaltio. Vaikka hurrilaisilla oli tuolloin kaupungissa valta-asema, asutuskeskus oli heidän saapuessaan jo yli parituhatta vuotta vanha.

Alueella oli satoi riittävästi, että peltoja ei tarvinnut kastella, kuten monella muulla alueella Kaksoisviraanmaassa. Vaikka joet olivat tärkeitä kuljetusreittejä, myös tasangoille muodostui kauppareittejä. Urkeš sijaitsi joen ja tasankojen kauppareittien risteyksessä. Kaupunki on pohjoisin Kaksoisvirranmaan varhaisista kaupunkivaltioista, jotka vallitsivat 3200-2350 eaa.

Vaikka sumerit ja akkadilaiset eivät varhain tiedostaneetkaan pohjoista ulottuvuutta, oli alueen pohjoisosissa vahva paikallinen kaupunkikulttuuri, joka oli leimallisesti hurrilainen. Se sijoittui Taurus vuoriston alueelle Pohjois-Irakissa. Alueen kaupungeista kuitenkin vain Urkeš oli vahvasti hurrilaistunut. Se oli hurrilaisten kuningaskunnan Nawarin tärkein keskus.

Vuodesta 2350 eaa eteenpäin useimmat itsenäiset kaupungit joutuivat Akkadin vallan alle. Urkeš oli niitä harvoja, jotka sen saivat solmia liiton Akkadin kuninkaan kanssa. Silti se tunsi Akkadin uhkan nahoissaan. Akkadin kuninkaan Naram-Sinin tyttärestä tuli Urkešin kuningatar. Tämä saattoi johtua siitä, että akkadilaisten ei ollut helppo valloittaa vuoristoista takamaata, josta johdettu vastarinta olisi tehnyt kaupungin hallinnasta hankalaa. Ilmeisesti liittoutuminen tuntui realistisemmalta vaihtoehdolta.

Hurrilaisten kulttuuri

Hurrilaiset olivat taitavia keraamikkoja. Heidät tunnettiin laajalla alueella, aina Egyptissä asti kauniista keramiikastaan. Kaksi hurrilaisten tyylisuuntaa olivat Khaburin alueen ns. Khabur keramiikka noin 1900-1550 eaa, joka oli valmistettu savenvalajan pyörällä ja koristeltu taidokkailla yksivärisillä (joko mustilla, ruskeilla tai punaisilla)  geometrisilla koristeluilla. Näitä olivat niin viivat, kolmiot kuin monimutkaisemmatkin kuviot.

Hurrilaiset olivat myös taitavia metalliseppiä. Epäíllään jopa, että sumerinkielinen termi, joka tarkoittaa kupariseppää (tabira / tibira) olisi lainattu hurrin kielestä, mikä viittaisi siihen, että hurrilaiset olisivat olleet alueella jo aiemmin kuin akkadilaisista lähteistä pystyy päättelemään.

Hurrilainen hymni. PD.

Khaburin laakso oli tärkeä metallikaupan keskus, jonka kautta liikkui erityisesti kuparia, hopeaa ja Anatolian hurrilaisalueilta peräisin olevaa tinaa. Kultaa ei ollut omissa varannoissa tarjolla, vaan sitä saatiin aina Egyptistä saakka (Amarna kirjeet). Vain vähän metallitöitä on säilynyt, suurin osa myöhemmältä ajalta Urartusta. Urkešista on tiettävästi löydetty vain joitakin pieniä hienoja pronssitöitä.

Hurrilaisilla oli ilmeisesti myös läheinen yhteys hevosiin. Myöhemmässä Mitannin kulttuurissa oli hevonen oli tärkeässä asemassa. Ilmeisesti vahvasti hurrilaisen Ishuwan maan nimi tarkoittaa hevosmaata. Hattusasta (heettien pääkaupunki Anatoliassa) on löytynyt teksti, jonka mukaan hevosten koulutuksesta vastasi hurrilainen Kikkuli. Teksti kertoo siitä, miten hänen hevoskoulutuksensa toimi.

Muinaisten seemiläisten, amorilaisten (tai kanaanilaisten) kaupungista Ugaritista on löytynyt hurrilaista runoutta ja musiikkia. Eräs näistä on hurrilainen hymni jumalatar Nikkalille noin ajalta 1400 eaa. Mikä tekee tekstistä erityisen on, että se on vanhin lähes täydellinen nuotitettu musiikkikappale. Kappaleen säveltäjästä ei ole tietoa. Hymni on osa noin 36 löydetystä hymnistä. Se on kuitenkin ainoa, joka on säilynyt kokonaan. Savitauluilta löytyy ohje laulamiseen ja harpulla soittamiseen. Huolimatta siitä, että nuotitus lienee ollut selkeästi ymmärrettävissä aikalaisille, sen nykyinen tulkinta ei ole yksiselitteinen ja ennallistuksesta onkin useita eri versioita.

Hurrilaisesta uskonnosta ja sen alueellisista eroista on säilynyt melko paljon aineistoa. Eniten tietoa on saatu heettien pääkaupungin Hattusan arkistoista. Monia riittitekstejä on säilynyt myös Ugaritin kaupunkivaltion arkistoissa. Myös muiden seemiläiskaupunkien arkistoista on löytynyt hurrilaisia uskonnollisia tekstejä. Amarna-kirjeet Egyptissä kertovat hurrilaisesta vaikutuksesta Mitannin valtakunnan uskontoon. Hurrilaisilla oli ilmeisen vahva vaikutus heettien uskontoon.

Hurrilaiset kunnioittivat monia jumalia, joiden alkuperä oli vaihteleva. Monet jumalista olivat omaksuneet piirteitä Syyrian ja Kaksoisvirranmaan jumalilta. Sodan, lääkinnän ja hedelmällisen jumalatar Shaushka oli saanut vaikutteita Niniven Ishtarilta. Taivaan, ukkosen ja myrskyn jumala Teshub oli yhteydessä Aleppon säänjumalaan Ḥalabiin. Kuunjumala Kuzina taas yhdistyi monesti mesopotamialaiseen Sin-jumalaan ja auringonjumala Šimige mesopotamialaiseen Šamaš-jumalaan.

Sharruma jumala seisoo pantterilla. PD.

Synkretismillä oli vaikutusta myös jumalten perhesuhteisiin. Sumerialaisperäinen Nikkal oli kuunjumalan puoliso ja babylonialaista alkuperää oleva Aya auringonjumalan vaimo. Syyrialaiseksi miellettyä. Hepat-jumalatarta pidettiin Teshubin vaimona. Hepat jumalattaren syyrialaisuus herättää kuitenkin epäilyksiä, sillä hurrilaisten sukulaiskansaa edustavan Urukin piirissä vastaava jumalatar tunnettiin nimellä Huba ja hän oli Teshubia vastaavan Theispasin vaimo. Vaikka Urukin kansa oli hurrilaisten sukulaiskansa, he eivät olleet hurrilaisten seuraajia. Se, että jumalatarta palvottiin laajalti Lähi-Idässä, ei välttämättä poista jumalattaren hurrilaista alkuperää.

Teshub oli hurrilaisten tärkein jumala. Kaikkien hurrilaisten palvomia jumalia olivat myös hedelmällisyyden ja sodan jumalatar Shuaska, hedelmällisyyden jumala Kumarbi (joka oli Teshubin isä), kuunjumala Kuzinaa ja auringonjumala Siniä. Vain läntisimmät hurrilaiset palvoivat Hepat-jumalatarta ja hänen poikaansa Sharrumaa (vuoristojumala, heettiläis-luvvilaista alkuperää).

Kumarbi-sykli kertoo siitä, kuinka Teshubista tuli jumalten johtaja. Tarinan mukaan Kumarbi loi hirviöitä tuhotakseen Teshubin. Ikävä kyllä hurrilaisista myyteistä on säilynyt vain osia. Vaikka hurrilaiset palvoivat maata ja taivasta jumalina, he eivät henkilöineet eivätkä inhimillistäneet niitä. Siitä lähtien kun oli alussa erottanut ne sirpillä toisistaan, oli Ubelluri jättiläinen kannatellut niitä harteillaan. Yazillakan kuvissa näkyy kaksi härkämiestä kannattelemassa taivasta ja maata.

Hurrilaisten sylinterisinetit kuvaavat lohikäärmeitä, siivekkäitä ihmisiä ja muita myyttisiä olentoja ja hirviöitä. Niiden tarkoitusta ei varmasti tiedetä. Ne ovat voineet olla joko demoneita tai suojelushenkiä. Tunnetuin hurrilaisista myyttisistä hirviöistä oli Ḥedammu meri-lohikäärme, joka oli hurjan ahne ja lähes ahmi Shauska-jumalattaren, kunnes jäi tämän lumouksen valtaan.

Ennustajan maksamalli (Mesopotamia). PD.

Vaikka hurrilaisilla jumalilla ei vaikuttanut olevan varsinaisia kotitemppeleitä (eli päätemppeleitä), kuten monilla muilla Kaksoisvirranmaan jumalilla, hurrilaisilla oli kuitenkin tärkeitä uskonnollisia keskuksia. Taikavoimilla oli tärkeä paikka uskonno harjoituksessa. Erityisesti saderituaalit olivat merkittävässä asemassa. Sekä hurrilaisten loihdinta että ennustukset olivat hyvin samankaltaisia kuin muussakin Mesopotamiassa. Erityisesti sisäelinten lukeminen oli keskeisessä asemassa.

Hurrilaisten kulttuuri ei ollut samalla tavalla vahvasti kaupungistunut kuten monet muut Kaksoisvirranmaan kulttuurit. Onkin ajateltu, että hurrilainen kulttuuri oli niin vahvasti feodaalinen, ettei suuria kaupunkikeskuksia päässyt syntymään. Feodaaliyhteiskunnassa kukin alue on vahvasti paikallisen johtajan vallan alla. Asukkaat ovat vahvasti sidottuja isäntäänsä, eikä heillä ole vapautta siirtyä suuriin keskuksiin. Ilmeisesti hallinto oli hurrilaisessa yhteiskunnassa hajautettu, eikä siellä ollut samanlaista keskitettyä valtaa kuin esimerkiksi assyrilaisessa tai egyptiläisessä yhteiskunnassa.

Hurrilaisten levittäytyminen

1000-luvun puolella hurrilainen vaikutus tuntuu edelleen materiaalisen kulttuurissa, oli alue joutunut poliittisesti amorilaisen Marin kuninkaan vaikutusvallan alle. Marin kuningas oli asettanut oman vasallinsa kaupunkia hallitsemaan. Paikalliset eivät kuitenkaan suhtautuneet tähän suopeasti, mikä käy ilmi Marin arkistoista löytyneistä kirjeistä. Osittain ehkä tästä syystä hurrilaiset lähtivät liikkeelle noin 1800 eaa ja levittäytyivät ympäri Lähi-Itää.

Hyksojen lyyransoittaja. PD.

Hurrilaisten oletetaan olleen osana hyksoja, jotka levittäytyivät Niilin suistoon 1800-1720 eaa. He levittäytyivät myös luoteeseen ja olivat osa amorilais-hurrilaista Yamhadin kuningaskuntaa, joka syntyi 1800-luvun eaa lopulla. Sieltä hurrilaiset levittäytyivät eteenpäin aina Adanian aluueelle asti, Anatolian kaakkois-rannikolle. Yamhadin kuningaskunta hallitsi 1700-luvulla eaa suurta osaa Syyriaa. Vaikka suurin osa asukkaista oli amorilaisia, myös hurrilaisilla oli merkittävä edustus alueella. Kuningaskunta joutui kuitenkin heettien kukistamiksi ja liittyi osaksi Mitannia 1500-luvulla eaa.